Eivätkö miehet tajua yhtään milloin on kipinää ja milloin ei

Vierailija kirjoitti:

Uskaltauduin talvella vielä tapaamaan kaksi miestä. Kumpikin oli ihan mukava, mutta edelleenkään en kokenut minkäänlaista fyysistä vetoa heihin. Kumpaakin tapasin kahdesti. Toinen lähetteli vielä kuukautta myöhemmin pitkän sähköpostin jossa yksityiskohtaisesti perusteli miksi meidän pitäisi yrittää vielä.

Toiselle muotoilin selkeän tekstarin jossa kerroin että en koe välillämme olevan vetovoimaa ja etten halua tavata enää. Ahdisti koska näin että mies oli jo ihastunut ja hän piti innokkaasti yhteyttä. No, mies oli aivan äimänä ja kertoi miten on jo suunnittellut sitä ja tätä tuleville treffeillemme, ja että hän kyllä haluaa ehdottomasti jatkaa. Että jos mietin pari päivää ja ilmoitan sitten mitä olen päättänyt. Useita itkuhymiöitä loppuun. Öööö, minähän juuri ilmoitin hänelle mitä olin päättänyt.

Olen kyllä huono ihastumaan ylipäätään, en tiedä käykö se muilla jotenkin helpommin.

Olisi mukava tavata ihmisiä rennosti, en halua saada hyvän huomenen ja yön toivotuksia ihmiseltä jonka olen nähnyt kerran tai kahdesti, enkä yhtään tiedä vielä mitä hänestä ajattelen. Ja tosiaan treffeillä pitäisi olla kemiaa ja viihtyä yhdessä, jotta jatkossa on mitään järkeä. Ap

Aika kamalilta kuulostavat. Että yrittää iskeä naisen itkuhymiöillä ja anelemalla... taisivat olla aidosti epätoivoisia ja olit ainoa treffeille lähtenyt naisvaihtoehto heille pariin vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Kipinä syntyy yleensä vain silloin, jos kyseessä on a) jännämies tai b) rikas mies. 

Harmi että sulla on noin. Yritä ihmeessä laajentaa miesmakuasi.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava tavata ihmisiä rennosti, en halua saada hyvän huomenen ja yön toivotuksia ihmiseltä jonka olen nähnyt kerran tai kahdesti, enkä yhtään tiedä vielä mitä hänestä ajattelen. Ja tosiaan treffeillä pitäisi olla kemiaa ja viihtyä yhdessä, jotta jatkossa on mitään järkeä. Ap

Jännä muuten, miten nuo hyvän yön ja huomenen toivotukset voivatkin käydä äkkiä ahdistamaan. Kävin itse treffeillä ulkopaikkakuntalaisen miehen kanssa, meni ihan hyvin, ei siinä. Hieman kuitenkin epäröin välimatkaa ja yhteisen ajan aikatauluttamista. Hän sanoi että hänelle parisuhde on jo sitä, että on joku, kenelle laitella hyvän yön ja huomenen viestit. No, sovittiin että katsellaan rauhassa ja tavataan vielä uudestaan.

Sittenhän se alkoi, ne toivotteluviestit... Tuntui teennäiseltä koko viestittely enkä voinut olla ajattelematta, että ollaanko tässä nyt hänen mielestään parisuhteessa... =D No, huomasin että se uuden tapaamisen järjestäminen ei oikein meinannut mahtua aikatauluihini (työ, harrastukset, ystävät), joten ei sitten varmaan ollut sitä "kipinää" tarpeeksi. Koska kyllähän sitä toista haluaa nähdä, jos oikeasti on mielenkiintoa tavata ja tutustua, mulla nyt siinä tapauksessa ei ollut. Loppuipahan nekin toivottelut onneksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava tavata ihmisiä rennosti, en halua saada hyvän huomenen ja yön toivotuksia ihmiseltä jonka olen nähnyt kerran tai kahdesti, enkä yhtään tiedä vielä mitä hänestä ajattelen. Ja tosiaan treffeillä pitäisi olla kemiaa ja viihtyä yhdessä, jotta jatkossa on mitään järkeä. Ap

Jännä muuten, miten nuo hyvän yön ja huomenen toivotukset voivatkin käydä äkkiä ahdistamaan. Kävin itse treffeillä ulkopaikkakuntalaisen miehen kanssa, meni ihan hyvin, ei siinä. Hieman kuitenkin epäröin välimatkaa ja yhteisen ajan aikatauluttamista. Hän sanoi että hänelle parisuhde on jo sitä, että on joku, kenelle laitella hyvän yön ja huomenen viestit. No, sovittiin että katsellaan rauhassa ja tavataan vielä uudestaan.

Sittenhän se alkoi, ne toivotteluviestit... Tuntui teennäiseltä koko viestittely enkä voinut olla ajattelematta, että ollaanko tässä nyt hänen mielestään parisuhteessa... =D No, huomasin että se uuden tapaamisen järjestäminen ei oikein meinannut mahtua aikatauluihini (työ, harrastukset, ystävät), joten ei sitten varmaan ollut sitä "kipinää" tarpeeksi. Koska kyllähän sitä toista haluaa nähdä, jos oikeasti on mielenkiintoa tavata ja tutustua, mulla nyt siinä tapauksessa ei ollut. Loppuipahan nekin toivottelut onneksi...

Tämä. Aargh. Haluan toivotella moisia oikeasti tärkeille ihmisille, ahdistavaa kun puhelimessa odottaa huomenet hymiöllä kuin nakutettuna joka jumalan aamu ventovieraalta ihmiseltä. :/

vgfsdfgdfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tiennytkään, että naiset ovat koiria. Vai väitättekö oikeasti, että kun ennen treffejä suihkussa käynyt mies pistää puhtaat vaatteet päälle ja vähän eadtä kaulan alueelle, niin te haistatte siitä huolimatta jonkun hänen ominaistuoksunsa? Ja kun todellisuudessa te ette todellakaan haista, niin onko enemmän prinsessaharhamaista käyttäytymistä olemassa kuin että teette parinvalintaa miehen partaveden perusteella?

Hyvät naurut sai taas vaihteeksi.

Et ole sitten kuullut feromoneista?

Niinpä.. Mä kävin kuumana toimistollamme pyörivään remonttimieheen (ihan siitä asti kun näin hänet ensimmäistä kertaa), ja hän tuoksui ihanalta jopa duunipäivän jälkeen hikisenä, vaikka normaalisti sellainen käry etookin. Kipinä oli molemminpuolista (näin haluan ainakin uskoa), vaikkei mitään tapahtunutkaan, koska ainakin itse olin ja olen edelleen varattu.

Kipinä siis sammuu nopeasti.Oikeastaan sellaista ei ole, paitsi kaunareissa ja salkkareissa.

Niistähän mammat tietonsa ammentavat ja pähkäilevät aivot rullalla kun ei ole tuon ukon kanssa kipinää.

Nostakaa kytkintä kipinähaaveilijan kohdalla!

Ihan päinvastoin on: naiset ei tajua milloin on kipinää!

Vierailija kirjoitti:

Ihan päinvastoin on: naiset ei tajua milloin on kipinää!

Sanos muuta. Mulle tunteidentunnustukset tuntuu tulevan 99% yllätyksenä. Toisaalta sitten kun olen itse kiinnostunut, en osaa sitten ollenkaan sanoa, onko vastakaikua vai ei!

Kipinä on sitä että on kiinnostunut toisesta ja tuntee seksuaalista halua. Viihtyy toisen seurassa, pitää toista viehättävänä. Ja että se on molemminpuolista. Jos näin on, on kipinää. Ja se on kyllä minusta ihan vähimmäisvaatimus suhteen aloittamiselle. Toki se jännitys ja halu laantuu ajan myötä, mutta kyllä sitä siihen alkuun todellakin vaaditaan ilman että kyseessä on mikään jännämies tai liikaa harlekiineja lukenut nainen. Ap

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä jatka sellaisen miehen tapailua, joka ei vedä yhtään puoleensa. Se on turhaa, miksi pitkittää väistämätöntä. Jos näen jo kättelyssä että tämä mies haisee väärälle enkä vou kuvitella esim. suutelevani häntä niin se on siinä sitten. Miehen pitää saada minut järjiltäni, edes suhteen alussa. Ap

Pleijerit ne saa naiset järjiltään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kipinää ei ole, on turha haaveilla seksuaalisesta parisuhteesta ja hyvästä seksielämästä. No ehkä jotkut miehet siksi pihtaa, kun on otettu vain joku nainen, kunhan on joku.

Mä en edes kykene harrastamaan seksiä, ellei ole intohimoa ja kipinää.

Tyypillinen pihtarin tarina kun se kipinä nyt joka tapauksessa pitkässä liitossa katoaa niin sitten laitetaan jalat ristiin ja tuhotaan koko paska.

Ja tähän tarinaan kuuluu myös se, että "mies ei edes halua minua, jos en itse ole halukas", vaikka kuiva kausi kestäisi vaikka kuinka kauan

t. nainen50

Tottakai tajuaa.

Moni meistä on vain ollut tilanteessa, jossa se kipinä on syttynyt hyyyyyyyyyyyyyyyyviiiiiin hitaasti ja haluaa senkin takia katsoa ne loputkin kortit.

Eikä vain todeta että "iha kiva muttei sytytä".

Omista pitemmistä suhteista, yksikään ei ole alkanut kipinät sinkoillen.

Ne kipinän voimalla alkaneet suhteet, on ollut lähinnä muutaman kuukauden seksisuhteita ja yhden illan seikkailuja.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tajuaa.

Moni meistä on vain ollut tilanteessa, jossa se kipinä on syttynyt hyyyyyyyyyyyyyyyyviiiiiin hitaasti ja haluaa senkin takia katsoa ne loputkin kortit.
Eikä vain todeta että "iha kiva muttei sytytä".

Omista pitemmistä suhteista, yksikään ei ole alkanut kipinät sinkoillen.

Ne kipinän voimalla alkaneet suhteet, on ollut lähinnä muutaman kuukauden seksisuhteita ja yhden illan seikkailuja.

Minun rajani kulkee siinä, voisinko kuvitella haluavani miehen kanssa seksiä. Jos hän on ihan kiva, mutta ajatuskin koskettamisesta tuntuisi samalta kuin veljeen tai miespuoliseen kaveriin kajoaminen, niin on ihan turha tavata uudestaan. Eli kyse ei ole ulkonäöstä, komeakin mies voi mennä välittömästi luokkaan "veli/kaveri".

Ot, mun paras parisude alkoi omalta osalta vähän epäterveellisesti, mutta oli loppujen lopuksi paras parisuhde mitä mulla on ollut, paras mies mitä mulla on ollut.

Suhteen alussa en tuntenut kovinkaan kummoisia tunteita, ensimmäiset pari kk en tunteet olivat laimeat. Olin ekat pari kk suhteessa, koska olin nuori, vasta muuttanut Helsinkiin ja yksinäinen - kaipasin seuraa. Mutta sitten vaan jotenkin roihahti. Rakastuin siis ihmiseen, persoonaan ja ulkonäkö parani silmissäni. Koskaan hän ei ollut mielestäni ruma, mutta alkuun ajattelin, ettei vaan jotenkin ollut omaa tyyppiäni.

Koskaan en ole ketään rakastanut kuin häntä, muutaman vuoden kesti nuori rakkaus. Sitten oli kasvettava erillään. Vielä tänäpäivänäkin ajattelen, että ottaisin hänet jos saisin.

Mutta sitä vaan, että kyllä se pään sekottava rakkaus voi kasvaa, ja kokemukseni perusteella sitten se vasta sekottaakin ja kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Etsitään sitä unelmien prinssiä joka räjäyttää tajunnan ensimmäisellä sekunnilla. Ei ihme että on vaikeaa.

Ikävä kyllä minäkin pelkään, että ap:lla on pitkä ja kivinen tie edessään. Ihmettelen että kukaan neljästä ei sytytä. Onko vapailla markkinoilla tosiaan noin huono tilanne? T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kipinää ei ole niin ei sitä jankuttamallakaan tule.

Jaa niinkö. Sehän riippuu ihan ihmisistä. Esimerkiksi  jos kaksi analyyttistä ja vähän ujo ja/tai introverttiä aikuisikään ehtinyttä ihmistä ovat ensikertaa treffeillä, niin pitäisin kipinöintiä jopa epätodennäköisenä. Hauskaa voi olla ja aika kulua mutta osalla se ihastuminen on pitempi prosessi kuin toisilla. Ei todellakaan voi yleistää.

Ole ujo JA introvertti (eri asioita!), ihan hyvännäköinen nainen. Kyllä vaan kipinöi joskus jopa pelkästään silmäpeliä pitäessä. Kyllä minulle jotain kiinnostusta tulee olla jo aluksi ilmassa kuin että odottelisi "ihastumisen" syntymistä.

Kyllä, ihmisiä om erilaisia ja ymmärrän pointin, mutta ei introverttiys ja ujous tarkoita automaattisesti aneemista hymistelyä. Kyllä treffeille lähdetään silloin kun se tuntuu kutkuttavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsitään sitä unelmien prinssiä joka räjäyttää tajunnan ensimmäisellä sekunnilla. Ei ihme että on vaikeaa.

Ikävä kyllä minäkin pelkään, että ap:lla on pitkä ja kivinen tie edessään. Ihmettelen että kukaan neljästä ei sytytä. Onko vapailla markkinoilla tosiaan noin huono tilanne? T. Nainen

Mä taas ihmettelen naisia, jotka olisivat valmiita painumaan punkkaan joka neljännen vastaantulevan miehen kanssa. Parisuhteen aloittamisesta ja perheen perustamisesta puhumattakaan. Mä olen joutunut elämäni aikana tapaamaan satoja miehiä ennenkuin ne muutamat, jotka ovat sitten teinivuosien sytyttäneet, ovat löytyneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsitään sitä unelmien prinssiä joka räjäyttää tajunnan ensimmäisellä sekunnilla. Ei ihme että on vaikeaa.

Ikävä kyllä minäkin pelkään, että ap:lla on pitkä ja kivinen tie edessään. Ihmettelen että kukaan neljästä ei sytytä. Onko vapailla markkinoilla tosiaan noin huono tilanne? T. Nainen

Mä taas ihmettelen naisia, jotka olisivat valmiita painumaan punkkaan joka neljännen vastaantulevan miehen kanssa. Parisuhteen aloittamisesta ja perheen perustamisesta puhumattakaan. Mä olen joutunut elämäni aikana tapaamaan satoja miehiä ennenkuin ne muutamat, jotka ovat sitten teinivuosien sytyttäneet, ovat löytyneet. 

No todellakin. Jos mietin ihan kaikkia elämäni aikana näkemiäni miehiä, siis tyyliin tyyliin luennoilla ja työmaaruokalassa, niin alle 10 on ollut sellaista että voisin kuvitella olevani intiimissä kanssakäymisessä. Näistä 2 on exiä. :) Ehkä jo aiemmin ketjuun kirjoitinkin että parisuhde ei ole mulle mikään välttämätön pakko, ja olen ihan sinut sen mahdollisuuden kanssa että olen sinkku lopun ikää. Mutta ketään en ota nurkkiin pyörimään toivoen että ehkä kuukausien päästä viisari värähtää. Ap

Minä sytyn vain harvoille miehille, niin on ollut aina. Tarvitsen ensin älyllisen kohtaamisen mutta siinä on oltava tietty huumori mukana. Tarvitsen älyn, lämmön, ja ajattelun laatikon ulkopuolelta. Olen tähän mennessä rakastunut vain kolmeen mieheen ja heistä kolmen kanssa olen ollut pidemmässä parisuhteessa. Ihastunut toki olen hetkittäin muihinkin, tunne on ehkä mieltymys mutta se ei vaan tunnu samalta kuin lentää yhdestä suudelmasta kuuraketilla avaruuteen holtittomana ja täydellisen onnellisena.

Jokainen miehistäni on ollut erilainen mutta hauska, leikkisä, lämmin, älykäs, eri muotista kuin sata muuta. On minulla ollut ulkonäköihanteita mutta ne menettävät merkityksensä kun oikea ihminen osuu kohdalle. Jokainen heistä on muuten kohdannut ihmiset ihmisinä, ei niinkään miehinä ja naisina.

Mistä se kemia muodostuu, siksi kirjoitan tänne. Minun mieleni ja soluni vain soljuvat jotakin miestä kohti heti ensi kerran kun kohdataan. Minua houkuttaa sanat, katse, ajatukset, ja niiden takana äly - sitten ääni, olemus, tuoksu, tunnistan ihmisessä jonkun samankaltaisuuden. Ymmärryksen. Se tuntuu lämpönä ja tuttuuden tunteena. Ihmisen suurin sukupuolielin on aivot. Aivojen kautta minäkin olen rakastunut lähes aivottomaan mutta niin autuaaseen tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Onneks mulla on fiksu mies joka tuli ekoille treffeille ilman dödöö ja hajusteita ;)

ILMAN DÖDÖÖ? SIIS HIENHAJUISENA??