Eivätkö miehet tajua yhtään milloin on kipinää ja milloin ei

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vain kerran tiennyt, että tämä on mun mies heti kättelyssä. Kun kohdattiin olin et joo, voisin olla tämän miehen kanssa. Kun juteltiin niin tuoksu, silmät, ilmeet oli minua viehättävät. Kun hän puhui niin resonoin hänen ääneensä, joka solu minussa kääntyi hänen puoleensa, rentouduin, rauhotuin.

Ainut mies, jonka kanssa menin naimisiin. Ollaan oltu yhdessä nyt 10 vuotta. Vielä sama tunne kantaa :) parasta mitä tiedän.

Tämä ei olekaan kipinää vaan sellaista ikuista lempeää tulta, jota minä ainakin haen. Olet onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys niille joista kipinä ei ole oleellista: onko oikeasti niin että jotkut suhteet alkavat ilman että on aivan hullaantunut toisesta, haluaa imeytyä hänen ihonsa alle ja tuijottaa silmiin 24/7? Tiedän kyllä että kyseessä on poikkeustila, mutta se on silti oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen. Voisiko joku vähän avata tuollaista kipinättömän suhteen olemusta kun en oikein ymmärrä. Ap

Voin kertoa esimerkin, minä olin yhdessä vaiheessa todella tuskastunut omaan yksinäisyyteeni joten menin sokkotreffeille itseäni huomattavasti vanhemman naisen kanssa eli olin saanut vain vartalokuvan vaatteissa etukäteen.

Kun näin naisen kasvot ensimmäistä kertaa niin ajattelin että onpas tätimäinen, attraktio oli puhdas nolla.

Ajattelin silti että eihän mulla ole muutakaan joten miksi en jatkaisi.

Naisella oli hyvä luonne ja tultiin niin hyvin juttuun että mikäs siinä vaikka en pystykään ihastumaan. Tiesin myös että jos tuo suhde päättyy niin olen taas yksin ja joudun valitettavasti sanomaan että olin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kemia, sellainen jalat alta ja järjen vievä sekoaminen toisesta sekä tuttuuden tunne, aina molemminpuolista?

Meillä miehen kanssa oli ainakin molemmilla heti helppo olla toistemme kanssa, ei tarvinnut esittää mitään ja pystyi olemaan oma itsensä. Ja molemmat olemme ujoja ihmisiä.

Kun minulla on jonkun kanssa kipinää, olen ihan ääliö. Olen jännittynyt, jotenkin kömpelö ja outo. Se on ainoa huono puoli, en tuo omaa itseäni aidosti esille, kun rakastuu korviaan myöten. 

Jos menee jalat alta ja sanat suusta, se teettää ongelmaa. Sitten kun toinen asuu avoliitossa ja näkee päivittäin, sitä välttelee jo niin paljon kuin pystyy. Koska toivoa ei juuri ole, koska ei jaksa venyttää omaa kärsimystänsä. Koska ei halua pilata toisen onnea, oli sitä tai ei. Mitä sopivammalta toinen tuntuu, sitä pahemmaksi menee, koska täydelliseltä tuntuvaa ei tuossa tilanteessa sen enempää viitsi tavoitellakaan. Joskus kauan sitten koettua. Kun siitä pääsi lopulta ylitse, tuli muuta riesaa vielä asiasta silmille.

Joku voi olla söpö, mukava, sopiva huumori, sopivan äänekäs tai hillitty – mitä kukin nyt toivookaan. Mutta kun lisäksi kokee, että toinen korjaisi luultavasti omasta persoonasta aiempien vuosien siihen jättämät kolhut, ne mitkä ovat vääristäneet sitä mitä oikeasti on ollut ja kokee olevansa jossakin syvällä, sitä ei enää osaa toimia mitenkään järkevästi saati normaalisti. Ei ole merkitystä edes sillä onko se todellista, mutta kun ajatuskulku vankasti näin väittää, sitä kokee liikaa olevan pelissä. Jos olisi monta jonossa, joiden välillä ei olisi suurta eroa niin kaikki olisi ollut aikanaan helppoa.

Kipinää on monenlaista. Sellaista äkkinäistä, joka vie järjen, ja saattaa sitten myöhemmin kaduttaakin. Sitten sellaista hiljaisempaa, mutta nakuttavampaa tunnetta siitä, että tähän ihmiseen haluan tutustua, tämän ihmisen lähellä haluan olla. Jos ei ole kumpaakaan niin ei kai kukaan niin köyhä ja tylsistynyt ole, ettei kahville löytäisi yksinkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys niille joista kipinä ei ole oleellista: onko oikeasti niin että jotkut suhteet alkavat ilman että on aivan hullaantunut toisesta, haluaa imeytyä hänen ihonsa alle ja tuijottaa silmiin 24/7? Tiedän kyllä että kyseessä on poikkeustila, mutta se on silti oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen. Voisiko joku vähän avata tuollaista kipinättömän suhteen olemusta kun en oikein ymmärrä. Ap

Kyllä. Jotkut suhteet nimenomaan alkavat noin. Esimerkiksi olosuhteiden pakosta tehdään töitä/koulutöitä yhdessä. Pikkuhiljaa tutustutaan siinä sivussa toiseen ja huomataan, että hän on aivan loistava tyyppi ja yhtäkkiä alkaa näyttääkin maailman kauneimmalta/komeimmalta. 

Mutta eikö se kipinä hiivi tuollaiseenkin suhteeseen vähitellen? Luulen ap:n tarkoittaneen, että alkaako joku suhde niin ettei juuri mitään intohimoa ole eikä tee mieli jatkuvasti olla iholla yms. Kai noissa vähitellenkin syntyneissä suhteissa tulee tuo vaihe aluksi?

miehet tajuaa onko kipinää vai ei vasta kun ollaan nussittu. Sen jälkeen vasta näkee onko mitää kiinnostusta itse naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kipinää ei ole niin ei sitä jankuttamallakaan tule.

Tuo kipinä on ihan älytön naistenlehtien vitsi. Odotetaan jotain yliluonnollista fiilistä, kemiaa ynnä muuta... Ei se rakastuminen oikeesti ole niin vaikeaa!

Valitettavasti joillekin harvoille se tapahtuu ja ne loput kun eivät tiedä, mistä puhuvat, niin puhuvat juuri noin...

Ihanko oikeesti luulet et on joku yleismaailmallinen "kipinä" olemassa? Kaikki kokis asiat samoin jos joku "oikea" ihminen sattuu kohdalle? Älä viitti. Ihmiset kokee asiat eri tavoin. Sun kipinä voi olla ihan eri kuin sillä joka sua innoissaan yläpeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys niille joista kipinä ei ole oleellista: onko oikeasti niin että jotkut suhteet alkavat ilman että on aivan hullaantunut toisesta, haluaa imeytyä hänen ihonsa alle ja tuijottaa silmiin 24/7? Tiedän kyllä että kyseessä on poikkeustila, mutta se on silti oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen. Voisiko joku vähän avata tuollaista kipinättömän suhteen olemusta kun en oikein ymmärrä. Ap

Kyllä. Jotkut suhteet nimenomaan alkavat noin. Esimerkiksi olosuhteiden pakosta tehdään töitä/koulutöitä yhdessä. Pikkuhiljaa tutustutaan siinä sivussa toiseen ja huomataan, että hän on aivan loistava tyyppi ja yhtäkkiä alkaa näyttääkin maailman kauneimmalta/komeimmalta. 

Mutta eikö se kipinä hiivi tuollaiseenkin suhteeseen vähitellen? Luulen ap:n tarkoittaneen, että alkaako joku suhde niin ettei juuri mitään intohimoa ole eikä tee mieli jatkuvasti olla iholla yms. Kai noissa vähitellenkin syntyneissä suhteissa tulee tuo vaihe aluksi?

Mutta ei sitä kipinää siis ole yhden tapaamiskerran jälkeen, jos se tulee "hiipien" ap ei anna mitään mahdollisuuksia yhden kerran jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kipinää ei ole niin ei sitä jankuttamallakaan tule.

Tuo kipinä on ihan älytön naistenlehtien vitsi. Odotetaan jotain yliluonnollista fiilistä, kemiaa ynnä muuta... Ei se rakastuminen oikeesti ole niin vaikeaa!

Valitettavasti joillekin harvoille se tapahtuu ja ne loput kun eivät tiedä, mistä puhuvat, niin puhuvat juuri noin...

Ihanko oikeesti luulet et on joku yleismaailmallinen "kipinä" olemassa? Kaikki kokis asiat samoin jos joku "oikea" ihminen sattuu kohdalle? Älä viitti. Ihmiset kokee asiat eri tavoin. Sun kipinä voi olla ihan eri kuin sillä joka sua innoissaan yläpeukuttaa.

Se on helppo jankata, kun ei selvästi ole omalle kohdalle osunut. Niinkuin sanoin, ne tietää, jotka sen on kokeneet eikä sillä ole mitään tekemistä aiempien ihastumisien ja rakastumisien kanssa, joista sinä jankkaat. Kipinä ei todellakaan riitä siihen tunteeseen, mitä kuvailin.

"Kipinä" ja "kemia" voivat tarkoittaa mitä tahansa.

Usein sitä että komea, itsevarma ja määrätietoinen viettelyssä taitava pelimies sytytti kipinän oikein ajoitetuilla liikkeillään.

Siitä syntyy alphaleskiä kun ysin mies ottaa irtopanoiksi seiskoja, panosuhteisiin kaseja mutta suhteisiin vain ysejä.

Seiskat ja kasit pääsevät kokemaan ysin miehen ja kuvittelevat että tunne oli molemminpuolinen. Sitten jäädään odottelemaan ysin miestä kun oma taso - joka perustuu naisilla kauneuteen ja nuoruuteen - laskee joka sekunti.

https://www.reddit.com/r/TheRedPill/comments/2s1coz/what_is_an_alpha_wi…

Tämä artikkeli oli loistava. Must read jokaiselle naiselle.

12121212 kirjoitti:

"Kipinä" ja "kemia" voivat tarkoittaa mitä tahansa.

Usein sitä että komea, itsevarma ja määrätietoinen viettelyssä taitava pelimies sytytti kipinän oikein ajoitetuilla liikkeillään.

Siitä syntyy alphaleskiä kun ysin mies ottaa irtopanoiksi seiskoja, panosuhteisiin kaseja mutta suhteisiin vain ysejä.

Seiskat ja kasit pääsevät kokemaan ysin miehen ja kuvittelevat että tunne oli molemminpuolinen. Sitten jäädään odottelemaan ysin miestä kun oma taso - joka perustuu naisilla kauneuteen ja nuoruuteen - laskee joka sekunti.

https://www.reddit.com/r/TheRedPill/comments/2s1coz/what_is_an_alpha_wi…

Tämä artikkeli oli loistava. Must read jokaiselle naiselle.

Huoh.

Mikä se järkisuhde edes on? Sitäkö, että päätetään jonkun paperilla hyvän tyypin kanssa, että me ollaan nyt pari? Vaikea kuvitella. Kai tuollaisessakin suhteessa on ihastumista ja seksuaalista vetovoimaa? Vai meinaako järkityypit, että nyt kun me tässä seurustellaan niin harrastetaan seksiäkin, josko se tunne sieltä sitten hiipii.

Mä olen hyvin rationaalinen ihminen, mutta parisuhteessa on pakko olla kemiaa. Muuten seksistä ei tule yhtikäs mitään, enkä mä halua enää seksittömään parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kemia, sellainen jalat alta ja järjen vievä sekoaminen toisesta sekä tuttuuden tunne, aina molemminpuolista?

Meillä miehen kanssa oli ainakin molemmilla heti helppo olla toistemme kanssa, ei tarvinnut esittää mitään ja pystyi olemaan oma itsensä. Ja molemmat olemme ujoja ihmisiä.

Kun minulla on jonkun kanssa kipinää, olen ihan ääliö. Olen jännittynyt, jotenkin kömpelö ja outo. Se on ainoa huono puoli, en tuo omaa itseäni aidosti esille, kun rakastuu korviaan myöten. 

Ah, kohtalontoveri 😣

Kai te alphaseiskabetaleskimiehet tajuatte että meistä suurin osa elää täällä normaalimaailmassa, keskinkertaisten mutta rehellisten ihmisten anonyymissä perhe-elämässä jossa silti on välillä seksiäkin? Ja läheisyyttä. Kuulostatte ihan agenttiromaanilta.

12121212 kirjoitti:

"Kipinä" ja "kemia" voivat tarkoittaa mitä tahansa.

Usein sitä että komea, itsevarma ja määrätietoinen viettelyssä taitava pelimies sytytti kipinän oikein ajoitetuilla liikkeillään.

Siitä syntyy alphaleskiä kun ysin mies ottaa irtopanoiksi seiskoja, panosuhteisiin kaseja mutta suhteisiin vain ysejä.

Seiskat ja kasit pääsevät kokemaan ysin miehen ja kuvittelevat että tunne oli molemminpuolinen. Sitten jäädään odottelemaan ysin miestä kun oma taso - joka perustuu naisilla kauneuteen ja nuoruuteen - laskee joka sekunti.

https://www.reddit.com/r/TheRedPill/comments/2s1coz/what_is_an_alpha_wi…

Tämä artikkeli oli loistava. Must read jokaiselle naiselle.

Tota noin, "alpha" on englantia eikä toimi suomalaisessa yhdyssanassa. Kirjoitahan siis ihan rohkeasti suomeksi, että alfaleski. 

Sinä ainakin taidat vain haaveilla niistä seiskan ja kasin naisista...

Vierailija kirjoitti:

Kai te alphaseiskabetaleskimiehet tajuatte että meistä suurin osa elää täällä normaalimaailmassa, keskinkertaisten mutta rehellisten ihmisten anonyymissä perhe-elämässä jossa silti on välillä seksiäkin? Ja läheisyyttä. Kuulostatte ihan agenttiromaanilta.

Joo kyllä me tiedetään, että suurinta osaa ei kiinnosta rationalisoida tätä asiaa ollenkaan. Sen takia avioliitoista puolet päättyykiin eroon ja avoliitoista vielä huomattavasti suurempi osuus ja lähiöt on isättömiä penskoja täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys niille joista kipinä ei ole oleellista: onko oikeasti niin että jotkut suhteet alkavat ilman että on aivan hullaantunut toisesta, haluaa imeytyä hänen ihonsa alle ja tuijottaa silmiin 24/7? Tiedän kyllä että kyseessä on poikkeustila, mutta se on silti oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen. Voisiko joku vähän avata tuollaista kipinättömän suhteen olemusta kun en oikein ymmärrä. Ap

Miten sä määrittelet mikä on "oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen"? Määrittelepä tuo oikea seksuaalisuus?

Meidän suhde alkoi ystävyydestä, platonisesta sellaisesta. Se ei ole kuitenkaan estänyt yli vuosikymmenen intohimoista, kiihkeää ja rakkaudellista suhdetta. Olemme juuri sellainen pari, johon lähipiiri uskoo täysin sen mukaan mitä meille koko ajan sanotaan. Viihdymme hyvin yhdessä ja nautimme toisistamme suunnattomasti kaikin mahdollisin tavoin. Todella vaikea kuvitella että tässä on nyt joku mennyt pieleen tai tästä puuttuisi jotain vain siksi että kipinät ei heti sinkoilleet. Päinvastoin, näkisin asian niin että tunsimme toisemme läpikotaisin, emme ihastuneet mihinkään epärealistiseen haavekuvaan toisesta. Kun kipinät syttyivät, ne syttyi kokonaiseen, epätäydellisen ihmiseen - virheineen päivineen.

Kyllä sen vaan huomaa heti parin ensimmäisen tapaamisen aikana jo jos mies ei ole oikean tuoksuinen yms. Ei kiinnostusta voi pakottaa. Siitä tiedän että mies on minulle sopiva että hänen seurassaan alan kärsiä jatkuvasta panetuksesta lyhyen tapailun jälkeen. Ja suhteella ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia jos seksuaaliset halut ovat jo alussa täysi nolla. Suhteeseen kuuluu olennaisesti se alkuhuuma mitä voi sitten myöhemmin muistella jos on vaikeampia vaiheita niinkuin jokaisessa suhteessa ennemmin taikka myöhemmin.

Ollessani nuorehko nainen, ajattelin aina, että tiedän HETI, onko mies mieluinen ja sellainen, johon haluaisin tutustua. VÄÄRIN!!!! Myöhemmin ihastuin usein aivan hurjasti mieheen, joka ensi alkuun ärsytti jossain mielessä kovasti.

Antakaa joskus aikaa toiselle ja itselle tutustua rauhassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kemian kipinöinti nimenomaan pitää unohtaa jos on etsimässä pitkäaikaista suhdetta.

Kipinöinti on merkki siitä että kuluminen ja loppuun palaminen on alkanut.

Höpö höpö. Kemia on ihan must, jotta suhteesta voi tulla mitään.

Lähes kaikki "kemialliset" liitot päättyy eroon mutta järkiliitot kestää.

Minä annoin tällaiselle mahdollisuuden. Kun oli avoin, puhelias, mukava, hauska, rehellinen, iloinen, omasi hyvän itsetunnon, samanlaisia harrastuksia ja tulevaisuuden toiveet/suunnitelmat , no alusta asti tuntui katsotaan nyt vielä kun kaikki pitäisi olla niin täydellistä ja hyvää. Pikku hiljaa tilanne muuttui niin että säälin miestä , kun hän oli niin kiltti ja häntä oli petetty, muuan sukulaiset eivät kohdelleet reilusti, vaikka hän auttoi heitä, tai oli kiltti ja kohtelias ja lapsuudessa vanhemmat olivat kohdelleet huonosti. Sitten tuli vaihe kun mies alkoi puhua itsemurhasta pienissä riidoissa tai niiden jälkeen, jotka paisuivat , enkä sitten edes kunnolla eroa esille ottanut, ajattelin että sitten kun miehen itsetunto on paremmalla mallilla, siittä vaivihkaa alkoi henkinen väkivalta ja seuraavaksi en enään uskaltanutkaan erota.

Ja lapsenkin teimme miehen painostuksesta. Nyt kun lopulta olen eroon päässyt ( tai ainakin melkein), en ikinä enään ole kenenkään kanssa, jos ei tunnu oikealta.