Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eivätkö miehet tajua yhtään milloin on kipinää ja milloin ei
28.10.2016 |
Olen käynyt viidet treffit syksyn mittaan, ja yksikään mies ei ole sykähdyttänyt siinä mielessä yhtään. Heistä jokainen olisi halunnut jatkaa tapailua, pari ei meinannut millään ymmärtää pakkeja, vaan jankkasi vain että "kyllähän tästä voisi syntyä jotain, kylläpäs voisi." Eivätkö miehet mieti yhtään vetovoimaa ja kemiaa, vaan kaikki oikeastaan käy? Olen ällistynyt.
Kommentit (460)
Onko kemia, sellainen jalat alta ja järjen vievä sekoaminen toisesta sekä tuttuuden tunne, aina molemminpuolista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paha mennä sanomaan, että kuules raakkuva, kimeä-ääninen nainen, kun minä en tunne vetoa sinua kohtaan. Eivät koskaan ymmärrä, eli parempi livetä paikalta.
Jos eivät muuten ymmärrä niin noinhan just pitäisikin sitten sanoa että uskoisivat.
Kysymys niille joista kipinä ei ole oleellista: onko oikeasti niin että jotkut suhteet alkavat ilman että on aivan hullaantunut toisesta, haluaa imeytyä hänen ihonsa alle ja tuijottaa silmiin 24/7? Tiedän kyllä että kyseessä on poikkeustila, mutta se on silti oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen. Voisiko joku vähän avata tuollaista kipinättömän suhteen olemusta kun en oikein ymmärrä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kemian kipinöinti nimenomaan pitää unohtaa jos on etsimässä pitkäaikaista suhdetta.
Kipinöinti on merkki siitä että kuluminen ja loppuun palaminen on alkanut.Höpö höpö. Kemia on ihan must, jotta suhteesta voi tulla mitään.
Lähes kaikki "kemialliset" liitot päättyy eroon mutta järkiliitot kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä jatka sellaisen miehen tapailua, joka ei vedä yhtään puoleensa. Se on turhaa, miksi pitkittää väistämätöntä. Jos näen jo kättelyssä että tämä mies haisee väärälle enkä vou kuvitella esim. suutelevani häntä niin se on siinä sitten. Miehen pitää saada minut järjiltäni, edes suhteen alussa. Ap
Tuollainen ajattelu on luksusta joka on mahdollista vain naisille.
Jos mies ajattelisi noin niin hän saisi elää totaalikokemattomana hautaan asti..
No kenen kanssa sä luulet, että sillä (hetero)naisella kipunoi, jos ei miehen? Eiköhän siellä treffeillä ole aina kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tappaa lopunkin kiinnostuksen, "ettei tavisukolla ole varaa odotella kipinää". Toisin sanoen otetaan kuka tahansa, joka kiinnostuu. Ei niin väliä kuka se on. Kuka ihme haluaa tuollaiseen rooliin? Korvattavissa koska tahansa ja pääasia että on vain saanut jonkun. Yök.
Aloitukseen: Ei ne tajua. Kävin myös treffeillä miehen kanssa, jota pidin suoraan sanottuna rumana. Hän on kuitenkin tosi mukava ja näin niin ajattelin, että miksipä ei. Oli meillä ihan kivaa, mutta en antanut mitään vastakaikua miehen lähentymisyrityksille ja yritin pysyä asiallisena muutenkin. No eikö tämä treffien lopuksi hyökkää suutelemaan ja vielä sanoi "mä arvasin että sulla oli jotain taka-ajatuksia". Öööö.
Jos kipinää ei ole, on turha haaveilla seksuaalisesta parisuhteesta ja hyvästä seksielämästä. No ehkä jotkut miehet siksi pihtaa, kun on otettu vain joku nainen, kunhan on joku.
Mä en edes kykene harrastamaan seksiä, ellei ole intohimoa ja kipinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipinät eivät aina sinkoile ensimmäisillä treffeillä, mutta ehkä jo toisilla tai kolmansilla. Esim. ujot ihmiset eivät pysty heti avautumaan niin, että heti syntyisi ilmapiiri kipunoinnille. Näin kävi minulle. Tapasin ujon miehen toisenkin kerran, vaikka hän oli ekoilla treffeillä aika kipsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsitään sitä unelmien prinssiä joka räjäyttää tajunnan ensimmäisellä sekunnilla. Ei ihme että on vaikeaa.
Mä olen kerran löytänyt sellaisen...mutta menetin eikä sen jälkeen voi kukaan tuntua miltään. Loppuelämä yksin odottaa.
Sama. Ihastuin aivan silmittömästi. Pari kertaa päädyttiin sänkyyn, enkä ikinä unohda sitä ekaa kertaa (jolloin itse asiassa vain pussailtiin): sydän hakkasi hulluna, kun mies nappasi mut kainaloonsa. Ihan käsittämätön fiilis kun sain olla siinä, halattiin niin tiukasti ja oltiin niin koko yö. Tuntui ettei edes pääse tarpeeksi lähelle. Koko ihminen tuntui niin täydellisen hyvältä ja ihanalta.
Mutta hänpä ei ilmeisesti ajatellut samoin, ja seurustelee nyt toisen kanssa. Edelleen mietin, että tunsinko mä muka yksipuolisesti sen kaiken. Outoa jos noin halailee, silittelee ja pussailee ellei ole mitään tunnetta. Me oltiin ihan kuin vastarakastuneet siinä hetkessä.
Vastaavaa odotellessa. Ongelma se on tämäkin, että kun tietää jotain tuollaista olevan olemassa, ei voi tyytyä vähempään. Jos tyytyisi niin varmaan tulisi mietittyä, että mitä jos tuleekin joku, joka saa tuntemaan noin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö tajua että pillua miehet vaan haluavat! Ei ne susta ole kiinnostuneita vaan sun pillusta.
Tällaiset kipinäliitot ovat onnellisia liiton alussa, mutta onnellisuus laskee ajan myötä. Järkiliitoissa taas onnellisuus nousee ajan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta kikattelu ja flirttailu, keskustele kaverillisen asiallisesti. Niin eivät takuulla jää haikailemaan perään, koska "olit niin vaikea, ei ollut kipinää". Koettu tsiljoona kertaa, myös vasten tahtoani.
Tää on taas niinkuin lapsen kanssa keskustelisi. Olisi pitänyt määritellä ne "kipinät" heti alussa kun mammat kuvailevat nyt kilpaa rumia ja luotaantyöntäviä miehiä kipinättöminä tapauksina. En minäkään ruman naisen kanssa jatka tapailua, mutta jos tilanne on neutraali, niin ei homma jäihin mene välittömästi jos ei "kipinöi". Kyllä siinä ainakin parit kolmet treffit käydään ja katsotaan lähteekö homma etenemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kipinä voi todellakin syntyä myös myöhemmin! Hyvin lapsellista yhden tapaamiskerran jälkeen todeta, että ei. Onneksi kaikki naiset eivät liiku alkukipinällä :D
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille joista kipinä ei ole oleellista: onko oikeasti niin että jotkut suhteet alkavat ilman että on aivan hullaantunut toisesta, haluaa imeytyä hänen ihonsa alle ja tuijottaa silmiin 24/7? Tiedän kyllä että kyseessä on poikkeustila, mutta se on silti oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen. Voisiko joku vähän avata tuollaista kipinättömän suhteen olemusta kun en oikein ymmärrä. Ap
Kyllä. Jotkut suhteet nimenomaan alkavat noin. Esimerkiksi olosuhteiden pakosta tehdään töitä/koulutöitä yhdessä. Pikkuhiljaa tutustutaan siinä sivussa toiseen ja huomataan, että hän on aivan loistava tyyppi ja yhtäkkiä alkaa näyttääkin maailman kauneimmalta/komeimmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Lue kirja nimeltä Pelimies, naisen iskeminen on helppoa loppujen lopuksi. Se on aivan omasta asenteesta kiinni.
pelimiesliikkeet on perseestä. tai no jos vain pillu kiinnostaa niin mikä ettei?
eron jälkeen valehtelin silmät päästäni ja baarista tarttui mukaan todella kauniita nuoria naisia, jotka aamulla sitten lähtivät. lopetin lähes alkuunsa ja menikin neljä vuotta kun löytyi oikeasti kolahtava nainen kaikin puolin. nyt onnellisesti parisuhteessa ilman mitään vippaskonsteja.
ja panohimot saa kuriin runkkaamalla. jos ei saa niin ei runkkaa tarpeeksi
Vierailija kirjoitti:
Meinaat että se on kerrasta poikki? Onnea prinssin etsintään.
Täytyhän siinä heti ensimmäisellä kerralla jo olla jonkinlaista kipinää ja samalla aaltopituudella olemista, että haluaa nähdä uudestaan. Ei nyt tarvi jalkoja viedä alta, mutta että viihtyy toisen kanssa jne.
Vierailija kirjoitti:
Esim viimeisin deitti oli komea, hauska ja muutenkin ok. Viihdyin hänen seurassaan, hän oli herrasmies, romanttinen, sai minut nauramaan. Mutta silti tiesin kun katsoin häntä, että tässä ei ole minun mieheni. Ei ollut sellaista tuttuutta, kolahdusta, tunnetta. Ja ei tämä mitenkään vaikeaa ole, yksinkin on hyvä jos ei polku kohtaa sen oikean kanssa. Ap
Itse törmäsin kerran erääseen mieheen, joka alussa vaikutti ihan ok:lta. Sitten menin ihastumaan tähän ja lopussa kuitenkin kävi niin, että tajusin ettei siitä tule mitään. Oli pakko pistää stoppi jonka jälkeen tämä alkoi kauheana kinaamaan, että kyllä hänestä tuntuu että tästä jotain tulee. Se tunne vain oli hyvin yksipuolinen. Minusta on vain hyvä, että ihmiset harkitsevat tarkkaan kenenkanssa yrittää jaka loppuelämää sensijaan, että kuhan nyt joku kelpaa vaikkei siitä pitkää suhdetta tulisikaan... Hyvää kannattaa odottaa ja jos odotusta ei palkita niin sitten nautitaan omasta itsenäisestä elämästä. Mieluummin yksin kun huonossa parisuhteessa sanon minä.
Esimerkiksi epämiellyttävästä tuoksusta huomaa, jos kipinää ei tule koskaan olemaan, vaikka kuinka tutustuisi. Se tuoksu ei ole siis yleisesti epämiellyttävä vaan "väärä" omaan nenään.
Alue: Aihe vapaa
Alphalesken...hah. Mies on varattu.