Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö miehet tajua yhtään milloin on kipinää ja milloin ei
28.10.2016 |
Olen käynyt viidet treffit syksyn mittaan, ja yksikään mies ei ole sykähdyttänyt siinä mielessä yhtään. Heistä jokainen olisi halunnut jatkaa tapailua, pari ei meinannut millään ymmärtää pakkeja, vaan jankkasi vain että "kyllähän tästä voisi syntyä jotain, kylläpäs voisi." Eivätkö miehet mieti yhtään vetovoimaa ja kemiaa, vaan kaikki oikeastaan käy? Olen ällistynyt.
Kommentit (460)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Yleensä tuo järkiintyminen tapahtuu vasta 30+ iässä, kun kello jo kilkattaa. Miksei koskaan 10-15 aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuntenut kipinää itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisen kanssa jolla oli kasvot aknen rei'ittämät. Kolmannella oli vaikea liikuntavamma ja hän käveli ns. hassusti. Turhaudun niin aina tästä alfa ja jännämies -shitistä. Minun viisarini ei värähdä rahasta, autosta, lihaksista tai edes komeasta naamasta. Vaan siitä jostakin, joka voi olla mitä vaan ja kenellä vaan, mutta silti niin kovin harvalla. Ihanaa että keskustelu jatkuu. Ap
On vaikea ymmärtää miten joku voi olla vakuuttunut markkina-arvoteorian paikkansapitävyydestä vaikka tosielämässä asiat ovat ihan toisin. Toki on olemassa sellaisia sanotaanko pinnallisia naisia, jotka katsovat miehessä ensin ulkonäköä ja lompakkoa, mutta heitä on naisissa selvä vähemmistö. En myöskään kiellä etteikö miehistä löytyisi yksilöitä, joiden on epävarmuuden tai sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi hankala tai melkein mahdoton löytää parisuhdetta, mutta heitä ei ole 80% miehistä, paremminkin 10%.
Voimakkain kipinän kokemus itselläni oli kaljun, lyhyen ja ylipainoisen miehen kanssa, joka oli kaiken lisäksi vielä työttömänä juuri silloin. Olin parisuhteessa toisen kanssa joten juttu ei edennyt kohteliasta tutustumista pidemmälle, mutta vieläkin mietin mitä olisi käynyt jos olisimme molemmat olleet vapaita...
Siihen vähemmistöön kuuluu kauniit naiset joilla on varaa valita.
Kun minä luen millaisia miehiä naisella on ollut, pystyn välittömästi päättelemään naisen ulkonäön tason.
Kun näen kuvan naisesta, pystyn välittömästi päättelemään miten paljon tasoa nostavia ominaisuuksia hän vaatii.
Jälkimmäisessä ainoa vaikeus on asioiden painotukset. Jollekin ulkonäkö (pituus, harteikkuus, jykevä leuka, matala ääni) on tärkeintä...toinen suosii statusta (ammatti, tulot, sosiaaliset taidot).
Keskustelin tästä joskus yhden nätin bloggarin kanssa joka väitti ettei välitä ulkonäöstä tai rahasta. Mutta kävikin ilmi että lyhyt mies oli varakas, köyhä mies oli tunnettu taiteilija, jne. Ja kaikki olivat tasokkaita miehiä jotka saisivat helposti muitakin naisia.
Voivoi, menisit niin pahasti metsään minun miehieni perusteella ulkonäköäni arvioidessa jos perusteesi ovat jotkut niinkin älyttömät kuin raha tai miehen "status". :D
Tiedän.
Markkina-arvoteoria ei päde nettipalstoilla. Täällä on vain missinaisia jotka seukkaavat ujojen nörttimiesten kanssa.
Kuitenkin kun itse pyörin 25-vuotiaaksi nörttipiireissä, yhdelläkään meistä ei ollut hottisnaista. Useimmilla ei naista ollenkaan.Nyt kun olen töissä rahoitusalalla, kollegoillani on kummallisen paljon hoikkia ja kauniita naisia. Niilläkin jotka olivat naisettomia nörttejä ennen kuin pääsivät tienaamaan.
Tilastot sanovat että ilman naista on jäänyt ylimmän tuloviidenneksen miehistä 2% ja alimman tuloviidenneksen miehistä 48%.
Mutta täyttä kukkuahan se markkina-arvoteoria on. Ei naisia komeus, raha tai status kiinnosta.
Sä vertaatkin kaikessa ylintä ja alinta ryhmää. 90% ihmisistä ei kuulu niistä kumpaankaan. Suurin osa on ihan tavallisia sähköasentajia, putkimiehiä, poliiseja, bussikuskeja, palomiehiä, raksamiehiä, insinöörejä, lähihoitajia, sairaanhoitajia, kaupan myyjiä, toimistotyöntekijöitä, hotelli- ja ravintola-alan töissä olevia jne jne. En tunne yhtäkään alle 40-vuotiasta pariskuntaa, jossa mies olisi vaikkapa juristi tai lääkäri ja vaimo tarjoilija tai Alepan kassa. Matalasti koulutetut valitsevat yleensä puolisokseen toisen matalasti koulutetun ja korkeasti koulutettu toisen korkeasti koulutetun. Yleensä vielä siten, että kummankin ala on sellainen, että tulotasokin aika samoissa euroissa.
Vaikka miinustettaisiin pois se top 10% (ja bottom 10%), tietyt kaavat erottuvat. Top 20% duunarinaisella on se pidempi, leveäharteisempi, jykeväleukaisempi ja matalaäänisempi duunari. Jne.
Mitä tulotasoon tulee, hypergamia elää ja voi hyvin. Saman verran ansaitsevia on paljon, samoin kuin pareja joissa mies ansaitsee reippaasti enemmän. Pareja joissa nainen ansaitsee olennaisesti enemmän ei juuri ole. Kts. tilastot.
"Saman verran koulutettu" on muutenkin harhaanjohtavaa. Hyvin tyypillisiä ovat parit kuten akateeminen rahoituspäällikkö ja akateeminen sairaanhoitaja, akateeminen yrityskonsultti ja akateeminen opettaja, jne. Molemmilla yliopistotasoinen tutkinto, mutta miehen status korkeampi.
Mikä tuo on?
t. Sairaanhoitaja
Nykyäänhän myös AMK:eistä valmistuvat ovat akateemikkoja.
Älä nyt viitsi puhua paskaa.
244 oli selvästi ironinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Yleensä tuo järkiintyminen tapahtuu vasta 30+ iässä, kun kello jo kilkattaa. Miksei koskaan 10-15 aiemmin?
Koska ihminen kehittyy iän myötä. Tottakai 15-vuotias on erilainen ja etsii erilaisia asioita kuin 30-vuotias! Suosittelen tutustumaan elämänkulku- ja elämänkaariteorioihin ja siihen, millaisia kehitystehtäviä ihmisellä kussakin iässä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Hienoa, että sinä seuraat omaa makuasi. Jos nyt kuitenkin katsot pareja kaupungilla, niin huomaat, että aika samaa "tasoa" ne miltei poikkeuksetta ovat.
Muutenkin markkina-arvoteoriasta pitää huomata, että ei se mikään aito teoria ole. Kyseessä on vain havainto siitä, että ihmisten ihanteet ovat osin yhteneväisiä, jolloin toisten ihmisten kysyntä ihmissuhteisiin on korkeampi kuin toisten. Kai nyt jo ala-asteella huomasit, että toiset ovat suosittua leikkiseuraa ja toiset jäivät yksin? Markkina-arvoa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Miehissä tuntuu olevan paljon noita epätoivoisia luusereita. Epätoivoisuus on ehkä suurin turn off miehessä.
Siinä puhuu varmasti entinen koulukiusaaja, jonka mielestä kaikki oli uhrin vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä tuntuu olevan paljon noita epätoivoisia luusereita. Epätoivoisuus on ehkä suurin turn off miehessä.
Siinä puhuu varmasti entinen koulukiusaaja, jonka mielestä kaikki oli uhrin vikaa.
Olen paksu keski-ikäinen yh-äiti, eikä mulla ole vientiä. En silti ajattele olevani UHRI kun en ole suosittu. Näin elämä nämä kortit jakoi, rakkaus ei ole tasa-arvoista.
Markkina-arvomiesten kannattaisi muistaa, että tuo ajattelutapanne laskee teidän markkina-arvoanne entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Yleensä tuo järkiintyminen tapahtuu vasta 30+ iässä, kun kello jo kilkattaa. Miksei koskaan 10-15 aiemmin?
Koska ihminen kehittyy iän myötä. Tottakai 15-vuotias on erilainen ja etsii erilaisia asioita kuin 30-vuotias! Suosittelen tutustumaan elämänkulku- ja elämänkaariteorioihin ja siihen, millaisia kehitystehtäviä ihmisellä kussakin iässä on.
Kehitystehtävät ovat toinen nimi vihatulle teorialle siitä kuinka naiset parhaassa iässään juoksevat juoksunsa jännempien miesten kanssa ja sitten kellon kilkattaessa pariutuvat betaelättäjien kanssa. Klassinen kivikautinen malli.
Sille 30v inssimiehelle jää lyhyempi tikku.
Itse olen 29v enkä edes harkitsisi pariutumista yli 25v naisen kanssa.
"If the kitten did not like you, you don´t want the cat" ;)
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Yleensä tuo järkiintyminen tapahtuu vasta 30+ iässä, kun kello jo kilkattaa. Miksei koskaan 10-15 aiemmin?
Koska ihminen kehittyy iän myötä. Tottakai 15-vuotias on erilainen ja etsii erilaisia asioita kuin 30-vuotias! Suosittelen tutustumaan elämänkulku- ja elämänkaariteorioihin ja siihen, millaisia kehitystehtäviä ihmisellä kussakin iässä on.
Kehitystehtävät ovat toinen nimi vihatulle teorialle siitä kuinka naiset parhaassa iässään juoksevat juoksunsa jännempien miesten kanssa ja sitten kellon kilkattaessa pariutuvat betaelättäjien kanssa. Klassinen kivikautinen malli.
Sille 30v inssimiehelle jää lyhyempi tikku.
Itse olen 29v enkä edes harkitsisi pariutumista yli 25v naisen kanssa.
"If the kitten did not like you, you don´t want the cat" ;)
Kukaan ei taatusti pakota sinua pariutumaan yli 25-vuotiaan naisen kanssa. Sinulla on valinnanvapautesi ihan kuten jokaikisellä meistä, myös niillä alle 25-vuotiailla naisilla. Tämä naisten valinnanvapaus tuntuu kuitenkin olevan juuri se, mikä tässäkin ketjussa koko ajan hiertää. Ihan kuten sinä et halua yli 25-vuotiasta niin aloittaja (kuten muutkaan naiset) ei halua miestä, jonka kanssa ei ole kipinää. Tämä valinnanvapaus hyväksyttäköön yhtä lailla molemmille sukupuolille ja mukinat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Markkina-arvomiesten kannattaisi muistaa, että tuo ajattelutapanne laskee teidän markkina-arvoanne entisestään.
Paitsi jos MAT auttaa ymmärtämään _miksi_ oma MA on alhainen ja asialle tekee jotain.
Esim. minä olen vartalotypiltäni alhaisinta tasoa eli lyhyt ja hintelä. Minulla ei ole geneettisiä ominaisuuksia joista naiset pitävät (pituus, leveät hartiat, jykevä leuka, matala ääni). Suurin osa naisistahan haluaa geneettisesti saman miehen, erot tulevat lähinnä treenaamisesta ja stailauksesta.
https://static.independent.co.uk/s3fs-public/thumbnails/image/2014/07/0…
Tajusin myös etteivät naiset itse koe rakastuvansa komeuteen tai statukseen, vaan ne toimivat halo-efektinä. Muiden ihaileman, pitkän ja komean miehen matalalla äänellä tuleva "moi" on älykkyyttä ja syvällisyyttä, kun taas ruman, matalan statuksen miehen tismalleen sama moi on creepyä burgerointia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Halo_effect
Niinpä tajusin että jäljelle jää raha ja status. Ja onneksi tajusin, ero 25v nörtin ja 29v salkunhoitajan välillä on hämmästyttävän suuri.
https://static.standard.co.uk/s3fs-public/styles/story_medium/public/th…
ps. Kipinä ja kemia ovat asioita jotka ratkaisevat yhteensopivuuden kun ensin tasot ovat kohdanneet. Nainen voi inhota joitain oman tasoisistaan, muttei valitse _ketään_ alempitasoisista.
Siksi "en pitänyt komeasta miehestä" ei kumoa tasoteoriaa millään tavalla, jos nainen lopulta valitsee jonkun toisen komean miehen.
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Yleensä tuo järkiintyminen tapahtuu vasta 30+ iässä, kun kello jo kilkattaa. Miksei koskaan 10-15 aiemmin?
Koska ihminen kehittyy iän myötä. Tottakai 15-vuotias on erilainen ja etsii erilaisia asioita kuin 30-vuotias! Suosittelen tutustumaan elämänkulku- ja elämänkaariteorioihin ja siihen, millaisia kehitystehtäviä ihmisellä kussakin iässä on.
Kehitystehtävät ovat toinen nimi vihatulle teorialle siitä kuinka naiset parhaassa iässään juoksevat juoksunsa jännempien miesten kanssa ja sitten kellon kilkattaessa pariutuvat betaelättäjien kanssa. Klassinen kivikautinen malli.
Sille 30v inssimiehelle jää lyhyempi tikku.
Itse olen 29v enkä edes harkitsisi pariutumista yli 25v naisen kanssa.
"If the kitten did not like you, you don´t want the cat" ;)
Kukaan ei taatusti pakota sinua pariutumaan yli 25-vuotiaan naisen kanssa. Sinulla on valinnanvapautesi ihan kuten jokaikisellä meistä, myös niillä alle 25-vuotiailla naisilla. Tämä naisten valinnanvapaus tuntuu kuitenkin olevan juuri se, mikä tässäkin ketjussa koko ajan hiertää. Ihan kuten sinä et halua yli 25-vuotiasta niin aloittaja (kuten muutkaan naiset) ei halua miestä, jonka kanssa ei ole kipinää. Tämä valinnanvapaus hyväksyttäköön yhtä lailla molemmille sukupuolille ja mukinat pois.
Epärealistiset odotukset ovat aivan oma lukunsa.
Jos olisin moderni nainen, odottaisin että tavatessani tulevan vaimoni kaluni pomppaa heti pystyyn ja kahdessa sekunnissa prinsessan näkemisestä laukean spontaanisti housuihini. Ja sitten olettaisin että kyse on myyttisestä kemiasta joka ei liity ulkonäköön tai mihinkään pinnalliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko mitään tasoteorioita, jos mietin lähimpiä ystäviäni ja heidän ystäviään niin kaikki me olemme päätyneet yhteen mukavan, ystävällisen ja huolehtivan miehen kanssa. Kukaan miehistä ei ole kusipää, jos on varaa valita niin kannattaa valita mukava mies.
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Yleensä tuo järkiintyminen tapahtuu vasta 30+ iässä, kun kello jo kilkattaa. Miksei koskaan 10-15 aiemmin?
Koska ihminen kehittyy iän myötä. Tottakai 15-vuotias on erilainen ja etsii erilaisia asioita kuin 30-vuotias! Suosittelen tutustumaan elämänkulku- ja elämänkaariteorioihin ja siihen, millaisia kehitystehtäviä ihmisellä kussakin iässä on.
Kehitystehtävät ovat toinen nimi vihatulle teorialle siitä kuinka naiset parhaassa iässään juoksevat juoksunsa jännempien miesten kanssa ja sitten kellon kilkattaessa pariutuvat betaelättäjien kanssa. Klassinen kivikautinen malli.
Sille 30v inssimiehelle jää lyhyempi tikku.
Itse olen 29v enkä edes harkitsisi pariutumista yli 25v naisen kanssa.
"If the kitten did not like you, you don´t want the cat" ;)
No tämä onkin juuri se sinun kipinäsi. Ei ole tarkoituskaan, että pariutuisit sellaisen naisen kanssa, johon et tunne kipinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse "etsin" nuorena aina komeita, hyväkroppaisia urheilijamiehiä hauskanpitoon! En ikinä halunnutkaan heistä mitään pysyvää kumppania. Syy oli se, että yleensä he tietävät oman vetovoimansa ja haluttavuutensa naisten keskuudessa. En jaksaisi elää sellaisen itseriittoisen ihmisen kanssa. Nyt olen ollut yli 10 vuotta onnellisesti yhdessä upean ja luotettavan,melko tavallisen näköisen miehen kanssa. Ei ole tylsää, vaan lempi leiskuu ja kemiaa riittää! Voin luottaa häneen täysin ja samoin hän minuun. Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten sisustus ja puutarhanhoito sekä remppailu. Ihanaa yhdessä tekemistä ja olemista! Pintaliitoa en todellakaan kaipaa, enkä niitä ns. hottismiehiä! Naiset, antakaa tilaisuus ns. tavallisillekin miehille! Ulkonäkö on vain pintaa ja muut arvot lopulta ratkaisevat!
Vierailija kirjoitti:
En usko mitään tasoteorioita, jos mietin lähimpiä ystäviäni ja heidän ystäviään niin kaikki me olemme päätyneet yhteen mukavan, ystävällisen ja huolehtivan miehen kanssa. Kukaan miehistä ei ole kusipää, jos on varaa valita niin kannattaa valita mukava mies.
Laita minulle seuraavat tiedot ystäviesi miehistä:
- kuva kasvoista ja vartalosta pariutumishetkellä
- pituus
- ammatti ja vuositulot
- vapaa arvio sosiaalisista taidoista
Ja ystävänaisistasi:
- kuva kasvoista ja vartalosta pariutumishetkellä
...niin arvaan kuka on kenenkin pari. Takaan että 80-90% menee oikein.
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä miten hankalaa miesten on saada naisia kiinnostumaan. Jos sinulle naisena olisi yhtä vaikeaa saada miehiä kiinnostumaan niin kyllä sinäkin yrittäisit kaikkesi saadaksesi aikaan kipinää..
Koittakaa edes joskus asettua miehen asemaan.
Minulla oli todella vaikeaa löytää miestä jota kohtaan olisin tuntenut kipinää. En silti yrittänyt saada aikaan kipinää niiden kanssa joiden kanssa sitä ei vaan ollut. Eikö se nyt ole aikalailla sama asia. Kai sitä nyt mielummin on yksin kun ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään kipinää? En minä käynyt edes treffeillä kun ei löytynyt kiinnostavia miehiä. Miehiä kyllä pyöri ympärillä mutta ei kiinnostavia. Kunnes onneksi löysin sitten sen yhden miljoonasta, mutta se on kokonaan toinen tarina. Mutta yrittääkö miehet siis oikeasti mielummin saada aikaan kipinää ihmisen kanssa jonka kanssa sitä ei ole kun että jatkaisivat etsintää? Minä kun en tosiaan lähtenyt edes niille treffeille epäkiinnostavien pyytäjien kanssa koska kyllähän sen nyt tietää samantien nappaako vai ei.
Ettekö te naiset ymmärrä, että tällaisten prinsessasatujen vaaliminen on todella vahingollista teidän tyttärillenne ja yhteiskunnalle? Hienoa että sinä törmäsit siihen sielunkumppaniisi viime hetkillä, mutta entä ne joiden biologinen kello näyttää jo liian paljon? Yhä suurempi osa naisista jää perheettomiksi sinkuiksi tai sitten yh:si kun se kipinöitä aiheuttanut jännämies lähti ja jätti sieluun parantumattomat arvet.
Viime hetkillä? No kai sen voi sitten niinkin ajatella, olin 23v. Ja todellinen jännämies se kyllä olikin, 22 vuotias työtön ujo ja hieman syrjäytynyt, harrastuksina tietokoneella olo 24/7 ja anime, koskaan ei ollut oikeaa naista edes halannut. No, jännää meillä kyllä oli suhdetta rakentaessa kun toinen panikoi milloin mistäkin syystä. Olin kuulemma liian kaunis ja epätodellinen.
Inhoan markkina-arvoteorioita koska niiden mukaan mieheni olisi ollut aivan pohjasakkaa ja itse taas siellä ylimmissä, ja minusta taas olemme aivan loistavia toisillemme ja mieheni on maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen!
En toki kiellä sitä etteikö monet naiset varsinkin nuorina ja tyhminä etsi tietämättömyyttään jotain miestyyppiä johon en itse olisi koskenut ikinä pitkällä tikullakaan, koska toki "erikoista" miesmakuani on kaveripiirissä usein naureskeltu ihan teinistä asti, kun koulun kovis yritti iskeä ja minä seurustelin sen kiusatun kanssa jne, mutta kyllä ne naiset usein aikuiseksi kasvettuaan muuttavat niitä kriteereitään.
Yleensä tuo järkiintyminen tapahtuu vasta 30+ iässä, kun kello jo kilkattaa. Miksei koskaan 10-15 aiemmin?
Koska ihminen kehittyy iän myötä. Tottakai 15-vuotias on erilainen ja etsii erilaisia asioita kuin 30-vuotias! Suosittelen tutustumaan elämänkulku- ja elämänkaariteorioihin ja siihen, millaisia kehitystehtäviä ihmisellä kussakin iässä on.
Kehitystehtävät ovat toinen nimi vihatulle teorialle siitä kuinka naiset parhaassa iässään juoksevat juoksunsa jännempien miesten kanssa ja sitten kellon kilkattaessa pariutuvat betaelättäjien kanssa. Klassinen kivikautinen malli.
Sille 30v inssimiehelle jää lyhyempi tikku.
Itse olen 29v enkä edes harkitsisi pariutumista yli 25v naisen kanssa.
"If the kitten did not like you, you don´t want the cat" ;)
Kukaan ei taatusti pakota sinua pariutumaan yli 25-vuotiaan naisen kanssa. Sinulla on valinnanvapautesi ihan kuten jokaikisellä meistä, myös niillä alle 25-vuotiailla naisilla. Tämä naisten valinnanvapaus tuntuu kuitenkin olevan juuri se, mikä tässäkin ketjussa koko ajan hiertää. Ihan kuten sinä et halua yli 25-vuotiasta niin aloittaja (kuten muutkaan naiset) ei halua miestä, jonka kanssa ei ole kipinää. Tämä valinnanvapaus hyväksyttäköön yhtä lailla molemmille sukupuolille ja mukinat pois.
Epärealistiset odotukset ovat aivan oma lukunsa.
Jos olisin moderni nainen, odottaisin että tavatessani tulevan vaimoni kaluni pomppaa heti pystyyn ja kahdessa sekunnissa prinsessan näkemisestä laukean spontaanisti housuihini. Ja sitten olettaisin että kyse on myyttisestä kemiasta joka ei liity ulkonäköön tai mihinkään pinnalliseen.
Eli kuten arvelitkin, haluaisit säilyttää valinnanvapauden itselläsi mutta poistaa sen naisilta. MOT. No, niin se ei joka tapauksessa toimi vaan onneksi jokainen saa jatkossakin valita ihan kuten haluaa ja millä perusteilla haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse "etsin" nuorena aina komeita, hyväkroppaisia urheilijamiehiä hauskanpitoon! En ikinä halunnutkaan heistä mitään pysyvää kumppania. Syy oli se, että yleensä he tietävät oman vetovoimansa ja haluttavuutensa naisten keskuudessa. En jaksaisi elää sellaisen itseriittoisen ihmisen kanssa. Nyt olen ollut yli 10 vuotta onnellisesti yhdessä upean ja luotettavan,melko tavallisen näköisen miehen kanssa. Ei ole tylsää, vaan lempi leiskuu ja kemiaa riittää! Voin luottaa häneen täysin ja samoin hän minuun. Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten sisustus ja puutarhanhoito sekä remppailu. Ihanaa yhdessä tekemistä ja olemista! Pintaliitoa en todellakaan kaipaa, enkä niitä ns. hottismiehiä! Naiset, antakaa tilaisuus ns. tavallisillekin miehille! Ulkonäkö on vain pintaa ja muut arvot lopulta ratkaisevat!
Toivottavasti tämä kirjoitus oli trolli :D Koko juttu oli kuin suoraan jostain alfamies/betamies-vitseistä.
Jos ei ollut:
Hottismiehet saavat pitää hauskaa nuorten ja kauniiden naisten kanssa.
Betamiehet saavat rempata taloa vanhempien ja vähemmän kauniiden naisten kanssa.
Ei kiitos. Minä haluan kumppanini kanssa koko paketin. Hauskanpidon, vakiintumisen ja olemisen.
Syytä on kyllä miehissäkin jotka hyväksyvät naisten tavan pyrkiä syömään ja säästämään kakku samaan aikaan. Alpha Fux, Beta Bux.
Niin, ymmärrän että MAT ärsyttää ihmisiä.
Mutta selvennän naisille mikä tässä oikeasti aiheuttaa ongelmia. Ei se ettei kaikki miehet kelpaa naisille, vaan se _milloin_.
Nainen on parhaimmillaan 17-22v tienoilla, jolloin miehet halut saada nainen ovat todella kovat. Nainen omasta mielestään on parhaimmillaan kolmekymppisenä. Jos nainen haluaa pariutua betamiehen kanssa 28v tienoilla, eli silloin kun talo ja lapset alkavat pyöriä mielessä, mitä betamies tekee siihen asti?
Koko sukupuolten välinen sota liittyy tähän. Ennen yhteiskunta painosti naisia pariutumaan nuorina ja miehiä pysymään pariutuneina vanhempina. Naiset eivät juosseet juoksujaan eivätkä miehet vaihtaneet vaimojaan nuorempiin.
Nyt naiset eivät halua kompromisseja, vaan kaiken. Erilaiset miehet eri elämänvaiheissa. Diili on hyvä naisille ja alfamiehille, surkea muille.
On miehissäkin vikaa, olemme liian kilttejä. Itse teen niin etten ota juoksunsa juossutta naista. Ehkä pitäisi tehdä niinkin että jos nainen menettää nuoruuden hehkunsa, vaimoke ulos ja nuorempaa tilalle. Tämä olisi naisen tapa ajatella, jos naisilla olisi sama mieltymys nuoriin miehiin kuin miehillä on nuoriin naisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä tuntuu olevan paljon noita epätoivoisia luusereita. Epätoivoisuus on ehkä suurin turn off miehessä.
Siinä puhuu varmasti entinen koulukiusaaja, jonka mielestä kaikki oli uhrin vikaa.
Olen paksu keski-ikäinen yh-äiti, eikä mulla ole vientiä. En silti ajattele olevani UHRI kun en ole suosittu. Näin elämä nämä kortit jakoi, rakkaus ei ole tasa-arvoista.
No en ihmettele ettei ole vientiä jos haukut miehiä luusereiksi. Asenteet kyllä näkyy ihmisestä sanomattakin.
Kyllä te ihmiset jaksatte