Lue keskustelun säännöt.
Kokemus lastensuojelusta - mielipiteitä kiitos
28.10.2016 |
Kerron tässä muutamia asioita Varsinais-Suomessa sijaitsevan kaupungin lastensuojelusta.
Tämä on minun ja minun perheeni kokemus.
Olen joutunut lääkärin mukaan toisen vanhempani kiusaamaksi, tämä on myös kirjattu sosiaalitoimen papereihin vuonna 2013. Samassa tapaamisessa on kirjattu perheneuvojan kommentti, jonka mukaan tunnistan molempien lasteni iänmukaiset tarpeet.
Vanhemmallani on somaattinen sairaus, joka on vaikuttanut hänen psyykeen.
Nyt on myös toisen lääkärin toteamus siitä, että tätä kiusaamista on jatkunut koko ikäni, vanhempi on ollut hyvin vaativa ja suorituskeskeinen eikä ole tunnistanut minun tarpeitani.
Koska olen ollut vanhempani mielestä kelvoton lapsi, olen automaattisesti ollut hänen mielestään kelvoton äiti ja hän on alkanut tehdä kiusallaan ls-ilmoituksia ja on myös käyttänyt niitä kiristyskeinona. Löysin hiljattain muutama vuosi sitten tulostamani sähköpostin, jossa vanhempani ilmoittaa, että tekee ls-ilmoituksen, ellen päästä lastani ratsastamaan silloin kun vanhempani haluaa - itse olin ajatellut ko. ajankohdaksi muuta tekemistä oman perheen kesken. Netistäkin löytyy vanhempani kirjoituksia minusta ja lapsestani.
Vanhempani puuttumisesta asioihimme ja suhtautumisesta minuun on saatavilla paljon tietoa, jota sosiaalitoimi ei suostu ottamaan vastaan, vaikka mielestäni se olisi tarpeellista, jotta he voisivat pohtia mitä asioiden taustalla oikeasti on ja antaa oikein kohdistettua apua.
Olen käynyt ao. tietoa muiden tahojen kanssa läpi, mutta sosiaalitoimi ei suostu verkostokokouksiin, vaikka niitä on heille ehdotettu oikean tiedon saamiseksi.
Sosiaalityöntekijä on myös kieltäytynyt tapaamasta minua, hän on jopa kysynyt: "Miksi meidän pitäisi sinua tavata".
Viime vuoden puolella pyysin kolme kertaa aikavarausta tapaamiseen, mutta sosiaalityöntekijä ei vastannut kahteen viestiin, lopulta ilmoitti, että ei ole aikaa.
Olen pyytänyt työntekijän vaihtoa, mutta siihen ei suostuttu.
Olen pyytänyt tapaamisia esimiesten kanssa tai muuten esimiesten puuttumista asioihin, mutta olen saanut vastauksen, että sosiaalityöntekijä toimii virkavastuussa ja ei ole syytä tutkia tekemisiä, vaan työntekijään luotetaan.
Työntekijä on epäpätevä, ei ole valmistunut edes sosiaalityöntekijäksi.
Viime vuoden huhtikuussa hallinto-oikeus on antanut päätöksen huostaanoton purkuhakemukseen ja hallinto-oikeus totesi päätöksessä, että perheen tilanne on parantunut, mutta lasta ei vielä pidä palauttaa kotiin, mutta kunnan on koko ajan työskenneltävä sen eteen, että lapsi pääsee kotiin.
Asiakassuunnitelmissa ei koskaan kirjata mitään tavoitteita, kirjataan vaan, että tukea tarvitaan tähän ja tähän, mutta ei koskaan tehdä mitään toimenpiteitä tuen saamiseksi.
Miten asiat siis voivat muuttua, jos mitään palveluja ei tarjota?
Olen huhtikuusta 2015 asti aina tapaamisten yhteydessä vaatinut selkeää suunnitelmaa, selkeitä tavoitteita ja selkeitä toimia, mutta sosiaalityöntekijä on sanonut: "Me ei tehdä sitä nyt".
Lapsi itse on koko ajan halunnut takaisin kotiin ja kun kuitenkin sijoituksen syytä kysytään, niin taustalla on rajatonta käytöstä, joka hyvin paljon johtui vanhempani puuttumisesta perheeni asioihin ja siitä, että vanhempani systemaattisesti ohitti minut oman lapseni äitinä. Lapsi meni sen mukaan, mikä itsestä tuntui kivalta.
Lähestymiskieltoakin harkitsin, mutta en uskonut, että se olisi auttanut ja sen lisäksi jouduin pelkäämään vanhempaani, hän on niin taitava manipuloija. Käytännössä perheeni hajosi kun en jaksanut enää vanhempani toteuttamaa kiusaamista ja olin todella peloissani siitä, mitä vielä voi tapahtua ja olin henkisesti tosi loppu.
....Jatkuu...
Kommentit (46)
Minulla vastaava kokemus sukulaisesta. Sairastui ja alkoi "suojella" lapsiamme. En ole ihan varma kenet hän sekoitti ja mihin ja miksi...
Haimme lähestymiskiellon ja poistimme heti meidän pwrheen elämästä.
Mutta sosiaalitoimi ei millään meinannut nähdä sitä vikaa ls-ilmoitusten tehtailijadsa. Siis niitä ilmoituksia virtasi kymmeniä sinne ja muille viranomaisille, kaikille tutuille ja naapureille, hän stalkkasi meitä ja oli ihan sekava, mutta aina vaan käyttäydyttiin kuin kaikki olisi asiallista ja meidän olisi pitänyt alistua tutkittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstihän oli selkeää. Ei ole helppo pyöriä noissa rattaissa sosiaalitoimen kanssa. Eikö voisi kokeilla miten teillä menisi nyt lapsen kanssa. Eihän se tuollaisista irrallisista lausunnoista selviä. Monet pärjäävät mielistelyllä pitkälle, ihmisiä ovat sosiaalityöntekijätkin.
Vierailija kirjoitti:
Jeps jeps... Tiedätkö, että selkeästi kykene näkemään toimistosi mitään vikaa joten tämä on aivan turha keskustelu. Sä saat kokea olevasi uhri, mutta kyllä normaali järkevä ihminen tajuaa että mikä tässä on kyseessä. Ilmeisesti teillä on moniongelmainen suku, Ja vaikka joku muu olisikin edesauttanut sinun ongelmasi syntymisessä ovat sinne sinun ongelmiasi ja vaikuttavat käytökseesi. Meillä ei ole mitään todisteita iso vanhemman ongelmista, pelkästään sinun sanaasi. Et kykene esittämään asioita selkeästi, selittelematta jos tekstiäsi lukisi dogmaattisesti olisit joutunut hirveen vääryyden kohteeksi. Oleellista tässä nyt on se mitä jätettiin sanomatta.
Ja aivan turha väittää että tässä on koko totuus .
Lapsen isä on kuollut. Lapsen isän suku ei pidä yhteyttä. Tuo kiusaava isovanhempi oli ainoa isovanhempi. Tukiverkko siis käytännössä olematon.
Kuten sanottu, isovanhempi on toteuttanut minuun kohdistuvaa kiusaamista oikeastaan koko ikäni. Löytyy myös kirjaus, että on yrittänyt itsemurhaa ollessani vauva.
Käytännössä kävi siis niin, että väsyin siihen, että en saa olla lapseni äiti, vaan oma vanhempani terrorisoi äitiyttäni systemaattisesti.
Romahdin melko pahasti kun olin kauan yrittänyt kannatella perhettäni ja kuitenkin jotenkin pärjätä isovanhemman toiminnan alla.
ap
Tuo lapsen ikä vielä, on hankala ikä ja lapsi voi sinua vedättää. Olet selvästi ihminen joka haluaa tehdä oikein. Voisi olla jopa hyvä, että keskityt omaan elämääsi ja tapaatte lapsen kanssa säännöllisesti. Pääset eroon sosiaalitoimen pyörityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Tekstihän oli selkeää. Ei ole helppo pyöriä noissa rattaissa sosiaalitoimen kanssa. Eikö voisi kokeilla miten teillä menisi nyt lapsen kanssa. Eihän se tuollaisista irrallisista lausunnoista selviä. Monet pärjäävät mielistelyllä pitkälle, ihmisiä ovat sosiaalityöntekijätkin.
Kiitos tästä, sitä minäkin yritän tuoda esiin, että sitä voisi kokeilla nyt.
Koen, että aiempi sosiaalityöntekijä ei ole käsittänyt isovanhemman roolia riittävässä määrin ja asioita tulkitaan minun vointini kautta. Ja sitten taas kun koetaan, että olen hätääntynyt tilanteesta, se katsotaan mielenterveyden ongelmaksi, ja siksi apua ei edes tarjota.
Minulla ei ole lääkitystä, mutta on tosiaan viitteitä siitä, että vanhempani minuun kohdistama käytös on vaurioittanut minua.
Silti koen, että vanhemmuudenarviointi on eri asia. Minulla onkin nyt uusi lausunto siitä, että lastensuojelussa tilannetta ei voida arvioida vanhemman terveystietojen perusteella. Tosin lausunto on aika monta vuotta myöhässä, minun näkökulmastani katsottuna.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen ihminen ei ole tukiverkko. Ja jos kiristää "tottelemaan" jotta saisi apua, ei pidä "totella".
22
Jos epäilet ap, että sosiaalitoimi ei toimi lain mukaan vaan mielivaltaisesti, niin ota yhteyttä kaupunkinne sosiaaliasiamieheen ja pyydä häneltä apua. Jos olet vähävarainen, niin googleta, mistä voit saada ilmaista lakiapua kaupungissasi. Minä lähtisin näistä kahdesta liikenteeseen, jos olisin tilallasi.
Sosiaalitoimen pitää kirjata selkeitä tavotteita ja päätösten pitää olla perusteltuja. Jos huostaanoton jatkamiselle ei ole perusteita, sitä ei saa perusteetta jatkaa. Ja sosiaalityöntekijän pitää kuunnella muitakin ammattilaisia, esim. lääkäriäsi ja hänen pitää ottaa sinun ja vanhempasi kirjatut ongelmat huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan nyt riskin, mutta kun tässä on epäilty sitä, että en kerro totuutta isovanhemmasta, niin tässä on hänen kirjoittamansa teksti minusta. Hän on kirjoittanut tämän ollessani n. 5-vuotias. Vastaavia tekstejä on paljon. Olen siis ehdottanut sosiaalitoimeen, että ottaisivat selvää isovanhemman ajattelusta, jotta voitaisin varmistaa, että tilanne on arvioitu oikein - että ilmoituksia ei olla tehty kiusaamisen vuoksi. Sosiaalitoimi ei ole suostunut ottamaan tietoa vastaan. Psykiatrin kanssa olen isovanhemman kirjoituksia käynyt läpi ja hän on todennut, että isovanhemman vallankäytön vuoksi minun olisi pitänyt muuttaa todella kauas pelastaakseni perheeni - ja itseni.
"Minä vihaan tuota lasta
tuota joka ei anna hetkenkään rauhaa. Oikeus vihata omaa lastaan.
Miehen lasta. Miehen joka ei meistä piitannut.
Jos hän olisi ajanut läpi nämä vuodet
korvatulehdukset, kiukuttelut, kuumeiset valvotut yöt. Ajanut läpi vaikka sammutetuin lyhdyin.
Minä voisin nyt itkeä vaikka miten paljon. Itkua joka tulee hiljaa. Tai sitten se ryöpsähtää.
Minä en jaksa tuota vinkunaa: äiti äiti
Se ei edes kuulosta kauniilta.
Sekasotku keittiössä. Kuitenkin lapsi kitinänsä välissä laulaa: Tiedän paikan armahan.
Vihaan lasta joka vaatii ja vaatii
niin kuin olisi maailman valtias."
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä sossujen tahallista vääristelyä nuo hakemukseen kirjoitetut jutut. Että ne kehtaa.
Ihan ohiksena tulee tämä, sossut kyllä osaavat vääntää. Lastensuojelusta mulla ei ole kokemusta, mutta kerran olen joutunut hakemaan toimeentulotukea. Tilanteeni oli se, että olin juuri purkanut työsopimukseni, koska työnantaja ei ollut maksanut palkkoja kolmeen kuukauteen, eli oli minulle 3 kuukauden palkat velkaa ja niitä hain palkkaturvasta. Olin myös ilmoittautunut työkkäriin ja odotin kassasta ansiosidonnaista. Työvoimapoliittinen päätös oli se, että toimin oikein, eikä minua laiteta karenssiin. En ollut siis oikeasti tuloton, olin ollut palkkatyössä, josta palkka oli tulossa viiveellä palkkaturvan kautta ja ansiosidonnainen alkaisi pyörimään ihan kohta. Sossuun laitoin selvitykset palkkaturvasta yms, mutta sossupa päätti sitten kirjoittaa päätökseen "xx on tuloton ja syrjäytymisvaarassa oleva nuori" ja ohjasi minut aikuissosiaalityöntekijälle. Menin kyllä paikalle ja tämä oli aika ihmeissään, että miksi minut sinne ohjattiin. Työllistyin sitten jo pari kuukautta oltuani ansiosidonnaisella.
No mutta sitten asiaan. Ap:n kirjoitukset ovat hyvin vaikeaselkoisia. En ymmärrä mitään ja on hyvin vaikea ottaa kantaa siihen, mitä tässä on tapahtunut ja miksi lapsi ei pääse kotiin. En saa edes selkoa, miksi huostaanotto päätös on tehty. Suosittelen kuitenkin kaikille, että ottakaa itsellenne aina kopiot kaikista selvityksistä, joita lähettelette eri viranomaistahoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilet ap, että sosiaalitoimi ei toimi lain mukaan vaan mielivaltaisesti, niin ota yhteyttä kaupunkinne sosiaaliasiamieheen ja pyydä häneltä apua. Jos olet vähävarainen, niin googleta, mistä voit saada ilmaista lakiapua kaupungissasi. Minä lähtisin näistä kahdesta liikenteeseen, jos olisin tilallasi.
Sosiaalitoimen pitää kirjata selkeitä tavotteita ja päätösten pitää olla perusteltuja. Jos huostaanoton jatkamiselle ei ole perusteita, sitä ei saa perusteetta jatkaa. Ja sosiaalityöntekijän pitää kuunnella muitakin ammattilaisia, esim. lääkäriäsi ja hänen pitää ottaa sinun ja vanhempasi kirjatut ongelmat huomioon.
Olen ollut yhteydessä sosiaaliasiamieheen, kerran tapasimme. Hän on myös kysynyt sosiaalitoimelta, miksi lausuntoa äitiyttäni koskien ei hankittu, mutta selvää vastausta ei tullut (Sanottiin: "Me ollaan hankittu psykiatrian käyntikirjaukset"), ja tähän sosiaaliasiamies tyytyi.
Olen myös siinä uskossa, että tavoitteet pitää selkeästi kirjata ja päätösten pitää olla perusteltuja.
Tuntuukin tosi oudolta, että sijoituksen perusteiden todetaan jatkuvasti olevan voimassa, mutta yhdessäkään asiakassuunnitelmassa ei ole kirjausta siitä, miten vuorovaikutuksen ongelmaan aiotaan paneutua ja miten tukea vuorovaikutuksen paranemista. Tavoitteita ja toimia ei ole kirjattu.
Ls-käsikirjan mukaan pitää kirjata myös positiivisia asioita, jotta se edistäisi myönteistä kehitystä. Positiivisia kirjauksia ei ole.
Asunnossa on ollut paljon tavaroita mm. isovanhemman asunnon tyhjentämisen vuoksi, mutta voin todistaa myyneeni kahden vuoden sisällä yli 800 tavaraa (huutis). Mainitsin tästä sosiaalityöntekijälle ja hän totesi: "no se lapsi on kuitenkin sanonut, että voisit sitä enemmänkin myydä". Oli vähän mit vit -olo. Lapsiko sen määrää, paljonko minun pitää myydä ennenkuin kodin ajankohtainen tilanne tullaan tarkastamaan? Ja eikö yli 800 tavaraa ole paljon, eikö se mitään osoita tilanteen eteen työskentelemisestä....huh.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilet ap, että sosiaalitoimi ei toimi lain mukaan vaan mielivaltaisesti, niin ota yhteyttä kaupunkinne sosiaaliasiamieheen ja pyydä häneltä apua. Jos olet vähävarainen, niin googleta, mistä voit saada ilmaista lakiapua kaupungissasi. Minä lähtisin näistä kahdesta liikenteeseen, jos olisin tilallasi.
Sosiaalitoimen pitää kirjata selkeitä tavotteita ja päätösten pitää olla perusteltuja. Jos huostaanoton jatkamiselle ei ole perusteita, sitä ei saa perusteetta jatkaa. Ja sosiaalityöntekijän pitää kuunnella muitakin ammattilaisia, esim. lääkäriäsi ja hänen pitää ottaa sinun ja vanhempasi kirjatut ongelmat huomioon.
Olen ollut yhteydessä sosiaaliasiamieheen, kerran tapasimme. Hän on myös kysynyt sosiaalitoimelta, miksi lausuntoa äitiyttäni koskien ei hankittu, mutta selvää vastausta ei tullut (Sanottiin: "Me ollaan hankittu psykiatrian käyntikirjaukset"), ja tähän sosiaaliasiamies tyytyi.
Olen myös siinä uskossa, että tavoitteet pitää selkeästi kirjata ja päätösten pitää olla perusteltuja.
Tuntuukin tosi oudolta, että sijoituksen perusteiden todetaan jatkuvasti olevan voimassa, mutta yhdessäkään asiakassuunnitelmassa ei ole kirjausta siitä, miten vuorovaikutuksen ongelmaan aiotaan paneutua ja miten tukea vuorovaikutuksen paranemista. Tavoitteita ja toimia ei ole kirjattu.
Ls-käsikirjan mukaan pitää kirjata myös positiivisia asioita, jotta se edistäisi myönteistä kehitystä. Positiivisia kirjauksia ei ole.
Asunnossa on ollut paljon tavaroita mm. isovanhemman asunnon tyhjentämisen vuoksi, mutta voin todistaa myyneeni kahden vuoden sisällä yli 800 tavaraa (huutis). Mainitsin tästä sosiaalityöntekijälle ja hän totesi: "no se lapsi on kuitenkin sanonut, että voisit sitä enemmänkin myydä". Oli vähän mit vit -olo. Lapsiko sen määrää, paljonko minun pitää myydä ennenkuin kodin ajankohtainen tilanne tullaan tarkastamaan? Ja eikö yli 800 tavaraa ole paljon, eikö se mitään osoita tilanteen eteen työskentelemisestä....huh.
ap
Eli sosiaaliasiamies ei auttanut sinua valituksen teossa? Se on laitonta. Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihminen ei ole tukiverkko. Ja jos kiristää "tottelemaan" jotta saisi apua, ei pidä "totella".
22
Isovanhemmalla on sisarus, joka asuu muualla. Kerroin hänelle joskus, että olen harkinnut lähestymiskieltoa isovanhempaa kohtaan ja hän sanoi: "Mitäköhän sinä nyt taas olet keksinyt".
Poliisi suositteli lähestymiskieltoa, mutta en oikeastaan uskaltanut hakea sitä, hakemuksen kyllä täytin. Enkä usko että se olisi mitään auttanut, sillä isovanhempi oli ovela. Hän on mm. hakenut lasta luvatta koulusta ja vienyt kaupungille ja sanonut lapselle, että älä kerro äidille.
Hän on myös ostanut lapselle uusia puhelinliittymiä ja sanonut lapselle, että älä kerro numeroa äidille, koska se ei ansaitse tietää sitä.
Hän on myös sanonut lapselle, ettei tämän tarvitse siivota kotona, koska koulu on hänen työtään.
Miten tällaista ihmistä rajaa, kun samanaikaisesti isovanhempi sanoo minulle, että minulla on oikeus lapseen, koska olen ainoa isovanhempi.
Suoraan sanottuna pelkäsin. Koska hän aina uhkaili ls-ilmoituksella, jouduin usein alistumaan, koska tiesin, että hän osaa esittää asiansa vakuuttavasti enkä halunnut menettää lasta. Lasta olen yrittänyt kieltää tapaamasta isovanhempaa luvatta, mutta isovanhempi meni sitten vaikka koulun pihalta hakemaan jos halusi tavata. Toki lapsikin haluaa tavata jos on ns. jotain kivaa tiedossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilet ap, että sosiaalitoimi ei toimi lain mukaan vaan mielivaltaisesti, niin ota yhteyttä kaupunkinne sosiaaliasiamieheen ja pyydä häneltä apua. Jos olet vähävarainen, niin googleta, mistä voit saada ilmaista lakiapua kaupungissasi. Minä lähtisin näistä kahdesta liikenteeseen, jos olisin tilallasi.
Sosiaalitoimen pitää kirjata selkeitä tavotteita ja päätösten pitää olla perusteltuja. Jos huostaanoton jatkamiselle ei ole perusteita, sitä ei saa perusteetta jatkaa. Ja sosiaalityöntekijän pitää kuunnella muitakin ammattilaisia, esim. lääkäriäsi ja hänen pitää ottaa sinun ja vanhempasi kirjatut ongelmat huomioon.
Olen ollut yhteydessä sosiaaliasiamieheen, kerran tapasimme. Hän on myös kysynyt sosiaalitoimelta, miksi lausuntoa äitiyttäni koskien ei hankittu, mutta selvää vastausta ei tullut (Sanottiin: "Me ollaan hankittu psykiatrian käyntikirjaukset"), ja tähän sosiaaliasiamies tyytyi.
Olen myös siinä uskossa, että tavoitteet pitää selkeästi kirjata ja päätösten pitää olla perusteltuja.
Tuntuukin tosi oudolta, että sijoituksen perusteiden todetaan jatkuvasti olevan voimassa, mutta yhdessäkään asiakassuunnitelmassa ei ole kirjausta siitä, miten vuorovaikutuksen ongelmaan aiotaan paneutua ja miten tukea vuorovaikutuksen paranemista. Tavoitteita ja toimia ei ole kirjattu.
Ls-käsikirjan mukaan pitää kirjata myös positiivisia asioita, jotta se edistäisi myönteistä kehitystä. Positiivisia kirjauksia ei ole.
Asunnossa on ollut paljon tavaroita mm. isovanhemman asunnon tyhjentämisen vuoksi, mutta voin todistaa myyneeni kahden vuoden sisällä yli 800 tavaraa (huutis). Mainitsin tästä sosiaalityöntekijälle ja hän totesi: "no se lapsi on kuitenkin sanonut, että voisit sitä enemmänkin myydä". Oli vähän mit vit -olo. Lapsiko sen määrää, paljonko minun pitää myydä ennenkuin kodin ajankohtainen tilanne tullaan tarkastamaan? Ja eikö yli 800 tavaraa ole paljon, eikö se mitään osoita tilanteen eteen työskentelemisestä....huh.
ap
Eli sosiaaliasiamies ei auttanut sinua valituksen teossa? Se on laitonta. Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon.
Jätin tapaamisella sosiaaliasiamiehelle muutamia asiakirjoja, joita hän ei ilmeisesti lukenut, oli vaan soittanut sosiaalityöntekijälle ja saanut tiedon, että ho-purkuhakemusta koskien minusta hankitaan lääkärinlausunto ja näin ollen hakemus käsitellään oikein. Mutta kun lausuntoa ei hankittu.
Sittemmin olen muutamista epäkohdista laittanut sähköpostia sosiaalitoimen esimiehille ja samasta viestistä kopion sosiaaliasiamiehelle, kukaan ei ole palannut asiaan.
Itselläni on kyllä kaikki lähettämäni kirjeet ja valitukset sun muut tallessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitustesi perusteella vaikutat itse henkisesti tasapainottomalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihminen ei ole tukiverkko. Ja jos kiristää "tottelemaan" jotta saisi apua, ei pidä "totella".
22
Isovanhemmalla on sisarus, joka asuu muualla. Kerroin hänelle joskus, että olen harkinnut lähestymiskieltoa isovanhempaa kohtaan ja hän sanoi: "Mitäköhän sinä nyt taas olet keksinyt".
Poliisi suositteli lähestymiskieltoa, mutta en oikeastaan uskaltanut hakea sitä, hakemuksen kyllä täytin. Enkä usko että se olisi mitään auttanut, sillä isovanhempi oli ovela. Hän on mm. hakenut lasta luvatta koulusta ja vienyt kaupungille ja sanonut lapselle, että älä kerro äidille.
Hän on myös ostanut lapselle uusia puhelinliittymiä ja sanonut lapselle, että älä kerro numeroa äidille, koska se ei ansaitse tietää sitä.
Hän on myös sanonut lapselle, ettei tämän tarvitse siivota kotona, koska koulu on hänen työtään.
Miten tällaista ihmistä rajaa, kun samanaikaisesti isovanhempi sanoo minulle, että minulla on oikeus lapseen, koska olen ainoa isovanhempi.
Suoraan sanottuna pelkäsin. Koska hän aina uhkaili ls-ilmoituksella, jouduin usein alistumaan, koska tiesin, että hän osaa esittää asiansa vakuuttavasti enkä halunnut menettää lasta. Lasta olen yrittänyt kieltää tapaamasta isovanhempaa luvatta, mutta isovanhempi meni sitten vaikka koulun pihalta hakemaan jos halusi tavata. Toki lapsikin haluaa tavata jos on ns. jotain kivaa tiedossa.
ap
No se lähestymiskielto juuri estäisi häntä lähestymästä lasta.
Ei isovanhemmalla ole motään oikeuksia. Huoltaja arvioi kenen kanssa perhe on tekemisissä. Eli ihan itse saa päättää miten rajaa. Esim muutto muualle ja max joulukortti kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilet ap, että sosiaalitoimi ei toimi lain mukaan vaan mielivaltaisesti, niin ota yhteyttä kaupunkinne sosiaaliasiamieheen ja pyydä häneltä apua. Jos olet vähävarainen, niin googleta, mistä voit saada ilmaista lakiapua kaupungissasi. Minä lähtisin näistä kahdesta liikenteeseen, jos olisin tilallasi.
Sosiaalitoimen pitää kirjata selkeitä tavotteita ja päätösten pitää olla perusteltuja. Jos huostaanoton jatkamiselle ei ole perusteita, sitä ei saa perusteetta jatkaa. Ja sosiaalityöntekijän pitää kuunnella muitakin ammattilaisia, esim. lääkäriäsi ja hänen pitää ottaa sinun ja vanhempasi kirjatut ongelmat huomioon.
.
Olen ollut yhteydessä sosiaaliasiamieheen, kerran tapasimme. Hän on myös kysynyt sosiaalitoimelta, miksi lausuntoa äitiyttäni koskien ei hankittu, mutta selvää vastausta ei tullut (Sanottiin: "Me ollaan hankittu psykiatrian käyntikirjaukset"), ja tähän sosiaaliasiamies tyytyi.Olen myös siinä uskossa, että tavoitteet pitää selkeästi kirjata ja päätösten pitää olla perusteltuja.
Tuntuukin tosi oudolta, että sijoituksen perusteiden todetaan jatkuvasti olevan voimassa, mutta yhdessäkään asiakassuunnitelmassa ei ole kirjausta siitä, miten vuorovaikutuksen ongelmaan aiotaan paneutua ja miten tukea vuorovaikutuksen paranemista. Tavoitteita ja toimia ei ole kirjattu.
Ls-käsikirjan mukaan pitää kirjata myös positiivisia asioita, jotta se edistäisi myönteistä kehitystä. Positiivisia kirjauksia ei ole.
Asunnossa on ollut paljon tavaroita mm. isovanhemman asunnon tyhjentämisen vuoksi, mutta voin todistaa myyneeni kahden vuoden sisällä yli 800 tavaraa (huutis). Mainitsin tästä sosiaalityöntekijälle ja hän totesi: "no se lapsi on kuitenkin sanonut, että voisit sitä enemmänkin myydä". Oli vähän mit vit -olo. Lapsiko sen määrää, paljonko minun pitää myydä ennenkuin kodin ajankohtainen tilanne tullaan tarkastamaan? Ja eikö yli 800 tavaraa ole paljon, eikö se mitään osoita tilanteen eteen työskentelemisestä....huh.
ap
Eli sosiaaliasiamies ei auttanut sinua valituksen teossa? Se on laitonta. Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon.
Jätin tapaamisella sosiaaliasiamiehelle muutamia asiakirjoja, joita hän ei ilmeisesti lukenut, oli vaan soittanut sosiaalityöntekijälle ja saanut tiedon, että ho-purkuhakemusta koskien minusta hankitaan lääkärinlausunto ja näin ollen hakemus käsitellään oikein. Mutta kun lausuntoa ei hankittu.
Sittemmin olen muutamista epäkohdista laittanut sähköpostia sosiaalitoimen esimiehille ja samasta viestistä kopion sosiaaliasiamiehelle, kukaan ei ole palannut asiaan.
Itselläni on kyllä kaikki lähettämäni kirjeet ja valitukset sun muut tallessa.
ap
Eli ota yhteyttä oikeusaputoimistoon. Jos tuo on totta, lakia rikotaan törkeästi niin sosiaalitoimen, kuin sosiaaliasiamiehen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilet ap, että sosiaalitoimi ei toimi lain mukaan vaan mielivaltaisesti, niin ota yhteyttä kaupunkinne sosiaaliasiamieheen ja pyydä häneltä apua. Jos olet vähävarainen, niin googleta, mistä voit saada ilmaista lakiapua kaupungissasi. Minä lähtisin näistä kahdesta liikenteeseen, jos olisin tilallasi.
Sosiaalitoimen pitää kirjata selkeitä tavotteita ja päätösten pitää olla perusteltuja. Jos huostaanoton jatkamiselle ei ole perusteita, sitä ei saa perusteetta jatkaa. Ja sosiaalityöntekijän pitää kuunnella muitakin ammattilaisia, esim. lääkäriäsi ja hänen pitää ottaa sinun ja vanhempasi kirjatut ongelmat huomioon.
.
Olen ollut yhteydessä sosiaaliasiamieheen, kerran tapasimme. Hän on myös kysynyt sosiaalitoimelta, miksi lausuntoa äitiyttäni koskien ei hankittu, mutta selvää vastausta ei tullut (Sanottiin: "Me ollaan hankittu psykiatrian käyntikirjaukset"), ja tähän sosiaaliasiamies tyytyi.Olen myös siinä uskossa, että tavoitteet pitää selkeästi kirjata ja päätösten pitää olla perusteltuja.
Tuntuukin tosi oudolta, että sijoituksen perusteiden todetaan jatkuvasti olevan voimassa, mutta yhdessäkään asiakassuunnitelmassa ei ole kirjausta siitä, miten vuorovaikutuksen ongelmaan aiotaan paneutua ja miten tukea vuorovaikutuksen paranemista. Tavoitteita ja toimia ei ole kirjattu.
Ls-käsikirjan mukaan pitää kirjata myös positiivisia asioita, jotta se edistäisi myönteistä kehitystä. Positiivisia kirjauksia ei ole.
Asunnossa on ollut paljon tavaroita mm. isovanhemman asunnon tyhjentämisen vuoksi, mutta voin todistaa myyneeni kahden vuoden sisällä yli 800 tavaraa (huutis). Mainitsin tästä sosiaalityöntekijälle ja hän totesi: "no se lapsi on kuitenkin sanonut, että voisit sitä enemmänkin myydä". Oli vähän mit vit -olo. Lapsiko sen määrää, paljonko minun pitää myydä ennenkuin kodin ajankohtainen tilanne tullaan tarkastamaan? Ja eikö yli 800 tavaraa ole paljon, eikö se mitään osoita tilanteen eteen työskentelemisestä....huh.
ap
Eli sosiaaliasiamies ei auttanut sinua valituksen teossa? Se on laitonta. Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon.
Jätin tapaamisella sosiaaliasiamiehelle muutamia asiakirjoja, joita hän ei ilmeisesti lukenut, oli vaan soittanut sosiaalityöntekijälle ja saanut tiedon, että ho-purkuhakemusta koskien minusta hankitaan lääkärinlausunto ja näin ollen hakemus käsitellään oikein. Mutta kun lausuntoa ei hankittu.
Sittemmin olen muutamista epäkohdista laittanut sähköpostia sosiaalitoimen esimiehille ja samasta viestistä kopion sosiaaliasiamiehelle, kukaan ei ole palannut asiaan.
Itselläni on kyllä kaikki lähettämäni kirjeet ja valitukset sun muut tallessa.
ap
Eli ota yhteyttä oikeusaputoimistoon. Jos tuo on totta, lakia rikotaan törkeästi niin sosiaalitoimen, kuin sosiaaliasiamiehen toimesta.
On totta.
Onko sinulla jotain tarkempaa perustelua sille, miten tuossa on lakia rikottu?
ap
Ap, kuulostaa kyllä siltä, ettei sinua ole aivan asiallisesti kohdeltu, eikä edes lakien mukaan. Mutta kannattaa valita taistelunsa. Kun lapsi on huostaanotettu jo ala-asteiässä, ja nyt lähes (?) täysi-ikäinen, uskotko itsekään, että huostaanottoa enää puretaan? Voisit valitusten tehtailun sijaan keskittyä tukemaan lasta aikuistumisessa ja rakentamaan teidän suhdettanne niin hyväksi ja terveeksi kuin voit.
Lapsihan pääsee nyt halutessaan myös lastensuojelun jälkihuollon piiriin täysi-ikäistyttyään, mikä tarkoittaa lisää tukea (ja rahaa) itsenäiseen asumiseen.
Jos sosiaalitoimen asiakas ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen siksi, että on tyytymätön päätöksiin, niin sosiaaliasiamies ei lain mukaan saa jättää asiaa sikseen. Hän ei saa olla vastaamatta sinulle, vaan hänen pitää auttaa sinua valituksen teossa ja asioiden oikaisussa. Myöskään sosiaalitoimen johto ei voi ignoorata valituksiasi ja kaikki päätökset tulee perustua lakiin. Eli ne pitää perustella ja asiakkaan oma näkemys pitää näkyä päätöksissä myös. Kuten tuo läkärisi näkemys toiveestasi. Ota yhteys sinne oikeusapuun, he osaavat vedota oikeisiin pykäliin sosiaalihuoltolaissa sekä laissa asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Voit selata niitä itsekin, jos haluat.
Ei. Meillä on nimittäin sijoitusta edeltävältä ajalta lapsen kanssa yhdessä laaditut säännöt, joihin hän ei sitten kuitenkaan sitoutunut. Meillä oli mm. sääntö, että koulusta pitää tulla suoraan kotiin, sitten tehdään läksyt ja sitten voi mennä kavereille. Lapsi ei tullut koulusta kotiin, vaan meni kavereiden luokse pelaamaan pleikkaria. Aloin saattaa häntä kouluun ja mennä koulusta vastaan. Tämä toimi, kunnes lapsi oli isovanhemman kanssa tietämättäni sopinut tapaamisesta ja karkasi. Kun kysyin isovanhemmalta, onko lapsi hänen luonaan, en saanut vastausta.
Se, miksi sanon nyt, että lapsi ei tarvitse tiukkaa kuria ja sääntöjä, johtuu hänen iästään. Hän oli sijoituksen alkaessa ala-asteella. Eipä ole enää. Eli käytännössä en voi pitkällä teini-iässä olevaa rajoittaa tiukalla kurilla, koska itsenäistymistä kohti ollaan ja pitääkin olla menossa.
Toki tässä nyt voidaan syyttää minua ja pohtia, miten lapsi oli isovanhemman luona turvassa, mutta lapsi sai isovanhemman luona pelata häneltä kiellettyjä pelejä, joita minä en kotona sallinut. Kun isovanhempi katsoi sairautensa vuoksi tarvitsevansa apua laskujen maksussa, hän pyysi sitä lapselta. Näin lapsi sitten oppi, miten luottokortilla maksetaan. Kun isovanhempi osti hänelle peliaikaa, kävi tämä klassinen, kortin numero jäi koneen muistiin. Lapsi käytti luvatta yli 1500 e peleihin ja isovanhempi ei puhunut tästä, koska syytti itseään tapahtuneesta. Löysin lopulta kuitit isovanhemman asunnolta ja kävi ilmi, että lapsi oli käyttänyt korttia myös sijoitettuna ollessaan. Kuitenkaan apua ei saatu, kun isovanhempi ei oman syyllisyydentunteensa vuoksi puhunut asiasta eikä vaihtanut korttia koska "minä tarvitsen sitä".
ap