Lue keskustelun säännöt.
Kokemus lastensuojelusta - mielipiteitä kiitos
28.10.2016 |
Kerron tässä muutamia asioita Varsinais-Suomessa sijaitsevan kaupungin lastensuojelusta.
Tämä on minun ja minun perheeni kokemus.
Olen joutunut lääkärin mukaan toisen vanhempani kiusaamaksi, tämä on myös kirjattu sosiaalitoimen papereihin vuonna 2013. Samassa tapaamisessa on kirjattu perheneuvojan kommentti, jonka mukaan tunnistan molempien lasteni iänmukaiset tarpeet.
Vanhemmallani on somaattinen sairaus, joka on vaikuttanut hänen psyykeen.
Nyt on myös toisen lääkärin toteamus siitä, että tätä kiusaamista on jatkunut koko ikäni, vanhempi on ollut hyvin vaativa ja suorituskeskeinen eikä ole tunnistanut minun tarpeitani.
Koska olen ollut vanhempani mielestä kelvoton lapsi, olen automaattisesti ollut hänen mielestään kelvoton äiti ja hän on alkanut tehdä kiusallaan ls-ilmoituksia ja on myös käyttänyt niitä kiristyskeinona. Löysin hiljattain muutama vuosi sitten tulostamani sähköpostin, jossa vanhempani ilmoittaa, että tekee ls-ilmoituksen, ellen päästä lastani ratsastamaan silloin kun vanhempani haluaa - itse olin ajatellut ko. ajankohdaksi muuta tekemistä oman perheen kesken. Netistäkin löytyy vanhempani kirjoituksia minusta ja lapsestani.
Vanhempani puuttumisesta asioihimme ja suhtautumisesta minuun on saatavilla paljon tietoa, jota sosiaalitoimi ei suostu ottamaan vastaan, vaikka mielestäni se olisi tarpeellista, jotta he voisivat pohtia mitä asioiden taustalla oikeasti on ja antaa oikein kohdistettua apua.
Olen käynyt ao. tietoa muiden tahojen kanssa läpi, mutta sosiaalitoimi ei suostu verkostokokouksiin, vaikka niitä on heille ehdotettu oikean tiedon saamiseksi.
Sosiaalityöntekijä on myös kieltäytynyt tapaamasta minua, hän on jopa kysynyt: "Miksi meidän pitäisi sinua tavata".
Viime vuoden puolella pyysin kolme kertaa aikavarausta tapaamiseen, mutta sosiaalityöntekijä ei vastannut kahteen viestiin, lopulta ilmoitti, että ei ole aikaa.
Olen pyytänyt työntekijän vaihtoa, mutta siihen ei suostuttu.
Olen pyytänyt tapaamisia esimiesten kanssa tai muuten esimiesten puuttumista asioihin, mutta olen saanut vastauksen, että sosiaalityöntekijä toimii virkavastuussa ja ei ole syytä tutkia tekemisiä, vaan työntekijään luotetaan.
Työntekijä on epäpätevä, ei ole valmistunut edes sosiaalityöntekijäksi.
Viime vuoden huhtikuussa hallinto-oikeus on antanut päätöksen huostaanoton purkuhakemukseen ja hallinto-oikeus totesi päätöksessä, että perheen tilanne on parantunut, mutta lasta ei vielä pidä palauttaa kotiin, mutta kunnan on koko ajan työskenneltävä sen eteen, että lapsi pääsee kotiin.
Asiakassuunnitelmissa ei koskaan kirjata mitään tavoitteita, kirjataan vaan, että tukea tarvitaan tähän ja tähän, mutta ei koskaan tehdä mitään toimenpiteitä tuen saamiseksi.
Miten asiat siis voivat muuttua, jos mitään palveluja ei tarjota?
Olen huhtikuusta 2015 asti aina tapaamisten yhteydessä vaatinut selkeää suunnitelmaa, selkeitä tavoitteita ja selkeitä toimia, mutta sosiaalityöntekijä on sanonut: "Me ei tehdä sitä nyt".
Lapsi itse on koko ajan halunnut takaisin kotiin ja kun kuitenkin sijoituksen syytä kysytään, niin taustalla on rajatonta käytöstä, joka hyvin paljon johtui vanhempani puuttumisesta perheeni asioihin ja siitä, että vanhempani systemaattisesti ohitti minut oman lapseni äitinä. Lapsi meni sen mukaan, mikä itsestä tuntui kivalta.
Lähestymiskieltoakin harkitsin, mutta en uskonut, että se olisi auttanut ja sen lisäksi jouduin pelkäämään vanhempaani, hän on niin taitava manipuloija. Käytännössä perheeni hajosi kun en jaksanut enää vanhempani toteuttamaa kiusaamista ja olin todella peloissani siitä, mitä vielä voi tapahtua ja olin henkisesti tosi loppu.
....Jatkuu...
Kommentit (46)
...jatkuu...
Kun olen todennut, että sosiaalitoimi ei tee mitään meidän auttamiseksi eikä apua anneta tai toimita lapsen kotiuttamisen eteen, olen hakenut huostaanoton purkua uudestaan viime vuoden loppupuolella.
Totesin hakemuksessa, että tulen itse hakemaan keskusteluapua, jota nyt emme saa, mutta jota lapsi varmasti tarvitsee. Perheessä on muutaman vuoden sisällä ollut isoja asioita, vakavaa sairastelua ja pari kuolemantapausta, joita lapsen kanssa ei olla sijoituksessa käsitelty. Lapselle ei järjestetä keskusteluapua, vaikka hän minun ja muutaman ammattilaistahon mielestä sitä varmasti tarvitsisi.
Sijoituspaikan suhtautuminen lapseen on sellainen, että lapsi ei tarvitse mitään ohjausta käytöksensä suhteen, vaan kaikki ongelmat ovat minusta johtuvia. Sijoituspaikan suhtautuminen minuun on melko asiatonta, mutta en kerro siitä nyt enempää. Sosiaalitoimeen on näistä ongelmista kerrottu, mutta asialle ei olla tehty mitään. Lapsi tuhlasi lyhyessä ajassa suuren summan rahaa ja tähän sijoituspaikan suhtautuminen oli se, että omiaanpa tuhlasi. Samanaikaisesti lasta ollaan kovaa vauhtia itsenäistämässä ja puhutaan siirtymisestä omaan asuntoon vuoden sisällä.
Kuitenkin.
Hain siis sijoituksen purkua viime vuonna ja lapsi on kuulemisessa sanonut haluavansa kotiin. Lapsi oli myös ennen kuulemista tavannut sosiaalityöntekijää kahdenkesken ja tapaamisesta on laadittu 2-sivuinen kirjaus, jota ei kuitenkaan liitetty huostaanoton purkupapereihin.
MInun terveydentilastani on luvattu hankkia lausunto (sosiaaliasiamiehen kirjaus asiasta löytyy), mutta lausuntoa ei olla pyydetty. Sen sijaan on käytetty otteita psykoterapialähetteestäni, vaikka se ei ole vanhemmuudenarviointia.
Mitään konkreettista arviointia tilanteesta ei hakemuksen yhteydessä tehty. Lausuntoa ei pyydetty keneltäkään minut tuntevalta taholta, itse hankin tämän todettuani lääkärinlausunnon, jota ei noteerattu. Lausunnossaan lääkäri toteaa, että olen ollut omien somaattisten sairastelujeni vuoksi heikossa kunnossa ja muutenkin ollut stressiä, mutta nyt tilanne on paljon parempi ja lääkäri on vakuuttunut siitä, että avohuollon toimet riittäisivät.
...jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jaa. Vaikea saada selkoa huosataanoton syistä tuon perusteella mitä kerrot. Isovnhempi siis syyllinen, joten lapsesi huostaan? Ei kai nyt sentään?
Vastaan tähän väliin sen verrran, että meillä on todettu olevan vuorovaikutuksen ongelma.
Tämän ongelman hoitamiseksi ei kuitenkaan olla tarjottu mitään apua. Olen myös kysynyt, että miten minun on mahdollista olla vuorovaikutuksessa lapseni kanssa, kun isovanhempi pitää lasta asunnossaan ja sanoo minulle, että en saa tulla hakemaan lasta, sillä hän ei avaa minulle ovea, koska olen hänelle vieras ihminen ja hän ei vieraita ihmisiä asuntoonsa päästä.
Kerran vanhempani piti lasta asunnossaan myöhään iltaan ja kun soitin, että onko lapsi siellä, hän sanoi, ettei kerro minulle, koska en ansaitse tietää sitä. Pyysin naapuria apuun, mutta hänellekään asiaa ei kerrottu. Tilanteen hoiti lopulta sosiaalipäivystys.
ap
Joskus vaan pitää antaa periksi. Hyvin harvoin sossut huostaanottoa peruvat.
Vanhemmistasi jompikumpi tai molemmat tms . saattavat sairastaa psyko/sosiopatiaa.Naita on 3 eri tasoa. 3: n tason psykopatiasta ymmartavat Suomessa parhaiten koulutetut psykiatrian alan ihmiset , esim. Matti Joukamaa , kehen kehotan ottamaan yhteytta , mikali , haluat .
Oletko siis saanut tilanteen korjattua sellaiseksi, että lapsen isovanhempi ei ole enää mukana arjessa ja saat hänet myös pidettyä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut tilanteen korjattua sellaiseksi, että lapsen isovanhempi ei ole enää mukana arjessa ja saat hänet myös pidettyä pois?
Tuo on tärkeää, että isovanhempi pysyy poissa. Olet luultavasti epävakaa, johtuen tuosta miten sinua on kohdeltu.
Tärkeintä on, että pystyt hoitamaan lapsen tarpeet ja päivittäiset rutiinit. Kuuntelemaan ja tukemaan häntä. Hankkimaan vaatteet ja välineet jotka tarvitaan. Pitämään oman terveytesi ja toimintakykysi hyvänä.
Siis ymmärsinkö oikein, lapesi on huostaanotettuna isovanhemman luona vai mikä tässä on kuviona? Miksi lapset on huostaanotettu? Sen takia, että sinulla on idiotti vanhempana? Miksi lapset on isovanhemman luona?
Mä en ymmärtänyt tätä juttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti: mielestäni olet itse äärimmäisen manipuloivan oloinen. Et kerro yksinkertaisesti mitä on tapahtunut ja miksi vaan selität asian jo heti kättelyssä parhain päin itsellesi, muita syyllistäen. Et maininnut syytä puuttumisella ennen kuin sitä siltä kysyttiin, ja siihenkään ei saatu selkeää vastausta. Sen sijaan saatiin tarkka kuva siitä miten sinua kiusattu miten sosiaalitoimistossa on reagoitu. Mitä nyt luen tästä rivien välistä, luotan sosiaalityöntekijöiden arvostelukykyyn.
...jatkuu...
Nyt kuitenkin suurin syyni tähän kirjoittamiseen on se, että ho-purkuhakemukseen kirjaamiani asioita on muunneltu päätöstä annettaessa ja olen ilmoittanut sosiaalitoimen esimiehelle näistä ja myös siitä, että päätös ei perustu ajantasaiseen tietoon, mutta asiaa ei olla tutkittu. Olen kirjoittanut hakemukseen mm. näin:
Lapsi pohtii nyt sitä, miten asiat olisi voineet mennä monelta osin toisin ja pohtii, että haluaa itselleen kotiin säännöt. Vastasin, että tiukkoja sääntöjä ei tarvitse, jos elää muita huomioiden ja siten, ettei tee toisille tahallaan pahaa mieltä - eikä mielellään vahingossakaan. Sinulla on niin paljon järkeä päässä, ettet tarvitse tiukkoja sääntöjä ja rajoja. Itsehillintää ja harkintaa kyllä. Lapsi oli tästä samaa mieltä. Siis toki, alaikäisen pitää kysyä lupa tiettyihin asioihin ja on kotiintuloajat ja rajoituksia, mutta kuitenkin uskon, että lapsi on nyt oppinut sen verran, että sellaista rajatonta käytöstä ei enää ole, mitä tilanteen ollessa pahimmillaan oli. Lapsi tiedostaa asiat nyt hyvin ja on sanonut toimineensa väärin, mutta houkutukset (ja helppous) oli liian suuria.
Tämän kohdan lapsen asioita hoitava henkilö on muokannut omassa vastineessaan muotoon: " Vanhempi kirjoittaa, että lapsi ei tarvitse sääntöjä ja rajoja. Lapsi tarvitsee aina selkeät säännöt ja rajat." Eli koko ajatukseni on muokattu ihan toiseksi, eikä esimiehet ole tarkistaneet asian oikeaa muotoa.
Toinen asia, olen kirjannut hakemukseen, että koska tapaamisia oli alussa vähän, olen tehnyt sen virheen, etten ymmärtänyt, että lomilla lapsen pitäisi olla myös kavereiden kanssa. Tämä on minun virheeni, jonka olen nyt ymmärtänyt, mutta lapsella on vielä jonkinlainen yhteys kavereihinsa ja toisaalta lapsi sanoo, että uusia kavereita saa aina.
Tämä on muutettu päätöksessä muotoon: "Lapsella ei ole vanhaa kaveripiiriä jäljellä, koska äiti ei ole pitänyt sitä tärkeänä."
Lisäksi päätöksessä on oletuksia kodin kunnosta, vaikka kukaan sosiaalitoimesta ei ole käynyt täällä yli kahteen vuoteen. Lapsen asioista vastaava henkilö on kirjoittanut, että kodissa on oltava edes jonkinlainen puhtaus ja järjestys, jotta siellä voi asua. Mutta ei tosiaan ole koskaan meillä käynyt.
Lapsella on ollut edunvalvoja, jonka olisi pitänyt selvittää hänen kantansa, mutta edunvalvoja toteaa omassa lausunnossaan, että ei ole lasta oikeastaan juurikaan tavannut, mutta on keskustellut omaohjaajan kanssa.
Nyt meillä on uusi työntekijä, joka on todennut, että edunvalvoja ei ole toiminut oikein. Edunvalvojan työskentelystä olen myös huomauttanut, hän ei siis selvittänyt lapsen omaa kantaa, vaan on lapsellekin sanonut, että kanta voi olla myös edunvalvojan oma. Edes kuulemista varten edunvalvoja ei tavannut lasta ja lapsi oli kuulemisessa yksin.
Koen, että edunvalvoja ja sosiaalitoimi on viivyttänyt tarpeettomasti sijoituksen kestoa, on tehty vääriä kirjauksia päätöksiin, mutta kukaan ei niitä tarkista ja sijotus vain jatkuu ja jatkuu.
Mitään konkreettisia tavoitteita ei olla kirjattu, joten on vaikea tietää minkä pitäisi muuttua, jotta lapsi pääsisi kotiin. Ihmettelen myös sitä, että 1,5 vuotta sitten hallinto-oikeus on määrännyt kunnan työskentelemään sen eteen, että lapsi pääsee kotiin, mutta mitään ei olla tehty.
Sijoitus ei kuitenkaan saa olla säilyttävää toimintaa, joten lain mukaan käsittääkseni olisi pitänyt laatia kunnolliset asiakassuunnitelmat ja tavoitteet, joiden kohti pääsemistä tarkistetaan säännöllisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut tilanteen korjattua sellaiseksi, että lapsen isovanhempi ei ole enää mukana arjessa ja saat hänet myös pidettyä pois?
Isovanhempi on nyt kuollut. Tilannetta ei olla tässä uudessa tilanteessa arvioitu konkreettisesti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, lapesi on huostaanotettuna isovanhemman luona vai mikä tässä on kuviona? Miksi lapset on huostaanotettu? Sen takia, että sinulla on idiotti vanhempana? Miksi lapset on isovanhemman luona?
Mä en ymmärtänyt tätä juttua...
Ei ole isovanhemman luona.
On ennen sijoitusta viettänyt luvatta pitkiä aikoja isovanhemman luona ja isovanhempi on mm. pimittänyt tarpeellisia tietoja lasta koskien.
Käytännössä isovanhempi halusi omia lapsen tavallaan toiseksi mahdollisuudeksi itselleen, koska minä en elänyt sitä elämää, jota hän ei oman somaattisen sairautensa vuoksi saanut. Olen mm. lähettänyt isovanhemmalle viestin, jossa kirjoitin, että hän ei voi omia lasta, koska lapsi on minun lapseni, ei hänen, eikä hän siksi saa sivuuttaa minua lapsen asioissa. Sain vastauksen: "Olkoon miten vaan, lapsi on kuitenkin eri persoona kuin sinä".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
Lapsi on aikaisemmin tunnistanut tarvitsemansa rajat ja säännöt, mutta sinä koet että lapsi ei niitä tarvitse, vaan että tunnistaa haitallisen käytöksen ilman sitäkin. Näinhän asia ei ole, vaan lapsi on lapsi ja tarvitse rajat. Olet onnistuneesti manipuloinut lapsen uskomaan että hän ei niitä tarvitse. Lapsen sanomisella on käytännössä nolla arvoa. Tietysti lapsi jos haluaa olla vanhempansa kanssa, miellyttää häntä. Selkeästi sinä et kuitenkaan vanhempana hahmottamaan lapsen etua etkä näin ollen ole sopiva pääasialliseksi huoltajaksi.
Toki lasten suunnassa on voitu tehdä virheitä, varmasti onkin, mutta tosiasia ei silti muutu miksikään.
Lääkäri ei myöskään ole yksistään soveltuva arvioimaan sitä oletko sinä soveltuva huoltajaksi. On periaatteessa mahdollista että lasta ei tulla luoksesi palauttamaan, kyllä sosiaalitoimistossa saatetaan tunnistaa harjoittamasi manipulointi ja epäterve käytös. Se on periaatteessa opeteltava elämän uudestaan, muutettava asenteitasi ja asennoitumistasi itsesi ja ympäristöösi saadaksesi lapsen takaisin.
Tyypillistä sossujen tahallista vääristelyä nuo hakemukseen kirjoitetut jutut. Että ne kehtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, lapesi on huostaanotettuna isovanhemman luona vai mikä tässä on kuviona? Miksi lapset on huostaanotettu? Sen takia, että sinulla on idiotti vanhempana? Miksi lapset on isovanhemman luona?
Mä en ymmärtänyt tätä juttua...
Ei ole isovanhemman luona.
On ennen sijoitusta viettänyt luvatta pitkiä aikoja isovanhemman luona ja isovanhempi on mm. pimittänyt tarpeellisia tietoja lasta koskien.
Käytännössä isovanhempi halusi omia lapsen tavallaan toiseksi mahdollisuudeksi itselleen, koska minä en elänyt sitä elämää, jota hän ei oman somaattisen sairautensa vuoksi saanut. Olen mm. lähettänyt isovanhemmalle viestin, jossa kirjoitin, että hän ei voi omia lasta, koska lapsi on minun lapseni, ei hänen, eikä hän siksi saa sivuuttaa minua lapsen asioissa. Sain vastauksen: "Olkoon miten vaan, lapsi on kuitenkin eri persoona kuin sinä".
ap
Minä taas luulen että isovanhempien ottanut lapsen turvaan luoksensa. Sinulla on se kaasu olosuhteet ovat selkeästi olleet kyseenalaiset, sinulla mahdollisesti mielenterveysongelmia, jopa persoonallisuushäiriö joten silloin hän isovanhempien toimi nyt oikein suojellessaan lasta sinulta. Lopeta muiden syyttely se kerro meille nyt ihan suoraan että miksi lapsi huostaan otettiin, mikä sinun rooli se oli siinä tilanteessa, mitä diagnoosia sinulla on, kaikki muutkin asiat mitkä voivat vaikuttaa asiaan. Muuten meillä ei voi olla oikeastaan minkäänlaista mielipidettä asiasta muuta kuin että tässä ei ole koko totuus.
Tämän tekstin perusteella kuitenkin tunnistaa sinussa taitavan, kroonisen manipuloijan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut tilanteen korjattua sellaiseksi, että lapsen isovanhempi ei ole enää mukana arjessa ja saat hänet myös pidettyä pois?
Tuo on tärkeää, että isovanhempi pysyy poissa. Olet luultavasti epävakaa, johtuen tuosta miten sinua on kohdeltu.
Tärkeintä on, että pystyt hoitamaan lapsen tarpeet ja päivittäiset rutiinit. Kuuntelemaan ja tukemaan häntä. Hankkimaan vaatteet ja välineet jotka tarvitaan. Pitämään oman terveytesi ja toimintakykysi hyvänä.
Juuri tätä minä itse olen yrittänyt sosiaalitoimeen sanoa.
Eli että meidän arkea pitäisi konkreettisesti arvioida, ei sitä, mitä lääkäri on kirjoittanut psykoterapiahakemukseen, joka ei kuitenkaan ole tarkoitettu käytettäväksi vanhemmuudenarviointina.
Keskustelen lapsen kanssa paljon ja hän on juuri hiljattain sanonut, että hän voi puhua minulle kaikesta. Kuitenkaan kun kerron jostain lasta koskevista huolista, sosiaalitoimi ei usko. Lapsi on mm. kotona ollessaan itkenyt, että mitään hyvää ei ole sijoituksen aikana tapahtunut, eikä hän koskaan pääse kotiin. Hän on myös puhunut siitä, että jaksaa arjessa, koska ei ajattele näitä asioita, vaan työntää ne pois mielestään, jotta ei romahtaisi. Lapsi on sanonut, että voi paeta näitä asioita miten kauan vaan. Kun kerron näistä lapsen ajatuksista eteenpäin, ne sivuutetaan kokonaan.
Olen siis itse nyt käynyt terapiassa puolisen vuotta ja sitä ennen sain koko ajan keskusteluapua. Terapiaa ei vaan katsottu aiemmin ajankohtaiseksi koska mm. somaattisen sairastelun vuoksi katsottiin, että olen akuutissa kriisissä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut tilanteen korjattua sellaiseksi, että lapsen isovanhempi ei ole enää mukana arjessa ja saat hänet myös pidettyä pois?
Tuo on tärkeää, että isovanhempi pysyy poissa. Olet luultavasti epävakaa, johtuen tuosta miten sinua on kohdeltu.
Tärkeintä on, että pystyt hoitamaan lapsen tarpeet ja päivittäiset rutiinit. Kuuntelemaan ja tukemaan häntä. Hankkimaan vaatteet ja välineet jotka tarvitaan. Pitämään oman terveytesi ja toimintakykysi hyvänä.Juuri tätä minä itse olen yrittänyt sosiaalitoimeen sanoa.
Eli että meidän arkea pitäisi konkreettisesti arvioida, ei sitä, mitä lääkäri on kirjoittanut psykoterapiahakemukseen, joka ei kuitenkaan ole tarkoitettu käytettäväksi vanhemmuudenarviointina.
Keskustelen lapsen kanssa paljon ja hän on juuri hiljattain sanonut, että hän voi puhua minulle kaikesta. Kuitenkaan kun kerron jostain lasta koskevista huolista, sosiaalitoimi ei usko. Lapsi on mm. kotona ollessaan itkenyt, että mitään hyvää ei ole sijoituksen aikana tapahtunut, eikä hän koskaan pääse kotiin. Hän on myös puhunut siitä, että jaksaa arjessa, koska ei ajattele näitä asioita, vaan työntää ne pois mielestään, jotta ei romahtaisi. Lapsi on sanonut, että voi paeta näitä asioita miten kauan vaan. Kun kerron näistä lapsen ajatuksista eteenpäin, ne sivuutetaan kokonaan.
Olen siis itse nyt käynyt terapiassa puolisen vuotta ja sitä ennen sain koko ajan keskusteluapua. Terapiaa ei vaan katsottu aiemmin ajankohtaiseksi koska mm. somaattisen sairastelun vuoksi katsottiin, että olen akuutissa kriisissä.
ap
Lapsi ei ole sun terapialelusi. Lapsi myös luonnollisesti sanoo sinule sen mitä haluat kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, lapesi on huostaanotettuna isovanhemman luona vai mikä tässä on kuviona? Miksi lapset on huostaanotettu? Sen takia, että sinulla on idiotti vanhempana? Miksi lapset on isovanhemman luona?
Mä en ymmärtänyt tätä juttua...
Ei ole isovanhemman luona.
On ennen sijoitusta viettänyt luvatta pitkiä aikoja isovanhemman luona ja isovanhempi on mm. pimittänyt tarpeellisia tietoja lasta koskien.
Käytännössä isovanhempi halusi omia lapsen tavallaan toiseksi mahdollisuudeksi itselleen, koska minä en elänyt sitä elämää, jota hän ei oman somaattisen sairautensa vuoksi saanut. Olen mm. lähettänyt isovanhemmalle viestin, jossa kirjoitin, että hän ei voi omia lasta, koska lapsi on minun lapseni, ei hänen, eikä hän siksi saa sivuuttaa minua lapsen asioissa. Sain vastauksen: "Olkoon miten vaan, lapsi on kuitenkin eri persoona kuin sinä".
ap
Minä taas luulen että isovanhempien ottanut lapsen turvaan luoksensa. Sinulla on se kaasu olosuhteet ovat selkeästi olleet kyseenalaiset, sinulla mahdollisesti mielenterveysongelmia, jopa persoonallisuushäiriö joten silloin hän isovanhempien toimi nyt oikein suojellessaan lasta sinulta. Lopeta muiden syyttely se kerro meille nyt ihan suoraan että miksi lapsi huostaan otettiin, mikä sinun rooli se oli siinä tilanteessa, mitä diagnoosia sinulla on, kaikki muutkin asiat mitkä voivat vaikuttaa asiaan. Muuten meillä ei voi olla oikeastaan minkäänlaista mielipidettä asiasta muuta kuin että tässä ei ole koko totuus.
Tämän tekstin perusteella kuitenkin tunnistaa sinussa taitavan, kroonisen manipuloijan.
Haluatko tulla tänne lukemaan tuon isovanhemman jäljiltä jääneet sairaalapaperit, päiväkirjat ja muistiinpanot? Niitä on paljon ja olen ne kaikki lukenut. Isovanhemmalla oli siis synnynnäinen sairaus, joka vaikutti psyykeen. Tämä tieto tuota sairautta koskien on fakta. Isovanhempi oli jo minun lapsuudessani sairaslomalla depression vuoksi. Depressio toistui usein ja siihen oli aika vahva lääkitys.
Tavallaan siis isovanhempi pikemminkin kuvitteli suojelevansa lasta minulta, mutta tuhosi minun ja lapsen suhdetta sillä.
Valitettavasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut tilanteen korjattua sellaiseksi, että lapsen isovanhempi ei ole enää mukana arjessa ja saat hänet myös pidettyä pois?
Tuo on tärkeää, että isovanhempi pysyy poissa. Olet luultavasti epävakaa, johtuen tuosta miten sinua on kohdeltu.
Tärkeintä on, että pystyt hoitamaan lapsen tarpeet ja päivittäiset rutiinit. Kuuntelemaan ja tukemaan häntä. Hankkimaan vaatteet ja välineet jotka tarvitaan. Pitämään oman terveytesi ja toimintakykysi hyvänä.Juuri tätä minä itse olen yrittänyt sosiaalitoimeen sanoa.
Eli että meidän arkea pitäisi konkreettisesti arvioida, ei sitä, mitä lääkäri on kirjoittanut psykoterapiahakemukseen, joka ei kuitenkaan ole tarkoitettu käytettäväksi vanhemmuudenarviointina.
Keskustelen lapsen kanssa paljon ja hän on juuri hiljattain sanonut, että hän voi puhua minulle kaikesta. Kuitenkaan kun kerron jostain lasta koskevista huolista, sosiaalitoimi ei usko. Lapsi on mm. kotona ollessaan itkenyt, että mitään hyvää ei ole sijoituksen aikana tapahtunut, eikä hän koskaan pääse kotiin. Hän on myös puhunut siitä, että jaksaa arjessa, koska ei ajattele näitä asioita, vaan työntää ne pois mielestään, jotta ei romahtaisi. Lapsi on sanonut, että voi paeta näitä asioita miten kauan vaan. Kun kerron näistä lapsen ajatuksista eteenpäin, ne sivuutetaan kokonaan.
Olen siis itse nyt käynyt terapiassa puolisen vuotta ja sitä ennen sain koko ajan keskusteluapua. Terapiaa ei vaan katsottu aiemmin ajankohtaiseksi koska mm. somaattisen sairastelun vuoksi katsottiin, että olen akuutissa kriisissä.
ap
Lapsi ei ole sun terapialelusi. Lapsi myös luonnollisesti sanoo sinule sen mitä haluat kuulla.
On sanonut samoja asioita tavatessaan sosiaalityöntekijää henkilökohtaisesti tammikuussa 2016. Tapaaminen oltiin sovittu sijoituspaikan toimesta, ei minun aloitteestani.
ap
Jeps jeps... Tiedätkö, että selkeästi kykene näkemään toimistosi mitään vikaa joten tämä on aivan turha keskustelu. Sä saat kokea olevasi uhri, mutta kyllä normaali järkevä ihminen tajuaa että mikä tässä on kyseessä. Ilmeisesti teillä on moniongelmainen suku, Ja vaikka joku muu olisikin edesauttanut sinun ongelmasi syntymisessä ovat sinne sinun ongelmiasi ja vaikuttavat käytökseesi. Meillä ei ole mitään todisteita iso vanhemman ongelmista, pelkästään sinun sanaasi. Et kykene esittämään asioita selkeästi, selittelematta jos tekstiäsi lukisi dogmaattisesti olisit joutunut hirveen vääryyden kohteeksi. Oleellista tässä nyt on se mitä jätettiin sanomatta.
Ja aivan turha väittää että tässä on koko totuus .
jaa. Vaikea saada selkoa huosataanoton syistä tuon perusteella mitä kerrot. Isovnhempi siis syyllinen, joten lapsesi huostaan? Ei kai nyt sentään?