Toinen näkökulma. Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan ala ketään kivillä heittelemään, varsinkaan, jos lapsilla on kaikki hyvin ja huolta pidetään. Harrastan sukututkimusta, ja kyllä vanhoista kirkonkirjoista käy hyvin ilmi, että noita sattui ja tapahtui jo aikoja sitten.

Elämää se vain on. Elämää ei voi kovin paljon suunnitella. Mun mummoni sanoi viisaasti "miehiä tulee ja menee, ja niiden kanssa makaamista katuu, mutta lapsiasi et kadu ikinä". Velat voi olla nyt hiljaa..

Kyllä elämää voi aika paljonkin suunnitella. Nykyaikana taitaa joka paikkakunnalla olla perhesuunnitteluneuvola, jossa ehkäisyasioita voi selvittää. Sairautta ja kuolemaa ei tietty kukaan voi ennakoida.

Mielenkiintoista muuten, miten arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Oma mummoni vannotti etsimään sellaisen miehen, jonka kanssa voisi elämää katsella mieluummin pidempäänkin. Että ei kannata ryhtyä emännäksi heti ensimmäiselle.

Tämä siitä seuraa, kun ajatellaan että lapset on lahja ja jos lapsi on tullakseen, niin tulkoon. Ei ajatella kokonaistilannetta ennen kaikkea lasten kannalta. Ajatellaan vain että jaksanko minä äitinä.

Mulla on yksi lapsi ja olen eronnut. Olen puolivakavissani miettinyt, että jos joskus haluan lisää lapsia, teen sen suosiolla keinohedelmöityksen kautta. Näin esikoisen elämä säilyy ennallaan ilman turhia uusperhesäätöjä ja miesystäviä. Parisuhdetta en edes kaipaa, koska en jaksa. Lapsi on tärkein enkä kykene uskomaan, että kukaan uusi mies kohtelisi häntä kuin omaa lastaan.

Miksi naisten on niin vaikea ihan vaan runkata? Miehet ovat sillä saralla todella esimerkillisiä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kehtais olla esim. Sukuni kanssa tekemisissä jos kaikilla lapsilla olis eri isät. Ja hävettäis oikeen kunnolla jos pitäis jollekkin selventää asiaa.

Tuo tekee naisesta halvan ja se on ikävä kyllä totuus :)

Ei kukaan kunnollinen mies halua elämäänsä naista jolla on useampi lapsi ja kaikilla eri isä.

Fiksu kommentti valitettavasti tosi seksistiseen muotoon puettuna. Tekee ihmisestä* halvan ja ei kukaan kunnollinen ihminen halua elämäänsä henkilöä jolla on useampi lapsi ja kaikilla eri äiti/isä.

Niin vai oliko se niin, että kolme lasta neljälle eri isälle? Kuka näitä niin laskee...

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa aloitus kunnolla! Jos suhde kestää 9 vuotta niin ei voi kyllä sanoa, että "mies vaihtuu tuon tuostakin"! Eri asia jos se vaihtuisi kahden vuoden välein. 

Melkein yhdeksän vuotta, jonka aikana kaksi lasta... En ole mikään sanomaan enkä tuomitsemaan, mutta hiukan tulee mieleen että aika huolettomasti niitä lapsia tehdään ennen kuin toisen todella kunnolla tuntee. Itse haluaisin useamman vuoden seurustelun ennen edes lasten harkitsemista. Mutta, jokainen tavallaan, ei ole minulta pois ja toivottavasti perhekuvio toimii ja lapset tulevat toimeen sekä isiensä että toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kehtais olla esim. Sukuni kanssa tekemisissä jos kaikilla lapsilla olis eri isät. Ja hävettäis oikeen kunnolla jos pitäis jollekkin selventää asiaa.

Tuo tekee naisesta halvan ja se on ikävä kyllä totuus :)

Ei kukaan kunnollinen mies halua elämäänsä naista jolla on useampi lapsi ja kaikilla eri isä.

ASIA on kyllä juuri näin.

Sitten 60-70 vuotiaana se ei enää niin paljon häiritsisi mutta vähän kuitenkin silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.

/kirurgi

Mikä diagnoosi?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen, joilla lapsis neljälle eri miehelle. Kaikki lapset eivät käsittääkseni tapaa isäänsä koskaan. Surku tulee lasten puolesta ja itseäni ainakin mietityttää, että jos äidille tapajtuu jotain, mitä ihmettä tapahtuu lapsille? Jotkut menee isilleen, toiset ties minne. Se ainakin varmaa, että sisarukset eivät saisi kasvaa yhdessä. Tämä on yksi painava seikka siihen, miksi olisi syytä tarkoin harkita kenelle niitä lapsia tekee. Olkoon monta parisuhdetta, mutta ihan pakkoko se lapsi on pukata joka suhteeseen?

JUURI näin, mutta minkä sille voi kun se uusi ihastus lähipub:ista kaljabaaricowboy / jännämies haluaa naida paljaalla ja taas on yh wt äippä tiineenä ja uusi äpärä tulossa

Harva niitä lapsia on katunut kuolinvuoteellaan, vaikka olisi tehty monen ihmisen kanssa.

Mutta huonoa liittoa on katunut moni.

Ylipäätään ihminen joka on elänyt omien halujensa mukaan, vaikka se olisi poikennut yleisistä normeista, on tyytyväisiä kuoleman lähestyessä.

Sen sijaan ihmiset, jotka ovat joutuneet elämään muiden toiveiden mukaan, tehnyt aina kuten kuuluukin kärsii valinnoistaan usein ennen kuolemaa.

Onneksi moni kuolee "saappaat jalassa", jolloin elämää ei joudu käsittelemään samalla tavalla kuin hiljalleen hiipuvat vanhukset tai saattohoitopotilaat.

T. hoitaja, sieltä saattohoidosta

Vierailija kirjoitti:

Harva niitä lapsia on katunut kuolinvuoteellaan, vaikka olisi tehty monen ihmisen kanssa.

Mutta huonoa liittoa on katunut moni.

Ylipäätään ihminen joka on elänyt omien halujensa mukaan, vaikka se olisi poikennut yleisistä normeista, on tyytyväisiä kuoleman lähestyessä.

Sen sijaan ihmiset, jotka ovat joutuneet elämään muiden toiveiden mukaan, tehnyt aina kuten kuuluukin kärsii valinnoistaan usein ennen kuolemaa.

Onneksi moni kuolee "saappaat jalassa", jolloin elämää ei joudu käsittelemään samalla tavalla kuin hiljalleen hiipuvat vanhukset tai saattohoitopotilaat.

T. hoitaja, sieltä saattohoidosta

Tämä on kommentti on taas typeryyden huippu.

Miten se ei mene kaaliin, että tässä ei ole kyse siitä, että se äiti niitä lapsiaan katuisi, vaan että tilanne on lapsille traumaattinen vaihtuvien isien ja isäpuolien kanssa ja lisääntyvien sisarpuolien takia. Naisten pitäisi siis miettiä muitakin kuin itseään tai sitä uutta, uutta ja uutta rakkaussuhdetta ankkurilapsineen, kun lisääntyy. Tällainen perhemalli ja elämä ei ole hyväksi lapsille. Piste.

Ja se, että ihminen tähtää onnelliseen ja pysyvään ydinperhemalliin, johon lapset tehdään suunnitellusti, ei tarkoita, että eletään ympäröivän maailman odotusten mukaisesti, vaan että pyritään rakentamaan tasapainoinen ja onnellinen kasvuympäristö niille lapsille.

Ja lisätään vielä varmuudeksi, kaikki ydinperheet eivät ole onnellisia, mutta se ei tähän aiheeseen taas liitykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva niitä lapsia on katunut kuolinvuoteellaan, vaikka olisi tehty monen ihmisen kanssa.

Mutta huonoa liittoa on katunut moni.

Ylipäätään ihminen joka on elänyt omien halujensa mukaan, vaikka se olisi poikennut yleisistä normeista, on tyytyväisiä kuoleman lähestyessä.

Sen sijaan ihmiset, jotka ovat joutuneet elämään muiden toiveiden mukaan, tehnyt aina kuten kuuluukin kärsii valinnoistaan usein ennen kuolemaa.

Onneksi moni kuolee "saappaat jalassa", jolloin elämää ei joudu käsittelemään samalla tavalla kuin hiljalleen hiipuvat vanhukset tai saattohoitopotilaat.

T. hoitaja, sieltä saattohoidosta

Tämä on kommentti on taas typeryyden huippu.

Miten se ei mene kaaliin, että tässä ei ole kyse siitä, että se äiti niitä lapsiaan katuisi, vaan että tilanne on lapsille traumaattinen vaihtuvien isien ja isäpuolien kanssa ja lisääntyvien sisarpuolien takia. Naisten pitäisi siis miettiä muitakin kuin itseään tai sitä uutta, uutta ja uutta rakkaussuhdetta ankkurilapsineen, kun lisääntyy. Tällainen perhemalli ja elämä ei ole hyväksi lapsille. Piste.

Ja se, että ihminen tähtää onnelliseen ja pysyvään ydinperhemalliin, johon lapset tehdään suunnitellusti, ei tarkoita, että eletään ympäröivän maailman odotusten mukaisesti, vaan että pyritään rakentamaan tasapainoinen ja onnellinen kasvuympäristö niille lapsille.

Ja lisätään vielä varmuudeksi, kaikki ydinperheet eivät ole onnellisia, mutta se ei tähän aiheeseen taas liitykään.

Ei se ihan yksyhteen mene, että lapset traumatisoituu välttämättömästi, jos perheen sisaruksilla on eri isät.

Voihan olla, että ensimmäisen parisuhteen lapset ovat jo aikuisia, kun seuraava kierros alkaa. Tai että lapset eivät ole isän läsnäoloon koskaan tottuneetkaan, eikä sisarusten isäkään ole välttämättä ollut koskaan arjessa mukana.

Me voidaan tietenkin tehdä oletuksia, ja uskoa lasten voivan automaattisesti pahoin, mutta ei se välttämättä totuus ole.

Monet naiset ovat vahvoja ja pärjäävät ilman miestä. Lapsilla saattaa miesmalli olla vaikka eno tai vaari. Pysyvää ihmissuhdetta voi edustaa suhde sukulaisiin.

Miehen ja naisen välinen liitto ei ole tae lasten hyvinvoinnista.

Lapselle traumatisoivempaa kuin isähahmojen vaihtuminen, on usein ympäristön ja yhteiskunnan asenteet lasta ja perhettä kohtaan.

Kavereiden vanhemmat supisee leikkipuiston laidalla, äitiä ei päästetä mukaan porukkaan. Lapsi ymmärtää, että meissä on jotain vikaa, mutta ei ymmärrä mitä.

Kiusaamista se tämäkin on. Aikuisten aihettamaa pahaa oloa.

YÖÄK!

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä ja muualla niin usein haukutaan, jos lapsilla ei ole sama isä, haluaisin kertoa oman tarinani ja ehkä lisätä ymmärrystä.

Sain ensimmäisen lapseni melko nuorena silloisen poikaystäväni kanssa. Lapsi oli meille yllätys, mutta päätimme kuitenkin pitää hänet. Poikaystäväni ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis perhe-elämään, ja erosimme, kun lapsi oli noin vuoden vanha.

Tästä meni pari vuotta sinkkuna, kunnes löysin uuden miehen. Miehellä ei ollut ennestään lapsia, ja halusimme molemmat perheenlisäystä, ja saimmekin yhdessä kaksi lasta. Olimme yhdessä melkein yhdeksän vuotta. Erosimme erimielisyyksien takia.

Nykyisen mieheni löysin muutama vuosi sitten ja saimme vielä yhdessä lapsen.

Lapsillani on aina ollut hyvät olot, ja heistä on huolehdittu. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että tilanteet ovat erilaisia, eikä johtopäätöksiä voi tehdä pelkästään ulkoisin perustein.

Ajatuksia, kysyttävää?

Kysyn et mikä se toinen näkökulma on?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen/olin samanlaisen perheen lapsi. Isästä paljastui puolia jotka johtivat vanhempieni eroon ja lopulta kaiken yhteydenpidon lopettamiseen. Minulla oli hyvä isäpuoli viimeiset vuodet jotka kotona asuin. En ole tuntenut vihaa, koska olen aina ymmärtänyt tilanteen syyn. Surullinen olen äitini kokemasta huonosta kohtelusta ja tämän palstan asenne hieman ahdistaa. Muistakaa että on olemassa ihmisiä, jotka muuttuvat parisuhteen aikana ja ihmisiä joille lapset ovat tärkeintä elämässä.

Juuri näin voisi nyt aikuinen tyttäreni asiasta kirjoittaa. Hänellä menee elämässään hyvin ja on erittäin tasapainoinen hankalasta isäsuhteesta huolimatta. En ymmärrä tämän palstan mammojen ahdasta elämänkatsomusta. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä siitä seuraa, kun ajatellaan että lapset on lahja ja jos lapsi on tullakseen, niin tulkoon. Ei ajatella kokonaistilannetta ennen kaikkea lasten kannalta. Ajatellaan vain että jaksanko minä äitinä.

Mulla on yksi lapsi ja olen eronnut. Olen puolivakavissani miettinyt, että jos joskus haluan lisää lapsia, teen sen suosiolla keinohedelmöityksen kautta. Näin esikoisen elämä säilyy ennallaan ilman turhia uusperhesäätöjä ja miesystäviä. Parisuhdetta en edes kaipaa, koska en jaksa. Lapsi on tärkein enkä kykene uskomaan, että kukaan uusi mies kohtelisi häntä kuin omaa lastaan.

Kiellätkö siis lapsen isältäkin lasten hankkimisen muiden naisten kanssa, vai miten ajattelit käytännössä estää uusperhesäädöt? Entä sen mahdollisen kuopuksesi oikeus molempiin vanhempiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta samalle isälle. Seurustelen nyt lapsettoman miehen kanssa ja olen heti tehnyt selväksi, että en tee lisää lapsia. Ei. Ikinä. Mun mielipiteeni on se, että kaikilla lapsilla pitää olla sama isä, ellei se isä kuole. Eli lesken ok saada uudessa liitossa lisää lapsia, mutta muutoin ei. Ei mitään "Maija ja Matti lähtee nyt viikonloppuna isänsä luo, Miskan isä on nyt vankilassa niin eivät tapaa ja Minni onkin meidän rakkausvauva ja asuu koko ajan kotona."

On oma valinta, missä suhteessa lisääntyy.

Onko sekään sitten parempi niille lapsille, että isäpuoli vaihtuu tuon tuosta? Yleensä kun se lapsettomuus on monelle muutaman ensimmäisen vuoden ajan ihan ok, mutta iän karttuessa alkaa se biologinen kello tikittää - miehilläkin - ja moni päättää lähteä etsimään suhdetta, jossa on mahdollisuus tulla vanhemmaksi.

Mitä pitäisi ymmärtää, ymmärtäisin jos olisit leski mutta taidat riitaantua helposti. Mitään et kertonut mikä puoltaisi sua. En sinuna edes kehtaisi kertoa muille hmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokukyseli Täällä sitä lasten eriarvoista asemaa, ja ap ei ole paljoa vastaillut. Mutta kerron oman kokemukseni:

Minulla ja miehelläni on yhteinen lapsi. Lisäksi miehelläni on lehtolapsi nuoruuden biletysvaiheesta (yhden illan juttu). Miehen hoito päätti pitää yllätysraskaus lapsen, kysymättä (tietenkään) mieheni mielipidettä. No mies on huolehtinut lapsesta ja halunnut mm. yhteishuoltajuuden. No Tämä lehtolapsen äiti; hänellä on kaksi muuta lasta myös ja kaikki lapset eri isille.Yhden lapsen isällä on ainakin 5kpl lapsia eri naisille ja hän ei osallistu mitenkään lastensa elämään, kuin vain elareiden muodossa. Toisen lapsen isä on muuten vaan hulttio, eikä hänkään paljoa osallistu. Minä ja miehemme teemme paljon miehen lapsen kanssa, viemme kesälomareissuille ja mökille, Käymme tapahtumissa, ostamme joulu ja syntymäpäivälahjat ja vietämme yhteistä perheaikaa kun lapsi on meidän kanssamme jne Ja näiden miehen lapsen muiden sisaruksien isät eivät siis tee mitään omien lastensa kanssa. Mietin aina, että kuinka tämä miehen lapsen äiti pystyy estämään lapsien eriarvoistumisen, kun hänen kaksi lastaan ei saa mitään isiltään/eivät edes tapaa isiään ja yksi lapsi saa vaikka ja mitä. Pakostahan nämä muut sisarukset tulevat kateellisiksi kun yhden isä tekee ja osallistuu ja muiden ei. Surettaa näiden lapsien puolesta.

Meillä aika sama. Oon joskus hakenut miehen lapsia äidiltään meille kun mies on ollut työmatkalla. Eikä siis oo ite päässyt just sovittuna hetkenä pe lapsiaan hakemaan. Siellä se n. esikouluikäine lasten siskopuoli itkee että miksei hän pääse mukaan. Ton tytön isä ei oo koskaan halunnut olla tyttönsä elämässä läsnä, tyttö synty hyvin lyhyen ja riitasan suhteen jälkeen.... Nyt puhuttiin miehen kanssa että on varmaan oikeesti edes joskus kysyttävä tota tyttöä meidän+sisarpuoliensa kanssa jonnekin puuhaan mukaan nyt kun äidillä kuvioissa on uusi mies ja yhteinen vauva ja aikuiset keskittyy vaan siihen vauvaan ja toisiinsa... :(

Tarviiko erikseen ees mainita että en tosiaan arvosta miehen exän kaltasia naisia kovin korkeelle.... Paskamaista kohdella lapsiaan tolleen..... Muuten ihan ok äitinä mutta ei yhtään kyllä tunnu osaavan miettiä asiaa lastensa kannalta että miltä se tuntuu olla niin eriarvonen sisarustensa kanssa.... :(

Mutta syy näyttää aina olevan kylläkin niissä isissä eli miehissä. Mikseivät pidää munaansa housuissaan. Niillä miehilläkin on ne uudet joiden kanssa lisää lapsia mutta äitejä syyllistetäön ja haukutaan. No, minä vihaan MIEHIÄ.

Voi kuule kun ei munkaan miehellä ole muita lapsia kuin nämä tuon exän kanssa... Ollaan tultu siihen päätökseen ettei tähän tilanteeseen voi meidän perheeseen lapsia enää tehdä noiden jo olemassaolevien vuoksi... Ikävää että sulla on näköjään huonoja kokemuksia miehistä mutta ei ne kaikki paskoi ole... Tuon tytön isä toki toimii lastaan kohti väärin kun ei halua olla yhteyksissä mutta kyllä se oli se tytön äiti se joka päätti tyttärensä tähän maailmaan tuoda ja vielä ainakin yhden lapsen hänen jälkeensä....