Toinen näkökulma. Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle
Kun täällä ja muualla niin usein haukutaan, jos lapsilla ei ole sama isä, haluaisin kertoa oman tarinani ja ehkä lisätä ymmärrystä.
Sain ensimmäisen lapseni melko nuorena silloisen poikaystäväni kanssa. Lapsi oli meille yllätys, mutta päätimme kuitenkin pitää hänet. Poikaystäväni ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis perhe-elämään, ja erosimme, kun lapsi oli noin vuoden vanha.
Tästä meni pari vuotta sinkkuna, kunnes löysin uuden miehen. Miehellä ei ollut ennestään lapsia, ja halusimme molemmat perheenlisäystä, ja saimmekin yhdessä kaksi lasta. Olimme yhdessä melkein yhdeksän vuotta. Erosimme erimielisyyksien takia.
Nykyisen mieheni löysin muutama vuosi sitten ja saimme vielä yhdessä lapsen.
Lapsillani on aina ollut hyvät olot, ja heistä on huolehdittu. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että tilanteet ovat erilaisia, eikä johtopäätöksiä voi tehdä pelkästään ulkoisin perustein.
Ajatuksia, kysyttävää?
Kommentit (195)
Miten lapsesi suhtautuvat kun niillä on eri isät? Ovatko he isiensä kanssa tekemisissä?
Sinulle ilmeisesti ydinperhe ja kumppaniin sitoutuminen eivät ole tärkeitä juttuja?
Onko sinulla itselläsi ollut ehjä ja turvallinen koti?
Ovatko miehesi olleet kouluttautuneita?
Oletko opiskellut?
Oletko ns. vauvakuumeilija eli lapsi kuin lapsi hellyttää sydämesi?
Onko kaikki lapset tekemisissä isiensä kanssa? Jos on, niin miten saatte arjen toimimaan tapaamisine, viemisine ja tuomisine?
Onhan se tietenin niin, että jos aikaisin aloittaa lapsen teon, niin kyllähän siinä niitä elämänvaiheita tulee vaikka kuinka paljon ja lapset kolmen eri miehen kanssa on mahdollista.
Itselläni on lapsia kahden miehen kanssa.
Mä en ainakaan ala ketään kivillä heittelemään, varsinkaan, jos lapsilla on kaikki hyvin ja huolta pidetään. Harrastan sukututkimusta, ja kyllä vanhoista kirkonkirjoista käy hyvin ilmi, että noita sattui ja tapahtui jo aikoja sitten.
Elämää se vain on. Elämää ei voi kovin paljon suunnitella. Mun mummoni sanoi viisaasti "miehiä tulee ja menee, ja niiden kanssa makaamista katuu, mutta lapsiasi et kadu ikinä". Velat voi olla nyt hiljaa..
Miksi pitää jokaisen miehen kanssa tehdä lapsia? Jotenkin ikävältä tuntuu ajatus että keskimmäiset lapset lähtevät yhdessä isänsä luo ja kaksi muuta yksinään omiensa luo. Jos nyt kaikilla lapsilla edes on suhteet kunnossa isäänsä.
Eikö mahdollisimman ehjä perhe ole tärkeämpi kuin pukata lapsia ihan jokaiselle poikkikselle?
Ovatko ihmiset sitten tehneet sinusta johtopäätöksiä pelkästään ulkoisin perustein? Eikö kukaan halua olla ystäväsi oikeassa elämässä? Pitävätkö naapurit sinua juoppona? Syrjitäänkö sinua, pidetään alempiarvoisena? Oikeassa elämässä?
Täällä kirjoittelijat saavat toisistaan hyvin vähän tietoa ja sen perusteella rakennetaan kuva toisesta. Täällä olevia ihmisiä emme todennäköisesti ikinä tapaa, joten emme jaksa uhrata paljon aikaa toisen oikean luonteen tai tilanteen miettimiseen.
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
Montako lasta meinasit vielä eri isille tehdä?
Ootko eronnut liian heppoisin perustein. Ei joka yhdyntää kannata lapsenteko silmissä suorittaa. Ehkäisy kuntoon, ennenkuin oot seitsemän lapsen yh ja niin jumissa kotona, että MTT ainoa missä pääset käymään.
Onpa surullista, lapsi-raukat.
Esikoisellakin ollut isäpuolissa aika vaihtuvuus ja uusia sisaruksia vain pukkaa. Ei kovin tervettä mallia ja esimerkkiä saa parisuhteista tai perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan ala ketään kivillä heittelemään, varsinkaan, jos lapsilla on kaikki hyvin ja huolta pidetään. Harrastan sukututkimusta, ja kyllä vanhoista kirkonkirjoista käy hyvin ilmi, että noita sattui ja tapahtui jo aikoja sitten.
Elämää se vain on. Elämää ei voi kovin paljon suunnitella. Mun mummoni sanoi viisaasti "miehiä tulee ja menee, ja niiden kanssa makaamista katuu, mutta lapsiasi et kadu ikinä". Velat voi olla nyt hiljaa..
Olisin muuten jättänyt kommentoimatta, mutta viimeinen lauseesi nosti niskakarvat pystyyn.
Vaikka mummosi sanoi jotain, ei se ole todiste siitä että hän on tajunnut elämän tarkoituksen koska on vanha. Tyhmätkin ihmiset vanhenevat.
Eikä sekään, että jotakin on tapahtuneut ennenkin, tarkoita että se olisi oikein. Noin yleisesti, tähän nimenomaiseen asiaan kantaa ottamatta.
Lopuksi: lapsia halunneet naiset ja miehet ovat useinkin niitä hankkineet ja katuneet jälkeenpäin. Tehdyistä virheistä ei vain ole tapana niin paljon huudella.
Oletkin poikkeus tuon pitkän suhteesi takia. Mun tuntemat naiset joilla lapsia kolmen eri miehen kanssa ovat saaneet nämä kaikki muksut ennen 25 vuoden ikää.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan ala ketään kivillä heittelemään, varsinkaan, jos lapsilla on kaikki hyvin ja huolta pidetään. Harrastan sukututkimusta, ja kyllä vanhoista kirkonkirjoista käy hyvin ilmi, että noita sattui ja tapahtui jo aikoja sitten.
Elämää se vain on. Elämää ei voi kovin paljon suunnitella. Mun mummoni sanoi viisaasti "miehiä tulee ja menee, ja niiden kanssa makaamista katuu, mutta lapsiasi et kadu ikinä". Velat voi olla nyt hiljaa..
Oletko koskaan ajatellut sitä, että ajat muuttuvat ja ihmisten sivistystaso myös? Vietit toki säilyvät mutta "fiiliksellä" elävä kumppani on minusta ainakin aika epästabiilin oloista seuraa. Noin että itse jaksaisin lähteä panostamaan; kumppanihan todennäköisesti taas kohta muuttaa mieltään ja itse tykkään että perhe on se raami, joka pysyy. Makuja toki monenlaisia.
Kehitysmaissakin noita lapsia vain tuntuu putkahtelemaan ilman sen kummempaa harkintaa.
Kiinnostaisi tietää oletko ap ihan omin avuin pärjännyt palkkatuloillasi?
En ymmärrä miksi ympäriinsä poikiminen olisi sinun tapauksessasi jotenkin hienompaa kuin jollain toisella. Ihan samankaltaisista elämänhallinnan puutteista kertoo kuin kenellä muulla tahansa ja ehkä jopa suuremmista, jos taustalla ei edes ole alkoholi- tai mielenterveysongelmia. Itse jättäisin mieluummin lapsimäärän pienemmäksi kuin tehtailisin jälkikasvua eri miehille, viimeistä lastasi en kykene ymmärtämään millään tapaa ja ensimmäisenkin kohdalla abortti olisi ollut ainut järkevä ratkaisu jos minulta kysytään. Mutta jokainen tavallaan, onneksi ei tarvitsekaan ymmärtää täysin vieraan ihmisen valintoja vaan voi valita seuransa samoilla moraalikäsityksillä varustetuista ihmisistä. Tiedän, että moni järkyttyy suhtautumisestani aborttiin, mutta mielestäni se on aina parempi vaihtoehto kuin uuden elämän synnyttäminen hiukankaan epämääräisempiin olosuhteisiin.
Miten tämä oli erilainen näkökulma?! Niinhän se suurin piirtein kaikilla "kaltaisillasi" menee! Eihän tuossa nyt ollut kuin että teit lapsia vähän jokaisen kanssa huvikseen. Erosit edellisestä ja uuden kanssa väänsit lisää.:D Ensimmäisenä ajattelin, että esikoisen isä olisi kuollut ja keskimmästen sairastunut dementiaan tms.!
Sinänsä en tuomitse. Elä niinkuin haluat. Eihän tuo ihanne tilanne ole, enkä itseäni moiseen soppaan laittaisi, mutta hyvä jos sinulla kivaa.:)
Onpa ilkeitä kommentteja. Mun äidilläni on viisi lasta kolmelle eri miehelle. Kyllä mä olen joskus ajatellut, että olisi ollut ihanaa, jos kaikilla meillä olisi ollut sama isä. Mulla kuitenkin on vanhimpiin sisaruksiini iso ikäero ja äidin ensimmäinen parisuhde oli melko myrskyisä. Toinen päätyi miehen kuolemaan ja kolmas eli minun isäni olikin alkoholisti, joka ei paljoa meistä välittänyt.
Koetko olevasi vielä kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla? Siis ei-mamujen keskuudessa.
Eipä tuossa ihmeellistä. Ensimmäinenkin lapsi asunut vain kahden isäpuolen kanssa, eipä erikoisen traumaattista ole. Älä välitä muiden puheista.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä kommentteja. Mun äidilläni on viisi lasta kolmelle eri miehelle. Kyllä mä olen joskus ajatellut, että olisi ollut ihanaa, jos kaikilla meillä olisi ollut sama isä. Mulla kuitenkin on vanhimpiin sisaruksiini iso ikäero ja äidin ensimmäinen parisuhde oli melko myrskyisä. Toinen päätyi miehen kuolemaan ja kolmas eli minun isäni olikin alkoholisti, joka ei paljoa meistä välittänyt.
Ja ymmärrystäkö pitäisi riittää äitisi elämänvalinnoille?
Totta kirjoitat , hyvaa totuusnakokulmaa.