Lue keskustelun säännöt.
Toinen näkökulma. Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle
28.10.2016 |
Kun täällä ja muualla niin usein haukutaan, jos lapsilla ei ole sama isä, haluaisin kertoa oman tarinani ja ehkä lisätä ymmärrystä.
Sain ensimmäisen lapseni melko nuorena silloisen poikaystäväni kanssa. Lapsi oli meille yllätys, mutta päätimme kuitenkin pitää hänet. Poikaystäväni ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis perhe-elämään, ja erosimme, kun lapsi oli noin vuoden vanha.
Tästä meni pari vuotta sinkkuna, kunnes löysin uuden miehen. Miehellä ei ollut ennestään lapsia, ja halusimme molemmat perheenlisäystä, ja saimmekin yhdessä kaksi lasta. Olimme yhdessä melkein yhdeksän vuotta. Erosimme erimielisyyksien takia.
Nykyisen mieheni löysin muutama vuosi sitten ja saimme vielä yhdessä lapsen.
Lapsillani on aina ollut hyvät olot, ja heistä on huolehdittu. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että tilanteet ovat erilaisia, eikä johtopäätöksiä voi tehdä pelkästään ulkoisin perustein.
Ajatuksia, kysyttävää?
Kommentit (195)
Kyllä uusperhe on ihan hyvä jos se toimii. Perheen toimivuus on kiinni niistä ihmisistä jotka sen jäseniä ovat. Tietenkään päteville vanhemmille ei yleensä tule sitä ensimmäistäkään eroa. Jos eron on aiheuttanut mies, niin uusi parempi mies, joka on senverran kiinnostunut perheestä ja lapsista, että haluaa itse lapsia, voi luultavasti parantaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan kehtaa moralisoida ap:ta. Kammottavaa tekstiä tässä ketjussa monella kommentoijalla!
Ap ei ole "tehtaillut lapsia" joka poikakaverille, kuten tuossa muutama vittuili. Hänen eka lapsensa oli vahinko, jonka nuo vittuilijat olisivat ilmeisesti abortoineet, jos heille olisi moinen päässyt tapahtumaan. Ap ei abortoinut, onko se joku vastuuton teko vai?
Toisen kanssa hän eli yhdeksän vuotta, eli ei mikään ohimenevä suhde se. Mutta haloo, ihmisillä tähän maailmanaikaan ON oikeus erota, jos ei suhde pelaa. Ei ole pakko väkisin oysyä suhteess akuolemaansa saakka.
Ja kolmas liitto on nykyinen. Kuka tietää, kestääkö se loppuelämän, mutta sekään ei siis ole mikään ohimenevä seurustelusuhde.
Jos te moralisoijat menette vähän nyt itseenne ja laskette omat miessuhteenne, saatte varmasti ainakin kolme kasaan.
Ap:n ja teidän eronne lienee lähinnä se, että hän pitää lapsista ja haluaa niitä monta. Mikä rikos se nyt on?
Vastuutonta olisi, jos hän ei rakastaisi ja kantaisi vastuuta lapsistaan.
Ps, minä olen ollut parisuhteessani 30 vuotta yhden ja saman miehen - lasteni isän - kanssa. Se ei tee minusta sen parempaa kuin ap. Eikä pitkä parisuhde tee teistäkään sen parempaa. Kestäkää se, ja laskeutukaa sieltä jalustaltanne.
Anteeksi vaan, mutta en ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka hankkii lapsia monen eri miehen kanssa.
Osa on moralisoinut, osa on vain kysynyt ja kommentoinut, perustellustikin. Kysymyksiä ja kommentteja peräänkuulutti aloittaja itse, mutta yhteenkään hän ei ole vastannut. Ainakaan aloittajana. Mikä hänen tarkoitusperänsä oli? Jos oikeasti muuttaa ihmisten ennakkokäsityksiä ja stereotyyppisiä ajatuksia, metsään meni.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
Mitäs paskaa tää on? Ei ole mitään lääketieteellistä diagnoosia!
Ap voisi olla minä itse. Aivan sama kuvio.
2 lapsistani on suunniteltuja 2 onnellisia sattumia. Kaikki ovat jo aikuisia. Yksinhuoltajana elin lasteni kanssa ja heidän mielestään mutsi on kova jätkä.
Joskus on miesystäviltä tullut nega kommenttia moraalistani, mutta mielipiteet olen kyllä muuttanut.
Lasteni isiä EI OLE KOSKAAN ARVOSTELTU, vaikka pari tyyppiä on tosi hanurista.
Veljeni meni naimisiin kuuden (6) lapsen yh-mamman kanssa. Lapsia oli silloin neljälle eri miehelle. Nyt heillä 2 yhteistä lasta. Heidänkin lapset ovat jo aikuisia ja koko poppoo on onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lavita kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta en ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka hankkii lapsia monen eri miehen kanssa.
Eli jos on eronnut ja on uusi miesystävä, pitäisi silti käydä panemassa itsensä paksuksi sen ex:än kanssa ja kaikki olisi hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
Kerrotko sen diagnosin myös meille?
Kummallista vain on, että jos miehellä on lapsia ympäri maakuntia, ja joitakin vielä eksän kanssa ja sitten nykyisen, hän saa olla rauhassa? Mitään "diagnoseja" ei keksitä? Pidetään normaalina ja terveenä?
Joka ikisen elämä ja sen kulku on erilainen. Miksi on niin jumalattoman vaikea suvaita sitä, että joidenkin ei kulje ihan A4-sääntöjen mukaan? Jos lapset voi hyvin ja koti on tasapainoinen, ei siihen ole kenelläkään mitään mutistavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti useilla kommentoijilla on mennyt viikonloppu tosi huonosti tai omassa elämässä on katkeruuksia tai sitten on kysymyksessä vain ylimielisiä nirppanokkia, joita elämä ei ole vielä koulinut kunnolla. Ihminen, jolla on elämänkokemusta ja on jotain oppinutkin siitä, minkälaista "nuoralla tanssimista" elämä välillä voi olla, ei lähde toista ihmistä arvostelemaan silkasta ilkeydestä.
Juu, elämän kova koulu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kirjoitat , hyvaa totuusnakokulmaa.
Mulla on myös neljä lasta ja kolme eri isää ja mies ei edes epäile mitään, vaan on todella ylpeä kun esikoinen on mun miestä päätä pidempi ja pärjää hyvin urheilussa.
Tottakai tieteää. Jokainen jolla on lapsia kyllä tunnistaa niissä piirteitä itsestään. Jos miehesi ei tunnista niin on kyllä tyhmä kuin saapas, jolloin taas sovitte hyvin yhteen. Hyvä mies taas ei nosta asiasta haloota, vaan pitää perheen kasassa. Taitaa olla paljon sinua parempi ihminen siinä tapauksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan kehtaa moralisoida ap:ta. Kammottavaa tekstiä tässä ketjussa monella kommentoijalla!
Ap ei ole "tehtaillut lapsia" joka poikakaverille, kuten tuossa muutama vittuili. Hänen eka lapsensa oli vahinko, jonka nuo vittuilijat olisivat ilmeisesti abortoineet, jos heille olisi moinen päässyt tapahtumaan. Ap ei abortoinut, onko se joku vastuuton teko vai?Toisen kanssa hän eli yhdeksän vuotta, eli ei mikään ohimenevä suhde se. Mutta haloo, ihmisillä tähän maailmanaikaan ON oikeus erota, jos ei suhde pelaa. Ei ole pakko väkisin oysyä suhteess akuolemaansa saakka.
Ja kolmas liitto on nykyinen. Kuka tietää, kestääkö se loppuelämän, mutta sekään ei siis ole mikään ohimenevä seurustelusuhde.
Jos te moralisoijat menette vähän nyt itseenne ja laskette omat miessuhteenne, saatte varmasti ainakin kolme kasaan.
Ap:n ja teidän eronne lienee lähinnä se, että hän pitää lapsista ja haluaa niitä monta. Mikä rikos se nyt on?
Vastuutonta olisi, jos hän ei rakastaisi ja kantaisi vastuuta lapsistaan.
Ps, minä olen ollut parisuhteessani 30 vuotta yhden ja saman miehen - lasteni isän - kanssa. Se ei tee minusta sen parempaa kuin ap. Eikä pitkä parisuhde tee teistäkään sen parempaa. Kestäkää se, ja laskeutukaa sieltä jalustaltanne.
Ei tässä ole kyse parisuhteiden määrästä tai pituudesta, vaan lapsien isien määrästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista, lapsi-raukat.
Esikoisellakin ollut isäpuolissa aika vaihtuvuus ja uusia sisaruksia vain pukkaa. Ei kovin tervettä mallia ja esimerkkiä saa parisuhteista tai perheistä.
Eiköhän tuossa nimenomaa saa esimerkkejä erilaisista perheistä. Onko se nyt sitten muka niin, että yksinhuoltajana pitäisi pysyä ensimäisen eron jälkeen ja pidättäytyä lasten hankinnasta jos joku suhde muodostuu? Yh kotihan antaa tutkitusti tosi terveen näkökulman parisuhteisiin ja perheeseen.
Että oikein saa esimerkkejä? En pitäisi sitä kyllä kovin hyvänä syynä tuollaisiin ratkaisuihin. Käsittääkseni suurin osa ymmärtää vielä tilanteen, jossa lapsia on kahdelle isälle, mutta kyllä kolmannen isäehdokkaan kohdalla voisi jo vähän miettiä, voisiko parisuhde toimia ilman yhteistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden tämmöisen tapauksen. Hänen nykyinen avomiehensä pettää häntä aina kun vain jostakin pillua irtoaa... Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan kehtaa moralisoida ap:ta. Kammottavaa tekstiä tässä ketjussa monella kommentoijalla!
Ap ei ole "tehtaillut lapsia" joka poikakaverille, kuten tuossa muutama vittuili. Hänen eka lapsensa oli vahinko, jonka nuo vittuilijat olisivat ilmeisesti abortoineet, jos heille olisi moinen päässyt tapahtumaan. Ap ei abortoinut, onko se joku vastuuton teko vai?Toisen kanssa hän eli yhdeksän vuotta, eli ei mikään ohimenevä suhde se. Mutta haloo, ihmisillä tähän maailmanaikaan ON oikeus erota, jos ei suhde pelaa. Ei ole pakko väkisin oysyä suhteess akuolemaansa saakka.
Ja kolmas liitto on nykyinen. Kuka tietää, kestääkö se loppuelämän, mutta sekään ei siis ole mikään ohimenevä seurustelusuhde.
Jos te moralisoijat menette vähän nyt itseenne ja laskette omat miessuhteenne, saatte varmasti ainakin kolme kasaan.
Ap:n ja teidän eronne lienee lähinnä se, että hän pitää lapsista ja haluaa niitä monta. Mikä rikos se nyt on?
Vastuutonta olisi, jos hän ei rakastaisi ja kantaisi vastuuta lapsistaan.
Ps, minä olen ollut parisuhteessani 30 vuotta yhden ja saman miehen - lasteni isän - kanssa. Se ei tee minusta sen parempaa kuin ap. Eikä pitkä parisuhde tee teistäkään sen parempaa. Kestäkää se, ja laskeutukaa sieltä jalustaltanne.
Juuri näin, näillä eniten kiviä heittelevillä on tällainen kaksinaismoralistinen arvomaailma eli ei arvomaailmaa ollenkaan. Heidän mielestään on vastuuntuntoisempaa ottaa abortti ja naida naksuttaa vaikka 10 äijän kanssa kuin ottaa vastuu tekosistaan ja syntyvistä lapsista.
He tosiaan moralisoivat sitä, että ihminen uskaltaa perustaa perheen ja luottaa toiseen ihmiseen useammankin kerran, koska hyväksyttävämpää on kertakäyttää ihmisiä irtonaisissa suhteissa eikä tarkoituskaan ole sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ilkeitä kommentteja. Ilkeys ja toisen ihmisen loukkaaminen tahallaan on paljon pahempaa kuin se, että on lapsia monen isän kanssa. Kaikkea hyvää sinulle!
Kerronpas oman näkökulmani asiaan..Menee hieman ohiksena, mutta tavallaan liittyy aiheeseen..
Meitä on kolme sisarusta ja kaikilla meillä on sama isä.. Noh, äiti ja isä erosivat kun olin n.4 vuotias. Suunnilleen seuraavalla viikolla muuttikin sitten jo uusi mies meille asumaan. Tämä mies kohteli meitä lapsia hyvin ja viihtyi meidän kanssa. Kiinnyimme tähän isäpuoleen ja taisimme joskus kutsua häntä jopa isäksi (varmaan kamalaa meidän biologiselle isälle). Sitten äiti päätti mennä naimisiin tämän miehen kanssa ja vaihtoi meidän kaikkien sukunimen samaksi kun tällä isäpuolella (tätä en ymmättä ollenkaan??). Parin riitaisan vuoden jälkeen erosivat ja meille jäi vaan tämän miehen sukunimi muistoksi. Tämän jälkeen alkoikin tulla muita miehiä melkein liukuhihnalta. Nämä muut miehet olivat enemmän tai vähemmän alkoholisteja ja väkivaltaisia. Koko elämä pyöri koko ajan vaan näiden äidin miessuhteiden ympärillä. Äiti ei myöskään suojellut meitä, vaan antoi näiden miesten kohdella meitä todella huonosti ja myös käydä meihin käsiksi. Yksi näistä miehistä jopa melkein tappoi kännipäissään äitini ja sisareni. SIitä huolimatta äiti ei jättänyt tätä miestä, kun eihän sitä yksinkään voi olla..??
Haluisin vaan sanoa, että todellakin on jättänyt meihin lapsiin pahat jäljet tämä jatkuva äidin miesten vaihtuminen. Äitini on myös ollut todella itsekäs ja hokenut kaikki ne vuodet että "Äidllä ei saa olla mitään suhdetta teidän takia".. Nyt kun olen itse pienen lapsen äiti en voisi kuvitellakaan samanlaista elämää omalle lapselleni! Mekin olemme miehen kanssa tod.näköisesti eroamassa, mutta itseäni ei tod. kiinnostaisi ottaa jotain uutta äijää tähän pyörimään. Lapsi tulee aina ensin ja niin kuuluukin olla! Multa ei kyllä heru tuolle aloittajalle sympatiaa, koska en ymmärrä miksi pitää tehdä joka miehelle uusi lapsi. Ne lapset ei tod. ole kaikki sille nykyiselle miehelle samalla tasolla kun oma biologinen lapsi. Meidänkin äiti luulee, että meillä on ollut ihan hyvä lapsuus. Toisaalta tuskinpa mitään huomasikaan kun oli niin keskittynyt miellyttämään niitä äijiä. Niin ja sisarellani on muuten vieläkin tämän isäpuolen sukunimi yli 20vuoden jälkeen. Tämä mies ei ole meille edes mitään sukua! Mieti sitä