Lue keskustelun säännöt.
Toinen näkökulma. Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle
28.10.2016 |
Kun täällä ja muualla niin usein haukutaan, jos lapsilla ei ole sama isä, haluaisin kertoa oman tarinani ja ehkä lisätä ymmärrystä.
Sain ensimmäisen lapseni melko nuorena silloisen poikaystäväni kanssa. Lapsi oli meille yllätys, mutta päätimme kuitenkin pitää hänet. Poikaystäväni ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis perhe-elämään, ja erosimme, kun lapsi oli noin vuoden vanha.
Tästä meni pari vuotta sinkkuna, kunnes löysin uuden miehen. Miehellä ei ollut ennestään lapsia, ja halusimme molemmat perheenlisäystä, ja saimmekin yhdessä kaksi lasta. Olimme yhdessä melkein yhdeksän vuotta. Erosimme erimielisyyksien takia.
Nykyisen mieheni löysin muutama vuosi sitten ja saimme vielä yhdessä lapsen.
Lapsillani on aina ollut hyvät olot, ja heistä on huolehdittu. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että tilanteet ovat erilaisia, eikä johtopäätöksiä voi tehdä pelkästään ulkoisin perustein.
Ajatuksia, kysyttävää?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sillä, miten lapset ovat saaneet alkunsa, ole loppupeleissä mitään väliä - tärkeintä on se, miten heistä huolehditaan ja miten heille suodaan hyvät eväät elämään.
Mulla on kolme lasta kolmen eri miehen kanssa. Lapset ovat aina olleet mulle tärkeintä, ja ehkä siksi parisuhteetkin ovat päättyneet - en ole jaksanut oman hyvinvointini kustannuksella jäädä huonoihin suhteisiin.
Vanhin lapsistani on jo korkeakouluopiskelija, seuraavakin tähtää oikikseen. Nuorimmainen on vielä ala-asteella. Meillä on aina harrastettu paljon, ja vanhin käytännössä elättääkin itsensä jo harrastuksellaan, eikä tarvitse esim. opintolainaa.
...
Joskus kysyin isommilta lapsiltani molempien ollessa vielä peruskoulussa, että miten he kokevat itse sijoittuvansa yhteiskunnassa - hyvä- vai huono-osaisiin. He vastasivat empimättä, että kokevat olevansa erittäin hyväosaisia. Isät eivät ole olleet heidän elämässään oikeastaan yhtään läsnä, tosin sukuihin välit ovat lämpimät.
A) Lapset ovat aina vanhempansa puolella. Vaikka kysyisi päivittäin raiskatulta, nälkiintyneeltä lapselta että onko hänellä hyvä koti, hän vastaisi "kyllä". Etenkin, jos kysymyksen esittää se vanhempi jonka kanssa lapsi joutuu elämään. Monet elävät keski-iän kriisiin saakka ennen kuin ymmärtävät, ettei heidän lapsuutensa ollut hyvä - monet eivät ymmärrä sitä sittenkään. Laita lapsesi pätevään terapiaan ja kysy sama kysymys vuoden päästä uudelleen, niin vastaus on lähempänä todellisuutta.
B) Laiminlyödyistä lapsista tulee usein ylisuorittajia, koska he kokevat että ovat rakastettavia vain suoritustensa kautta. Se, että lapsesi näyttävät päällisin puolin pärjäävän, ei kerro kuitenkaan mitään heidän todellisesta sisäisestä onnellisuudestaan.
C) Ainakin vanhin ja keskimmäinen lapsesi ovat joutuneet elämään valintojesi takia huonon parisuhteen perheessä. Sinä tunnut olevan ylpeä siitä, että olet lopettanut huonot parisuhteet. Unohdat kokonaan sen, että olet päättänyt olla kolmessa (!!!) huonossa suhteessa ja tehdä kolmeen huonoon suhteeseen lapsen. Sama kuin kehuisi itseään siitä, miten on vienyt lapsen joka kerta sairaalaan, kun juoppo puoliso katkoi siltä raajoja. Ts. unohdat lahjakkaasti miten huonoon tilanteeseen lapsesi olet saattanut, ja muistat vain sen, miten heidät siitä tilanteesta veit pois. Kolme kertaa.
Kerran voi jokainen erehtyä, mutta jos on kolmesti valinnut huonon puolison ja tehnyt hänelle lapsen, on todellakin elämänhallinnassa jotain pahasti pielessä. Ja surkeinta on, että et itse näe sitä ollenkaan.
Huono parisuhde ei tarkoita välttämättä sitä, että perheessä riidellään ja juodaan. Erilleen kasvaminen, ystäviksi muuttuminen voi myös johtaa siihen, että on parempi muuttaa eri osoitteisiin.
Kaikki mieheni ovat olleet kunnollisia, työssäkäyviä ihmisiä - kaksi on vain sitten kuitenkin kokenut läsnäolevan isyyden liian rankaksi. Vrt. Jörn Donner, joka ei oikeastaan edes tunne ensimmäisen vaimonsa kanssa saamiaan lapsia. Näin vaan asiat elämässä menee.
Kun teille tulee vähän ikää, huomaatte, ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Lapsiani ei ole pakotettu suorittamaan, vaan heillä on omaa tahtoa tehdä elämästään omannäköistä. Siten olen itsekin aina halunnut elää.
Ja todellakin, miehet ovat halunneet kanssani lapsia. Miksi olisin jättänyt toivomani lapset tekemättä jonkun muun mielipiteen takia? On ihan sama, mitä tämän maailman av-mammat minusta ajattelevat - sillä ei ole vaikutusta onnellisuuteni tasoon.
t. se kolmen äiti
Sinun kolmessa epäonnistuneessa suhteessasi on yksi yhteinen nimittäjä. Sinä itse. Et taida olla kovin hyvä kumppani itse, kun et ole onnistunut luomaan kestävää parisuhdetta ja jakamaan vanhemmuutta onnistuneesti miehen kanssa. Et kertaakaan komesta yrityksestä huolimatta. Ehkä olet itsekäs, hieman narsistinenkin - ehkä et ole kummoinen äitinäkään.
Luultavasti lapsesi saavatkin sinusta ne suurimmat traumansa.
Kiitos diagnoosista. Kauheaa, miten katkeraa tekstiä. Onko Sinulla kaikki hyvin? Kuulostaa sille, ettet ole ihan sinut itsesi ja elämäsi kanssa, kun näet toisissa niin paljon pahaa.
Toivon hyvää sinulle. Loppujen lopuksi, vain rakkaus on tärkeää.
t. se kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasten hankkiminen usean kumppanin kanssa kerro mistään elämänhallinnan puutteesta tai ole sairaus.
Aivan normaalia naaraspuolisen ihmisapinan käyttäytymistä tulla tiineeksi kumppanilleen ja saada ja haluta hänen kanssaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nainen, jolla neljä lasta saman miehen kanssa jotenkin arvostetumpi.Vaikka lapsiluku sama.
Totta kai on! Se kertoo paremmasta elämänhallinnasta, tasapainosta ja suunnitelmallisuudesta. Lapsia on tehty oikeaan, kestävään suhteeseen ja lapset saavat terveen mallin perheestä, parisuhteesta ja sen kestävyydestä.
Kertooko tosiaan? Eikö muka silloin voi olla elämänhallinnan kanssa ongelmia jos on tehnyt lapset vain yhden miehen kanssa? Ja onko lapset nyt ihan varmasti suunniteltu? Saavatko ne lapset ihan varmasti terveen mallin perheestä, parisuhteesta jne.
Mä väitän, että eivät aina saa. Ydinperheissäkin voi olla pahoja ongelmia, jotka pilaa lapsen elämän jo sen ensimetreillä. Sitä mikä on perheen todellinen tilanne ei voi nähdä siitä monesko mies äidillä on menossa. Ei todellakaan. Tämän jos porukka ymmärtäis, niin ehkä lapsillakin vois olla paremmat olot ja ne todelliset ongelmat tunnistettais. Nyt ydinperhettä ihaillaan ja kuvitellaan ettei siinä voi olla mitään ongelmaa, ongelma on vaan niissä perheissä joissa on erottu.
Totta kai ydinperheessä voi olla myös ongelmia, ei tässä keskustelussa muuta olla koskaan väitettykään! Edelleenkin keskustelun pointti on se, että lapsia ei pitäisi tehdä jokaisessa suhteessa eri miehelle, varsinkaan enää kolmatta kertaa. Sillä on nimittäin aivan varmasti negatiivisia vaikutuksia lasten elämään - ja kyllä, se kertoo tällaisen naisen elämänhallinnan kyvyttömyydestä.
Ap:lla ihan looginen selitys. Noin elämä voi viedä.
Sitä vain en ymmärrä, miksi ylipäätään kukaan hankkii neljää lasta, oli perhetilanne mikä tahansa.
Av näyttää taas kauneimman puolensa... Tunnistetaan taas malka toisen silmässä mutta ei tukkia omassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokukyseli Täällä sitä lasten eriarvoista asemaa, ja ap ei ole paljoa vastaillut. Mutta kerron oman kokemukseni:
Minulla ja miehelläni on yhteinen lapsi. Lisäksi miehelläni on lehtolapsi nuoruuden biletysvaiheesta (yhden illan juttu). Miehen hoito päätti pitää yllätysraskaus lapsen, kysymättä (tietenkään) mieheni mielipidettä. No mies on huolehtinut lapsesta ja halunnut mm. yhteishuoltajuuden. No Tämä lehtolapsen äiti; hänellä on kaksi muuta lasta myös ja kaikki lapset eri isille.Yhden lapsen isällä on ainakin 5kpl lapsia eri naisille ja hän ei osallistu mitenkään lastensa elämään, kuin vain elareiden muodossa. Toisen lapsen isä on muuten vaan hulttio, eikä hänkään paljoa osallistu. Minä ja miehemme teemme paljon miehen lapsen kanssa, viemme kesälomareissuille ja mökille, Käymme tapahtumissa, ostamme joulu ja syntymäpäivälahjat ja vietämme yhteistä perheaikaa kun lapsi on meidän kanssamme jne Ja näiden miehen lapsen muiden sisaruksien isät eivät siis tee mitään omien lastensa kanssa. Mietin aina, että kuinka tämä miehen lapsen äiti pystyy estämään lapsien eriarvoistumisen, kun hänen kaksi lastaan ei saa mitään isiltään/eivät edes tapaa isiään ja yksi lapsi saa vaikka ja mitä. Pakostahan nämä muut sisarukset tulevat kateellisiksi kun yhden isä tekee ja osallistuu ja muiden ei. Surettaa näiden lapsien puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
Saisko ICD-koodin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
Saisko ICD-koodin?
Olisiko ollut tunnusmerkistössä F60.30 alla tai likimain.
Ei luonnollisestikaan ole omaa erikoisalaani, mutta tulee joskus kollegoiden kanssa naureskeltua, kun jonkun viikonlopun hoito saa tämän diagnoosin. Ei siinä mitään, kerran omalle kohdallekin osunut F63.2 ja pirulainen vei autonavaimetkin!
/kirurgi
Ainoa mikä vähän mietityttää on se miten esikoinen on kokenut kaiken. Onko hän kokenut olevansa yhtä kotonaan kuin nuoremmat, ovatko isäpuolet kohdelleet häntä hyvin, onko hän joutunut muuttamaan monta kertaa ja vaihtamaan päiväkotia ja koulua (ok jälkimmäinen koskee myös keskimmäisiä). Ihmisten vaihtuminen perheessä on lapselle stressaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
Päteekö sama "diagnoosi" myös mieheen jolla on lapsia kolmen eri naisen kanssa? Määritteletkö vielä normaalin ja terveen, kiitos. PS: Sieltä leikkaussalistako se vastaus löytyy, parahin "kirurgi"?
Vierailija kirjoitti:
Jokukyseli Täällä sitä lasten eriarvoista asemaa, ja ap ei ole paljoa vastaillut. Mutta kerron oman kokemukseni:
Minulla ja miehelläni on yhteinen lapsi. Lisäksi miehelläni on lehtolapsi nuoruuden biletysvaiheesta (yhden illan juttu). Miehen hoito päätti pitää yllätysraskaus lapsen, kysymättä (tietenkään) mieheni mielipidettä. No mies on huolehtinut lapsesta ja halunnut mm. yhteishuoltajuuden. No Tämä lehtolapsen äiti; hänellä on kaksi muuta lasta myös ja kaikki lapset eri isille.Yhden lapsen isällä on ainakin 5kpl lapsia eri naisille ja hän ei osallistu mitenkään lastensa elämään, kuin vain elareiden muodossa. Toisen lapsen isä on muuten vaan hulttio, eikä hänkään paljoa osallistu. Minä ja miehemme teemme paljon miehen lapsen kanssa, viemme kesälomareissuille ja mökille, Käymme tapahtumissa, ostamme joulu ja syntymäpäivälahjat ja vietämme yhteistä perheaikaa kun lapsi on meidän kanssamme jne Ja näiden miehen lapsen muiden sisaruksien isät eivät siis tee mitään omien lastensa kanssa. Mietin aina, että kuinka tämä miehen lapsen äiti pystyy estämään lapsien eriarvoistumisen, kun hänen kaksi lastaan ei saa mitään isiltään/eivät edes tapaa isiään ja yksi lapsi saa vaikka ja mitä. Pakostahan nämä muut sisarukset tulevat kateellisiksi kun yhden isä tekee ja osallistuu ja muiden ei. Surettaa näiden lapsien puolesta.
Meillä aika sama. Oon joskus hakenut miehen lapsia äidiltään meille kun mies on ollut työmatkalla. Eikä siis oo ite päässyt just sovittuna hetkenä pe lapsiaan hakemaan. Siellä se n. esikouluikäine lasten siskopuoli itkee että miksei hän pääse mukaan. Ton tytön isä ei oo koskaan halunnut olla tyttönsä elämässä läsnä, tyttö synty hyvin lyhyen ja riitasan suhteen jälkeen.... Nyt puhuttiin miehen kanssa että on varmaan oikeesti edes joskus kysyttävä tota tyttöä meidän+sisarpuoliensa kanssa jonnekin puuhaan mukaan nyt kun äidillä kuvioissa on uusi mies ja yhteinen vauva ja aikuiset keskittyy vaan siihen vauvaan ja toisiinsa... :(
Tarviiko erikseen ees mainita että en tosiaan arvosta miehen exän kaltasia naisia kovin korkeelle.... Paskamaista kohdella lapsiaan tolleen..... Muuten ihan ok äitinä mutta ei yhtään kyllä tunnu osaavan miettiä asiaa lastensa kannalta että miltä se tuntuu olla niin eriarvonen sisarustensa kanssa.... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä tässä näin viisikymppisen ja elämääkin nähneen ihmisen silmään pistää on se että mikä tarve sinulla on hakea hyväksyntää tai selitellä/puolustella elämäntilannettasi/valintojasi? Oma on elämäsi, teet niin kuin teet. Jos perheessä on ongelmia, lastensuojelu tai muu taho puuttuu niihin, oli sitten kyseessä yksinhuoltaja tai ydinperhe/uusioperhe/sateenkaariperhe. Henk.koht. minulle on yksi ja sama miten muut elämäänsä elävät.
Noin yleisesti lapsia kolmelle eri miehelle ei ole tänä aikana enää kovin ihmeellistä jos aikaväli on pari vuosikymmentä; jos sen sijaan on vaikka kolme alle kouluikäistä lasta eri isille niin ei siinä sitten ole paljoa mietitty, tutustuttu tai ehkäisty.
Siinähän ei ole mitään uutta että mies väsäilee lapsia kolmelle tai useammallekin naiselle. Onhan näitä lehtolapsia jo kruunupäilläkin.
Puolisoni tulee perheestä jossa on viisi lasta kolmelle eri isälle. Kyllähän ne seuraukset näkyvät aikuisiällä. Vaikka lapsuus puolison mielestä onkin ollut niin hyvä mitä viiden lapsen yksinhuoltaja vaan on voinut tarjota (vaikkei rahaa ollut penniäkään niin rakkautta riitti), niin nyt aikuisena on alkanut näkemään valtavia epäkohtia lapsuudessaan ja sisarusten eriarvoisessa asemassa. Ja näistä seurauksista maksetaan valtavaa hintaa. Jokainen viidestä sisaruksesta kärsii jollain tavalla nyt aikuisena.
On aika vaikeaa seurustella ihmisen kanssa, joka ei pysty rakentamaan pysyvää kotia, onhan hän elämänsä aikana muuttanut monen monta kertaa, jopa paikkakunnalta toiseen äidin uusien miesten perässä. Lapsena koulu on vaihtunut lukuisia kertoja, niin vaihtuu se työpaikkakin näin aikuisena. Ulkopuolisena näkee selvästi ketkä on ne suosikkilapset ja kuinka heitä edelleen suositaan vaikka kaikki on jo aikuisia. Ne vähemmän suosikit elävät siinä uskossa, että se on ihan okei ettei kaikkia lapsia huomioida yhtä paljon, koska kaikki eivät tarvitse huomiota yhtä paljon. Välillä tekee mieli ottaa puoliso syliin, rutistaa sitä tosi kovasti ja todeta, että sä ansaitset sen että suakin rakastetaan ja susta välitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
Entäs miehet jotka hankkivat lapsia usean naisen kanssa eivätkä jaksa yhtäkään hoitaa? Se on kuule pesäloinen eli käki.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni tulee perheestä jossa on viisi lasta kolmelle eri isälle. Kyllähän ne seuraukset näkyvät aikuisiällä. Vaikka lapsuus puolison mielestä onkin ollut niin hyvä mitä viiden lapsen yksinhuoltaja vaan on voinut tarjota (vaikkei rahaa ollut penniäkään niin rakkautta riitti), niin nyt aikuisena on alkanut näkemään valtavia epäkohtia lapsuudessaan ja sisarusten eriarvoisessa asemassa. Ja näistä seurauksista maksetaan valtavaa hintaa. Jokainen viidestä sisaruksesta kärsii jollain tavalla nyt aikuisena.
On aika vaikeaa seurustella ihmisen kanssa, joka ei pysty rakentamaan pysyvää kotia, onhan hän elämänsä aikana muuttanut monen monta kertaa, jopa paikkakunnalta toiseen äidin uusien miesten perässä. Lapsena koulu on vaihtunut lukuisia kertoja, niin vaihtuu se työpaikkakin näin aikuisena. Ulkopuolisena näkee selvästi ketkä on ne suosikkilapset ja kuinka heitä edelleen suositaan vaikka kaikki on jo aikuisia. Ne vähemmän suosikit elävät siinä uskossa, että se on ihan okei ettei kaikkia lapsia huomioida yhtä paljon, koska kaikki eivät tarvitse huomiota yhtä paljon. Välillä tekee mieli ottaa puoliso syliin, rutistaa sitä tosi kovasti ja todeta, että sä ansaitset sen että suakin rakastetaan ja susta välitetään.
Mitä jos sun äijäs kasvaisi aikuiseksi ja olisi itse vastuussa onnellisuudestaan. Inhottaa kun syy haetaan aina lapsuudesta ja vanhemmista. Itse kasvoin ydinperheessä ja ikinä ei ollut 'kotia' ja koulut ja kaverit vaihtuivat. Syynä isän työ minkä perässä muutettiin. Eli elämä on mitä on ja jollain on aina huonommin kun sun tyhmällä äijällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokukyseli Täällä sitä lasten eriarvoista asemaa, ja ap ei ole paljoa vastaillut. Mutta kerron oman kokemukseni:
Minulla ja miehelläni on yhteinen lapsi. Lisäksi miehelläni on lehtolapsi nuoruuden biletysvaiheesta (yhden illan juttu). Miehen hoito päätti pitää yllätysraskaus lapsen, kysymättä (tietenkään) mieheni mielipidettä. No mies on huolehtinut lapsesta ja halunnut mm. yhteishuoltajuuden. No Tämä lehtolapsen äiti; hänellä on kaksi muuta lasta myös ja kaikki lapset eri isille.Yhden lapsen isällä on ainakin 5kpl lapsia eri naisille ja hän ei osallistu mitenkään lastensa elämään, kuin vain elareiden muodossa. Toisen lapsen isä on muuten vaan hulttio, eikä hänkään paljoa osallistu. Minä ja miehemme teemme paljon miehen lapsen kanssa, viemme kesälomareissuille ja mökille, Käymme tapahtumissa, ostamme joulu ja syntymäpäivälahjat ja vietämme yhteistä perheaikaa kun lapsi on meidän kanssamme jne Ja näiden miehen lapsen muiden sisaruksien isät eivät siis tee mitään omien lastensa kanssa. Mietin aina, että kuinka tämä miehen lapsen äiti pystyy estämään lapsien eriarvoistumisen, kun hänen kaksi lastaan ei saa mitään isiltään/eivät edes tapaa isiään ja yksi lapsi saa vaikka ja mitä. Pakostahan nämä muut sisarukset tulevat kateellisiksi kun yhden isä tekee ja osallistuu ja muiden ei. Surettaa näiden lapsien puolesta.Meillä aika sama. Oon joskus hakenut miehen lapsia äidiltään meille kun mies on ollut työmatkalla. Eikä siis oo ite päässyt just sovittuna hetkenä pe lapsiaan hakemaan. Siellä se n. esikouluikäine lasten siskopuoli itkee että miksei hän pääse mukaan. Ton tytön isä ei oo koskaan halunnut olla tyttönsä elämässä läsnä, tyttö synty hyvin lyhyen ja riitasan suhteen jälkeen.... Nyt puhuttiin miehen kanssa että on varmaan oikeesti edes joskus kysyttävä tota tyttöä meidän+sisarpuoliensa kanssa jonnekin puuhaan mukaan nyt kun äidillä kuvioissa on uusi mies ja yhteinen vauva ja aikuiset keskittyy vaan siihen vauvaan ja toisiinsa... :(
Tarviiko erikseen ees mainita että en tosiaan arvosta miehen exän kaltasia naisia kovin korkeelle.... Paskamaista kohdella lapsiaan tolleen..... Muuten ihan ok äitinä mutta ei yhtään kyllä tunnu osaavan miettiä asiaa lastensa kannalta että miltä se tuntuu olla niin eriarvonen sisarustensa kanssa.... :(
Mutta syy näyttää aina olevan kylläkin niissä isissä eli miehissä. Mikseivät pidää munaansa housuissaan. Niillä miehilläkin on ne uudet joiden kanssa lisää lapsia mutta äitejä syyllistetäön ja haukutaan. No, minä vihaan MIEHIÄ.
Toivottavasti tämä suhde nyt kestää, itse en kyllä enää tulisi. jonon jatkoksi vaikka olisit millainen tahansa , vaikkapa miljonääri niin silti EI KIITOS.
Liika on aina liikaa.
+Monet eri sukunimet postilaatikossa ei vaikuta kovin kiinnostavalta.
+paras puristus alakerrasta vain muistoja
Lapsia monen eri äijän kaa voi tarkoittaa myös montaa hankalaa ex miestä +yhteistä aikaa ei varmaan liikaa jäisi.
Toivottavasti tämä suhde nyt kestää, itse en kyllä enää tulisi. jonon jatkoksi vaikka olisit millainen tahansa , vaikkapa miljonääri niin silti EI KIITOS.
Liika on aina liikaa.
+Monet eri sukunimet postilaatikossa ei vaikuta kovin kiinnostavalta.
+paras puristus alakerrasta vain muistoja
Lapsia monen eri äijän kaa voi tarkoittaa myös montaa hankalaa ex miestä +yhteistä aikaa ei varmaan liikaa jäisi.
Tunnen naisen, joilla lapsis neljälle eri miehelle. Kaikki lapset eivät käsittääkseni tapaa isäänsä koskaan. Surku tulee lasten puolesta ja itseäni ainakin mietityttää, että jos äidille tapajtuu jotain, mitä ihmettä tapahtuu lapsille? Jotkut menee isilleen, toiset ties minne. Se ainakin varmaa, että sisarukset eivät saisi kasvaa yhdessä. Tämä on yksi painava seikka siihen, miksi olisi syytä tarkoin harkita kenelle niitä lapsia tekee. Olkoon monta parisuhdetta, mutta ihan pakkoko se lapsi on pukata joka suhteeseen?
Kertooko tosiaan? Eikö muka silloin voi olla elämänhallinnan kanssa ongelmia jos on tehnyt lapset vain yhden miehen kanssa? Ja onko lapset nyt ihan varmasti suunniteltu? Saavatko ne lapset ihan varmasti terveen mallin perheestä, parisuhteesta jne.
Mä väitän, että eivät aina saa. Ydinperheissäkin voi olla pahoja ongelmia, jotka pilaa lapsen elämän jo sen ensimetreillä. Sitä mikä on perheen todellinen tilanne ei voi nähdä siitä monesko mies äidillä on menossa. Ei todellakaan. Tämän jos porukka ymmärtäis, niin ehkä lapsillakin vois olla paremmat olot ja ne todelliset ongelmat tunnistettais. Nyt ydinperhettä ihaillaan ja kuvitellaan ettei siinä voi olla mitään ongelmaa, ongelma on vaan niissä perheissä joissa on erottu.