Toinen näkökulma. Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle

Jos vaan lapsilta ei riistetä isää niin, että tarvitsee lähteä isona Kadonneen jäljille-ohjelmaan selvittelemään koko elämän mieltä vaivannutta kysymystä, niin mitäpä tuossa.

Ei sun tilanne eroa mitenkään yhdestä muustakaan naisesta joka tota sarjalisääntymistä harrastaa. Kaikkien kanssa ei tarvi lisääntyä, ja jos vahinko tosiaan nuorena tapahtuu niin on tietenkin oikeus etsiä se elämänsä puoliso ja perustaa perhe mutta onhan tuo tilanne varmasti todella rankka vanhimmalle lapselle.

On uusia isähahmoja, uusia sisaruksia jotka eivät ole täyssisaruksia.

Et ole sen parempi kuin kukaan muukaan. Enkä ole minäkään sen parempi kuin kukaan muukaan ihminen mutta yrität nyt tässä vähän nostaa omaa häntääsi sanomalla että sinä olet _poikkeustapaus_. Etkä edes ole.

Ap:llä jos todellinen hlö lienee kiirettä pitää näin syyslomien ja viikonlopun alla, ettei kerkiä vastailla pyytämiinsä näkemyksiin ja kysymyksiin. :D Onhan tossa hirveä paletti sumplia kenenkäs isän viikonloppu on, kellä isovanhemmilla/serkuilla ketkä ovat, vai elääkö kuplassaan sillat poltettuina?

Ei tilanne ole vain "minäminä ja lapset", vaan joka lapsella on myös se isän suku, mummit ja vaarit, kummit, tädit, sedät ja enot, tässä tapauksessa mielenkiintoisen isot kuviot.

Ap voisi avata tätä kuviota kyllä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä ja muualla niin usein haukutaan, jos lapsilla ei ole sama isä, haluaisin kertoa oman tarinani ja ehkä lisätä ymmärrystä.

Sain ensimmäisen lapseni melko nuorena silloisen poikaystäväni kanssa. Lapsi oli meille yllätys, mutta päätimme kuitenkin pitää hänet. Poikaystäväni ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis perhe-elämään, ja erosimme, kun lapsi oli noin vuoden vanha.

Tästä meni pari vuotta sinkkuna, kunnes löysin uuden miehen. Miehellä ei ollut ennestään lapsia, ja halusimme molemmat perheenlisäystä, ja saimmekin yhdessä kaksi lasta. Olimme yhdessä melkein yhdeksän vuotta. Erosimme erimielisyyksien takia.

Nykyisen mieheni löysin muutama vuosi sitten ja saimme vielä yhdessä lapsen.

Lapsillani on aina ollut hyvät olot, ja heistä on huolehdittu. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että tilanteet ovat erilaisia, eikä johtopäätöksiä voi tehdä pelkästään ulkoisin perustein.

Ajatuksia, kysyttävää?

Yleisellä tasolla: naiset, joilla on lapsia monen miehen kanssa, saavat minut miettimään, onko lapset tehty liian nopeasti, ennenkuin aikuiset tietävät kestääkö suhde ja riittääkö rakkautta myös lapselle. Aivan varmasti myös tehdään lapsia muodon vuoksi tai palloksi miehen jalkaan ("vahinkoraskaudet"). Ikäkin vaikuttaa: nuorina ollaan kokemattomia ja äkkinäisiä, vanhempana paniikissa kun lapsentekovuodet ovat loppumassa. 

Mulla on kolme lasta yhden miehen kanssa ja mun mielestä ainoa syy tehdä lapsia on lapset. Ei mikään vauvakuume tai muu tunnemyrsky, ei mikään naisen muka subjektiivinen oikeus toteuttaa biologiaansa, ei kriisiin ajautuneen parisuhteen pelastaminen. 

Toivottavasti lapsillasi on hyvät ja kestävät suhteet biologisiin isiinsä ja muihin elämässään olleisiin miehiin. Aikuiset eroavat toisistaan, aikuiset ja lapset eivät eroa. Tai eroavat kyllä, lapsiahan hylätään sekä henkisesti että fyysisesti, mutta hinta on kova ja sen maksavat lapset. 

Olen miettinyt tässä näitä juttuja lukiessani, että minkähänlaisissa perheissä niitä insestijuttuja oikein tapahtuu. 😌

Jep, eli suhteet eivät kestä ja jokaisen kumppanin kanssa pitää alkaa tekemään lapsia. En ymmärrä, mutta eipä minulla toki ole mitään oikeutta tuomitakaan.

Tässä ei ole mitään ongelmaa, kunhan palkkasi ja miehiesi elatusmaksut riittävät tarpeisiinne.

Olen tullut kahdesti raskaaksi ehkäisyn pettäessä ja abortoinut molemmat. Muuten minullakin olisi 19-vuotiaana pullautettu lapsi nuoruuden poikaystävälle ja toinen lapsi ekalle avomiehelleni, jonka kanssa olin 8 vuotta kunnes suhde kaatui erimielisyyksiin.

En kadu abortteja vaan koen toimineeni vastuullisesti. Kauhea ajatus, että olisi joka lapsella eri isät. Hrrrr.

T. Esikoistaan aviomiehelleen odottava N32

Itse olen sellaisen äidin lapsi, joka teki lapsia useammalle eri miehelle ja vaihtoi siinä välissä useamminkin miesystävää. 

Pakkoa sanoa että kotona oli hirveää. Sisarpuolet tuntuivat vierailta ja tuntuivat aina olevan vähintään passiivisessa sodassa meitä ei-sisarpuolia vastaan. Inhosimme heitä emmekä luottaneet heihin. Äiti ei kyennyt valitsemaan lapsiensa isiksi kunnollisia miehiä. Meillä ei ollut isiä. Äidin miesystävät olivat lapsettomia ja kaikki suhtautuivat lapsiin välinpitämättömästi elleivät vihamielisesti. Pelkäsin noita vieraita miehiä kotona ja ikävöin isää joka päivä, vaikka en äidille uskaltanut sanoa. 

Kun ikää vähän tuli ja ymmärsin miten asiat ovat, menetin kaiken luottamukseni myös äitiini. En ymmärrä vieläkään miksi yksikään nainen tekisi noin. Äitini mielestä toki asiat olivat aina hyvin koska lapsethan aina "hoidettiin" (ei nähty nälkää?) ja meillä oli muutenkin kaikki "hyvin" (en vaan ymmärrä).

Tällaisen uusioperheen lapsen ahdistusta ei tietenkään voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Ihan oikeasti kokenut isä- ja sisarpuolia, kuinka ne tuntuu pienelle lapselle vierailta. Sitä ikävää, jota voi tuntea kun ei saa olla oman vanhempansa kanssa. Epävarmuutta, joka kumpuaa siitä kun ei luota omaan äitiinsäkään. Se on musertavaa lapselle. 

Naisella - ihan keskivertonaisella ja vähän sitä huonommallakin - on pariutumismarkkinoilla kaikki valta valita parittelukumppaninsa. Nainen voisi valita kumppanikseen ja lapsiensa isäksi miltein minkälaisen tahansa miehen... ja silloin kun nainen toistuvasti päätyy mielenvikaiseen/välinpitämättömään/juoppoon/väkivaltaiseen mieheen, ei käy muu mielessä kuin että miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sillä, miten lapset ovat saaneet alkunsa, ole loppupeleissä mitään väliä - tärkeintä on se, miten heistä huolehditaan ja miten heille suodaan hyvät eväät elämään.

Mulla on kolme lasta kolmen eri miehen kanssa. Lapset ovat aina olleet mulle tärkeintä, ja ehkä siksi parisuhteetkin ovat päättyneet - en ole jaksanut oman hyvinvointini kustannuksella jäädä huonoihin suhteisiin. 

Vanhin lapsistani on jo korkeakouluopiskelija, seuraavakin tähtää oikikseen. Nuorimmainen on vielä ala-asteella. Meillä on aina harrastettu paljon, ja vanhin käytännössä elättääkin itsensä jo harrastuksellaan, eikä tarvitse esim. opintolainaa. 

Ruokiin olen aina kiinnittänyt erityistä huomiota - meillä on syöty aina itsetehtyä, kasvisvoittoista ruokaa ja ollaan hoikkia ja terveitä. 

Olen itse asiantuntijatehtävissä, ja pystyn elättämään meidät palkallani. Saan pieniä elatustukia kahdesta nuorimmasta (minimit molemmista). Oon erittäin hyvä venyttämään penniä, ostamaan vaatteita ym. käytettyinä, tekemään isoja määriä ruokaa edullisesti jne.

Joskus kysyin isommilta lapsiltani molempien ollessa vielä peruskoulussa, että miten he kokevat itse sijoittuvansa yhteiskunnassa - hyvä- vai huono-osaisiin. He vastasivat empimättä, että kokevat olevansa erittäin hyväosaisia. Isät eivät ole olleet heidän elämässään oikeastaan yhtään läsnä, tosin sukuihin välit ovat lämpimät.

Nuorin on isänsäkin kanssa paljon tekemisissä.

Elän unelmaelämää, perheeni voi hyvin ja miesseuraakin minulle on aina ollut tarjolla yllin kyllin, jos vain olisi aikaa sellaiseen.

Kyllä se on niin, et vaikka käärisi paskan miten hienoon paperiin tahansa, ni ei lahjan saaja ole mielissään.

Tässä yksi analyysi: lapsia usealle saavat ovat yleensä hieman lyhytnäköisiä, eli hankkivat lapset heti rakkauden huumaan vaikka arjen elämisestä ei olisi juurikaan kokemusta. Mutta lisäksi ehkä nauttivat siitä tunteesta, että ovat lapsilleen "kaikki kaikessa", kun lasten suhteet kaikkiin muihin perheenjäseniin jäävät väistämättä ohuemmiksi kuin ydinperheessä. Sisaruksillakin on eri isät erottamassa heitä toisistaan, ja nämä isät taas ainakin tämän ketjun perusteella etäisiä hahmoja ja usein hulttioita. Onko elämänhallinnan sijaan oikeasti syvin tarve siinä että lapset ovat äitiään varten ja miehetkin ihailemassa hetken aikaa, kunnes tulee "riitaa" tai harmautta? Tunnen kahdelle lapsia tehneitä ihan fiksuja (tai fiksuuntuneita) ihmisiä, kolmen isän perheitä en kyllä edes tunne joten tämä perustui nyt puhtaasti tämän ketjun antiin.

Näillähän on usein vielä lukuisia poikkiksia aina noissa väleissä joiden kanssa ei ole lapsia. Vain lasten isät mainitaan. Aina kun vähänkin kunnollisempi mies saatu seukkaan, niin oho, ehkäisy petti.

Kunhan ei ole sekarotuisia mulattilapsia niin itseäni ei haittaa jos olisin sinkku ja tulevalla naisystävällä olisi lapsia. 

No vikan olisin jättänyt tekemättä ja keskittynyt olemassa oleviin (en tosin näin yhden miehenkään kanssa aio hankkia yli kahta lasta).

Ei ole helppoa olla nainen. Aborttia ei saa tehdä, muttei myöskään lapsia monelle miehelle. Ja auta armias jos jäät siihen yhteen huonoon suhteeseen niin saat syyt niskoillesi siitäkin kun tuhosit lasten elämän...

.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tässä näitä juttuja lukiessani, että minkähänlaisissa perheissä niitä insestijuttuja oikein tapahtuu. 😌

Osuit naulan kantaan. Rakkaussuhteita tulee ja menee, se on elämää. Mutta pitääkö jokaisen uuden kumppanin kanssa ruveta leikkimään kotia: muuttaa yhteen ja tehdä lapsia? Siis varsinkin, jos jommallakummalla on lapsia ennestään. Onko rakkaus aikuisten välillä jotenkin huonompaa, jos ei ole yhteistä asuntovelkaa ja jälkikasvua? 

144

Vierailija kirjoitti:

Jep, eli suhteet eivät kestä ja jokaisen kumppanin kanssa pitää alkaa tekemään lapsia. En ymmärrä, mutta eipä minulla toki ole mitään oikeutta tuomitakaan.

Apua, lainasin ed. viestissäni väärää viestiä, tuo yllä oleva on oikea. 

144

Surullista luettavaa 3060. Olet kuitenkin jotenkin selvinnyt tuosta?  Jos haluat kertoa, niin millainen suhde sulla tällä hetkellä on äitiin tai isään?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppoa olla nainen. Aborttia ei saa tehdä, muttei myöskään lapsia monelle miehelle. Ja auta armias jos jäät siihen yhteen huonoon suhteeseen niin saat syyt niskoillesi siitäkin kun tuhosit lasten elämän...

Muista myös, että jos liittosi menee karille ja jäät yh:ksi olet "kunnollisina" itseään pitävien naisten vihollinen ja uhka heidän parisuhteilleen. Lisäksi olet wt, sossupummi ja luuseri. Tämä siisi havaintona palstalla esitetyistä arvoista ja naiskuvasta.