Lue keskustelun säännöt.
Toinen näkökulma. Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle
28.10.2016 |
Kun täällä ja muualla niin usein haukutaan, jos lapsilla ei ole sama isä, haluaisin kertoa oman tarinani ja ehkä lisätä ymmärrystä.
Sain ensimmäisen lapseni melko nuorena silloisen poikaystäväni kanssa. Lapsi oli meille yllätys, mutta päätimme kuitenkin pitää hänet. Poikaystäväni ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis perhe-elämään, ja erosimme, kun lapsi oli noin vuoden vanha.
Tästä meni pari vuotta sinkkuna, kunnes löysin uuden miehen. Miehellä ei ollut ennestään lapsia, ja halusimme molemmat perheenlisäystä, ja saimmekin yhdessä kaksi lasta. Olimme yhdessä melkein yhdeksän vuotta. Erosimme erimielisyyksien takia.
Nykyisen mieheni löysin muutama vuosi sitten ja saimme vielä yhdessä lapsen.
Lapsillani on aina ollut hyvät olot, ja heistä on huolehdittu. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että tilanteet ovat erilaisia, eikä johtopäätöksiä voi tehdä pelkästään ulkoisin perustein.
Ajatuksia, kysyttävää?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ympäriinsä poikiminen olisi sinun tapauksessasi jotenkin hienompaa kuin jollain toisella. Ihan samankaltaisista elämänhallinnan puutteista kertoo kuin kenellä muulla tahansa ja ehkä jopa suuremmista, jos taustalla ei edes ole alkoholi- tai mielenterveysongelmia. Itse jättäisin mieluummin lapsimäärän pienemmäksi kuin tehtailisin jälkikasvua eri miehille, viimeistä lastasi en kykene ymmärtämään millään tapaa ja ensimmäisenkin kohdalla abortti olisi ollut ainut järkevä ratkaisu jos minulta kysytään. Mutta jokainen tavallaan, onneksi ei tarvitsekaan ymmärtää täysin vieraan ihmisen valintoja vaan voi valita seuransa samoilla moraalikäsityksillä varustetuista ihmisistä. Tiedän, että moni järkyttyy suhtautumisestani aborttiin, mutta mielestäni se on aina parempi vaihtoehto kuin uuden elämän synnyttäminen hiukankaan epämääräisempiin olosuhteisiin.
Triplapeukku tälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ympäriinsä poikiminen olisi sinun tapauksessasi jotenkin hienompaa kuin jollain toisella. Ihan samankaltaisista elämänhallinnan puutteista kertoo kuin kenellä muulla tahansa ja ehkä jopa suuremmista, jos taustalla ei edes ole alkoholi- tai mielenterveysongelmia. Itse jättäisin mieluummin lapsimäärän pienemmäksi kuin tehtailisin jälkikasvua eri miehille, viimeistä lastasi en kykene ymmärtämään millään tapaa ja ensimmäisenkin kohdalla abortti olisi ollut ainut järkevä ratkaisu jos minulta kysytään. Mutta jokainen tavallaan, onneksi ei tarvitsekaan ymmärtää täysin vieraan ihmisen valintoja vaan voi valita seuransa samoilla moraalikäsityksillä varustetuista ihmisistä. Tiedän, että moni järkyttyy suhtautumisestani aborttiin, mutta mielestäni se on aina parempi vaihtoehto kuin uuden elämän synnyttäminen hiukankaan epämääräisempiin olosuhteisiin.
En nyt ihan ymmärrä miksi kuvittelet että SINUN suhtautumisesi aborttiin mitenkään järkyttäisi ketään. Tiedät, että tämä on tunteita herättävä aihe, ei se mitenkään sinusta johdu.
Moni meistä täällä olevista on syntynyt "hiukan epämääräisempiin oloihin", esim. vanhemmilta on loppunut rakkaus jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää. En usko, että kukaan meistä on pahoillaan siitä että on saanut silti elää. En minä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä kommentteja. Mun äidilläni on viisi lasta kolmelle eri miehelle. Kyllä mä olen joskus ajatellut, että olisi ollut ihanaa, jos kaikilla meillä olisi ollut sama isä. Mulla kuitenkin on vanhimpiin sisaruksiini iso ikäero ja äidin ensimmäinen parisuhde oli melko myrskyisä. Toinen päätyi miehen kuolemaan ja kolmas eli minun isäni olikin alkoholisti, joka ei paljoa meistä välittänyt.
Ja ymmärrystäkö pitäisi riittää äitisi elämänvalinnoille?
Ei ollut tarkoitus kääntää keskustelua minuun. Pahoittelut ap:lle siitä. Tarkoitukseni oli vaan tuoda aikuisen näkökulmaa asiaan.
En hae ymmärrystä, en sääliä tms. Halusin vain kirjoittaa oman näkökulmani ja kokemukseni tähän asiaan.
No mutta toihan on ihan ok. Kuulostat ihan asialliselta ihmiseltä ja miksei sitä saisi lapsia hankkia, kun niistä osaa kuitenkin huolehtia. Se, ettei perhemallinne ole täysin samanlainen kun perinteinen suomalainen perhemalli on, ei tarkoita etteikö lapsilla voisi olla asiat oikein hyvin. Monta rakastavaa aikuista elämässään, sehän on rikkaus.
Ainut varmasti miksi lapsillasi saattaisi perhesysteeminne takia olla hankalaa on varmasti nämä tuomitsevat kanssaelijämme ja yhteiskunnan asettamat raamit, joiden sisässä tulisi elää. Lampaana on helpompaa.
En todellakaan tarkoita, ettäkö perinteisessä perhemallissa olisi jotain vikaa. Ei todellakaan, parhaimmillaan se on aivan loistava systeemi! Yllättävän monesti kuitenkin tavan perheessä moni voi huonosti ja enemmän kuin usein lapsilla ei tässä kuviossa ole oikeasti kuin yksi vanhempi. Jokainen voi ihan itse miettiä mitä tuolla tarkoitan...
Jos lapsella on ympärillään rakastavia, järkeviä aikuisia, ruokaa ja juomaa kun iskee nälkä/jano, mahdollisuus peseytyä ja saada puhtaat vaatteet päälle, turvallinen koti ja bonuksena vielä kavereita niin voisi sanoa, että BINGO! Siihen vielä koulut yms, niin kyllä on ihan oikeesti aika hyvät lähtökohdat.
Triplapeukutus sille , ettei tama aiti murhannut skidiaan , vaan toimi normaalisti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin miten tämä oli jotenkin "parempi näkökulma"? Juuri tuollaisiahan sarjalisääntyjät on - lapsia pitää tehdä jokaiselle miehelle, vaikka entisiäkin on jo monelle. Miksi ihmeessä? Äläkä sano että "miehet halusi", sillä niiden LASTEN etua sinun olisi pitänyt miettiä eikä aikuisen miehen. Just tyypillistä että lapset tulee siellä perässä, omat halut ja kumppanin miellyttäminen ovat ne ykkösprioriteetit.
Surkuhupaisaa että edustat juuri sitä stereotypiaa, jonka varmaan kuvittelit kertomuksellasi kumoavan...
Tapaavatko lapset isovanhempiaan tasapuolisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jokaiselle puolisolle jonka kanssa on, pitää tehdä lapsi? Varmasti jokaisen kanssa ajattelee, että hänen kanssaan elän loppuelämäni, mutta eikö järki sano että niin ei ehkä käy?
Onko nainen, jolla neljä lasta saman miehen kanssa jotenkin arvostetumpi.Vaikka lapsiluku sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry, mutta minusta lasten olot eivät ole erityisen hyvät ja vakaat silloin, kun äidin kumppanit ja kulloisetkin "sisaruspuolet" vaihtuvat tuon tuosta.
Eipä taida todellisuus kovin ruusuista ollakaan, kun jätät vastaamatta oleellisiin kysymyksiin:
- tapaavatko kaikki lapset isiään?
- kustannatko koko perheesi elämän palkkatuloilla, eli ette nosta tukia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös useamman miehen kanssa lapsia. Eka lapsi syntyi haluttuna, oltiin 20 ja oltu yhdessä 15-vuotiaista, mutta se suhde päättyi kun mies petti ja lähti uuden tyttöystävän matkaan. Seuraava lapsi syntyi, kun esikoinen oli 4, mutta mies kuoli äkillisesti jo raskausaikana. Nykyisen miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja eka yhteinen tulossa. On myös adoptoinut nuo mun muut lapset.
Voi lapsiraukat. Esikoisellakin aikamoisia koettelemuksia kun uusia isähahmoja tulee ja menee. Itse tunnen yhden naisen jolla kolmen eri miehen kanssa lapsia. Näillä lapsilla on kaikenlaisia pelkotiloja ja ainakin yksi on terapiassa. Niin paljon epävarmuutta ja hylkäyskokemuksia elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nainen, jolla neljä lasta saman miehen kanssa jotenkin arvostetumpi.Vaikka lapsiluku sama.
Totta kai on! Se kertoo paremmasta elämänhallinnasta, tasapainosta ja suunnitelmallisuudesta. Lapsia on tehty oikeaan, kestävään suhteeseen ja lapset saavat terveen mallin perheestä, parisuhteesta ja sen kestävyydestä.
Ei juma te ootte niin elämäänne tyytymättömiä ihmisraunioita, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa! Siis mikä hitto saa yhdenkään teistä ajattelemaan, että teillä on oikeus tuomita toisen erilaisista valinnoista mitä itse tekisitte? Se, että juuri sä et tekisi kuten aloittaja, ei tarkoita, että sinun tapasi on oikeampi ja siten sinulla on oikeus arvostella kyseistä perhettä! Mene jo sinne peilin eteen, taitaa olla aikaa viimekerrasta.
Niin yksoikoista sakkia, että en teidän seuraanne kestäis tuntiakaan. "Kun minä ainakin tein näin ja näin ja nyt sitten olen näin ja noin niin näin se pitää olla piste" Kunnon noitavainot meneillään. Onko niin alhaalla oma itsetunto, että oikeen nautitte kun pääsee letkauttelemaan ja tarinoimaan omaa niin tuikitavallista elämäänne selkeästi paremmaksi kuin jollain muulla? Ryömikää jo takas koloihinne. Hyi että.
Luulin, että kyseessä olisi ollut "puolustuspuhe" niitä haukkujia vastaan, mutta kyseessä olikin vain kertomus siitä mitä tapahtui. Vertaa: usein haukutaan rattijuoppoja, mutta ajattelin kertoa toisenkin kannan asiaan. Ensimmäisen kerran ajoin kännissä 20 vuotiaana ja törmäsin valotolppaan. Menetin korttini, mutta sain sen sitten takaisin. Muutaman vuoden ajelin kännissä ihan säännöllisesti ilman suurempia vahinkoja, mutta sitten otin vähän liikaa (en oikeasti ollut enää ajokunnossa) ja ajoin lapsen yli suojatiellä. Siitä jouduin jo lusimaan. Vapauduttuani en vähään aikaan ottanut, mutta ratkesin taas ryyppäämään ja ajoin mökkimatkalla ulos tieltä.
Itse en tuomitse sitä, että tehdään lapsia useamman miehen kanssa. Miten sitä voisikaan tuomita kun kaikki elämänpolut ovat niin erilaisia. Mutta kyllähän siitä vähän sellaisen white trash -leiman saa. Jos ihmisestä ei muuta tiedä kuin että sen lapsilla on kolme eri isää, niin ensivaikutelma on enemmän negatiivinen kuin neutraali. Sama pätee kyllä miehiinkin. Juuri äsken sain kuulla, että eräs kaverini on saattanut yksinhuoltajaäidin siunattuun tilaan ja ensimmäisenä tuli mieleen, että kyseessä on takuuvarmasti vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Ei juma te ootte niin elämäänne tyytymättömiä ihmisraunioita, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa! Siis mikä hitto saa yhdenkään teistä ajattelemaan, että teillä on oikeus tuomita toisen erilaisista valinnoista mitä itse tekisitte? Se, että juuri sä et tekisi kuten aloittaja, ei tarkoita, että sinun tapasi on oikeampi ja siten sinulla on oikeus arvostella kyseistä perhettä! Mene jo sinne peilin eteen, taitaa olla aikaa viimekerrasta.
Niin yksoikoista sakkia, että en teidän seuraanne kestäis tuntiakaan. "Kun minä ainakin tein näin ja näin ja nyt sitten olen näin ja noin niin näin se pitää olla piste" Kunnon noitavainot meneillään. Onko niin alhaalla oma itsetunto, että oikeen nautitte kun pääsee letkauttelemaan ja tarinoimaan omaa niin tuikitavallista elämäänne selkeästi paremmaksi kuin jollain muulla? Ryömikää jo takas koloihinne. Hyi että.
Aloittaja kysyi, onko kysyttävää. Mihinkäs muuhun sitä peilaisi kuin omiin ajatuksiinsa ja käsityksiinsä. Jos ei kestä eriäviä mielipiteitä, ei varmaankaan kannata tehdä aiheesta avausta keskustelupalstalle.
Minulla on kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta. Ero tuli, kun mies petti. Olimme yhdessä 13vuotta. Toisesta liitosta kaksi lasta, ero tuli, kun vihdoin sain voimia irrottautua manipuloivasta alkoholistista. Olimme yhdessä 20 vuotta. Olen tehnyt raskasta työtä myös koko ajan,poislukien äitiyslomat. En tupakoi,enkä ole käyttänyt alkoholia. Olen huolehtinut ja huolehdin edelleen nut jo aikuisista lapsista ja lapsenlapsiasta. Ilmeisesti kuitenkin "huono ihminen", kun olen halunnut näin monta lasta kahden eri miehen kanssa.
Mikä tässä oli se "toinen näkökulma"? Minä luulin otsikosta, että ne ensimmäiset miehet olisi kuolleet onnettomuudessa tms.
Kysyttävää sen verran, että pitääkö niitä lapsia oikeasti jokaisen elämään astuvan miehen kanssa tehdä? On mullakin elämässä ollut useampi mies mutta lapsia olen tehnyt vain yhden kanssa. Ja kun ero tuli, enempää lapsiakaan ei tule.