Lue keskustelun säännöt.
Toinen näkökulma. Minulla on neljä lasta kolmelle eri isälle
28.10.2016 |
Kun täällä ja muualla niin usein haukutaan, jos lapsilla ei ole sama isä, haluaisin kertoa oman tarinani ja ehkä lisätä ymmärrystä.
Sain ensimmäisen lapseni melko nuorena silloisen poikaystäväni kanssa. Lapsi oli meille yllätys, mutta päätimme kuitenkin pitää hänet. Poikaystäväni ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis perhe-elämään, ja erosimme, kun lapsi oli noin vuoden vanha.
Tästä meni pari vuotta sinkkuna, kunnes löysin uuden miehen. Miehellä ei ollut ennestään lapsia, ja halusimme molemmat perheenlisäystä, ja saimmekin yhdessä kaksi lasta. Olimme yhdessä melkein yhdeksän vuotta. Erosimme erimielisyyksien takia.
Nykyisen mieheni löysin muutama vuosi sitten ja saimme vielä yhdessä lapsen.
Lapsillani on aina ollut hyvät olot, ja heistä on huolehdittu. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että tilanteet ovat erilaisia, eikä johtopäätöksiä voi tehdä pelkästään ulkoisin perustein.
Ajatuksia, kysyttävää?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nainen, jolla neljä lasta saman miehen kanssa jotenkin arvostetumpi.Vaikka lapsiluku sama.
Totta kai on! Se kertoo paremmasta elämänhallinnasta, tasapainosta ja suunnitelmallisuudesta. Lapsia on tehty oikeaan, kestävään suhteeseen ja lapset saavat terveen mallin perheestä, parisuhteesta ja sen kestävyydestä.[/quote
Ja lapset usein kärsivät ulkokultaisessa kulissiliitossa. Joka voi kätkeä sisäänsä mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te oikeen horisette, esikoisella vaikeeta kun isähahmot tulee ja menee? Eikös se eka lähtenyt lätkimään heti, eli se siitä isähahmosta ja toinen oli 9v kuvioissa ja nyt toinen. Ei mun mielestä mitenkään paha homma.
Ajatellaan vaikka, että on ydinperhe, mies jättää n. 9 vuoden jälkeen. Nainen löytää uuden ja jokusen vuoden jälkeen uusi muuttaa sisään.
Aika perus sanoisin. Vai yksinkö pitäis jäädä lopunelämäksi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta. Ero tuli, kun mies petti. Olimme yhdessä 13vuotta. Toisesta liitosta kaksi lasta, ero tuli, kun vihdoin sain voimia irrottautua manipuloivasta alkoholistista. Olimme yhdessä 20 vuotta. Olen tehnyt raskasta työtä myös koko ajan,poislukien äitiyslomat. En tupakoi,enkä ole käyttänyt alkoholia. Olen huolehtinut ja huolehdin edelleen nut jo aikuisista lapsista ja lapsenlapsiasta. Ilmeisesti kuitenkin "huono ihminen", kun olen halunnut näin monta lasta kahden eri miehen kanssa.
Älä nyt heittäydy marttyyriksi, ei tämä keskustelu koske naisia, joilla on lapsia kahden eri miehen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä hitto saa yhdenkään teistä ajattelemaan, että teillä on oikeus tuomita toisen erilaisista valinnoista mitä itse tekisitte? Se, että juuri sä et tekisi kuten aloittaja, ei tarkoita, että sinun tapasi on oikeampi ja siten sinulla on oikeus arvostella kyseistä perhettä! Mene jo sinne peilin eteen, taitaa olla aikaa viimekerrasta.
Eihän kukaan ole sanonut että tuomitsee erilaisista valinnoista, vaan on tuomittu VÄÄRISTÄ valinnoista. Siksi, että tuollainen on pahaksi lapsille. Lasten kaltoinkohtelua saa ja PITÄÄ arvostella! Sama kuin väittäisit että lasten fyysistä pahoinpitelyä moittivan pitäisi "mennä peilin eteen kun ei siedä että kaikki eivät toimi samoin kuin itse". Henkinen pahoinpitely on ihan yhtä vakavaa kuin fyysinenkin.
Ajattele nyt vähän mitä etenkin esikoiselle tekee, kun hänet on vähintään KAKSI "isää" jo elämässä hylännyt? Kaksi kertaa on tullut "paremmat" sisarukset perheeseen, koska on täysin mahdotonta että ei-biologinen lapsi olisi samanarvoinen sille uudelle isille kuin biologinen lapsi. Että sen kun laiminlyö vaan lapsiaan, eikä kukaan saa arvostella kun mamma on HALUNNUT taas lisää rakkaudenhedelmiä? Kyllä, todellakin tässä tilanteessa saa sen ekan kiven heittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei juma te ootte niin elämäänne tyytymättömiä ihmisraunioita, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa! Siis mikä hitto saa yhdenkään teistä ajattelemaan, että teillä on oikeus tuomita toisen erilaisista valinnoista mitä itse tekisitte? Se, että juuri sä et tekisi kuten aloittaja, ei tarkoita, että sinun tapasi on oikeampi ja siten sinulla on oikeus arvostella kyseistä perhettä! Mene jo sinne peilin eteen, taitaa olla aikaa viimekerrasta.
Niin yksoikoista sakkia, että en teidän seuraanne kestäis tuntiakaan. "Kun minä ainakin tein näin ja näin ja nyt sitten olen näin ja noin niin näin se pitää olla piste" Kunnon noitavainot meneillään. Onko niin alhaalla oma itsetunto, että oikeen nautitte kun pääsee letkauttelemaan ja tarinoimaan omaa niin tuikitavallista elämäänne selkeästi paremmaksi kuin jollain muulla? Ryömikää jo takas koloihinne. Hyi että.
Jokainen saa toki tehdä elämällään mitä haluaa, mutta jos sen tekee toisen ihmisen/ihmisten (tässä tapauksessa lasten) kustannuksella, niin se on mielestäni erittäin tuomittavaa. Rehellisesti vaikka miten miettisi, niin varsinkin ap:n esikoinen on ollut melkoisessa myllyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juma te ootte niin elämäänne tyytymättömiä ihmisraunioita, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa! Siis mikä hitto saa yhdenkään teistä ajattelemaan, että teillä on oikeus tuomita toisen erilaisista valinnoista mitä itse tekisitte? Se, että juuri sä et tekisi kuten aloittaja, ei tarkoita, että sinun tapasi on oikeampi ja siten sinulla on oikeus arvostella kyseistä perhettä! Mene jo sinne peilin eteen, taitaa olla aikaa viimekerrasta.
Niin yksoikoista sakkia, että en teidän seuraanne kestäis tuntiakaan. "Kun minä ainakin tein näin ja näin ja nyt sitten olen näin ja noin niin näin se pitää olla piste" Kunnon noitavainot meneillään. Onko niin alhaalla oma itsetunto, että oikeen nautitte kun pääsee letkauttelemaan ja tarinoimaan omaa niin tuikitavallista elämäänne selkeästi paremmaksi kuin jollain muulla? Ryömikää jo takas koloihinne. Hyi että.
Aloittaja kysyi, onko kysyttävää. Mihinkäs muuhun sitä peilaisi kuin omiin ajatuksiinsa ja käsityksiinsä. Jos ei kestä eriäviä mielipiteitä, ei varmaankaan kannata tehdä aiheesta avausta keskustelupalstalle.
No se tässä onkin suorastaan pelottavaa, että ajatuksenne ja käsityksenne ovat tosiaan noin ykssilmäisiä. Mutta niin, mihinkäs muuhunkaan peilaisi. Ei voi kauhalla vaatia kun on vaan lusikalla annettu.
Lukekaa aloitus kunnolla! Jos suhde kestää 9 vuotta niin ei voi kyllä sanoa, että "mies vaihtuu tuon tuostakin"! Eri asia jos se vaihtuisi kahden vuoden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta. Ero tuli, kun mies petti. Olimme yhdessä 13vuotta. Toisesta liitosta kaksi lasta, ero tuli, kun vihdoin sain voimia irrottautua manipuloivasta alkoholistista. Olimme yhdessä 20 vuotta. Olen tehnyt raskasta työtä myös koko ajan,poislukien äitiyslomat. En tupakoi,enkä ole käyttänyt alkoholia. Olen huolehtinut ja huolehdin edelleen nut jo aikuisista lapsista ja lapsenlapsiasta. Ilmeisesti kuitenkin "huono ihminen", kun olen halunnut näin monta lasta kahden eri miehen kanssa.
Sinä olet ollut aikuinen, kun olet altistanut lapsesi 20 (!!!) vuoden ajan manipuloivalle alkoholistille. Sinulla olisi ollut mahdollisuus pelastaa lapsesi, mutta et sitä tehnyt. Sinä olet päättänyt pysyä suhteessa joka on ollut erittäin haitallinen myös lapsille. Sinulla olisi ollut vastuu pelastaa lapsesi, vaikka se olisikin ollut kuinka vaikeaa. Sen velvollisuuden sinä otit, kun lapset teit, mutta et velvollisuuttasi hoitanut.
Kyllä, sinä olet huono ihminen, ihan ilman lainausmerkkejä.
Täällä on paljon typeryksiä kommentoimassa jotka luulevat, että omilla elämänhallintataidoilla voi kontrolloida koko elämää. Perheitä on erilaisia, ja se on myös rikkaus. Ei se isä, äiti ja 3 lasta ole aina onnellinen perhe varsinkaan jos siinä ollaan vain koska " kuuluu " olla. Sairasta leimata nainen huonoksi, jos elämässä tilanteet muuttuu. Aloittaja ei ole mielestäni tehnyt yhtäkään holtitonta valintaa. Kukaan meistä ei ole ennustaja joka tietää, että suhde tulee päättymään. Tekään, jotka niin luulette ette sitä voi todellisuudessa tietää. Joillain " hyvilläkin " miehillä on täysin vaimon selän takana sutinaa toisaalla ja ero harkinnassa vaivihkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen/olin samanlaisen perheen lapsi. Isästä paljastui puolia jotka johtivat vanhempieni eroon ja lopulta kaiken yhteydenpidon lopettamiseen. Minulla oli hyvä isäpuoli viimeiset vuodet jotka kotona asuin. En ole tuntenut vihaa, koska olen aina ymmärtänyt tilanteen syyn. Surullinen olen äitini kokemasta huonosta kohtelusta ja tämän palstan asenne hieman ahdistaa. Muistakaa että on olemassa ihmisiä, jotka muuttuvat parisuhteen aikana ja ihmisiä joille lapset ovat tärkeintä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon typeryksiä kommentoimassa jotka luulevat, että omilla elämänhallintataidoilla voi kontrolloida koko elämää. Perheitä on erilaisia, ja se on myös rikkaus. Ei se isä, äiti ja 3 lasta ole aina onnellinen perhe varsinkaan jos siinä ollaan vain koska " kuuluu " olla. Sairasta leimata nainen huonoksi, jos elämässä tilanteet muuttuu. Aloittaja ei ole mielestäni tehnyt yhtäkään holtitonta valintaa. Kukaan meistä ei ole ennustaja joka tietää, että suhde tulee päättymään. Tekään, jotka niin luulette ette sitä voi todellisuudessa tietää. Joillain " hyvilläkin " miehillä on täysin vaimon selän takana sutinaa toisaalla ja ero harkinnassa vaivihkaa.
Kyllä niillä elämänhallintataidoilla voi kontrolloida mm. lapsilukua, sitä kenen kanssa lapsia tekee ja mihin tilanteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei juma te ootte niin elämäänne tyytymättömiä ihmisraunioita, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa! Siis mikä hitto saa yhdenkään teistä ajattelemaan, että teillä on oikeus tuomita toisen erilaisista valinnoista mitä itse tekisitte? Se, että juuri sä et tekisi kuten aloittaja, ei tarkoita, että sinun tapasi on oikeampi ja siten sinulla on oikeus arvostella kyseistä perhettä! Mene jo sinne peilin eteen, taitaa olla aikaa viimekerrasta.
Niin yksoikoista sakkia, että en teidän seuraanne kestäis tuntiakaan. "Kun minä ainakin tein näin ja näin ja nyt sitten olen näin ja noin niin näin se pitää olla piste" Kunnon noitavainot meneillään. Onko niin alhaalla oma itsetunto, että oikeen nautitte kun pääsee letkauttelemaan ja tarinoimaan omaa niin tuikitavallista elämäänne selkeästi paremmaksi kuin jollain muulla? Ryömikää jo takas koloihinne. Hyi että.
Taitaa vanha sanonta pitää paikkansa kohdallasi: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa... :D
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että kyseessä olisi ollut "puolustuspuhe" niitä haukkujia vastaan, mutta kyseessä olikin vain kertomus siitä mitä tapahtui. Vertaa: usein haukutaan rattijuoppoja, mutta ajattelin kertoa toisenkin kannan asiaan. Ensimmäisen kerran ajoin kännissä 20 vuotiaana ja törmäsin valotolppaan. Menetin korttini, mutta sain sen sitten takaisin. Muutaman vuoden ajelin kännissä ihan säännöllisesti ilman suurempia vahinkoja, mutta sitten otin vähän liikaa (en oikeasti ollut enää ajokunnossa) ja ajoin lapsen yli suojatiellä. Siitä jouduin jo lusimaan. Vapauduttuani en vähään aikaan ottanut, mutta ratkesin taas ryyppäämään ja ajoin mökkimatkalla ulos tieltä.
Itse en tuomitse sitä, että tehdään lapsia useamman miehen kanssa. Miten sitä voisikaan tuomita kun kaikki elämänpolut ovat niin erilaisia. Mutta kyllähän siitä vähän sellaisen white trash -leiman saa. Jos ihmisestä ei muuta tiedä kuin että sen lapsilla on kolme eri isää, niin ensivaikutelma on enemmän negatiivinen kuin neutraali. Sama pätee kyllä miehiinkin. Juuri äsken sain kuulla, että eräs kaverini on saattanut yksinhuoltajaäidin siunattuun tilaan ja ensimmäisenä tuli mieleen, että kyseessä on takuuvarmasti vahinko.
"Miten sitä voisikaan tuomita kun kaikki elämänpolut ovat niin erilaisia. Mutta kyllähän siitä vähän sellaisen white trash -leiman saa."
- No juurikin noin voi tuomita. Otappa vastuu omista ajatuksistasi/asenteistasi.
Sinä olet siinä hetkessä ihan henkilökohtaisesti leimaamassa ihmistä/perhettä "white trash - tyypiksi", ei kukaan muu. Älä ripottele pumpulia ympärillesi ja esitä olevasi aatteiltasi avoimempi ja empaattisempi kuin mitä olet. Sinä tuomitset, eli pidät itseäsi jostain syystä parempana. Oletkohan sittenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lasta samalle isälle. Seurustelen nyt lapsettoman miehen kanssa ja olen heti tehnyt selväksi, että en tee lisää lapsia. Ei. Ikinä. Mun mielipiteeni on se, että kaikilla lapsilla pitää olla sama isä, ellei se isä kuole. Eli lesken ok saada uudessa liitossa lisää lapsia, mutta muutoin ei. Ei mitään "Maija ja Matti lähtee nyt viikonloppuna isänsä luo, Miskan isä on nyt vankilassa niin eivät tapaa ja Minni onkin meidän rakkausvauva ja asuu koko ajan kotona."
On oma valinta, missä suhteessa lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta. Ero tuli, kun mies petti. Olimme yhdessä 13vuotta. Toisesta liitosta kaksi lasta, ero tuli, kun vihdoin sain voimia irrottautua manipuloivasta alkoholistista. Olimme yhdessä 20 vuotta. Olen tehnyt raskasta työtä myös koko ajan,poislukien äitiyslomat. En tupakoi,enkä ole käyttänyt alkoholia. Olen huolehtinut ja huolehdin edelleen nut jo aikuisista lapsista ja lapsenlapsiasta. Ilmeisesti kuitenkin "huono ihminen", kun olen halunnut näin monta lasta kahden eri miehen kanssa.
Sinä olet ollut aikuinen, kun olet altistanut lapsesi 20 (!!!) vuoden ajan manipuloivalle alkoholistille. Sinulla olisi ollut mahdollisuus pelastaa lapsesi, mutta et sitä tehnyt. Sinä olet päättänyt pysyä suhteessa joka on ollut erittäin haitallinen myös lapsille. Sinulla olisi ollut vastuu pelastaa lapsesi, vaikka se olisikin ollut kuinka vaikeaa. Sen velvollisuuden sinä otit, kun lapset teit, mutta et velvollisuuttasi hoitanut.
Kyllä, sinä olet huono ihminen, ihan ilman lainausmerkkejä.
Hän on sentään huolehtinut lapsistaan eikä ole itse ollut lapsilleen paha. Minun isäni oli väkivaltainen, mutta äiti jatkoi suhdetta vielä noin vuoden. Ihmisillä on eri syitä, miksi kumppanista on vaikea erota. Ei kannata sanoa huonoksi ihmiseksi uhria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juma te ootte niin elämäänne tyytymättömiä ihmisraunioita, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa! Siis mikä hitto saa yhdenkään teistä ajattelemaan, että teillä on oikeus tuomita toisen erilaisista valinnoista mitä itse tekisitte? Se, että juuri sä et tekisi kuten aloittaja, ei tarkoita, että sinun tapasi on oikeampi ja siten sinulla on oikeus arvostella kyseistä perhettä! Mene jo sinne peilin eteen, taitaa olla aikaa viimekerrasta.
Niin yksoikoista sakkia, että en teidän seuraanne kestäis tuntiakaan. "Kun minä ainakin tein näin ja näin ja nyt sitten olen näin ja noin niin näin se pitää olla piste" Kunnon noitavainot meneillään. Onko niin alhaalla oma itsetunto, että oikeen nautitte kun pääsee letkauttelemaan ja tarinoimaan omaa niin tuikitavallista elämäänne selkeästi paremmaksi kuin jollain muulla? Ryömikää jo takas koloihinne. Hyi että.
Taitaa vanha sanonta pitää paikkansa kohdallasi: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa... :D
Höhö höhö, oletpas sinä fiksu. Minulla on vain yksi lapsi miehen kanssa, jonka kanssa tulee juuri 10v täyteen. Mutta totta, osu ja uppos teidän kommentit. Olen meinaan itse ollut samanlainen idiootti, joka ei nää metsää puilta ja joka ei ota vastuuta omista idioottimaisista aatteista, joita esittäen parempaa jakelin muille. Onneksi jotain sattui ja enää ei ole itsetunto pohjamudissa ja ei tarvitse arvostella muita näyttääkseen itse paremmalta. -Ellei sitten ole syytä, jos esim. valtaosa kirjoittajista tuntuu olevan mökkihöperöinä 50-luvun Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että naiselle, jolla on kolmen eri miehen kanssa lapsia, on diagnoosi myös lääketieteessä? Sitä ei siis pidetä normaalina eikä terveenä, vaikka olosuhteesi saattaisivatkin sen selittää parhain päin.
/kirurgi
ja tota diagnoosia ei taatusti ole miehille
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon typeryksiä kommentoimassa jotka luulevat, että omilla elämänhallintataidoilla voi kontrolloida koko elämää.
Mitä oikein höpiset? Kukas sitä sitten voi kontrolloida että tekeekö lapsia kolmelle eri miehelle kuin äiti itse?
Itse pystyn jotenkin vielä ymmärtämään jos lapsia on kahdelle eri miehelle, koska ihmiset muuttuvat, osa voi kuolla jne. Tilanteet muuttuvat. Kyllä kuitenkin sen kahden isän jälkeen voi miettiä tarvitseeko pakkaan lisätä vielä kolmaskin isä. Mutta se, että lapsia tehdään kolmelle miehelle kertoo lähes aina elämänhallinnan puutteista. Ei ehkä ap:n tapauksessa, mutta ehdottomasti suurimmalla osalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta samalle isälle. Seurustelen nyt lapsettoman miehen kanssa ja olen heti tehnyt selväksi, että en tee lisää lapsia. Ei. Ikinä. Mun mielipiteeni on se, että kaikilla lapsilla pitää olla sama isä, ellei se isä kuole. Eli lesken ok saada uudessa liitossa lisää lapsia, mutta muutoin ei. Ei mitään "Maija ja Matti lähtee nyt viikonloppuna isänsä luo, Miskan isä on nyt vankilassa niin eivät tapaa ja Minni onkin meidän rakkausvauva ja asuu koko ajan kotona."
On oma valinta, missä suhteessa lisääntyy.
Juurikin näin. Lapset on pakostakin eriarvoisessa asemassa keskenään jos yhden isä on pummi ja toisen yritysjohtaja.
Onko oikeesti? Kerro, mikä! Nyt alkoi kiinnostaa
t. kolme lasta kolmelle eri miehelle