Ero tulossa ja ihan shokissa!
Siitä on nyt viikko kun mies ilmoitti muuttavansa pois. Ei pysty elämään lasten ja mun kanssa kun on niin ahdistavaa. On pää ihan sekaisin eikä voi elää "omaa" elämäänsä eikä saa henkeä. Aivan kuin lekalla olis lyöty päähän! Puheyhteyttä mieheen ei ole ollu sen jälkeen kun puolihysteerisenä shokissa yritin parin päivän ajan että jutellaan. Mies sanoi ettei aio ruveta enää samaan helvettiin joka on ollu viimeiset viis vuotta ja mun on turha yrittää kääntää hänen päätään koska tää oli tässä. Punkkaa jossakin, en tiedä missä mutta ei vastaa mun soittoihin ja kaverinsakaan eivät halua kertoa. Oon jotenkin ihan halvaantunut enkä osaa tehdä mitään. Lapset on kaikki alakouluikäisiä joten eivät ihan pieniä ole mutta kyllä nekin on nyt ihan sekaisin kun isää ei näy ei kuulu. Ovat soittaneet ja viestitelleet miehelle joka on vastannut että äidin ja hänen rakkaus on nyt loppu, mutta lapset on aina iskän sydämessä. En jotenkin tajua yhtään. Onhan meillä ollut raskasta arkea ja riitoja mut ei mielestäni mitenkään erityisen paljon.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä nyt naurettavaa luettavaa, naiset käyttävät eroavasta miehestä sanoja "lastensa hylkääjä" ja "täysi paska".
Naurattaa lähinnä. Eiköhän se ap:nkin ex-mies sieltä lapsiaan ala tapaamaan, kun on hetken selvitellyt ajatuksiaan. Toki olisi suotavaa ilmoitella itsestään, eikä vaan kadota. Eroamisessa sinällään ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen täysi paska.
No aika paskamainen temppu kuitenkin, pudottaa pommi ja sitten häipyä. Jättää vastuu lapsista sille jätetylle, joka on varmasti hermoraunio järkytyksestä. Jättäjä on yleensä prosessoinut asiaa jo kauemmin, joten hän vähemmän järkyttyneenä olisi paremmassa mielentilassa lapsista huolehtimiseen tuossa tilanteessa. Kunnes sitten jätetty on saanut aikaa käsitellä asiaa ja pystyy taas toimimaan normaalisti. Mutta tässäkin tapauksessa veikkaan että on ollut niin kiire sinne uuden rakkaan hoiviin majailemaan, ettei siinä ole lasten hyvinvointi paljoa painanut. Rakkaus on tekoja, sanat ovat vain helinää. Tässäkin tapauksessa lasten isä selittää lapsilleen tekstiviestein (LOL) että isukki kyllä rakastaa lapsiaan. Joo. Jos rakastaisi, olisi hoitanut eron toisella tavalla. Ei mulla muuta.
Niin että tässäkin tapauksessa sinusta mies olisi sanonut vaimolle, että haluaa erota ja vaimo voi lähteä muualle, vai kuinka ajattelit tuon käytännössä sujuvan?
No jos haluaa eron, niin kyllä kai normaalit ihmiset keskustelee asiasta (siis jos ei ole väkivaltaa tms.). Miettii yhdessä onko tämä nyt varmasti oikea ratkaisu ja jos on, niin miten asia hoidetaan niin, että lapset säästyy mahdollisimman vähällä. Eikä vaan ovesta ulos astuessa sanota että se on moro nyt, ja häivytä kuin pieru saharaan. Ja sitten mahdollisesti tekstiviesteillä lapsille "selitetä" asia. Jos eroava pari ajattelee lapsiaan yhtään, niin erosta kerrotaan yhdessä kasvotusten lapsille rauhallisesti ja vakuutetaan että kuitenkin lapsia molemmat rakastaa eikä hylkää, vaikka vanhemmat ei enää yhdessä asukaan. Toivottavaa on, että vanhemmat ovat myös keskenään selvittäneet kaikki käytännön järjestelyt ennen lapsille kertomista, niin että voivat siinä tilanteessa vastata lasten kysymyksiin, jotka usein koskee ihan käytännön asioita. Missä mä asun, joudutanko muuttamaan, vaihtamaan koulua jne. Eron hyvästä toteuttamisesta on nykyisin kirjallisuutta ja tietoa vaikka kuinka. On todella itsekästä ja keskenkasvuista vain häipyä. Joka tuollaisen tempun tekee, niin hävetköön. Ja sanomattakin on selvää että tämä ei tietenkään koske väkivaltaisia suhteita, tai esim. pahasti alkoholisoituneen kanssa on useimmiten melko mahdotonta toteuttaa "hyvää" eroa. Mutta muut, normaalit ihmiset. Olkaa aikuisia kun kerta olette niitä lapsia tähän maailmaan saattaneet. Ette voi ajatella vain omaa napaanne.
Amen.
Vierailija kirjoitti:
Etsit sen äijän nyt mistä tahansa huoramurjusta, lykkäät ne äijän siittämät lapset isälleen, ei tarvitse äijän ulista ettei saa tavata lapsiaan riittävästi ja alat elämään OMAA elämääsi. Aloita Tinderistä.
Älä ainakaan tätä idioottia kuuntele.
Jos tää on totta niin mahdollisimman pian käytännön asioiden hoitaminen olis tärkeää ja itselle jutteluapua hakisin. On kyllä kummallista että jättää perheensä tuosta vaan. Kyllä nyt lapsillekin kuuluu kertoa edes paria viikkoa aijemmin. Luulisi että normaali aikuinen hankkisi itselleen asunnon ensin, vaikka sitten hieman salaa edes, eikä vaan yhtäkkiä lähde jonnekkin toisten nurkkiin.
Minä, minä, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oletus miehillä on että ne saa ns jättää kaiken paskan? eli kävellä pois ja jättää perheensä. Miksi ne olettaa että nainen jää ja hoitaa lapset? meillä ei tuollainen onnistuisi.
Miten sinä sen estäisit? Kuvittelet sinulla olevan jotain diktartuurimaista rajatonta valtaa rajoittaa toisen itsemääräämisoikeutta?
Ei voi estää, mutta tuollaisella käytöksellä ja asenteella ei tule siten itkeä, että "lapset menevät huoltajuuskiistoissa aina äidille". Niin varmaan yleensä menevät, ja siihen on yleensä myös aivan pätevä SYY: kodista häippäässyt puoliso on vastuuton. Jos noin vaan häviää lopullisesti kodista kesken kaiken, jos siltä tuntuu, niin se kertoo selvästä vastuuttomuudesta ja epätasapainoisuudesta, joka on lapsille ja perheelle vahingollista. Toinen vanhempi (oli se sitten isä tai äiti) on silloin oikeutetusti ja luonnollisesti vahvemmalla mahdollisessa huoltajuuskiistassa.
Sitähän se ero tarkoittaa, että jompi kumpi muuttaa pois. Hänkö on sitten vastuuton ja epätasapainoinen, ja tuomittu menettämään huoltajuuden?
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oletus miehillä on että ne saa ns jättää kaiken paskan? eli kävellä pois ja jättää perheensä. Miksi ne olettaa että nainen jää ja hoitaa lapset? meillä ei tuollainen onnistuisi.
Miten sinä sen estäisit? Kuvittelet sinulla olevan jotain diktartuurimaista rajatonta valtaa rajoittaa toisen itsemääräämisoikeutta?
Ei voi estää, mutta tuollaisella käytöksellä ja asenteella ei tule siten itkeä, että "lapset menevät huoltajuuskiistoissa aina äidille". Niin varmaan yleensä menevät, ja siihen on yleensä myös aivan pätevä SYY: kodista häippäässyt puoliso on vastuuton. Jos noin vaan häviää lopullisesti kodista kesken kaiken, jos siltä tuntuu, niin se kertoo selvästä vastuuttomuudesta ja epätasapainoisuudesta, joka on lapsille ja perheelle vahingollista. Toinen vanhempi (oli se sitten isä tai äiti) on silloin oikeutetusti ja luonnollisesti vahvemmalla mahdollisessa huoltajuuskiistassa.
Sitähän se ero tarkoittaa, että jompi kumpi muuttaa pois. Hänkö on sitten vastuuton ja epätasapainoinen, ja tuomittu menettämään huoltajuuden?
Etkö todellakaan ymmärrä eroa niissä tapauksissa, että keskustelee asioista, ja sitten kun lasten hoitamisesta on sovittu kumppanin kanssa, niin lähtee tilapäisesti tai lopullisesti pois ja toisaalta sellaisessa tapauksessa, että lähtee ilmoituksen perusteella yhtä'äkkiä sopimatta asiasta tai lasten hoitamisesta kumppanin kanssa?! Sivistyneet ihmiset KESKUSTELEVAT kumppanin kanssa erosta, ennen kuin lähtevät, vaikka se onkin vaikeaa. Jos et todellakaan ymmärrä että edellä mainituissa kahdessa tapuksessa on eroa, niin minun puolesta sinunkaltaisilla saisi olla leima otsassa, ettei tarvitsisi ikinä tulla lähelle, eikä millään tavalla sekaantua. Kyllä se niin on, että jos vaan yhtä'äkkiä sopimatta häipyy kotoa viikoksi, kun on pieniä lapsia huollettavana, niin sellainen henkilö ON ihan oikeutetusti heikommalla mahdollisessa huoltajuuskiistassa. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin. Jos et osaa sopia asioista kummpanin kanssa, niin hae ammatti-apua.
Sitähän se ero tarkoittaa, että jompi kumpi muuttaa pois. Hänkö on sitten vastuuton ja epätasapainoinen, ja tuomittu menettämään huoltajuuden?[/quote]
No jos näin toimii kuten tämän ketjun mies, niin joutaa menettää huoltajuuden. Uskomatonta että jättää lapsensa ja kai olettaa, että kyllä kaikki sujuu.
Jotkut ei pysty käsittelemään asioita. Tiedän yhden tapauksen jossa mies suuttui vaimoonsa niin, ettei koskaan enää puhunut tälle sen jälkeen kun oli kävellyt yhteisen kodin ovesta viimeisen kerran ulos eikä halunnut olla missään tekemisissä ex-vaimon kanssa. Vaimolta meni monta vuotta ennenkuin sai lakimiesten kanssa hoidettua yhteisen kodin myynnistä käräjäoikeuden päätöksen ja muut käytännön jutut, kun mies ei vaan halunnut osallistua mihinkään. Lasten huoltajuudesta ei ollut varsinaista riitaa mutta kun mies ei puhunut vaimolle eikä enää mitenkään ollut hänen kanssaan tekemisissä eikä haastemies tavoittanut häntä niin kaikki oli tolkuttoman hidasta.
Olen eronnut. Taustalla miehen mielenterveysongelmat. Lastesi isä on varmaan ihan hukassa, masentunut ja ehkäpä saanut erovoimaa toiselta naiselta. Joudut ehkä kestämään nyt sen, että hän saa jonkun kaipaamansa tunteen muualla ja toisaalta on vähemmän lasten elämässä. Kokemuksen kautta sanon, että ota lähtökohdaksi lastenhuoltamisessa esim. Etävanhemmalla joka viikko yksi ilta (aina sama) ja joka toinen to-su vähintään vai haluatko sitten puolet ja puolet, joka vaatii enemmän vanhempien välistä yhteistyötä ja saattaa vaikuttaa myös taloudellisesti enemmän. Lähde myös siitä, että isä haluaa tietenkin osallistua myös harrastuskuljetuksiin tarvittaessa, esim. Vakiopäivänä. Älä kysy näitä, että haluaako, vaan esitä asiat hiukan suoraviivaisemmin. Tarvitset omaa aikaa. Sitten kun lapset yläkouluissa ja isompia, saattavat ilmoittaa, että eivät halua enää mennä isälleen, eli vastuu kaatuu sinulle kokonaan. Eli heti käyttöön vakiotapaamiset säännöllisesti ja niistä ei kannata joustaa kuin erittäin pakottavasta syystä. Elatusmaksuissa älä jousta yhtään. Lasten isä saattaa kuvitella elättävänsä sinua, vaikka se raha on lasten elatuksesta syntyviin kuluihin. Käytä tarvittaessa oikeusavustajaa lasten asioissa, he saavat sen maksutta, mutta sinun tulee hakea sitä oikeusaputoimistosta. Tarvitset sinne tulotietosi mukaan. Lastenvalvojalla ole tarkka, jos sinne menette tekemään tapaamis- ja elatussopimusta. Lastenvalvojia on monenlaisia. Minä jouduin "irtisanomaan" yhteistyön ensimmäisen kanssa, koska ei osannut toimia lasten isän sairauden suhteen järkevästi, vaan puhui ja teki sellaisia sanavalintoja, että isä tulkitsi ne omalla tavallaan, sairauden aiheuttamalla tavalla. Kaikesta kirjallinen sopimus, eli niin, ne tehdään aina lastenvalvojalla, mutta jos elatusmaksut määrätään oikeuden kautta, niin eri asia. Omalla kohdallani voin jälkiviisaasti sanoa, että oikeuden kautta olisi pitänyt mennä ja heti. Ei saa olla liian kiltti ja myötätuntoinen ja ymmärtäväinen. Ja PS. Ota itsellesi "laastari" muutamaksi kuukaudeksi, ihan kevytmielisesti vaan ja tee se sille tyypille selväksi heti reilun pelin hengessä, niin sinullakin jotain mukavaa tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Mut ei mielestäni...Onko mies saanut aiemmin äänensä kuuluviin ja puhuttua, että voi hyvin suhteessa?
Hyvä kysymys mielestäni. Mutta puolet tämän kommentin peukuttajista on näemmä sitä mieltä, ettei miehen tuntemuksilla ole mitään väliä. En ihmettele, miksi miehet haluavat lähteä!
no onko teillä ollut oikeasti ns. helvetti päällä? ehkä ap olet vähän jäävi kommentoimaan asiaa. oletko ajatellut miltä arki miehen näkökulmasta vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oletus miehillä on että ne saa ns jättää kaiken paskan? eli kävellä pois ja jättää perheensä. Miksi ne olettaa että nainen jää ja hoitaa lapset? meillä ei tuollainen onnistuisi.
se vain sattuu olemaan nainen jolle lapsi useimmin jää koska side. sitä epäoikeudenmukaista politiikkaa myös huoltajuuskiistoissa suositaan.
muuten miehelle varmaan ne lapset kelpaisivat mutta siinä samalla tulee ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa se toinen nainen olla taustalla. Hapen loppumisesta ja ahdistuksesta raportoi omakin ex-mieheni, kun halusi erota. Toinen nainen sieltä sitten taustalta paljastui. Et missään nimessä ota vastuuta koko paketista. Lastenvalvojalle mars nyt heti. Ehdota viikko/viikko -systeemiä tiukasti. Millä oikeudella mies saa vain lopettaa leikin ja ryhtyä sinkuksi.
Sama. Huomasin jo muutama kuukausi ennen eroa, että mies on ihastunut toiseen, mutta luulin, että omaa sen verran moraalia, että valitsee kuitenkin perheensä. No, ei ollut. Mies ilmoitti, että rakkaus loppu ja väitti kiven kovaan, ettei tällä uudella naisella ole mitään tekemistä minkään kanssa. Iskivät kuitenkin hynttyyt yhteen samoin tein. Uudelle eukolle piisasi kuitenkin äitipuolen rooli siinä vaiheessa, kun kun eka täi- ja vatsatautiepidemian osu isä- viikonlopuksi ja lähti kävelemään. Nyt eksä kitisee läävässään ja me nautimme lasten kanssa elämästä.
Tsemppiä.
Oliko miestä paljonkin nuorempi nainen?
En ymmärrä näitä, että jonkun parikymppisen naisen p*llu menee oman perheensä yli. Kyllä se nuorikin nainen haluaa yleensä jossain vaiheessa sen perheen, joten homma alkaa taas alusta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen ja sinun välit ehdit hoitaa myöhemmin. Nyt pitää hoitaa isän ja lasten välinen suhde niin, että he myös tapaavat isäänsä.
Minkälainen isä hylkää lapsensa ja viestailee sitten, että iskä rakastaa ? Huono ja surkea isä, ei oikeastaan isä ollenkaan. Eivät pienet lapset sellaista käsitä, että teoriaa supatetaan ja valheita korvaan. Jättäjä ja pettäjä se on. Unohda koko tapaus ja hoida itsellesi ja lapsille elatusmaksut ym aloitatte uuden elämän. Sovitten sos.valvojan kanssa tapaamisista, jos tuollaiselle miehelle enää mitään tapaamisia tarvitaankaan. Julmaa peliä.
Been there done that kirjoitti:
Olen eronnut. Taustalla miehen mielenterveysongelmat.
Poikkeaa vastaukseni hieman aiheesta, se on näkökulma. Rikkooko sääntöjä?
Edustan miehen puolta. Eikö kuitenkin pariskunnan tulisi tukea toisiansa? Säälin tässä tapauksessa jätettyä miestä enkä tiedä oliko suhteen pelastamiseksi tehty jotain, toivottavasti. Toki tämähän voi tapahtua myös toisinpäin.
Mielenterveys ongelmia voi olla monenlaisia, mutta jos vain on kyseessä normimasennus niin se on kyllä hoidettavissa, yhteisesti.
Oikeasti huonot liitot on jätettävä. Miksi huono liitto tulee. Mun mielestä parisuhteessa ei saa jämähtää ihastumisen, rakastumisen jälkeen. Parisuhdetta pitää myös hoitaa, elämä on täynnä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kommentoida etten ymmärrä näitä jotka jonkun erotessa muistuttelevat että muista vaatia viikko-viikko KOSKA ei saa antaa isän päästä vähemmällä jne. Jos isä (tai äiti) haluaa vkovko niin ei siinä mitään. Mutta minä ainakin tein lapsen jotta saisin jakaa hänen kaikki päivänsä. En vain parittomat viikot tms. Jokainen päivä jonka lapsi on isällään on minulta äitinä pois. Tottakai haluan lapselle hyvän isäsuhteen mutta jos ajattelen vain itseäni niin viettäisin kaikki päivät lapseni kanssa. En oikein tajua miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei haluta olla?
Samaa ajattelen minä. Olisin ylionnellinen, jos voisin jakaa jokaisen päiväni lasteni kanssa. Minä olin se, joka vahvemmin halusin lapsia, tosin exä oli asiasta tietoinen, joten ei voinut yllätyksenä tulla, että lapset kuuluu kuvioon. Ja hänkin on vastuullinen isä ollut lasten syntymän jälkeen, vaikkei alunperin ajatuksesta iha yhtä innostunut ollu kuin minä. Lapset asuvat viikko-viikko, koska lapsilla on isäkin. Ei sen takia, että isä ei saisi päästä vähemmällä. Minä todellakin haluaisin elää lasteni kanssa ihan keskenämme. Mutta kun lapsilla on oikeus isäänsäkin. Ja sen heille suon. Juurikin siksi, että isä on heille tärkeä. Ja siksi minä kerron lapsille, että heidän elämänsä on minulle tärkeintä. Jos he kokevat, että viikko-viikko on paras ratkaisu tähän elämäntilanteeseen, silloin se on minullekin paras. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kommentoida etten ymmärrä näitä jotka jonkun erotessa muistuttelevat että muista vaatia viikko-viikko KOSKA ei saa antaa isän päästä vähemmällä jne. Jos isä (tai äiti) haluaa vkovko niin ei siinä mitään. Mutta minä ainakin tein lapsen jotta saisin jakaa hänen kaikki päivänsä. En vain parittomat viikot tms. Jokainen päivä jonka lapsi on isällään on minulta äitinä pois. Tottakai haluan lapselle hyvän isäsuhteen mutta jos ajattelen vain itseäni niin viettäisin kaikki päivät lapseni kanssa. En oikein tajua miksi lapsia tehdään jos niiden kanssa ei haluta olla?
Samaa ajattelen minä. Olisin ylionnellinen, jos voisin jakaa jokaisen päiväni lasteni kanssa. Minä olin se, joka vahvemmin halusin lapsia, tosin exä oli asiasta tietoinen, joten ei voinut yllätyksenä tulla, että lapset kuuluu kuvioon. Ja hänkin on vastuullinen isä ollut lasten syntymän jälkeen, vaikkei alunperin ajatuksesta iha yhtä innostunut ollu kuin minä. Lapset asuvat viikko-viikko, koska lapsilla on isäkin. Ei sen takia, että isä ei saisi päästä vähemmällä. Minä todellakin haluaisin elää lasteni kanssa ihan keskenämme. Mutta kun lapsilla on oikeus isäänsäkin. Ja sen heille suon. Juurikin siksi, että isä on heille tärkeä. Ja siksi minä kerron lapsille, että heidän elämänsä on minulle tärkeintä. Jos he kokevat, että viikko-viikko on paras ratkaisu tähän elämäntilanteeseen, silloin se on minullekin paras. Piste.
Huh huh. Arvostan sinua. Minun lapset näkee isää kerran kuukaudessa ja sen ajan minua ahdistaa. Viikko-viikko olisi helvettiä. Erosta alle vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se nyt menikään, eroista on naisten alkuunlaittamia noin 90%, joten miksi täällä palstalla femakot nyt ykskaks tuomitsevatkin miehen joka otti ja lähti?
Tällainen on femakkojen ja naisten näkemys oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä tuntuu perversiolta.Naiset saattavat laittaa eroja vireille useammin, mutta nainen hyvin harvoin vain ottaa ja lähtee. Ja kuinkahan iso prosentti siinä erotilastossa johtuukin nimenomaan siitä, että nainen hakee eroa, koska mies on vain ottanut ja lähtenyt. Jättänyt lapsensa ja perheensä.
Idiootti.
Kiitos.
Niin, hyvin harvoinhan se nainen ottaa ja lähtee pitänee varmasti paikkansa.
Mutta kuinka useasti nainen pistääkään miehen pihalle ja jää miehen asumaan miehen ansaitsemaan ja maksamaan asuntoon? tämä prosentti lienee myöskin siellä 90 paikkeilla.
Millä vuosisadalla elät? Että 90% perheistä on sellaisia jossa mies on ansainnut ja maksanut talon... Mitä jos ottaisit asioista selvää mikäli trollailuiltasi ehdit.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä nyt naurettavaa luettavaa, naiset käyttävät eroavasta miehestä sanoja "lastensa hylkääjä" ja "täysi paska".
Naurattaa lähinnä. Eiköhän se ap:nkin ex-mies sieltä lapsiaan ala tapaamaan, kun on hetken selvitellyt ajatuksiaan. Toki olisi suotavaa ilmoitella itsestään, eikä vaan kadota. Eroamisessa sinällään ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen täysi paska.
Ja näinhän kukaan ei väitäkään. Eiköhän se paskaksi haukkuminen kohdistu niihin ukkoihin jotka eroavat katoamalla.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi minäkään eroilmoituksen jälkeen samaan asuntoon hysteerisen ja raivoavan naisen kanssa, kuka sellaista jaksaa katsella jos on päätöksen erosta jo tehnyt.
Sinulle olisi myös täysin okei, jos nainen vain yhtäkkiä lähtisi ja jättäisi sinut ja lapset keskenänne?
No jos haluaa eron, niin kyllä kai normaalit ihmiset keskustelee asiasta (siis jos ei ole väkivaltaa tms.). Miettii yhdessä onko tämä nyt varmasti oikea ratkaisu ja jos on, niin miten asia hoidetaan niin, että lapset säästyy mahdollisimman vähällä. Eikä vaan ovesta ulos astuessa sanota että se on moro nyt, ja häivytä kuin pieru saharaan. Ja sitten mahdollisesti tekstiviesteillä lapsille "selitetä" asia. Jos eroava pari ajattelee lapsiaan yhtään, niin erosta kerrotaan yhdessä kasvotusten lapsille rauhallisesti ja vakuutetaan että kuitenkin lapsia molemmat rakastaa eikä hylkää, vaikka vanhemmat ei enää yhdessä asukaan. Toivottavaa on, että vanhemmat ovat myös keskenään selvittäneet kaikki käytännön järjestelyt ennen lapsille kertomista, niin että voivat siinä tilanteessa vastata lasten kysymyksiin, jotka usein koskee ihan käytännön asioita. Missä mä asun, joudutanko muuttamaan, vaihtamaan koulua jne. Eron hyvästä toteuttamisesta on nykyisin kirjallisuutta ja tietoa vaikka kuinka. On todella itsekästä ja keskenkasvuista vain häipyä. Joka tuollaisen tempun tekee, niin hävetköön. Ja sanomattakin on selvää että tämä ei tietenkään koske väkivaltaisia suhteita, tai esim. pahasti alkoholisoituneen kanssa on useimmiten melko mahdotonta toteuttaa "hyvää" eroa. Mutta muut, normaalit ihmiset. Olkaa aikuisia kun kerta olette niitä lapsia tähän maailmaan saattaneet. Ette voi ajatella vain omaa napaanne.