Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa ja ihan shokissa!
28.10.2016 |
Siitä on nyt viikko kun mies ilmoitti muuttavansa pois. Ei pysty elämään lasten ja mun kanssa kun on niin ahdistavaa. On pää ihan sekaisin eikä voi elää "omaa" elämäänsä eikä saa henkeä. Aivan kuin lekalla olis lyöty päähän! Puheyhteyttä mieheen ei ole ollu sen jälkeen kun puolihysteerisenä shokissa yritin parin päivän ajan että jutellaan. Mies sanoi ettei aio ruveta enää samaan helvettiin joka on ollu viimeiset viis vuotta ja mun on turha yrittää kääntää hänen päätään koska tää oli tässä. Punkkaa jossakin, en tiedä missä mutta ei vastaa mun soittoihin ja kaverinsakaan eivät halua kertoa. Oon jotenkin ihan halvaantunut enkä osaa tehdä mitään. Lapset on kaikki alakouluikäisiä joten eivät ihan pieniä ole mutta kyllä nekin on nyt ihan sekaisin kun isää ei näy ei kuulu. Ovat soittaneet ja viestitelleet miehelle joka on vastannut että äidin ja hänen rakkaus on nyt loppu, mutta lapset on aina iskän sydämessä. En jotenkin tajua yhtään. Onhan meillä ollut raskasta arkea ja riitoja mut ei mielestäni mitenkään erityisen paljon.
Kommentit (203)
Vastasin sinulle, mutta vastaus meni täällä jonnekin ketjun jaksoksi. Mutta lyhyesti vielä, mies teki valinnan. En olisi jättänyt sairastunutta, mutta paha olo oli, todella paha. Onneksi ymmärsi.
Jätetyksi tullut mies kirjoitti:
Been there done that kirjoitti:
Olen eronnut. Taustalla miehen mielenterveysongelmat.
Poikkeaa vastaukseni hieman aiheesta, se on näkökulma. Rikkooko sääntöjä?
Edustan miehen puolta. Eikö kuitenkin pariskunnan tulisi tukea toisiansa? Säälin tässä tapauksessa jätettyä miestä enkä tiedä oliko suhteen pelastamiseksi tehty jotain, toivottavasti. Toki tämähän voi tapahtua myös toisinpäin.
Mielenterveys ongelmia voi olla monenlaisia, mutta jos vain on kyseessä normimasennus niin se on kyllä hoidettavissa, yhteisesti.
Oikeasti huonot liitot on jätettävä. Miksi huono liitto tulee. Mun mielestä parisuhteessa ei saa jämähtää ihastumisen, rakastumisen jälkeen. Parisuhdetta pitää myös hoitaa, elämä on täynnä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä on nyt viikko kun mies ilmoitti muuttavansa pois. Ei pysty elämään lasten ja mun kanssa kun on niin ahdistavaa. On pää ihan sekaisin eikä voi elää "omaa" elämäänsä eikä saa henkeä. Aivan kuin lekalla olis lyöty päähän! Puheyhteyttä mieheen ei ole ollu sen jälkeen kun puolihysteerisenä shokissa yritin parin päivän ajan että jutellaan. Mies sanoi ettei aio ruveta enää samaan helvettiin joka on ollu viimeiset viis vuotta ja mun on turha yrittää kääntää hänen päätään koska tää oli tässä. Punkkaa jossakin, en tiedä missä mutta ei vastaa mun soittoihin ja kaverinsakaan eivät halua kertoa. Oon jotenkin ihan halvaantunut enkä osaa tehdä mitään. Lapset on kaikki alakouluikäisiä joten eivät ihan pieniä ole mutta kyllä nekin on nyt ihan sekaisin kun isää ei näy ei kuulu. Ovat soittaneet ja viestitelleet miehelle joka on vastannut että äidin ja hänen rakkaus on nyt loppu, mutta lapset on aina iskän sydämessä. En jotenkin tajua yhtään. Onhan meillä ollut raskasta arkea ja riitoja mut ei mielestäni mitenkään erityisen paljon.
Mikä roisto! Pidä huoli että saat korvaukset
Mies teki valinnan, mutta se oli minun hiljainen toiveeni ja suuri helpotus. Parisuhdetta ja turvallisuutta ei enää ollut ja kyse on muusta kuin masennuksesta. Nämä on sellaisia asioita, että jos ei ole kokenut tai edes nähnyt läheltä, ei tiedä mitä se on kun toinen ihminen muuttuu ihan toisenlaiseksi kuin oli se, jonka kanssa meni naimisiin.