Ero tulossa ja ihan shokissa!

Miten se aina meneekin niin, että kun mies saa perhe-elämästä ja vaimosta tarpeekseen niin hän katsoo oikeudekseen lähteä "punkkaamaan" vaikka kaverilleen ja selvittelemään ajatuksiaan?

Miten hän kuvittelee, että vaimo on se jonka pitää hoitaa lapset sillä aikaa kun hän "mietiskelee". Eikö voitaisi yhdessä miettiä, että mikäli otetaan etäisyyttä kun ahdistaa niin se voisi olla myös vaimo joka halutessaan voisi mennä jonnekin rauhassa miettimään?

Vierailija kirjoitti:

annat olla ja mennä. Paskalla ihmisellä se paska aina lentää kyllä omaankin naamaan, niin se vaan on.  

Tarkoitatko, että ap. on ollut paska ja nyt paska on lentänyt omaan naamaan kun mies jätti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs se nyt menikään, eroista on naisten alkuunlaittamia noin 90%, joten miksi täällä palstalla femakot nyt ykskaks tuomitsevatkin miehen joka otti ja lähti?

Tällainen on femakkojen ja naisten näkemys oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä tuntuu perversiolta.

90% naisista hakee eroa, koska yleensäkin se on monesti nainen joka hoitaa asiat järjestykseen.

Mikähän tuo prosenttiluku olisi, jos naisella olisi kiistatilanteessa sama todennäköisyys saada lasten lähivanhemmuus kuin isälläkin? Sellaisissa tilanteissa, joissa kumpikin vanhemmista haluaa lähivanhemmuuden, niin käräjäoikeudet jakaisivat ne mekaanisesti 50/50. Taitaisivat naiset hiukan tarkemmin miettiä eron hakemista, jos olisivat samassa asemassa kuin miehet... Siinä ei asioiden järjestykseen hoitamiset paljoa painaisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat nyt aikaa itsellesi ja lapsillesi. Keskityt teidän päivittäiseen arkeen!

No mitä helvettiä tämä nyt muka tarkoittaa?! Tyhjänpäiväisin neuvo ikinä. Toinen on shokissa, kun jää pienten lasten yksinhuoltajaksi ja sinä käsket samanaikaisesti A) ottamaan aikaa itselleen ja B) keskittymään päivittäiseen arkeen. Sun tyyppiset ihmiset on NIIN ärsyttäviä. Pysyisit hiljaa, kun et kerran oikeasti osaa sanoa mitään järkevää.

Oliko tällä sitten lisäarvoa keskustelulle? Ohi aiheen ja siitä henkilökohtaisuukisiin. Todella kypsää käytöstä.

Mitä ap sitten pitäisi tehdä? Se jäin nyt vähän epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat nyt aikaa itsellesi ja lapsillesi. Keskityt teidän päivittäiseen arkeen!

No mitä helvettiä tämä nyt muka tarkoittaa?! Tyhjänpäiväisin neuvo ikinä. Toinen on shokissa, kun jää pienten lasten yksinhuoltajaksi ja sinä käsket samanaikaisesti A) ottamaan aikaa itselleen ja B) keskittymään päivittäiseen arkeen. Sun tyyppiset ihmiset on NIIN ärsyttäviä. Pysyisit hiljaa, kun et kerran oikeasti osaa sanoa mitään järkevää.

No mitä helvettiä tämä nyt muka tarkoittaa?! Tyhjänpäiväisin neuvo ikinä. Toinen on shokissa, kun jää pienten lasten yksinhuoltajaksi ja  A) haukut toisen keskustelijan B) huudat silkasta huutamisen ilosta. Sun tyyppiset ihmiset on NIIN ärsyttäviä. Pysyisit hiljaa, kun et kerran oikeasti osaa sanoa mitään järkevää.

Eipä ole muuta lisättävää tähän ketjuun kuin se, että naimisissa olevan,perheellisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyminen pitäisi olla rangaistuksen uhalla kiellettyä, koskien tietysti suhteen molempia osapuolia. Säilyisi useampi perhe ehjänä ja lapset säästyisivät turhilta kärsimyksiltä, kun ihmiset joutuisivat vähän tarkemmin miettimään kannattaisiko sitä kumppania etsiä jostain muusta ryhmästä kuin perheenisistä ja -äideistä. Nykyään siitä ei enää seuraa edes sosiaalista paheksuntaa, kun on niin tärkeää "etsiä itseään" ja "kuunnella sisintään", "ymmärtää että minulla on oikeus onneen" ja muuta egoistista sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten se aina meneekin niin, että kun mies saa perhe-elämästä ja vaimosta tarpeekseen niin hän katsoo oikeudekseen lähteä "punkkaamaan" vaikka kaverilleen ja selvittelemään ajatuksiaan?

Miten hän kuvittelee, että vaimo on se jonka pitää hoitaa lapset sillä aikaa kun hän "mietiskelee". Eikö voitaisi yhdessä miettiä, että mikäli otetaan etäisyyttä kun ahdistaa niin se voisi olla myös vaimo joka halutessaan voisi mennä jonnekin rauhassa miettimään?

Helpommmin sanottu kuin tehty. Kun mies on tehnyt eropäätöksen, homma menisi näin:

1. Mies kertoo, että on päättänyt erota. Hän kertoo muuttavansa pois. Nainen suuttuu.

2. Mies ehdottaa, että nainen muuttaa pois. Nainen suuttuu vielä enemmän.

3. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja lapset jäävät naisen kanssa. Nainen suuttuu.

4. Mies ehdottaa, että nainen lähtee ja lapset jäävät miehen kanssa. Nainen suuttuu vieläkin enemmän.

5. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja ottaa lapset mukaansa. Nainen raivostuu. 

6. Nainen haluaa, että keskustellaan eron syistä. Mies alkaa kertoa. On aivan sama, mitä  mies kertoo, koska nainen ei koe missään vaiheessa ahaa-elämystä ja sano, että okei, nyt ymmärrän, eiköhän laiteta eropaperit menemään. Ei ole olemassakaan sellaista syytä, mikä kelpaisi naiselle. Nainen suuttuu joka tapauksessa.

7. Mies kertoo, että haluaa erota. Nainen alkaa väittää vastaan. Nainen ehkä itkee, anelee ja rukoilee miestä jäämään tai huutaa, raivoaa ja uhkailee. Tämä on miehen mielestä kiusallista ja lopulta, kun mitkään sanat eivät saa naista tajuamaan, että mies todellakin lähtee, mies suuttuu. Nainen suuttuu, koska mies suuttui. 

Vierailija kirjoitti:

Miten se aina meneekin niin, että kun mies saa perhe-elämästä ja vaimosta tarpeekseen niin hän katsoo oikeudekseen lähteä "punkkaamaan" vaikka kaverilleen ja selvittelemään ajatuksiaan?

Miten hän kuvittelee, että vaimo on se jonka pitää hoitaa lapset sillä aikaa kun hän "mietiskelee". Eikö voitaisi yhdessä miettiä, että mikäli otetaan etäisyyttä kun ahdistaa niin se voisi olla myös vaimo joka halutessaan voisi mennä jonnekin rauhassa miettimään?

Voisiko aloittaja sitten laittaa miehelleen viestiä, että tulisiko tämä viikonlopuksi kotiin niin hän voisi lähteä viikonlopuksi rauhoittumaan? Ei, tämän sijaan hän laittaa niitä  puolihysteerisinä viestejä, jotka ei paljos herätä halua keskustella kenessäkään. 

Eikö aloittajakin pitäisi pystyä käyttäytymään kuin aikuinen, että niistä keskusteluista tulisi jotakin?

Tilanne, kun tuosta vähän rauhoittuu niin eiköhän tämäkin pari saa asiansa hoidettua. Näissä tilanteissa harvoin on mitää ihanne ratkaisuja ole. Eiköhän mieskin tilanteessa tehnyt sen minkä parhaaksi näki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se aina meneekin niin, että kun mies saa perhe-elämästä ja vaimosta tarpeekseen niin hän katsoo oikeudekseen lähteä "punkkaamaan" vaikka kaverilleen ja selvittelemään ajatuksiaan?

Miten hän kuvittelee, että vaimo on se jonka pitää hoitaa lapset sillä aikaa kun hän "mietiskelee". Eikö voitaisi yhdessä miettiä, että mikäli otetaan etäisyyttä kun ahdistaa niin se voisi olla myös vaimo joka halutessaan voisi mennä jonnekin rauhassa miettimään?

Helpommmin sanottu kuin tehty. Kun mies on tehnyt eropäätöksen, homma menisi näin:

1. Mies kertoo, että on päättänyt erota. Hän kertoo muuttavansa pois. Nainen suuttuu.

2. Mies ehdottaa, että nainen muuttaa pois. Nainen suuttuu vielä enemmän.

3. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja lapset jäävät naisen kanssa. Nainen suuttuu.

4. Mies ehdottaa, että nainen lähtee ja lapset jäävät miehen kanssa. Nainen suuttuu vieläkin enemmän.

5. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja ottaa lapset mukaansa. Nainen raivostuu. 

6. Nainen haluaa, että keskustellaan eron syistä. Mies alkaa kertoa. On aivan sama, mitä  mies kertoo, koska nainen ei koe missään vaiheessa ahaa-elämystä ja sano, että okei, nyt ymmärrän, eiköhän laiteta eropaperit menemään. Ei ole olemassakaan sellaista syytä, mikä kelpaisi naiselle. Nainen suuttuu joka tapauksessa.

7. Mies kertoo, että haluaa erota. Nainen alkaa väittää vastaan. Nainen ehkä itkee, anelee ja rukoilee miestä jäämään tai huutaa, raivoaa ja uhkailee. Tämä on miehen mielestä kiusallista ja lopulta, kun mitkään sanat eivät saa naista tajuamaan, että mies todellakin lähtee, mies suuttuu. Nainen suuttuu, koska mies suuttui. 

Minustakin vaikuttaa siltä, että mikään syy erota ei kelpaisi ap:lle. Keskusteleminen hänen tapauksessaan tarkoittaisi sitä, että koittaisi taivutella miehen jäämään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverit ei kerro, niin veikkaanpa että punkkaa toisen naisen luona. Muuten niillä ei olisi mitään syytä salata asiaa.

Olen kamalan pahoillani etenkin lastenne puolesta ja sinulle toivon voimia. Hae aika kuntasi perheterapiaan, pääset varmasti kriisiajalle. Siis jos lastenhoitajan vaan saat.

kyllä selviät tästä hengissä, usko pois, vaikka nyt tuntuukin että jäit ison kiven alle.

Hyvät ennakkoluulot. Kyllä sanoisin erotilanteessa jokaiselle kaverilleni että elkää kertoko exällä mitään minun menoistani. Ne eivät hänelle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen oletus miehillä on että ne saa ns jättää kaiken paskan? eli kävellä pois ja jättää perheensä. Miksi ne olettaa että nainen jää ja hoitaa lapset? meillä ei tuollainen onnistuisi.

Miten sinä sen estäisit? Kuvittelet sinulla olevan jotain diktartuurimaista rajatonta valtaa rajoittaa toisen itsemääräämisoikeutta?

Täsmälleen niinhän se ukkokin tässä tapauksessa tekee.

Millä perusteella mies rajoittaa tässä. Ette ole missään tekemisissä jos ei lasten huolto maistu niin lastensuojeluun soittoa eiköhän sieltä joku sijoituspaikka tule.

Te nyt vain yritätte kerjätä sääliä.

Vierailija kirjoitti:

Siitä on nyt viikko kun mies ilmoitti muuttavansa pois. Ei pysty elämään lasten ja mun kanssa kun on niin ahdistavaa. On pää ihan sekaisin eikä voi elää "omaa" elämäänsä eikä saa henkeä. Aivan kuin lekalla olis lyöty päähän! Puheyhteyttä mieheen ei ole ollu sen jälkeen kun puolihysteerisenä shokissa yritin parin päivän ajan että jutellaan. Mies sanoi ettei aio ruveta enää samaan helvettiin joka on ollu viimeiset viis vuotta ja mun on turha yrittää kääntää hänen päätään koska tää oli tässä. Punkkaa jossakin, en tiedä missä mutta ei vastaa mun soittoihin ja kaverinsakaan eivät halua kertoa. Oon jotenkin ihan halvaantunut enkä osaa tehdä mitään. Lapset on kaikki alakouluikäisiä joten eivät ihan pieniä ole mutta kyllä nekin on nyt ihan sekaisin kun isää ei näy ei kuulu. Ovat soittaneet ja viestitelleet miehelle joka on vastannut että äidin ja hänen rakkaus on nyt loppu, mutta lapset on aina iskän sydämessä. En jotenkin tajua yhtään. Onhan meillä ollut raskasta arkea ja riitoja mut ei mielestäni mitenkään erityisen paljon.

Joillakin naisilla on joskus sellainen paha tapa vain jankuttaa, suurennella asioita päässänne, nostatte voluumia ja mies ei vaan enää jaksa kuunnella ja  sitä ainaista jankkaamista (monologia, ei vuoropuhelua ja järkeä) ja lähtee (?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen oletus miehillä on että ne saa ns jättää kaiken paskan? eli kävellä pois ja jättää perheensä. Miksi ne olettaa että nainen jää ja hoitaa lapset? meillä ei tuollainen onnistuisi.

Miten sinä sen estäisit? Kuvittelet sinulla olevan jotain diktartuurimaista rajatonta valtaa rajoittaa toisen itsemääräämisoikeutta?

Täsmälleen niinhän se ukkokin tässä tapauksessa tekee.

Millä perusteella mies rajoittaa tässä. Ette ole missään tekemisissä jos ei lasten huolto maistu niin lastensuojeluun soittoa eiköhän sieltä joku sijoituspaikka tule.

Te nyt vain yritätte kerjätä sääliä.

Jos jätetty nainen jättää lapset sossun huostaan, saattaa hän menettää lapset lopullisesti. Miehellä taas ei ole mitään pelkoa oikeuksiensa menetyksestä, jos jättää lapsensa lastensa äidin niskoille, vaan hän voi palata vanhemmuuteen, jos myöhemmin se sattuu taas huvittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverit ei kerro, niin veikkaanpa että punkkaa toisen naisen luona. Muuten niillä ei olisi mitään syytä salata asiaa.

Olen kamalan pahoillani etenkin lastenne puolesta ja sinulle toivon voimia. Hae aika kuntasi perheterapiaan, pääset varmasti kriisiajalle. Siis jos lastenhoitajan vaan saat.

kyllä selviät tästä hengissä, usko pois, vaikka nyt tuntuukin että jäit ison kiven alle.

Voihan syynä olla esimerkiksi se, että ei halua naisen tulevan ovelle huutelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se aina meneekin niin, että kun mies saa perhe-elämästä ja vaimosta tarpeekseen niin hän katsoo oikeudekseen lähteä "punkkaamaan" vaikka kaverilleen ja selvittelemään ajatuksiaan?

Miten hän kuvittelee, että vaimo on se jonka pitää hoitaa lapset sillä aikaa kun hän "mietiskelee". Eikö voitaisi yhdessä miettiä, että mikäli otetaan etäisyyttä kun ahdistaa niin se voisi olla myös vaimo joka halutessaan voisi mennä jonnekin rauhassa miettimään?

Helpommmin sanottu kuin tehty. Kun mies on tehnyt eropäätöksen, homma menisi näin:

1. Mies kertoo, että on päättänyt erota. Hän kertoo muuttavansa pois. Nainen suuttuu.

2. Mies ehdottaa, että nainen muuttaa pois. Nainen suuttuu vielä enemmän.

3. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja lapset jäävät naisen kanssa. Nainen suuttuu.

4. Mies ehdottaa, että nainen lähtee ja lapset jäävät miehen kanssa. Nainen suuttuu vieläkin enemmän.

5. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja ottaa lapset mukaansa. Nainen raivostuu. 

6. Nainen haluaa, että keskustellaan eron syistä. Mies alkaa kertoa. On aivan sama, mitä  mies kertoo, koska nainen ei koe missään vaiheessa ahaa-elämystä ja sano, että okei, nyt ymmärrän, eiköhän laiteta eropaperit menemään. Ei ole olemassakaan sellaista syytä, mikä kelpaisi naiselle. Nainen suuttuu joka tapauksessa.

7. Mies kertoo, että haluaa erota. Nainen alkaa väittää vastaan. Nainen ehkä itkee, anelee ja rukoilee miestä jäämään tai huutaa, raivoaa ja uhkailee. Tämä on miehen mielestä kiusallista ja lopulta, kun mitkään sanat eivät saa naista tajuamaan, että mies todellakin lähtee, mies suuttuu. Nainen suuttuu, koska mies suuttui. 

Minustakin vaikuttaa siltä, että mikään syy erota ei kelpaisi ap:lle. Keskusteleminen hänen tapauksessaan tarkoittaisi sitä, että koittaisi taivutella miehen jäämään.

Ja olisiko tuossa se syy miksi mies ei tule kotiin kertomaan lapsille asiaa itse, tietää millainen show on vastassa. Jos ap olisi kypsä hän antaisi miehen tavata lapset kotona ja lähtisi itse pois siksi aikaa - kotihan on yhteinen, ei naisen, kun ositusta ei ole tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se aina meneekin niin, että kun mies saa perhe-elämästä ja vaimosta tarpeekseen niin hän katsoo oikeudekseen lähteä "punkkaamaan" vaikka kaverilleen ja selvittelemään ajatuksiaan?

Miten hän kuvittelee, että vaimo on se jonka pitää hoitaa lapset sillä aikaa kun hän "mietiskelee". Eikö voitaisi yhdessä miettiä, että mikäli otetaan etäisyyttä kun ahdistaa niin se voisi olla myös vaimo joka halutessaan voisi mennä jonnekin rauhassa miettimään?

Helpommmin sanottu kuin tehty. Kun mies on tehnyt eropäätöksen, homma menisi näin:

1. Mies kertoo, että on päättänyt erota. Hän kertoo muuttavansa pois. Nainen suuttuu.

2. Mies ehdottaa, että nainen muuttaa pois. Nainen suuttuu vielä enemmän.

3. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja lapset jäävät naisen kanssa. Nainen suuttuu.

4. Mies ehdottaa, että nainen lähtee ja lapset jäävät miehen kanssa. Nainen suuttuu vieläkin enemmän.

5. Mies ehdottaa, että hän lähtee ja ottaa lapset mukaansa. Nainen raivostuu. 

6. Nainen haluaa, että keskustellaan eron syistä. Mies alkaa kertoa. On aivan sama, mitä  mies kertoo, koska nainen ei koe missään vaiheessa ahaa-elämystä ja sano, että okei, nyt ymmärrän, eiköhän laiteta eropaperit menemään. Ei ole olemassakaan sellaista syytä, mikä kelpaisi naiselle. Nainen suuttuu joka tapauksessa.

7. Mies kertoo, että haluaa erota. Nainen alkaa väittää vastaan. Nainen ehkä itkee, anelee ja rukoilee miestä jäämään tai huutaa, raivoaa ja uhkailee. Tämä on miehen mielestä kiusallista ja lopulta, kun mitkään sanat eivät saa naista tajuamaan, että mies todellakin lähtee, mies suuttuu. Nainen suuttuu, koska mies suuttui. 

En ole eläissäni ( hyvässä keski- iässä jo) nähnyt ainuttakaan sellaista miehen yhtäkkistä lähtöä jossa ei olisi toista naista kuvioissa.

En yhtäkään.

Oli miten oli, niin ei kukaan lähde yhtäkkiäkään sillä tavalla ettei olisi itse miettinyt asiaa pitkäänkin.

Ja lähtijä on aina helpommassa asemassa aluksi .

Jättää vain kaiken taakseen ja sillä siisti.

Pidemmän päälle toki asiat saattavat näyttää sitten hyvinkin eriltä.

Mutta se jolle tuo ilmoitus tulee ihan yllätyksenä, on ihan ymmärrettävästi täysin ihmeissään ja shokissa eikä minusta yhtään kummallista.

Onhan se nyt täysin törkeä temppu.

Eikä se mitään läheisriippuvuutta tms ole jos yrittää selvittää että mikä nyt on tapahtunut.

Täysin luonnollista ja ymmärrettävää.

Hanki yksinhuoltajuus.

Vierailija kirjoitti:

Etsit sen äijän nyt mistä tahansa huoramurjusta, lykkäät ne äijän siittämät lapset isälleen, ei tarvitse äijän ulista ettei saa tavata lapsiaan riittävästi ja alat elämään OMAA elämääsi. Aloita Tinderistä.

Tiedät näiden tietojen perusteella että ap ei ole mikään perusmuija joka kakaroita halusi, vaan mies oli se joka niitä vinkui ja vaati?

Vierailija kirjoitti:

Miten se aina meneekin niin, että kun mies saa perhe-elämästä ja vaimosta tarpeekseen niin hän katsoo oikeudekseen lähteä "punkkaamaan" vaikka kaverilleen ja selvittelemään ajatuksiaan?

Miten hän kuvittelee, että vaimo on se jonka pitää hoitaa lapset sillä aikaa kun hän "mietiskelee". Eikö voitaisi yhdessä miettiä, että mikäli otetaan etäisyyttä kun ahdistaa niin se voisi olla myös vaimo joka halutessaan voisi mennä jonnekin rauhassa miettimään?

Niin no, aikalailla samalla talvalla se menee naisillakin. Paitsi, että tyypillisesti kuvittelevat, että heillä on joku oikeus lapsiin automaattisesti.  

Usein naiset myös alkaa rakentamaan romanttisia suhteita muihin miehiin kun heitä alkaa suhde "ahdistamaan" ja syyhän on aina siinä miehessä. Se ei kuuntele, ei ole läsnä, ei tee kotitöitä tai joku muu syy. Niitä kyllä löytyy. 

Ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista toi jättäminen tai paska käytös siinä tilanteessa.

Kauheata hylätä lapsensa noin. Erosta muutenkin puhutaan ensin yhdessä, kerrotaan lapsille, etsitään toiselle (tilapäinen) asunto ja lapset sinne kans heti kyläilemään.

Ei vain lähdetä ja sitten nyyhkitä kun "vaimo vei lapset". Vaimon saa jättää mutta ei lapsia. Lapset kärsii hylkäämisestä ja kerta ovat jo koululaisia niin tajuavat itsekin ettei isän luo kannata lähteä. Isä pian hylkää uudelleen.