Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Kierrätysvimman nurja puoli - "jos tavara ei kelpaa minulle, voiko olettaa sen kelpaavan jollekin muulle?"
27.10.2016 |
http://www.hs.fi/elama/a1477364049921
Tämä oli muutenkin ansiokas ja kiva artikkeli, mutta erityisesti tuon jutun otsikossakin mainitun kohdan haluaisin nostaa tänne keskusteltavaksi. Koitin katsella enkä löytänyt aiempia keskusteluita tästä artikkelista.
Nimittäin tuota ilmiötä näkee nykyään ihan valtavasti. Roskiin laittamisesta on tullut niin iso synti, että kaikki roina yritetään kierrättää muiden nurkkiin. Ajatellaan, että eihän sitä nyt hyvää paitaa/tuikkukuppia/lastenvaunuja/pöytäliinaa voi roskikseenkaan laittaa - ja toki, kierrätykseenhän ne kuuluvatkin eivätkä sekajätteeseen. Erilaiset keräyksiä järjestävät hyväntekeväisyysjärjestöt ja kierrätyskeskukset hukkuvat tavaraan, joka ei kelpaa kenellekään. Pahinta on, että ihmiset kuvittelevat olevansa suuriakin hyväntekijöitä lahjoittaessaan tavaroitaan ja voi sitä itkua, kun vaikka HOPE ry ilmoittaa, ettei heitä kiinnosta jarruraitaiset kalsarit tai virttyneet potkuhousut. Kierrättävät (= jätteensä käsittelyn ulkoistavat) ihmiset sijoittavat itsensä hyvän ihmisen positioon ja välttyvät näin pohtimasta, olisiko sittenkin heidän vastuullaan käyttää loppuun itse ostetut vaatteet tai kierrättää asiallisesti ne parittomat Tiimari-mukit.
Tämä on myös syy, miksi kierrän nykyään vain harvoilla ja valituilla kirpputoreilla ja pääasiassa suosin 2nd hand -ostoksissani tarkasti rajattuja FB-kirpputoreja. Monet ns. perinteiset kirpputorit ovat täynnä ihan silkkaa roskaa, rikkinäisiksi astuttuja tennareita, pilalle puklattuja vauvan bodyja ja vanhoja kirjoja, joiden oikeampi paikka olisi paperin- ja kartonginkeräyksessä.
Tavallaan olisi kiva, että materia olisi maailmassa niin harvinaista, että jollekin oikeasti kelpaisi se reikäinen ja virttynyt akryylineuletakki edes ilmaiseksi. Näin ei kuitenkaan etenkään tällä pallonpuoliskolla ole. Nyt on helppoa ulkoistaa omien jätteiden käsittely muille ja saada siitä vieläpä sädekehä päänsä päälle, kun on ollut hyvä ihminen ja lahjoittanut sen eteenpäin.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
H&M:iin voi viedä rikkinäisiä tekstiilejä ja vaatteita ja antavat -10% lahjakortin.
Ovelaa. Ja kierre on valmis...
Vähän sitäkin, toisaalta eihän sitä ole pakko käyttää. Itse ostan noilla sukkia tai jotain sellaista kosmetiikkaa jota muutenkin ostaisin. En hirveästi tykkää H&M:sta yms. ketjuista, mutta mieluummin tekstiilijäte uusiokäyttöön kuin kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kierrätysperiaate on se, että katso sitä tavaraa vierain ja vaateliain silmin. Pukisiko joku sen päälleen tai oikeasti käyttäisiko sitä? Onko se sellaisessa kunnossa, että kehtaa esitellä?
Luuletko että köyhälle kelpaa rikkinäinen paska? Minusta ihan helvetin nolon kuvan antaa myyjästä sellainen kaupan oleva kama.
Ihmettelen kun varsinkin pöytäkirppareilla myydään rikkinäistä loppuun kulunutta tavaraa ja rahaa kehdataan vielä sellaisesta pyytää. Eikö ne olisi helpompaa kantaa roskikseen? Iso osa jätteestähän poltetaan nykyään hallitusti.
Minä vien kierrätykseen vain ehjän käyttökelpoisen tavaran, ja rikkinäiset joko roskiin, tai kierrätän mökillä erilaisina rätteinä tai rynttyvaatteina, jotka lopulta joko maatuvat marjapuskien rikkaruohontorjunnassa, tai poltetaan tynnyrissä tai saunalla. Ehjienkin kanssa on syytä miettiä, olisiko sen anopin antaman sadannen tuikkukipon oikea paikka lasinkeräyksessä.
Tuo roskiinlaittamisen kammo on oikeasti miettimisen arvoinen asia. Ääritapauksessa sinun "ihan hyvä" tarpeeton tavarasi kuormittaa ensin kierrätyskeskuksia, kuljeksii ympäri maata ja päätyy vasta sitten kaatopaikalle. Tai vaihtoehtoisesti säilytät tarpeetonta tavaraa kaapissasi kuolinpäivääsi asti jonka jälkeen perikunta nakkaa sen roskiin. Oikeastaan tällä tavoin vain vältellään vastuuta oman jätteen hävittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnistan tuon ilmiön, itsessänikin. En vie roskaa ikinä kierrätykseen, mutta yritän kovasti kierrättää kaiken viimeiseen asti. Oma lukunsa on kulutushysteria ja ostomania, mutta minulla on ainakin nurkissani todella paljon tavaraa jota en ole sinne itse suoranaisesti ostanut.
Meidän vanhemmillamme on jo ollut mahdollisuus (joka on todellakin käytetty) haalia paljon tavaraa muutenkin kuin tarpeeseen. Nämä kamat tulevat nyt meille pikkuhiljaa perinnöksi. Mihin ne pitäisi laittaa? Sama sukupolvi ainakin meillä roudaa meille joka ikisenä jouluna, nimipäivänä, syntymäpäivänä ja matkatuliaisena tavaraa jota meillä ei kertakaikkiaan enää tarvittaisi.
Kierrätykseen minulta lähtee ihan minimaalisesti omalla palkalla ostettua ja itse valittua tavaraa. Sen olen tehnyt että opiskeluaikana ilmaiseksi saadut eriparihuonekalut ja vastaavat olen vaihtanut työssäollessani kestäviin ja mieluisiin. Näitä en aiokaan vaihtaa ennen kuin rikki menevät, toivottavasti ei vuosikymmeniin.
Mä olen ihan suoraan sanonut mun anopilleni ja äidilleni, että älkää tuoko kysymättä yhtään mitään tavaraa, vien ne hetipaikalla kirpparille. Emme tarvitse tavaraa. Ja matkatuliaisia saa tuoda, kunhan se on syötävää. Nimpparilahjaksi saa tuoda kukkia. Jouluna voi antaa vaikka lahjakortin ruokakauppaan. Toimii! Tosin piti pari kertaa toistaa.
Isovanhempien kuolinpesistä taas tädit soittelivat ja kyselivät mitä kukin haluaisi, ja vedettiin pari kertaa halutuista pitkää tikkua. Loput roudattiin osto- ja myyntiliikkeeseen, huutokauppaan tai roskiin. Vie ne perintökalut sinne ja sano vanhemmille, että ei ole tilaa ja helpompi pyyhkiä pölyjä.....
Mä olen huomannut, että kun UFF:n laatikko on muiden keräysroskisten vieressä, niin jotkut ajattelee, että se on vaatejätettä varten. Ei siis hyväkuntoisen vaatetavaran keräystä ja lahjoitusta varten, vaan ihan kuin joku lumppukeräys. Samaa ilmeisesti ajatellaan kierrätyskeskuksista, että ovat ikään kuin käytetyn tavaran kaatopaikkoja. Meidän kylässä on joku kristillisen järjestön ylläpitämä kierrätyskirppis. Siellä on eläkeläismummut ihmeissään lahjoituksia perkaamassa. Myyntiin päätyy ihan oikeata roskaa; pilalle kustu potta oli järkyttävin esimerkki. Siis sellainen ikivanha, monta sukupolvea ilmeisesti palvellut tavis muovipotta, ihan naarmuinen ja keltainen sisältä, haisikin pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 5 kuorimaveistä. Kirous alkoi kun sain perinnöksi erinomaisen kuorimaveitsen, joka oli käsittömättömän hyvä mutta se hajosi vuosien käytön jälkeen. Kaikki ostamani korvikkeet ovat osoittautuneet surkeiksi.Noita tuotteita ei vaan saa kokeilla kun ostaa. Vieläkin harmittaa joka kerta kun kuorin porkkanaa kun veitsi on niin surkea. Yksi menee roskikseen mutta muutama voisi mennä vielä läpi kirppiksellä ihmisille, jotka eivät tiedä kuinka hyvä kuorimaveitsi voi olla. Tekisi todellakin mieli ostaa vielä lisää veitsiä kun homma on edelleen lähtöruudussa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta.
Mieleeni jäi SPRrän haastattelu jossa Kontin työntekijä kertoi, että heille saatetaan dumpata vaikkapa jätesäkillinen parittomia sukkia - hän kertoi että kyllä yhteiskunta kuitenkin pitää heikommista ihmisistä sen verran hyvää huolta, ettei kenenkään yksijalkaisen tarvitse sentään niitä sukkia heiltä hakea .
Mikä vika parittomissa sukissa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnistan tuon ilmiön, itsessänikin. En vie roskaa ikinä kierrätykseen, mutta yritän kovasti kierrättää kaiken viimeiseen asti. Oma lukunsa on kulutushysteria ja ostomania, mutta minulla on ainakin nurkissani todella paljon tavaraa jota en ole sinne itse suoranaisesti ostanut.
Meidän vanhemmillamme on jo ollut mahdollisuus (joka on todellakin käytetty) haalia paljon tavaraa muutenkin kuin tarpeeseen. Nämä kamat tulevat nyt meille pikkuhiljaa perinnöksi. Mihin ne pitäisi laittaa? Sama sukupolvi ainakin meillä roudaa meille joka ikisenä jouluna, nimipäivänä, syntymäpäivänä ja matkatuliaisena tavaraa jota meillä ei kertakaikkiaan enää tarvittaisi.
Kierrätykseen minulta lähtee ihan minimaalisesti omalla palkalla ostettua ja itse valittua tavaraa. Sen olen tehnyt että opiskeluaikana ilmaiseksi saadut eriparihuonekalut ja vastaavat olen vaihtanut työssäollessani kestäviin ja mieluisiin. Näitä en aiokaan vaihtaa ennen kuin rikki menevät, toivottavasti ei vuosikymmeniin.
Mä olen ihan suoraan sanonut mun anopilleni ja äidilleni, että älkää tuoko kysymättä yhtään mitään tavaraa, vien ne hetipaikalla kirpparille. Emme tarvitse tavaraa. Ja matkatuliaisia saa tuoda, kunhan se on syötävää. Nimpparilahjaksi saa tuoda kukkia. Jouluna voi antaa vaikka lahjakortin ruokakauppaan. Toimii! Tosin piti pari kertaa toistaa.
Isovanhempien kuolinpesistä taas tädit soittelivat ja kyselivät mitä kukin haluaisi, ja vedettiin pari kertaa halutuista pitkää tikkua. Loput roudattiin osto- ja myyntiliikkeeseen, huutokauppaan tai roskiin. Vie ne perintökalut sinne ja sano vanhemmille, että ei ole tilaa ja helpompi pyyhkiä pölyjä.....
Meillä yksi aivan tavisten isovanhempien kuolinpesä perattiin kahden roskalavan avulla. Vanhaa (mutta ihan hyvää vielä!) tuulipukua, muoviastiaa ja kylkiäislahjana saatuja muovikäsilaukkuja vinttien täydeltä. Ne muutamat arvoesineet ja huonekalut jaettiin ihan hyvässä hengessä, mutta tämä ihme krääsä on se ongelma mihin varmaan artikkelikin viittaa. Kukaan niitä ei halunnut (eivät näköjään käyttäneet edes itse) mutta roskiinheitto jätettiin sitten meidän jälkipolvien iloksi. Enkä oikeasti voinut lähteä kuormittamaan kierrätyskeskuksia niillä ellos-laukuilla.
Vanhemmille on sanottu nyt niin suoraan päin naamaa ja useasti, että älkää tuoko tavaraa, me emme halua eikä meille mahdu että konstit alkaa olla vähissä. Viime ulkomaanreissua edelsi taas puhelu "mitä toisin tuliaiseksi-älä vaan tuo mitään, en oikeasti halua mitään". Saldo: sukkia, matkakokoisia käsirasvatuubeja paketillinen ja sokerina pohjalla pieniä matkakokoisia kenkienhoitosettejä joita jaettiin messuilla. Ovelastihan tavara myös jätettiin meille kun poikkesivat minun ollessani töissä. Eikä tämä nyt yksittäistapauksena tietysti kohtuuton olisi, mutta kun näitä reissuja on kuukausittain ja muut juhlat päälle niin kyllä jo kiristää. Lämpimät onnittelut että teillä jo uskottiin, meillä jatkuu vielä vääntö.
MIten sitä oikeasti osaa olla tällaisissa asioissa objektiivinen? Toisen roska voi olla toisen aarre. Itselleni esimerkiksi oli kertynyt kymmenittäin kuulakärkikyniä. Vein ne työpaikalleni, jossa on krooninen pula kynistä, niitä vain katoaa. Jäipähän yksi ostokierros välistä. Samoin voisin kuvitella, että jonkun muotitietoisen mielestä kammottavat vanhanaikaiset vaatteet menisivät itselläni, kun en seuraa trendejä ollenkaan.
Ja että oikein on kamalaa, että ihmiset saavat hyvänmielen lahjoittamisesta? Keneltä se lahjoittajan hyvä mieli on pois? Toki rikkinäisen tai muuten ei-käyttökelpoisen tavaran paikka on roskis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää, että on tullut ehkä joskus vietyä UFFin laatikkoon jo turhan huonokuntoisia vaatteita (ts. haalistuneita ym, ei nyt reikäisiä kuitenkaan). Tällä kertaa lähtee kaksi muovikassillista varsin hyväkuntoisia vaatteita, ei pitäisi olla liian huonoja käytettäviksi. Ja kyse on vaatteista, jotka tulivat "kierrossa" itselleni, mutta mulla ei ole niille käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 5 kuorimaveistä. Kirous alkoi kun sain perinnöksi erinomaisen kuorimaveitsen, joka oli käsittömättömän hyvä mutta se hajosi vuosien käytön jälkeen. Kaikki ostamani korvikkeet ovat osoittautuneet surkeiksi.Noita tuotteita ei vaan saa kokeilla kun ostaa. Vieläkin harmittaa joka kerta kun kuorin porkkanaa kun veitsi on niin surkea. Yksi menee roskikseen mutta muutama voisi mennä vielä läpi kirppiksellä ihmisille, jotka eivät tiedä kuinka hyvä kuorimaveitsi voi olla. Tekisi todellakin mieli ostaa vielä lisää veitsiä kun homma on edelleen lähtöruudussa.
Osta brabantia-kuorimaveitsi, se on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla jokin semmoinen hakekaa pois-keskus, mihin keski-ikäset ja vanhemmat voivat viedä niitä keittiötarvikkeita, seinäkelloja, tuoleja pöytiä, yms. ja mistä sitten nuoret ja köyhät voivat kerätä jotain omiin ensiasuntoihin. Tai sitten autettaisiin maahantulijoita niin.
Itse teen niin, että yritän itse myydä kirpparilla vain hyviä vaatteita tai tosi halvalla, jos ei ihan niin hyviä ole, sillä kotiinhan ne saa taas tuoda. Hyvistäkin vaatteista halvoilla hinnoilla jää aina paljon ostamatta, kun ei vaan satu ketään kiinnostamaan. H&M saa laittaa minkä kuntoista vaan, koska käsittelevät vaatejätteen eli huonollekin löytyy paikkansa, vaikka ei enää kenenkään yllle mene vaan vaikka jonnekin täytteeksi. Parhaimmat vaatteet, joita en itse enää myy, vien yleensä Fidalle. Sukat, alkkarit ja joskus jokin muukin päätyy roskikseen. Meillä poltetaan sekäjäte, joten sekin on ihan ok paikka mielestäni. Kirjoista mietin kyllä, ostaako niitä kukaan, joistakin revin kannet ja pistän paperiroskiin, jotkut vien Fidalla yritettyäni ensin itse myydä. Lelut näkyvät menevän kaupaksi. Vein todella paljon leluja kirpparille ja aika vähän niistä tarvitsi kotiin tuoda.
Kyllä kannattaa itse siis lajitella ja jokin kuuluu jo roskikseen, mutta yllättäviäkin asioita jotkut ostaa. Vaatteissa se kyllä näkyy helposti, jos sitä tuskin kukaan enää ostaisi, vaikka merkkivaate olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja että oikein on kamalaa, että ihmiset saavat hyvänmielen lahjoittamisesta? Keneltä se lahjoittajan hyvä mieli on pois? Toki rikkinäisen tai muuten ei-käyttökelpoisen tavaran paikka on roskis.
No kun kyse on nimenomaan rikkinäisestä, ei-käyttökelpoisesta tai sellaisesta, joka saattaa löytää ottajansa noin 0,001 % todennäköisyydellä. Tietysti on mahdollista, että sille porkkanatahraiselle Libero-kerhosta ilmaiseksi saadulle mainosbodylle löytyy joku tyytyväinen käyttäjä tai tuunaaja, mutta se on niin epätodennäköistä, että melkein kannattaa mieluummin kierrättää ko. body jätteenä kuin päästää se esim. kierrätyskeskusjärjestelmään kokeilemaan onneaan ja kuormittamaan ympäristöäkin enemmän.
Hyvän mielen saa saada, tottakai. Mieluiten kuitenkin silloin, kun on lahjoittanut jotakin sellaista, josta on oikeasti iloa tai hyötyä jollekin toiselle. On vain valheellista saada hyvä mieli siitä, että on työntänyt muiden huoleksi tavaroita, joiden olisi jo aika päästä poltettavaksi tai uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Se on myös ekologisesti ongelmallista, jos ihmiset urautuvat ajattelemaan, että ainahan sitä voi lahjoittaa vanhat, epäsopivat ja epämuodinmukaiset eteenpäin ja keskittyä itse vain ostamaan, ostamaan ja ostamaan.
Vitsit. Itse olen aina toivonut jotain tuliaista anopin ulkomaanmatkoilta edes lapsille, mutta saatu lähinnä jotain tosi pientä, siis paikallisten kutomia rannekkeita, yhtä seinävaatetta en allergian takia halunnut ottaa, mutta edes jotain oikeasti kivaa lapsille, vaan ei. Näemmä niistä tuliaisistakin voi siis saada riesan.
Sen kummemmin itse asiaa kommentoimatta, tää "kierrätysammattilainen" Juuso ei tosiaan ole mikään ammattilainen, kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Sen kummemmin itse asiaa kommentoimatta, tää "kierrätysammattilainen" Juuso ei tosiaan ole mikään ammattilainen, kaikkea muuta.
Jaa. Selvästi hänellä on kuitenkin näkemystä ja kokemuksia alasta.
En koskaan lahjoittaisi eteenpäin mitään, mikä ei minulle itselleni kelpaisi (ja olen siis hyvin nirso). Kaiken rahanarvoisen lahjoitan Konttiin ja loput (=roskan) kierrätän niiden vaatimalla tavalla. Vaateroskat vien vaatekauppojen keräyksiin. Jne.
Minä myyn itselle tarpeettomat tavarat kirpparilla, ajattelen, että silloin ne menee sellaiselle, joka oikeasti haluaa tavaran. Hinnoittelen niin alas, ettei ostaminen jää hinnasta kiinni, lisäksi laitan aina pöytääni laatikon, jossa on tavaraa, jonka voi ottaa ilmaiseksi, esim. lehtiä. Viimeisenä myyntipäivänä laitan lapun, jossa on että "kaikki tavarat korkeintaan 1 e". Eli alle 1 e, ovat sen mitä olen hinnoitellut, kaikki sen yli 1 e. Yleensä ei jää kuin pari tavaraa myymättä.
Pyrin elämään niin, että tarpeetonta tavaraa ei edes kerry nurkkiin, ostan vain harkiten ja mahdollisimman laadukasta ja kierrätän kulahtaneet vaatteet jo kotona, eli leikkaan matonkuteiksi ja kudon matoiksi. Uusi tavara, esim. kodinkone ostetaan vasta kun entinen on korjauskelvoton, monet tavarat voi korjata, vaikka ammattilainen sanoisi, että ei voi. Suosin myös vanhojen tavaroiden ostoa, lähes kaikki huonekalut ja suurin osa astioista on ostettu vanhana. Oma erinomaisen hyvä polkupyöräni on Helkama, made in Finland, vm. -87. Suksilla on ikää yli 20 v, luistimet vielä vanhemmat. Lähinnä kierrätykseen kelpaavaa tavaraa tulee lahjoina ja nuorimmalta lapselta jää vaatteita pieneksi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tunnistan tuon ilmiön, itsessänikin. En vie roskaa ikinä kierrätykseen, mutta yritän kovasti kierrättää kaiken viimeiseen asti. Oma lukunsa on kulutushysteria ja ostomania, mutta minulla on ainakin nurkissani todella paljon tavaraa jota en ole sinne itse suoranaisesti ostanut.
Meidän vanhemmillamme on jo ollut mahdollisuus (joka on todellakin käytetty) haalia paljon tavaraa muutenkin kuin tarpeeseen. Nämä kamat tulevat nyt meille pikkuhiljaa perinnöksi. Mihin ne pitäisi laittaa? Sama sukupolvi ainakin meillä roudaa meille joka ikisenä jouluna, nimipäivänä, syntymäpäivänä ja matkatuliaisena tavaraa jota meillä ei kertakaikkiaan enää tarvittaisi.
Kierrätykseen minulta lähtee ihan minimaalisesti omalla palkalla ostettua ja itse valittua tavaraa. Sen olen tehnyt että opiskeluaikana ilmaiseksi saadut eriparihuonekalut ja vastaavat olen vaihtanut työssäollessani kestäviin ja mieluisiin. Näitä en aiokaan vaihtaa ennen kuin rikki menevät, toivottavasti ei vuosikymmeniin.