HS: Kierrätysvimman nurja puoli - "jos tavara ei kelpaa minulle, voiko olettaa sen kelpaavan jollekin muulle?"

Aikaisemmin moni hankkiutui roinastaan eroon Pelastusarmeijan joulupata-keräyksen turvin. Risat vaatteet ym nättiin pakettiin ja niin oli hyvä joulumieli lunastettu itselle. Annettu köyhälle jouluiloa. Ainakin joillakin paikkakunnilla ollut todellinen riesa.

Nykyään ei sitten mielellään oteta vastaan muuta kun rahaa.

Mä olen lopettanut kaiken lahjoittamisen. Vanhat vaatteet voi käyttää vaikka siivousriepuina tai kenkien lankkaukseen ja sen jälkeen roskiin. Ihan sama, miten hyväkuntoinen vaate on. Muun tavaran suhteen seuraan muutamaa Facebookin ryhmää, jossa voi ilmoittaa, millaista tavaraa etsii. On paljon tavaroita, joita joku ei tarvitse ollenkaan eikä välttämättä edes tiedä, mitä sillä tavaralla on tarkoitus tehdä. Tällaisesta hyvä esimerkki on Pehtoori-pannuun kuuluva perkolaattori. Jos ei ole enää pannua, ei tee perkolaattorillakaan mitään. Monilla on kuitenkin pannu, mutta ei perkolaattoria. Ilman perkolaattoria pannuista saa pulittaa noin satasen ja jos on perkolaattori, hinta alkaa lähestyä jo kahta sataa. Myös muiden tavaroiden osat voivat olla jollekin tarpeellisia. Esimerkkinä hyvin vanhat Arabian astiat. Yksittäisellä sokerikon kannella et tee mitään, mutta jollain toisella voi olla saman sarjan kanneton sokerikko. Varsinkin vintage- ja retroihmiset arvostavat vähän huonompikuntoistakin tavaraa, koska  osaavat itse entisöidä. Mä ostin yhden kuluneen 60-luvun kaapiston 5 €:lla, entisöin ja myin eteenpäin 300 €:lla. Toisen roska on toisen aarre.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla jokin semmoinen hakekaa pois-keskus, mihin keski-ikäset ja vanhemmat voivat viedä niitä keittiötarvikkeita, seinäkelloja, tuoleja pöytiä, yms. ja mistä sitten nuoret ja köyhät voivat kerätä jotain omiin ensiasuntoihin. Tai sitten autettaisiin maahantulijoita niin.

Näitä kutsutaan Facebookin Roskalava-ryhmiksi.

Tiedän mistä puhutaan. Juuri taannoin yritin viritellä keskustelua tekstiilijätteen kierrättämisen vaikeudesta, kun keskustelukumppani murjaisi sädekehä hohtaen: "Mä ainakin lahjoitan kaiken, ei meillä mikään mene roskiin."

Henkilö on lapsiperheellinen kuten minäkin. Joten voi kuvitella, minkä määrän ikitahraisia paitoja, ratkenneita pikkareita, parittomia sukkia, vuotavia kurahanskoja ja likaisilla jaloilla käveltyjä sandaaleita hän armollisesti antaa vähäosaisille.

Tämä on tosiaan ongelma, josta olen varmaan kirjoittanut ennenkin. Loukkaannutaan, kun vähävaraiselle ei vanha kelpaa ja aletaan motkottaa, että kun pitäisi olla uutta. Ei ollenkaan osata ajetella sitä, että ei vähävarainenkaan tarvitse älytöntä määrää rojua. Mun veljellä esim. sairaseläkeläisellä, on talli täynnä rojua, asuu siis lapsuudenkodissamme, sillä me muut olemme päättäneet, että hän saa asua siellä, eli siksi omakotitalossa. Hänellä on mm. hyvä sohvakalusto, jonka on saanut kuolinpesästä. Hänelle ollaan työntämässä uusia, vaikka entinen on hyvä ja ei ne tarjotut ole parempia. Hänellä on hyvä telkkari, meidän lahjaksi ostama ja nyt vielä yläkerrassa toinen, kun kuolinpesästä jäi sellainenkin. Ei mikään kallis, mutta taulutv-kuitenkin. Kuulemma on nirso, kun ei ota toisten putkitelkkareita vastaan, pitää olla uutta. Niin hänellä on uudempia, saatuja! 

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin moni hankkiutui roinastaan eroon Pelastusarmeijan joulupata-keräyksen turvin. Risat vaatteet ym nättiin pakettiin ja niin oli hyvä joulumieli lunastettu itselle. Annettu köyhälle jouluiloa. Ainakin joillakin paikkakunnilla ollut todellinen riesa.

Nykyään ei sitten mielellään oteta vastaan muuta kun rahaa.

Vastaavaa kuulin myös eräältä ihmiseltä, joka oli vapaaehtoisena mukana vauvakassikeräyksissä n. 10 vuotta sitten. Tarkoituksena oli siis kerätä "äitiyspakkauksia" venäläisille äideille todella köyhillä alueilla. Pakkauksen koostamiseen oli tarkat ohjeet, että mitä pakkauksen pitäisi sisältää, kaikki muu sai olla käytettyä paitsi terveyssidepaketti ja hammasharja (äidille). Kuulemma niistä paketeista löytyi mitä ällöttävimpiä käytettyjä harjoja, siis hyvä ettei ollut vessaa pesty joillakin. Vapaaehtoiset joutuivat näkemään kauheasti turhaa vaivaa ja avaamaan kauniisti pakattuja pakkauksia, kun jokainen piti käydä läpi luokattoman huonojen, suorastaan loukkaavien roskien varalta. 

En ole koskaan nähnyt että kierrätykseen tarjottaisi rikkinäistä tai likaista. Minusta on ihan selvää, että jos joku ehjä ja puhdas ei kelpaa minulle, se voi kelvata jollekin muulle, koska ihmisten tarpeet ja maut ovat erilaisia. Kuten esim. entinen astiastoni (Medusa), josta en suuremmin pitänyt, oli kuin isokin aarre sille henkilölle joka sen halusi. Samoin minä otin mielelläni siskoni lahjaksi saaman Iittalan vitriinin, koska minä pidän niistä ja sisko ei. 

Jos ihmiset tarjoavat rikkinäisiä tavaroita kierrätykseen, niin onko ihmisillä sitten oikeita mahdollisuuksia viedä tavaroita kaatopaikalle? Jossakin paikassa kaatopaikka oli vain kahdesti kuussa auki muutaman tunnin ajan ja vielä keskellä työpäivää. 

Toisaalta kaatopaikalle menee valtavat määrät hyväkuntoista ja kierrätyskelpoista materiaalia. Suomeen kaivattaisiin lajittelijoiden ammattikuntaa? Oisko tuleville työllistetyille hyvä duuni? lajiteltaisiin esim. ehjät huonekalut pois kaatiskuormista.

HEL-NYC kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt että kierrätykseen tarjottaisi rikkinäistä tai likaista. Minusta on ihan selvää, että jos joku ehjä ja puhdas ei kelpaa minulle, se voi kelvata jollekin muulle, koska ihmisten tarpeet ja maut ovat erilaisia. Kuten esim. entinen astiastoni (Medusa), josta en suuremmin pitänyt, oli kuin isokin aarre sille henkilölle joka sen halusi. Samoin minä otin mielelläni siskoni lahjaksi saaman Iittalan vitriinin, koska minä pidän niistä ja sisko ei. 

Jos ihmiset tarjoavat rikkinäisiä tavaroita kierrätykseen, niin onko ihmisillä sitten oikeita mahdollisuuksia viedä tavaroita kaatopaikalle? Jossakin paikassa kaatopaikka oli vain kahdesti kuussa auki muutaman tunnin ajan ja vielä keskellä työpäivää. 

Järkyttävän ruma astiasto. Minkä värinen oli omasi? 

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt että kierrätykseen tarjottaisi rikkinäistä tai likaista. Minusta on ihan selvää, että jos joku ehjä ja puhdas ei kelpaa minulle, se voi kelvata jollekin muulle, koska ihmisten tarpeet ja maut ovat erilaisia. Kuten esim. entinen astiastoni (Medusa), josta en suuremmin pitänyt, oli kuin isokin aarre sille henkilölle joka sen halusi. Samoin minä otin mielelläni siskoni lahjaksi saaman Iittalan vitriinin, koska minä pidän niistä ja sisko ei. 

Jos ihmiset tarjoavat rikkinäisiä tavaroita kierrätykseen, niin onko ihmisillä sitten oikeita mahdollisuuksia viedä tavaroita kaatopaikalle? Jossakin paikassa kaatopaikka oli vain kahdesti kuussa auki muutaman tunnin ajan ja vielä keskellä työpäivää. 

Järkyttävän ruma astiasto. Minkä värinen oli omasi? 

Sini/kulta/valkoinen. Ei se minusta järkyttävän ruma ollut, mutta pidän huomattavasti minimalistisemmasta tyylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H&M:iin voi viedä rikkinäisiä tekstiilejä ja vaatteita ja antavat -10% lahjakortin. 

Kyllä. Ja jos kokee ettei tarvitse ko. kaupasta mitään, niin sitä alennuskuponkia ei tarvitse edes ottaa vastaan. 

Tai ottaa lahjakortin vastaan ja ojentaa sen ensimmäiselle kaupassaolijalle kouraan.

Niin asiaa! Yksi mikä minua myös kummastuttaa on lastenvaatteiden säilöminen vuosikausia kaapissa ja sitten niistä 10 vuotta vanhoista rytkyistä yritetään saada kunnon hintaa. Ne ois varmaan omiaan johonkin Karjalaan, jos ovat ehjiä ja hyväkuntoisia mutta kyllä muoti vaan muuttuu lastenkin vaatteissaja harva kehtaa lapselleen laittaa jotain ikivanhoja vaatteita. Ja varsinkin kun niitä uudempiakin liikkuu kirppareilla vaikak kuinka paljon.

Ongelman todellinen syyhän on siinä, että tavaraa yksinkertaisesti tuotetaan liikaa ja ongelmasta ei päästä eroon niin kauan kuin me eletään kapitalistisessa maailmassa.

Mun sukulaiset harrasti tätä, koska olin pätkätyötä tekevä yksinhuoltaja. Yksi päivä sain tarpeeksi, kun taas kärrättiin "10-vuotiaan tytötn tarpeisiin parikymppisen ginatricot- rääsyjä". Tätä jatkui monta vuotta. lopulta räjähdin ja suhteet on vähän niin ja näin. Oma vika tietysti etten aikaisemmin kieltäytynyt kaatisrytkyistä, mutta siitäkin olisi tullut märisemistä (on se vaan leuhka kun ei mikään kelpaa). Oma äitini yritti tyrkyttää 40 vuotta vanhemman .kuolleen tätini vaatteita mutta niistä kieltäydyin, ja napisemista siitä tuli. Ei mitään käsitystä mistään. Onneksi pystyi vähitellen näitä ryysyjä yms. hävittämään taloyhtiön roskikseen. Ei ikinä enää.

Rakastakaa tavaroitanne.

Kaikki tavara on lopulta roskaa. Sohva voi palvella kaksi vuosikymmentä, kengät kuljettaa askelia kymmenen vuotta.

Kierrätyskeskuksella on ihan hyvä missio. Ja osittain se toimiikin. Hyvä tavara lähtee trokareiden matkaan, jotka myy sen antiikkina toisaalla - tämän takia hinnoittelu on karannut. Itse etsin kynttilälyhtyä ja hinnat oli 15-25e!

Onhan siinä patina valmiina, mutta kun 7 eurolla saa prisman lyhdyn ja neljällä egellä ikeasta...

Itsekin olen huomannut, että vaikka osaan korjata asiota, on helpompaa hankkia uusi. Siis halvempaa kuin käyttää tietty aika korjaamiseen.

Kuka järjestää valtakunnallisen "poltetaan rumat lastulevypaskat" -rovion?

Vierailija kirjoitti:

KonMari-menetelmä on varmaan juuri tämän(kin) takia niin suosittu, koska siinä on erilainen lähestymistapa. Tiivistettynä KonMari heille, jotka eivät vielä tiedä:

- a) Sen sijaan, että mietitään mitä heitetään pois, keskitytään siihen mistä tykätään ja mitä halutaan säilyttää (kerätään vaikka kaikki paidat samaan ja niistä valitaan)

- b) Tavaraa heitetään pois. Asia, joka on herättänyt KonMarissa paheksuntaa. Mutta kirjassa oli hyviä esimerkkejä siitä, että usein eteenpäin annettu tavara päätyy vain toisen riesaksi.

Tämä on hankala aihe, koska tietysti tunnen itsekin syyllisyyttä siitä, jos heitän käyttökelpoista tavaraa pois. Mutta esim. alusvaatteiden, kaupanpäällisten ym. kanssa ei oikein ole vaihtoehtoa. Säilytä ja käytä, anna jollekin (joka käyttää eikä ota vastaan vain kun ilmaiseksi saa) tai heitä pois - siinä vaihtoehdot. 

Ei kai sille mitään voi, että joskus tulee tehtyä hutiostoksia. Itselleni näin käy harvoin, mutta kuitenkin joskus, ja vähitellen turhaa tavaraa kertyy.

Tässä vielä yksi juttu, minkä olen itse havainnut: Välillä törmään tavaroihin, joiden kohdalla voi sanoa, että tällaista ei olisi alkuunkaan pitänyt koskaan VALMISTAA. Halpatavaroista ja kaupanpäällisistä löytyy välillä näitä.

Aina kyse ei ole myöskään omasta holtittomasta kuluttamisesta. Äitini on shoppailija, ja juuri tällä viikolla sain taas tulijaisia, joilla en valitettavasti tee mitään enkä tiedä mihin ne laittaisi. Olen sanonut ennenkin, että älä osta. Kyse ei edes ole mistään "välittämisestä" vaan siitä, että hän yrittää tehdä minusta mielensä mukaista (tietty vaate- ja sisustustyyli). Aina ei kuitenkaan jaksa riidellä.

Tälle 36 yläpeukkua, eikä yhtään alapeukkua👏 Itse kun eräässä KonMari-ketjussa rohkenin tuoda esiin, että minusta Marie Kondon mukaan tavaraa pitää heittää pois ennemmin kuin dumpata muiden niskoille, niin minuthan lähes lynkattiin ja kivitettiin moisesta epäekologisuudesta. Alapeukkua kuulkaas sateli 😅

Kierrätyskeskukset, Kontti ym.vastaavat paikat tuntuvat myös rakastavan tuota tavaraa niin paljon, että laittavat niin korkeat hinnat, ettei vahingossakaan osta mitään! Kippoja ja kuppeja on hyllyt täynnä ja hintaa niillä useampi euro! Enkä todellakaan mitään Arabiaa, vaan niitä pizzerian mainoslaseja ja matkamuisto maljakoita! Ostan mielelläni kirpputorilta, mutta en sentään maksa käytetystä uuden hintaa!

Kirppareilla ei mene nykyään edes uudehko, hyväkuntoinen tavara kaupaksi. Meidänkin lähikirppiksellä on aina pöydät täynnä tavaraa- ja olen sieltä tehnyt oikeasti tosi hyviä löytöjä, nyt viimeisin oli 4€ maksanut, lähes uudenveroinen Remu-haalari lähivuosien mallistosta- mutta asiakkaat puuttuu! Itse koitin myydä kesällä ulkokirppiksellä saman tai edellisen vuoden aikana kaupasta ostamiani, siistejä (= ehjiä, tahrattomia ja pestyjä) lastenvaatteita 0,20€/kpl mutta harva tuli edes vilkaisemaan. Myin myös uudenveroista settiä Vuorisen kirjoja hintaan 2€, yksi kiinnostunut oli mutta totesi ettei sittenkään viitsi "ottaa riesoiksi, kun noita kirjoja kertyy kuitenkin". 

Hesarin jutussa oli jännää se, miten tämä "asiantuntija" (joka kuulosti kalliolaiselta hipsteriltä) tyrmäsi KonMarin ym., mutta kuitenkin teki selväksi miten iso ongelma se tavaran uudelleenlahjoitus lopulta onkaan. Itsekin pyrin lahjoittamaan edelleen näitä siistejä lastenvaatteita/tarvikkeita eteenpäin, mutta kieltämättä olen alkanut heittämään myös surutta pois muuta tavaraa. 

Lahjoitin keväällä Fidalle kaksi pinnasängyn runkopatjaa, joista toinen oli käyttämätön. Fidan työntekijät pohtivat, viitsivätkö ottaa niitä!! Ottivat sitten, kun kerroin niiden hinnan uutena + toisen olevan käyttämätön. Mutta jos tilanne on tämä, kannattaako enää edes yrittää kierrättää..?

Huutonetissä oli joskus myynnissä lasten alushousut. Muuten oli hyväkuntoiset, paitsi edessä oli pieni reikä ja takana ruskea läikkä !!!

Meniköhän kaupaksi???

Ei todellakaan mitään loppuun käytettyjä, likaisia ja risoja vaatteita kierrätykseen, vaan jätteeksi tai räteiksi! Harvoin viitsin edes ehjistä käytetyistä pyytää rahaa, jos eivät uutenakaan ole olleet kalliita. Hyväkuntoisista kalliimmista merkkivaatteista taas pyydän jonkun järkevän hinnan ja ne menevät aina Facen kirppiksillä hetkessä. Itsekin ostan paljon vaatetta sitä kautta. Hyväkuntoiset huonekalut ja kodin elektroniikka samoin tekevät nopeasti kauppansa. Meilläkin taitaa olla lähes kaikki keittiön pienkoneet käytettyinä ostettuja.

Mieluummin myyn ja annan ihan itse esim. naamakirjan kirppisten tai Torin kautta, enkä laita vanhoja romujani jonkun välikäden riesoiksi. Veikkaan että ihmisillä on aika pieni kynnys tunkea esim. UFF:n keräyslaatikoihin kaikki vanhat lumppunsa. "Kätevää" pakata kotona kaikki rievut muovikasseihin ja viedä ne sitten anonyyminä keräyslaatikkoon. Se jää jonkun muun huoleksi, onko tavara oikeasti enää käyttökelpoista.