Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen+ lapsia jo hankkinut mies
Mietinpähän vain
26.10.2016 |
Tätä aihepiiriä varmaan jo sivuttukin mutta silti olisin kiinnostunut rakentavista mielipiteistä.
Itse olen 35-vuotias nainen ja sinkku. Suurin osa vapaista miehistä tuntuu omaavan yhden tai kaksi lasta ja minulle taas ajatus siitä, että ihminen rakastuneena ja onnen huumassaan tekee parit nappulat on täysin vieras. Ajattelen siis että lapsi on iso asia ja siihen pitää voida sitoutua pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi ensimmäiseksi ikävuodeksi. Enkä nyt halua ketään syyllistää, mietinpähän vain olenko ainoa, joka ajattelee näin konservatiivisesti.
Olen saanut aika ilkeääkin palautetta miehiltä, joiden lähestymisyritykset olen torpedoinut tällä perusteella. En itse pidä lapsista mitenkään erityisesti ja ajatus siitä, että viikonloppuaamuna joutuisin syömään aamiaista itselleni vieraitten lasten kanssa on lähinnä ahdistava. Tuntuu siltä, että oma junani on jo mennyt kun en kahden pitköaikaisen seurustelukumppanini kanssa kokenut ajatusta lisääntymisestä hyvänä. Jos minulla itselläni olisi lapsi, pakkohan minun olisi suopeammin katsella vastaavia miehiä.
Minä nyt en ole halunnut omille lapsilleni rikkinäistä kotia ja tuntuu, että tämä asia estää minua koskaan toteuttamasta haavettani. Lähes kaikilla ikäluokkani miehillä tuntuu olevan yksi tai kaksi "elämän tärkeintä asiaa" jo olemassa enkä minä haluaisi olla se täydentävä, lähinnä kai pillua tarjoava(?) lisä yhtälössä.
Miten esimerkiksi te lapsia omaavat, eronneet miehet koette asian? Mihin kumppania haette ja onko teille ok, että nainen elää omaa elämäänsä (mahdollisesti tapaa itselleen tärkeää rakastajaa) sillä ajalla, kun vietätte aikaa lastenne kanssa?
Kommentit (190)
Jännä lukea ketjua. Mä olen nainen, jolla edellisestä avioliitosta lapset. Uusi miesystävä on lapseton, eikä halua omia lapsia.
Meillä yhtälö on toiminut todella hyvin. Pääosin me ollaan yhdessä silloin, kun mulla on lapsivapaa. Vietetään ihan normaalia "lapsettoman pariskunnan" yhteistä aikaa. Toki jos lapsilla on joku tärkeä juttu: kevätnäytös, ela futispeli tms niin käyn katsomassa. Miesystävää en pakota mukaan. Joskus haluaa tulla ja saa toki tulla.
Kun ole lasteni kanssa, miehellä on "omaa aikaa". On aika introvertti ja kaipaa sellaista aikaa kun saa olla itsekseen. Sopii hyvin. Välillä, ehkä noin kerran kuussa, vietetään viikonloppuna yhdessä yksi päivä mun lasten kanssa. Mutta vain jos kaikki haluaa ja on sopiva hetki. Ei väkisellä eikä painostamalla. Mun lapset tykkää miehestä ja mies lapsista, lapset ei tarvi uutta isää eikä mies halua sellainen olla. On äidin poikaystävä.
Yhteen ei muuteta. Asutaan kyllä ne lapsettomat ajat yhdessä, eli puolet ajasta. Se riittää. Kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepullan viestiin: Mullekin.olisi todellakin ollut ok viettää omaa aikaa silloin kun mies oli lastensa kanssa. Mut kun ei, mies halusi ehdottomasti että mäkin kärsin siellä jalkapallokentän laidalla treenejä seuraamassa, ei vain hän. Ei halunnut elää "erillisiä elämiä", joka merkitsi sitä että mun olis pitänyt luopuu omastani.
Tässä ketjussa on useampikin valittanut juuri samaa: On enemmän kun ok, että mies viettää lastensa kanssa aikaa, mutta miksi naisystävän pitää? Olen tarkoituksella valinnut, etten halua elämääni lapsia - en omia, en muiden.
Saahan se mies haluta, mutta ei tarvitse suostua. Lampaaksi ei kenenkään kannata ryhtyä, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Jos mies on niin avuton, että tarvitsee mua pitämään itseään kädestä jonnekin jalkapallokentän laidalle, niin ei ole mun tyylinen mies ollenkaan.
Parisuhteessa pitää kummallakin olla sananvalta omaan ajankäyttöön. Eli mies päättää miten viettää oman aikansa, ja minä päätän miten vietän oman aikani. Yhdessä vietetään aikaa silloin, kun se on täysin ja 100% ok kummallekin. Ja vain silloin.
Jos joku yrittää sanella mulle, miten ja kenen kanssa aikani vietän, se on adjö.
Ilman muuta jokainen vastaa omasta elämästään ja omista päätöksistään. Ja toivon mukaan hakeutuu parisuhteeseen kumppanin kanssa joka arvostaa samoja asioita elämässä. Minusta täällä naiset hieman liikaa ajattelevat itseään passiivisina objekteina, eivät aktiivisina tekijöinä. Onko miehen asia ymmärtää jo puolesta sanasta kuinka vähän nainen haluaa osallistua lasten elämään? Vai pitäisikö naisen tehdä tuo heti selväksi ja äänestää jaloillaan jos huomaa suhteen itselleen kehnoksi? Kaffepullan kirjoitus oli raikas poikkeus: tunnistat selkeästi omat rajasi ilman katkeruuden tai vihan tuomaa jälkimakua ;) Noin kun tekee ja selkeästi ilmaisee asiat jo tutustumisvaiheessa - ja pyytää miehen tekemään saman, niin löytyy ne sopivat parit ja sopimattomat ihmiset voi hyvästellä alkuunsa. Ulkonäkö taitaa olla se tärkein juttu minkä perusteella paria siellä valitaan. Entä jos rinnalle - tai niiden "missä oot töissä, millaisesta musiikista tykkäät" tyylisten kysymysten sijaan kysyisi suoraan "mitä etsit, mikä sulle on tärkeää". Arvelisin, että suurin osa vanhemmista sanoo tuossa tärkeyskohdassa ne lapset ykkösasiakseen. Tuota voi sitten makustella kuinka hyvin mätsää, nuo tärkeä jutut ovat oikeasti ihmisen elämän arvoja, niihin sitä haluaa aikansa ja rahansa laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs mies jolla on lapsia, mutta nämä lapset eivät ole se "elämän tärkein juttu", eivätkä käy kylässä kovin usein? Tämän palstan perusteella olen ymmärtänyt että ainakin puolet eronneista miehistä on tällaisia, joita ei eron jälkeen tunnu lapset niin älyttömästi kiinnostavan?
No ihmisen luonteen ja arvojen kannalta pitäisin erittäin arveluttavana miestä ketä ei omat lapset kiinnosta eli ei jatkoon..Se on muuten kumma juttu että miehet, joilla on lapsia ja vaimo kiinnostavat kyllä monia naisia mutta ei eronneet lapselliset.
Pitäisin arveluttavana myös sitä, mikäli lapset kyläilisivät vain silloin tällöin. Toisaalta mielipiteeseeni vaikuttaa myös se, etten miellä isiä seksuaalisiksi ihmisiksi. Samasta syystä kierrän myös ne naimisissa olevat kaukaa. Mies tuntuisi jotenkin todella käytetyltä ja inhottavalta siinä tapauksessa, että on valinnut itselleen naisen ja perhe-elämän mutta pitäisi samalla vierasta piirakkaakin maistaa. Luvalla vieraissa käyvät tietysti eri juttu mutta yleensä perheellistyneen miehen tummat silmänaluset ja nuhjaantunut olemus paljastavat tämän.
Minulta saavat olla todellakin rausassa.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos rinnalle - tai niiden "missä oot töissä, millaisesta musiikista tykkäät" tyylisten kysymysten sijaan kysyisi suoraan "mitä etsit, mikä sulle on tärkeää". Arvelisin, että suurin osa vanhemmista sanoo tuossa tärkeyskohdassa ne lapset ykkösasiakseen. Tuota voi sitten makustella kuinka hyvin mätsää, nuo tärkeä jutut ovat oikeasti ihmisen elämän arvoja, niihin sitä haluaa aikansa ja rahansa laittaa.
Tää on todellakin totta. Ihmiset ihastuu ihan älyttömiin juttuihin toisessa, ja sitten ollaan vihaisia ja katkeria, kun se toinen ei ollutkaan sellainen kuin olisi halunnut. Tuossa yksi syy miksi viihdyn sinkkuna, nämä ihastumiset on monella aikuisellakin vielä ihan naurettavaa teinitouhua.
Jos mä tapaan miehen, kenen kanssa haluaisin ehkä seurustella, sanon: " vaikutat kivalta ja voitais viettää aikaa yhdessä silloin tällöin. Mutta ykkönen et mun elämässä tule olemaan ikinä, ne paikat vietiin jo. Eli jos tämä ei ole sulle ok, jatka matkaa."
Se mikä mua ihmtetyttyy lapsia omaavien parinhankinnassa, on se, miten moni on valmis uhraamaan lastensa hyvinvoinnin, koska eivät kestä itse olla yksin. Viittaan siis nyt näihin uusperhekuvioihin ja siihen miten lapsia riepotellaan kodista toiseen.
Mun mielestä lasten pitäisi tulla aina ykkösenä. Ja naisen pitäisi tajuta, että jos mies laittaa hänet lastensa edelle, se on aina todella huono merkki. Ei parisuhdetta sellaiselle miehelle, ennen kuin aikuistuu ja miettii arvojärjestyksensä kuntoon. Eikä mielellään silloinkaan. Tai voihan sitä tapailla, mutta nämä uusperheet pitäisi kyllä kieltää lailla.
🇺🇦🇮🇱
Ei mulla muuta sanottavaa, kuin että toivon että lapselliset ihmiset pyrkisivät deittaamaan toisia lapsellisia ihmisiä, ja lapsettomat lapsia. Jos mulla olisi lapsia niin en varmana kehtaisi ryhtyä kosiskelemaan elämääni ihmistä, jolla lapsia ei ole. Epätasapainoinen tilanne. Kun kummallakin on lapset taakkana sitä suhtautuu toisenkin lapsiin eri tavalla - ja on omaa kokemusta lapsista.
Itse en deittaisi lapsellista miestä ja minusta se on ihan OK. Itselläni ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta sanottavaa, kuin että toivon että lapselliset ihmiset pyrkisivät deittaamaan toisia lapsellisia ihmisiä, ja lapsettomat lapsia. Jos mulla olisi lapsia niin en varmana kehtaisi ryhtyä kosiskelemaan elämääni ihmistä, jolla lapsia ei ole. Epätasapainoinen tilanne. Kun kummallakin on lapset taakkana sitä suhtautuu toisenkin lapsiin eri tavalla - ja on omaa kokemusta lapsista.
Itse en deittaisi lapsellista miestä ja minusta se on ihan OK. Itselläni ei ole lapsia.
Mutta kuule kun jotkut lapsettomat ihan itse hakeutuvat lapsellisten seuraan, jopa rakastuvat ja haluavat jakaa elämänsä näiden kanssa. Kukaan ei pakota sinua samaan, mutta jospa annat muiden tehdä omat päätökset omalla kohdallaan. Ei mulla muuta sanottavaa.
Viisitoista vuotta sitten kauniina sinkkuna minulle lapsen omaava mies oli ehdoton ei. Joku veti herneet nenäänkin tästä ja sanoi että olenkin kuule tosi varakas vaikka 4-vuotiaan isä. Löysin päälle kolmekymppisenä lapsettoman miehen ja saatiin omat lapset ja olin tyytyväinen. Onni ei ollut kestävää niin minusta tuli yh miehen häipyessä. Nyt tapailen komeaa eronnutta miestä jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Lapsetonta en ottaisi koska tilanne olisi epätasapainossa. Ymmärrän täysin että lapseton nainen ei halua miehen lasten hoitotädiksi ja kulujen maksajaksi. Miksi haluaisi en minäkään halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisitoista vuotta sitten kauniina sinkkuna minulle lapsen omaava mies oli ehdoton ei. Joku veti herneet nenäänkin tästä ja sanoi että olenkin kuule tosi varakas vaikka 4-vuotiaan isä. Löysin päälle kolmekymppisenä lapsettoman miehen ja saatiin omat lapset ja olin tyytyväinen. Onni ei ollut kestävää niin minusta tuli yh miehen häipyessä. Nyt tapailen komeaa eronnutta miestä jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Lapsetonta en ottaisi koska tilanne olisi epätasapainossa. Ymmärrän täysin että lapseton nainen ei halua miehen lasten hoitotädiksi ja kulujen maksajaksi. Miksi haluaisi en minäkään halunnut.
Ei toisen lapsen hoitajaksi ja kulujen maksajaksi kukaan varmasti haluakaan, mutta tasavertaiseksi kumppaniksi ja arjen ja juhlan jakajaksi voi halutakin. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että on myös sellaisia lapsettomia, jotka ajattelevat toisin kuin tässä ketjussa suurin osa. Mulla on kaksi lasta ex-liitosta ja minä taas en ikinä lähtisi perustamaan uusperhettä yhdenkään jo lisääntyneen kanssa. En koskaan haluaisi siihen mun lapset, sun lapset, meidän lapset peliin. Seurustelen lapsettoman miehen kanssa (joka muuten ihan itse ja ihan omasta päätöksestään otti minuun aikanaan kontaktia) enkä tiedä tulenko koskaan hänenkään kanssaan asumaan saman katon alla, mutta hänen kanssaan voisin sitä jopa harkita, yhdenkään lapsellisen miehen kanssa en sitä edes ajattelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisitoista vuotta sitten kauniina sinkkuna minulle lapsen omaava mies oli ehdoton ei. Joku veti herneet nenäänkin tästä ja sanoi että olenkin kuule tosi varakas vaikka 4-vuotiaan isä. Löysin päälle kolmekymppisenä lapsettoman miehen ja saatiin omat lapset ja olin tyytyväinen. Onni ei ollut kestävää niin minusta tuli yh miehen häipyessä. Nyt tapailen komeaa eronnutta miestä jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Lapsetonta en ottaisi koska tilanne olisi epätasapainossa. Ymmärrän täysin että lapseton nainen ei halua miehen lasten hoitotädiksi ja kulujen maksajaksi. Miksi haluaisi en minäkään halunnut.
Ei toisen lapsen hoitajaksi ja kulujen maksajaksi kukaan varmasti haluakaan, mutta tasavertaiseksi kumppaniksi ja arjen ja juhlan jakajaksi voi halutakin. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että on myös sellaisia lapsettomia, jotka ajattelevat toisin kuin tässä ketjussa suurin osa. Mulla on kaksi lasta ex-liitosta ja minä taas en ikinä lähtisi perustamaan uusperhettä yhdenkään jo lisääntyneen kanssa. En koskaan haluaisi siihen mun lapset, sun lapset, meidän lapset peliin. Seurustelen lapsettoman miehen kanssa (joka muuten ihan itse ja ihan omasta päätöksestään otti minuun aikanaan kontaktia) enkä tiedä tulenko koskaan hänenkään kanssaan asumaan saman katon alla, mutta hänen kanssaan voisin sitä jopa harkita, yhdenkään lapsellisen miehen kanssa en sitä edes ajattelisi.
En minäkään enää yhteistä lasta halua. Koen vaan että saman kokenut tukee minua paremmin kuin lapseton mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisitoista vuotta sitten kauniina sinkkuna minulle lapsen omaava mies oli ehdoton ei. Joku veti herneet nenäänkin tästä ja sanoi että olenkin kuule tosi varakas vaikka 4-vuotiaan isä. Löysin päälle kolmekymppisenä lapsettoman miehen ja saatiin omat lapset ja olin tyytyväinen. Onni ei ollut kestävää niin minusta tuli yh miehen häipyessä. Nyt tapailen komeaa eronnutta miestä jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Lapsetonta en ottaisi koska tilanne olisi epätasapainossa. Ymmärrän täysin että lapseton nainen ei halua miehen lasten hoitotädiksi ja kulujen maksajaksi. Miksi haluaisi en minäkään halunnut.
Ei toisen lapsen hoitajaksi ja kulujen maksajaksi kukaan varmasti haluakaan, mutta tasavertaiseksi kumppaniksi ja arjen ja juhlan jakajaksi voi halutakin. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että on myös sellaisia lapsettomia, jotka ajattelevat toisin kuin tässä ketjussa suurin osa. Mulla on kaksi lasta ex-liitosta ja minä taas en ikinä lähtisi perustamaan uusperhettä yhdenkään jo lisääntyneen kanssa. En koskaan haluaisi siihen mun lapset, sun lapset, meidän lapset peliin. Seurustelen lapsettoman miehen kanssa (joka muuten ihan itse ja ihan omasta päätöksestään otti minuun aikanaan kontaktia) enkä tiedä tulenko koskaan hänenkään kanssaan asumaan saman katon alla, mutta hänen kanssaan voisin sitä jopa harkita, yhdenkään lapsellisen miehen kanssa en sitä edes ajattelisi.
En minäkään enää yhteistä lasta halua. Koen vaan että saman kokenut tukee minua paremmin kuin lapseton mies.
Ihmiset on erilaisia. Samanlainen tausta ei automaattisesti tarkoita sitä, että oltaisiin ns. samoilla aalloilla. Oman kokemukseni mukaan jotkut lapselliset miehet ovat kirjaimellisesti juuri sitä, lapsellisia. Jotkut lapsettomat miehet taas voivat esim. itse olla eroperheistä ja sitä kautta ajatusmaailmaltaan hyvinkin samanlaisia eronneiden naisten kanssa. Minä olen tältä nykyiseltä miesystävältäni (joka siis lapseton) saanut paljon enemmän henkisesti kuin ex-mieheltäni koskaan. Hänkin on ollut parissakin pitkässä (lapsettomassa) parisuhteessa aiemmin, ja silti sanoo saavansa meidän suhteelta enemmän kuin mistään muusta aiemmin.
Mä en kenenkään kättä olisi lähtenyt vääntämään, enkä ketään suhteeseen kanssani pakottaisi. Sitä mä en vaan käsitä kun täällä tuntuu olevan niin mustavalkoista tää ajattelu. Lapsettomat pysykööt lapsettomissa ja lapselliset lapsellisissa. Ihmisiä ja tilanteita on erilaisia, enkä tajua mitä se on keneltäkään pois jos kaksi ihmistä löytää toisensa. Oli näillä lapsia tai ei.
Olen eronnut mies jolla on lapsia, ja tarkoitus olisi löytää lapseton nainen tai nainen jolla on korkeintaan yksi lapsi. Miksi? Ei siksi että olisin ahne vaan koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin, jossa on sun ja mun lapset. Siis kuten edellinen kirjoittaja asian hyvin esitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut mies jolla on lapsia, ja tarkoitus olisi löytää lapseton nainen tai nainen jolla on korkeintaan yksi lapsi. Miksi? Ei siksi että olisin ahne vaan koska en halua mihinkään uusperhehelvettiin, jossa on sun ja mun lapset. Siis kuten edellinen kirjoittaja asian hyvin esitti.
Onnea yritykselle, sitä tarvitaan! Toivottavasti olet lukenut ketjun ja sen myötä ymmärrät että lapset ovat seurustelukumppanilla valtaosalle merkittävä miinus ja osalle täysi nou nou. Et voi siis itse tavoitella lapsetonta kumppania niin ettet samalla hyväksy/ymmärrä, että myös nainen haluaa lapsettoman kumppanin. Tämä tuntuu olevan valtaosalle miehistä hankala ymmärtää.
Tätä ketjua kun lukee, niin ei voi olla ajattelematta että naiset taitaa kaiken kaikkiaan olla kaikessa paljon ehdottomampia. Ilmiselvästi "lapsellisilla" naisilla on helpompaa sinkkumarkkinoilla kuin vastaavassa tilanteessa olevilla miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus jopa kylmä katkeroitunut lapseton nainenkin voi muuttua kun kohtaa hänen mielestään miellyttävän miehen jonka ainoa heikkous tai huonous olisi se että hänellä on lapsi , jos se lapsi olisi murrosiässä tai vanhempi niin se vaan parantuisi suhteen onnistumismahdollisuuksia enemmän.
Tietysti on kyllä niitäkin naisia jotka eivät tingi tai tee mitään myönnytyksiä siihen viidenkymmenen kohdan vaatimuslistaan joka miestä odottaa ja ehkä juuri siinä se suurin ero miesten ja naisten välillä juuri onkin , miesten toivelista on kymmenen kohtainen ja naisen viisikymmentä kohtainen . Voiko nyt päätellä jotain ? Mielestäni kyllä voi .
Ainakin sen että miehet siis useammat heistä ovat paljon joustavampia ja realistisempia kuin suurin osa naisista valitettavasti .
Kuule, kyllä niitä "katkeroituneita" ovat nimenomaan eronneet lapselliset. Lapsettomilla elämä on huomattavasti mutkattomampaa, siksi en näe mitään syytä miksi ikinä sotkeutuisin yh-isien ilottomaan arkeen eksäsotkuineen. Setvikää sotkunne keskenänne, katkerien yh-äippien kanssa.
Kahden lapsettoman suhde on ihanan spontaani ja säätämisestä vapaa. Muistat varmaan nuoruudestasi? Ei ole ihme, että juuri nuoruuteen kaivataan takaisin. Elämä, joka on intohimon sanelemaa, ei velvollisuuksien, on aika ihanaa. Pätee myös suhteisiin, siksi iso Hell No yh-isille.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kyllä niitä "katkeroituneita" ovat nimenomaan eronneet lapselliset. Lapsettomilla elämä on huomattavasti mutkattomampaa, siksi en näe mitään syytä miksi ikinä sotkeutuisin yh-isien ilottomaan arkeen eksäsotkuineen. Setvikää sotkunne keskenänne, katkerien yh-äippien kanssa.
Kahden lapsettoman suhde on ihanan spontaani ja säätämisestä vapaa. Muistat varmaan nuoruudestasi? Ei ole ihme, että juuri nuoruuteen kaivataan takaisin. Elämä, joka on intohimon sanelemaa, ei velvollisuuksien, on aika ihanaa. Pätee myös suhteisiin, siksi iso Hell No yh-isille.
Et ole tainnut hetkeen saada?
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei voi olla ajattelematta että naiset taitaa kaiken kaikkiaan olla kaikessa paljon ehdottomampia. Ilmiselvästi "lapsellisilla" naisilla on helpompaa sinkkumarkkinoilla kuin vastaavassa tilanteessa olevilla miehillä.
Samaa mieltä. Mä sinänsä ymmärrän kaikkia osapuolia. Onhan elämä mutkattomampaa, jos ei ole uusperhekuvioita ja kumppanin exiä koko ajan elämässä mukana. Mutta ainakin tämän ketjun perusteella lapsettomalle miehelle naisen lapset ei tunnu olevan niin ehdoton no-no kuin lapsettomalle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ei voi olla ajattelematta että naiset taitaa kaiken kaikkiaan olla kaikessa paljon ehdottomampia. Ilmiselvästi "lapsellisilla" naisilla on helpompaa sinkkumarkkinoilla kuin vastaavassa tilanteessa olevilla miehillä.
Samaa mieltä. Mä sinänsä ymmärrän kaikkia osapuolia. Onhan elämä mutkattomampaa, jos ei ole uusperhekuvioita ja kumppanin exiä koko ajan elämässä mukana. Mutta ainakin tämän ketjun perusteella lapsettomalle miehelle naisen lapset ei tunnu olevan niin ehdoton no-no kuin lapsettomalle miehelle.
Niin tai sitten miehillä ei ole juuri vaihtoehtoja, koska suurimmalla osalla naisista on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Toimii täydellisesti, jos mies jättää entiset lapset taakseen ja teette yhteisiä. Kuulostaa julmalta, mutta on parasta kaikille.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, lasten hylkääminen on sairas teko.
Ihan normaalia. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kokeile itse.