Silloin kun lasten kurittaminen oli laillista, paheksuttiinko kurittavia vanhempia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin paheksuttiin sitä, jos joku ei kurittanut lastaan, kun tämä teki jotain luvatonta. Näin minun lapsuudessani 1970-luvun alussa. Ympäristössäni ruumiillista kuritusta pidettiin luonnollisena ja tärkeänä osana kasvatusta. En tiedä silloisesta ympäristöstäni ketään, jonka kotona sitä ei olisi käytetty.

Oliko se kuritus nyrkillä vetämistä päähän, kurkusta nostamista seinälle ja siitä täydellä voimalla lattiaan ja sen päälle potkimista? .

Ei tietenkään. Tyypillisiä rangaistuksia olivat tuohon aikaan lievemmistä toilailuista luunappi tai tukistaminen, vakavimmista koivuvitsalla tai remmillä piiskaaminen. Enkä minä sitä mitenkään puolustele. Kerroin vain, mikä tilanne oli minun lapsuudessani, kun sitä kysyttiin.

Juurikin näin. 

Olen syntynyt 1974. Sain lapsena risusta ja hyppynarusta sekä tukkapöllyä. En kuitenkaan mielestäni tehnyt mitään kamalaa. 12-vuotiaana sain litsarit poskelle. Sen jälkeen ruumiillinen kuritus loppui. Tai kasvatus, mitä mieltä äitini on edelleen.

Olen syntynyt veljieni kanssa 50-luvulla. Meillä ei ollut vitsa käytössä lainkaan. Äitini sääli naapurin työmiesperheen lapsia, sillä heidän piti hakea vitsa itse metsästä. Tosin ei heitäkään usein lyöty vitsalla. Yllättävää on se, että isääni ja hänen veljiäänkään ei koskaan oltu rangaistu fyysisesti. Setäni olivatkon poikkeuksellisen tasapainoisia miehiä, kuten isänikin.

Tukkapöllyjä olen saanut ja luunappeja sekä koivuniemenherraa ihan olan takaa.

Joskus kuritus meni yli ja oli liian kovaa. Meillä piiskan käyttäjä oli isä. Yleensä siskon kanssa saatiin yhtä aikaa, housut kinttuihin perse paljaana pyllöttämään ja isä antoi piiskan viuhua. Olin katkera ja vihainen oikeutetusti. Opin näyttelemään katumusta, oikeudentuntoni sanoi ettei tekemisemme ollut missään suhteessa kuritukseen. Tähän liittyi kurituksen jälkeen Raamatun jakeiden luku isän toimesta jolla oikeutti tekonsa. Myöhemmin on isä katunut että oli liian ankara ja pyytänyt anteeksi, asia oli vaivannut häntä pitkään. Olen antanut anteeksi ja isä on todella rakas minulle. 

Minulle kasvoi sisu, jos nöyristelin se oli näytelmää jota en oikeasti tarkoittanut. Kuritus loppui jossain vaiheessa murrosiän tietämissä.

Silloin kun olin lapsi, kirkko ja koulu käski lyömään. Isäni oli kuitenkin ilmeisesti jonkinlainen toisinajattelija, kun ei lyönyt koskaan. Varsinkaan humalassa, silloin hän oli iloinen ja vitsikäs. Selvinpäin korkeintaan nippuria, siis huomautus siitä että asiasta oli jo puhuttu.

Mutta äiti ja paljon vanhempi sisko hakkasivat mennen tullen. Koulussa kyllä rajua tukkapöllyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vai oliko remmin antaminen yhtä arkinen asia kuin vaikkapa kaupassa käynti?

Oli arkista. Lasta vedeltiin remmillä ennen kauppareissua ja reissun jälkeen.

Auttoko? meillä ei semmoista ollut, lieneekö ollut liian vähän rahaa?

Kyllä paheksuttiin jo 50-luvulla, ainakin meillä kotona. Vaikka ruumiillisen kuritusta paheksuttiin, siihen ei kuitenkaan puututtu, niin kuin ei yleensä toisen perhe-elämää.

Muistan, kuinka vanhempani supattelivat keskenään ja säälivät lapsia ja jotenkin pitivät vanhempia yksinkertaisena tai omalaatuisena.

Lapsen ruumiillisen kurituksen lisäksi, perheväkivalta oli yleistä, jossa miehet hakkasivat vaimojaan ja äidit lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi hassulta ajatella, että on sellainen kiva keskiluokkainen perhe kivassa omakotitalossa... Sitten käydään  välillä vähän hakkaamassa lasta vyöllä paljaalle takapuolelle ja sitten palataan leipomaan keittiöön pullaa ja kaikki on niin idyllistä. Öö..?

Niin, ja ajattele, että ennen oli ihan tavallista että kivat perheenisät ja aviomiehet kävi huorissa. Eikä raiskaus avioliitossa ollut rikos.

"Ennen". Raiskaus avioliitossa tuli laittomaksi vasta vuonna 1994, siis ihan nykyaikana. Sitä ennen aviomies sai vapaasti raiskata vaimonsa ilman seurauksia. Järkyttävää.

Viisaat naiset tietenkin käyttivät hyväkseen tilannetta, ja ilmiantoivat paljon aiheettomia juttuja, mutta ne käyvät hyvin lyömäaseeksi. Jalkojenvälitutkivat saavat tieteellisiä todisteita. 

Tieteellisyys on sitä, että tehdään sopiva standardi tutkimukselle, jotta voidaan saada samanleisia vastauksia. Tämä toimii sosiologtassa, koska asioita pitää katsoa kulissien mukaan.

Meillä oli vitsa oven karmissa valmiina, saatiin vitsaa aika usein. Remmiin siirryttiin kun alettiin olla kouluikäisiä. Tukkapöllyä tuli myös usein, veljestä tuli munkin näköinen, kun faija nosti sen tukasta ilmaan ja tukka jäikin kouraan. Välillä isä löi, mitä käteen osui, hyppynarulla, köydellä, kerran se hermostui ja repi metallisen verhotangon, taivutti sen ja veteli sillä veljeä. Remmi jäi kun alettiin olla esiteini-ikäisiä. Veli alkoi saada nyrkistä, mulle riitti että se puristi käden nyrkkiin ja kähisi: Tapanko?

Silloinkin se saatto toki heittää esineitä päin, sit tuli sirpaleista viiltohaavoja ja kerran multa murtui ranne, kun se osuikin pahasti.

Ei siinä kummempaa syytä tarvinnut olla, että se hermostui. Auto ei lähtenyt käyntiin tai ei ollu rahaa bensaan tai sen päätä särki. Kun aloin teininä varasteleen ja ryyppään ja imppaan, ei se koskaan siitä suuttunu. Nauroi vaan ja kehu isän tytöks. Tarjosi joskus röökinkin.

Silloin maailma oli muutenkin erilainen. Yritin joskus puhua äidille, että pelottaa, kun se yks mies aina tulee tien viereen runkkaan kun meen niiden ohi, äiti vaan totesi jotain että ei saa keimailla vieraille miehille. Joo, olin 8. Yks naapuri puristeli mun 10-vuotiasta tyttökaveria, siitä mun vanhemmat puhuivat, että mitähän siitä tytöstä tulee kun on niin tyrkky.

Mitä oon yrittäny äidin kanssa noista keskustella, se toteaa vaan, että niin silloin tehtiin ja mitä noita nykynuoria katsoo, niin ois kannattanu niitäkin kurittaa. Aikoinaan kun lapseni parivuotiaana vaan vikisi ja valitti, äiti ehdotti (käsittääkseni ihan tosissaan) että auttaiskohan vitsa, että hiljenis.

Muutama mun kaveri sai kans vitsaa tai remmiä kotona, mutta ei kellään tutulla ollut ihan sellaista kuin meillä.

Mun faija on jo kuollu. Mä olen sille edelleen aika usein ihan sairaan vihainen. Välillä on vaikeeta pitää omasta äidistäänkin.

Tutustuin muutamiin äiteihin 90-luvulla kun meillä oli samanikäisiä lapsia. Olin ihan järkyttynyt kun tajusin, että kaksi näistä äideistä antoivat pienille lapsilleen luunappeja ja toisen kotona oli remmi tuolin selkämyksellä. Sitten nelivuotias kertoo ihan pokkana, että vyö on siinä valmiina jos mä teen jotain pahaa.

Silloin paheksuttiin vanhempia, joiden lapset eivät käyttäytyneet hyvin esim. kaupassa, sukujuhlissa, julkisissa liikennevälineissä ym.

Vanhempani ovat syntyneet 50-luvulla. Äitiä ei kuritettu koskaan. Isääni on "rangaistu" lähes kaikella käteen osuvalla, muun muassa takasta kiskaistuilla puunhaloilla. Ihan varmaksi en mene sanomaan, mutta oon käsittänyt että syynä saattoi olla huono numero koulussa, epäonnistunut kotieläimien tappaminen tai vahingossa rikottu tavara.

Sinänsä isovanhempien taustat ovat hiukan erilaiset, esimerkiksi sotiminen oli kuulemma dramaattisesti muuttanut isäni isää. Eihän se mitään salaista tietoa ole, että paska leviää. Onneksi isästä on kuitenkin tullut poikkeuksellisen humaani ja järkevä ihminen.

68 ja kaikki muutkin, jotka olette saaneet kotona kokea idioottimaista, narsistista ja törkeää väkivaltaa, olen todella pahoillani.