Silloin kun lasten kurittaminen oli laillista, paheksuttiinko kurittavia vanhempia

Mummo-tv-ohjelmassa muistan, että perheen isä uhkasi sitä tyttöä, että nyt kerrot (joku mummoon liittyvä asia) vai otetaanko remmi esiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan oikeasti niin, että ihan lähimenneisyydessä on vielä ollut vanhempia, jotka ovat vilpittömästi olleet sitä mieltä, että lasta kuuluu kurittaa nahkaremmillä tms. ja se on lapselle hyväksi? Siis motiivi on oikeasti ollut lapsen paras?

No ei varmasti mitenkään lähimenneisyydessä, ainakin 50 vuotta saa mennä taaksepäin. Sellaiset ihmiset joita on itseäänkin siten kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Mummo-tv-ohjelmassa muistan, että perheen isä uhkasi sitä tyttöä, että nyt kerrot (joku mummoon liittyvä asia) vai otetaanko remmi esiin.

Poikien kurittamisen vielä jotenkin ymmärtää :), mutta tyttöjen kurittaminen tuollain tuntuu jotenkin sairaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin paheksuttiin sitä, jos joku ei kurittanut lastaan, kun tämä teki jotain luvatonta. Näin minun lapsuudessani 1970-luvun alussa. Ympäristössäni ruumiillista kuritusta pidettiin luonnollisena ja tärkeänä osana kasvatusta. En tiedä silloisesta ympäristöstäni ketään, jonka kotona sitä ei olisi käytetty.

Samoin 70-luvun lapsena totean, että kumman hiljaa meidän perheen hakkaamisistakin oltiin, jos ne muka olivat normaalia toimintaa. Mummoni sai näistä asioista kuulla ja kauhuissaan kysyi minulta, onko tämä totta. Hävetti niin paljon, etten halunnut edes tunnustaa.

--

Hiljattain näytetyssä jaksossa Super Nanny todisti Amerikankiertueella, kuinka perheen isä hakkasi vyöllä kehitysvammaista poikaansa. Vyö lähti housuista, lapsi oli kauhuissaan ja kohta kuului oven takaa mäiskintää ja itkua. Ei taida olla Jenkeissä rikollista toimintaa tuollainen, koska tapahtumasta ei seurannut rikosilmoitusta ja vanhemmat pitivät toimintaansa oikeutettuna, koska sitä käytettiin heidän mielestään vain erittäin vakavissa tilanteissa ja harvoin. Heidän mielestään tämä oli ok, MUTTA siitä huolimatta eivät etukäteen kertoneet kasvatusmenetelmistä puhuessaan, että tämmöistäkin heillä harrastetaan. Tuskin olivat hljaa siksi, että olisiva asiasta kovinkaan ylpeitä tai että pitäisivät sitä neutraalina.

Koska hakkaamista harjoittavat vain jollain tavalla kipeät ihmiset, siihen sisältyy samaa kipua kuin hakkaajaan itseensä. Ihminen, joka lyö lasta eikä pidä sitä minään ei ehkä häpeä, koska on itsekin jollain tasolla hajalla. Sellaista aikakautta ei olekaan, jolloin kaikki olisivat kurittaneet lapsiaan ruumiillisesti sanoi siihen yleinen mielipide mitä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harva on antanut mitään remmiä lapsilleen, tai edes piiskaa koivunvitsalla enää "nykyaikana" eikä läheskään kaikki kurittaneet niin rankalla kädellä edes "ennenvanhaan". Se että on annettu rangaistukseksi luunappi tai tukistettu, on sitä mikä oli suht normaalia, ja varmasti on melko yleistä vieläkin, oli laki tai ei. 

En ymmärrä miksi "lasten kurittaminen" mielletään nykyään joksikin hakkaamiseksi, kyllä hakkaaminen on ollut väkivaltaa ja lain vastaista aina, silloin 80-luvulla sitten kiellettiin myös tukistaminen.

Kyllä "remmi" oli ihan hyväksyttyä tuolloin. Sitähän on perinteisesti pidetty hyvänä ja turvallisena tapana kurittaa, koska takapuolessa ei ole mitään vahingoittuvia osia.

Ei ollut. En ole koskaan kuullut kenenkään kertovan että olisi remmillä lyöty (paitsi tällä palstalla). Kyllä joku remmillä hakkaaminen on ollut vain ja ainoastaan sairaiden ihmisten juttu, kyllä normaali vanhempi on tajunnut että se riittää että kädellä läpsäisee takapuolelle, ei siihen mitään remmiä tarvita että ottaisi tosi kipeää, se on jo sadistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin paheksuttiin sitä, jos joku ei kurittanut lastaan, kun tämä teki jotain luvatonta. Näin minun lapsuudessani 1970-luvun alussa. Ympäristössäni ruumiillista kuritusta pidettiin luonnollisena ja tärkeänä osana kasvatusta. En tiedä silloisesta ympäristöstäni ketään, jonka kotona sitä ei olisi käytetty.

Oliko se kuritus nyrkillä vetämistä päähän, kurkusta nostamista seinälle ja siitä täydellä voimalla lattiaan ja sen päälle potkimista? Enpä usko. Pikku luunappi ei olisi tuntunut missään, mutta tuo oli pelkästään sairasta väkivaltaa heikompaa kohtaan. Omaa lastani en ole milloinkaan pahoinpidellyt. Sattumoisin en ole vanhempieni kanssa enää tekemisissä. Tosin nämä tapahtumat tapahtuivat kahdeksankymmentäluvulla.

Nimenomaan isä ja äiti vuoron perään veti lasta lättyyn. Siis nyrkillä. Sitten nostettin kurkusta seinälle ja taas lättyyn.

Vierailija kirjoitti:

vai oliko remmin antaminen yhtä arkinen asia kuin vaikkapa kaupassa käynti?

Oli arkista. Lasta vedeltiin remmillä ennen kauppareissua ja reissun jälkeen.

Nyt tekisi mieli, vahvempi kun olen, henkisesti ja fyysisesti, käydä palvelutalossa vetäisemässä lakana vanhuksen alta niin että tippuisi naamalleen lattialle. Sen jälkeen vähän monottaa. Oppisihan olemaan. Eikös niin? Vahvemman lailla kun eletään ja toimitaan. Tämähän se oppi oli.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lapsi 70-luvulla. Kyllä moni sai selkään. Minäkin.

Kyllä niistä lasten kesken puhuttiin ja sanottiin, että "taas tuli selkäsaunat". Ei tietääkseni/kuulteni kukaan paheksunut.

Fyysinen kuritus oli osa koulunkin arkea. Tukasta kannettiin käytävään, jos oli mistä ottaa kiinni.

Kuritus loppui kotona jo teini-ikään mennessä. Koulussakin se väheni silloin selvästi.

En kanna kaunaa. Se ei tuntunut kuitenkaan pahoinpitelyltä...vaikea selittää. Lopuksi aina sovittiin.

Ei kaunaa.

Kaikki veteli lapsia remmillä ja vitsalla ja halolla päähän ja tykättiin että niin piti tehdä.

Opettaja huiteli karttakepillä lapsia parhaansa mukaan.

Minua ei hakattu lapsena. Uhka tosin oli olemassa ja se uhka pelkästään

teki minusta pelokkaan ja aran ihmisen. Omia lapsiani olen tietoisesti pyrkinyt kasvattamaan ilman pelottelua . Mua oikeesti oksettaa kaikki noi höpinät "kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harva on antanut mitään remmiä lapsilleen, tai edes piiskaa koivunvitsalla enää "nykyaikana" eikä läheskään kaikki kurittaneet niin rankalla kädellä edes "ennenvanhaan". Se että on annettu rangaistukseksi luunappi tai tukistettu, on sitä mikä oli suht normaalia, ja varmasti on melko yleistä vieläkin, oli laki tai ei. 

En ymmärrä miksi "lasten kurittaminen" mielletään nykyään joksikin hakkaamiseksi, kyllä hakkaaminen on ollut väkivaltaa ja lain vastaista aina, silloin 80-luvulla sitten kiellettiin myös tukistaminen.

Kyllä "remmi" oli ihan hyväksyttyä tuolloin. Sitähän on perinteisesti pidetty hyvänä ja turvallisena tapana kurittaa, koska takapuolessa ei ole mitään vahingoittuvia osia.

Ei ollut. En ole koskaan kuullut kenenkään kertovan että olisi remmillä lyöty (paitsi tällä palstalla). Kyllä joku remmillä hakkaaminen on ollut vain ja ainoastaan sairaiden ihmisten juttu, kyllä normaali vanhempi on tajunnut että se riittää että kädellä läpsäisee takapuolelle, ei siihen mitään remmiä tarvita että ottaisi tosi kipeää, se on jo sadistista.

Remmi tarkoittaa kyllä ihan nahkavyötä, eikä mitään mystistä kidutusvälinettä. Ja vyöllä kurittaminen ei ollut mitenkään tavatonta. Onhan se tietyllä tavalla "kliinisempää", kun ei suoraan kädellä kosketa pepulle. Ei vyön käyttäminen tarkoittanut automaattisesti sitä, että verille asti hakattiin. Voi sitä käyttää hellemminkin.

Kaikenlaisia ihmisiä on ollut aina, myös niitä sadistisia ja hulluja. Lämmin myötätuntoni heille, jotka ovat sellaisen uhriksi joutuneet.

Fyysisen kurittamisen kulttuuri on kuitenkin pääsääntöisesti ollut sellainen, että vitsaa tms. on käytetty todella isoista rikkeistä - ei pienistä arkipäiväisyyksistä. Isoista rikkeistä esimerkkejä olisivat vaikkapa kaupasta varastaminen, tupakointi tai tässä ketjussa mainituista heikoille jäille meneminen - siinähän aiheutuu todellinen hengenvaara. Varmasti on lapsia, jotka ovat saaneet selkäsaunoja ihan vain siitä, että ovat osuneet isän tielle tämän ollessa huonolla tuulella - mutta ei se mikään maan tapa ollut.

Ennen lasten piti kunnioittaa aikuisia (vanhempiaan ja myös esim. opettajia). Kuriton kakara oli vanhemmilleen julkinen häpeän aihe, ja siitä kurittomuudesta kyllä pyrittiin eroon. En toki kannata fyysistä kuritusta, mutta kaipaan kyllä takaisin aikaa, jolloin lapset ja nuoret sietivät tylsyyttä, oppivat tekemään työtä ja kunnioittamaan muita. Nykyvideon teinit, jotka heittävät opettajaa esineillä tai kehottavat tätä imemään munaa, olisi ennen välittömästi erotettu koulusta määräajaksi.

Sama paitsi 90 luvulla. Siis minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin paheksuttiin sitä, jos joku ei kurittanut lastaan, kun tämä teki jotain luvatonta. Näin minun lapsuudessani 1970-luvun alussa. Ympäristössäni ruumiillista kuritusta pidettiin luonnollisena ja tärkeänä osana kasvatusta. En tiedä silloisesta ympäristöstäni ketään, jonka kotona sitä ei olisi käytetty.

Oliko se kuritus nyrkillä vetämistä päähän, kurkusta nostamista seinälle ja siitä täydellä voimalla lattiaan ja sen päälle potkimista? .

Ei tietenkään. Tyypillisiä rangaistuksia olivat tuohon aikaan lievemmistä toilailuista luunappi tai tukistaminen, vakavimmista koivuvitsalla tai remmillä piiskaaminen. Enkä minä sitä mitenkään puolustele. Kerroin vain, mikä tilanne oli minun lapsuudessani, kun sitä kysyttiin.

Minkä ikäisiä yleensä kuritettiin remmillä? Oliko se isommille lapsille tarkoitettu tapa vai miten?

Kaiken ikäisiä kuritettiin remmillä. Hakkaaminen aloitettiin varovasti lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, ensin varovasti ja sitten nyrkillä turpaan ja remmiä persuksiin ja selkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harva on antanut mitään remmiä lapsilleen, tai edes piiskaa koivunvitsalla enää "nykyaikana" eikä läheskään kaikki kurittaneet niin rankalla kädellä edes "ennenvanhaan". Se että on annettu rangaistukseksi luunappi tai tukistettu, on sitä mikä oli suht normaalia, ja varmasti on melko yleistä vieläkin, oli laki tai ei. 

En ymmärrä miksi "lasten kurittaminen" mielletään nykyään joksikin hakkaamiseksi, kyllä hakkaaminen on ollut väkivaltaa ja lain vastaista aina, silloin 80-luvulla sitten kiellettiin myös tukistaminen.

Kyllä "remmi" oli ihan hyväksyttyä tuolloin. Sitähän on perinteisesti pidetty hyvänä ja turvallisena tapana kurittaa, koska takapuolessa ei ole mitään vahingoittuvia osia.

Ei ollut. En ole koskaan kuullut kenenkään kertovan että olisi remmillä lyöty (paitsi tällä palstalla). Kyllä joku remmillä hakkaaminen on ollut vain ja ainoastaan sairaiden ihmisten juttu, kyllä normaali vanhempi on tajunnut että se riittää että kädellä läpsäisee takapuolelle, ei siihen mitään remmiä tarvita että ottaisi tosi kipeää, se on jo sadistista.

Remmi tarkoittaa kyllä ihan nahkavyötä, eikä mitään mystistä kidutusvälinettä. Ja vyöllä kurittaminen ei ollut mitenkään tavatonta. Onhan se tietyllä tavalla "kliinisempää", kun ei suoraan kädellä kosketa pepulle. Ei vyön käyttäminen tarkoittanut automaattisesti sitä, että verille asti hakattiin. Voi sitä käyttää hellemminkin.

Mitä väliä sillä on sanotaanko remmi vai vyö, sama asia. En ole kuullut myöskään että vyöllä tai millään muullakaan olisi hakattu. Kyllä se läpsäiseminen tai tukistaminen oli se mitä tehtiin yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hakattu lapsena. Uhka tosin oli olemassa ja se uhka pelkästään

teki minusta pelokkaan ja aran ihmisen. Omia lapsiani olen tietoisesti pyrkinyt kasvattamaan ilman pelottelua . Mua oikeesti oksettaa kaikki noi höpinät "kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

Aika omituista että sinua ei "hakattu" lapsena, ja silti pelkäsit, minkälaista henkistä väkivaltaa on mahtanut olla jos niin kova pelko on tullut? Kyllä minä ainakin uhkailen lapsiani kun ne tekee jotain tosi typerää ja kiellettyä, mutta ei ne mua silti pelkää, ei vaikka joskus otan hiuksista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan oikeasti niin, että ihan lähimenneisyydessä on vielä ollut vanhempia, jotka ovat vilpittömästi olleet sitä mieltä, että lasta kuuluu kurittaa nahkaremmillä tms. ja se on lapselle hyväksi? Siis motiivi on oikeasti ollut lapsen paras?

Kyllä näin on ollut. Luulenpa, että syy on ollut se, ettei ole osattu ohjata ja kasvattaa lasta sanallisesti ja myötätuntoisesti millään tavalla ja on katsottu, että mikä tahansa keino on parempi kuin ei keinoja ollenkaan. Ehkä vanhempi on jopa ajatellut, että koska hänestäkin tuntuu pahalta, tämän täytyy olla tehokasta.

Ainoa varma lopputulos on se, että kiintymyssuhde on palasina ja lapsi pitää tarkemmin huolta siitä, ettei jää kiinni asioista, joita pidetään huonona käytöksenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hakattu lapsena. Uhka tosin oli olemassa ja se uhka pelkästään

teki minusta pelokkaan ja aran ihmisen. Omia lapsiani olen tietoisesti pyrkinyt kasvattamaan ilman pelottelua . Mua oikeesti oksettaa kaikki noi höpinät "kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

Aika omituista että sinua ei "hakattu" lapsena, ja silti pelkäsit, minkälaista henkistä väkivaltaa on mahtanut olla jos niin kova pelko on tullut? Kyllä minä ainakin uhkailen lapsiani kun ne tekee jotain tosi typerää ja kiellettyä, mutta ei ne mua silti pelkää, ei vaikka joskus otan hiuksista kiinni.

Voi miten typerä ajatus luulla, ettei uhkailu jättäisi lapsiin jälkeä. Luit jo yhden todistuksen asiasta ja  tässä tulee toinen. Jo yksistään se, että vihjaillaan remmistä, on henkistä väkivaltaa.

Eksäni on syntynyt -88 ja heillä isä käytti anteliaasti koivuniemen herraa. Turpaan kuulemma tuli milloin mistäkin ja ensimmäisen kerran vasta parin kuukauden ikäisenä.

Eksäni vanhemmat ovat syntyneet joskus 60-luvun lopulla. En voi kuin ihmetellä, että äitinsä on sallinut VAUVAN hakkaamisen. Ihmekös eksä on pihalla kuin lumiukko, on päihdeongelmaa, todella vääristynyt moraalikäsitys jne. Ei myöskään pidä vääränä tuota väkivaltaa.

MInä esitin eräälle tuttava vanhukselle kysymyksen: Onko sinun mielestäsi tukkapölly tai remmi oikea kasvatusmuoto lapselle? Vastaus: Ei missään nimessä. Meidän suvussa loppui tukkapöllyt, remmit, luunapit, ja korvatillikat v: 1984 alussa. Hyvä että lasta ei saa lyödä.