Silloin kun lasten kurittaminen oli laillista, paheksuttiinko kurittavia vanhempia

70-luvulla omien lapsiensa lyömistä pidettiin normaalina, Kekkosen kautta jatkettiin poikkeuslailla, Ida ja Jörn kieriskelivät hiekalla eikä kukaan ollut kuullut sanaa "pedofilia".

Minun isäni lopetti väkivallan ketjun. Hän oli itse kohtuullisen villi lapsi ja isoisäni teki matkatyötä. Viikon synnit kerattiin kasaan ja isoisä kuuli niistä, kun tuli työmatkoiltaan. Ja perjantai-iltana isäni sai sitten piiskaa.

Kaikki tämä pilasi isän ja iso-isän välit. Aikuisina välit olivat asialliset, mutta eivät koskaan läheiset. Isä ei koskaan oppinut luottamaan isoisään.

Tuskin noita rangaistuksia kukaan silloin paheksui. Paitsi se pieni poika joka pelkäsi isänsä kotiintuloa.

Onko ihan oikeasti niin, että ihan lähimenneisyydessä on vielä ollut vanhempia, jotka ovat vilpittömästi olleet sitä mieltä, että lasta kuuluu kurittaa nahkaremmillä tms. ja se on lapselle hyväksi? Siis motiivi on oikeasti ollut lapsen paras?

Ainakin lopputulos on että ei ole minkäänlaista arvostusta ko. henkilöä kohtaan, ei ole voinut koskaan luottaa mummona, jäljellä on vain halveksunta lapsenhakkaajaa kohtaan.

Olen syntynyt -59, vanhempani 30 -luvulla.

En ole milloinkaan saanut selkääni, vaikka "Koivuniemen herrasta" muistan joskus vihjaillun. En muista myöskään, että luunapit tai tukistukset olisivat kuuluneet lapsuuteeni.

Naapurin lapset saivat selkäänsä. Ainakin meillä sitä paheksuttiin... Ja luulen, että se oli se yleisempi ajattelutapa kuin ruumiillisen kurituksen pitäminen arkipäiväisenä kasvatuskeinona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi hassulta ajatella, että on sellainen kiva keskiluokkainen perhe kivassa omakotitalossa... Sitten käydään  välillä vähän hakkaamassa lasta vyöllä paljaalle takapuolelle ja sitten palataan leipomaan keittiöön pullaa ja kaikki on niin idyllistä. Öö..?

Mitenköhän se "paluu arkeen" käytännössä tapahtui? Jos lapsi on ensin täydellisesti alistettu ja nöyryytetty tuollaisella kurittamisella, miten siitä yhtäkkiä voisi jatkaa normaalia arkea kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Ei lapsi yleensä kokenut täydellisenä alistamisena ja nöyryytyksenä. Käsitys asiasta oli lapsellakin eri, kun ruumiillista kuritusta käytettiin joka paikassa. Yleensä lapsi ajatteli itsekin, että oli kurituksen ansainnut. Lapsi koki kurituksen suunnilleen samana kuin nykylapsi sen, että kännykkä otetaan päiväksi takavarikkoon.

Se kyllä koettiin pahana, jos rangaistus tuntui epäoikeudenmukaiselta, esim. sai rangaistuksen tavaran rikkomisesta, vaikka ei ollutkaan rikkonut sitä itse tai ei ainakaan tahallaan, vaan ihan vahingossa.

Ja erikseen oli sitten ne perheet, joissa kuritus oli täysin suhteetonta tekoon nähden. Näissä perheissä lapsille jäi taatusti paha katkeruus. Minä en nyt puhu niistä, vaan ihan tavallisista perheistä, joissa kuritusta käytettiin, mutta kuitenkin "kohtuuden" rajoissa.

Enkä tosiaankaan puolusta kuritusta. Kerron vain, miten se minun lapsuudessani nähtiin.

4

Meillä ainakin oli vitsa kirjahyllyn päällä ja siitä muistutettiin jos teki jotain ei niin hyväksyttyä. Tästä vitsasta sain muistaakseni vain kaksi kertaa, mutta uhkana se oli aina. Enkä ole katkera noista ollenkaan, vaikka en omia lapsia todellakaan fyysisesti kurita.

Elin lapsuuteni 70-luvun lopusta 80-luvun puoliväliin. Näin jälkikäteen ajateltuna henkinen väkivalta oli selkäsaunoja pahempaa. En koskaan saanut selkään tarkoituksellisesti tehdystä pahasta teosta vaan vahingoista - kuten vaikka isän kylpypyyhkeen tiputtamisesta kostealle kylppärin lattialle (kun olin liian lyhyt, tavoittelin toki omaani). Ihan siis tahattomia pieniä tekoja. Näiden selkäsaunojen kohtuuttomuus suututti siis jo pienenä, jostain tarkoituksella tehdystä kolttosesta olisi ottanut mieluummin selkään.

Ja selkäänsaannin jälkeen tosiaan saatettiin hyvitellä juurikin leipomalla pullaa ja kutsumalla syömään, kun halusi vaan olla omassa huoneessaan ja kadota pois. Täysin jakomielitautista kasvatusta siis.

Lapsuuden perinnöksi jäikin sitten persoonallisuushäiriö.

Oliko lasten hakkaaminen kiihottavaa silloin? kirjoitti:

70-luvulla omien lapsiensa lyömistä pidettiin normaalina, Kekkosen kautta jatkettiin poikkeuslailla, Ida ja Jörn kieriskelivät hiekalla eikä kukaan ollut kuullut sanaa "pedofilia".

Ennen kaikki taisi olla paremmin?!?!

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan oikeasti niin, että ihan lähimenneisyydessä on vielä ollut vanhempia, jotka ovat vilpittömästi olleet sitä mieltä, että lasta kuuluu kurittaa nahkaremmillä tms. ja se on lapselle hyväksi? Siis motiivi on oikeasti ollut lapsen paras?

Kyllä näin ajateltiin 1970-luvun alussa ihan yleisesti. Esim. muistan äitini antaneen alle kouluikäiselle pikkuveljelleni täysin harkitusti piiskaa koivuvitsalla, kun veli oli mennyt seikkailemaan heikoille jäille. Äidin motiivina oli puhtaasti se, että hän kuvitteli näin estävänsä sen, että veli menee heikoille jäille uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi hassulta ajatella, että on sellainen kiva keskiluokkainen perhe kivassa omakotitalossa... Sitten käydään  välillä vähän hakkaamassa lasta vyöllä paljaalle takapuolelle ja sitten palataan leipomaan keittiöön pullaa ja kaikki on niin idyllistä. Öö..?

Niin, ja ajattele, että ennen oli ihan tavallista että kivat perheenisät ja aviomiehet kävi huorissa. Eikä raiskaus avioliitossa ollut rikos.

"Ennen". Raiskaus avioliitossa tuli laittomaksi vasta vuonna 1994, siis ihan nykyaikana. Sitä ennen aviomies sai vapaasti raiskata vaimonsa ilman seurauksia. Järkyttävää.

Hyvin harva on antanut mitään remmiä lapsilleen, tai edes piiskaa koivunvitsalla enää "nykyaikana" eikä läheskään kaikki kurittaneet niin rankalla kädellä edes "ennenvanhaan". Se että on annettu rangaistukseksi luunappi tai tukistettu, on sitä mikä oli suht normaalia, ja varmasti on melko yleistä vieläkin, oli laki tai ei. 

En ymmärrä miksi "lasten kurittaminen" mielletään nykyään joksikin hakkaamiseksi, kyllä hakkaaminen on ollut väkivaltaa ja lain vastaista aina, silloin 80-luvulla sitten kiellettiin myös tukistaminen.

Omat vanhempani olivat tavallisia duunareita ja ulospäin normaaleja. Seinien sisällä he tukistivat, napauttivat päähän, raahasivat komeroon ja kuristivat. Ihan kasvatusmielessä. Isä puhui lasten kuullen kaksimielisiä ja olihan kaikki huumorikin telkkarissa kaksimielistä ja naista halveksivaa. Oksettaa ajatella 70 ja 80 luvun touhua.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harva on antanut mitään remmiä lapsilleen, tai edes piiskaa koivunvitsalla enää "nykyaikana" eikä läheskään kaikki kurittaneet niin rankalla kädellä edes "ennenvanhaan". Se että on annettu rangaistukseksi luunappi tai tukistettu, on sitä mikä oli suht normaalia, ja varmasti on melko yleistä vieläkin, oli laki tai ei. 

En ymmärrä miksi "lasten kurittaminen" mielletään nykyään joksikin hakkaamiseksi, kyllä hakkaaminen on ollut väkivaltaa ja lain vastaista aina, silloin 80-luvulla sitten kiellettiin myös tukistaminen.

Kyllä "remmi" oli ihan hyväksyttyä tuolloin. Sitähän on perinteisesti pidetty hyvänä ja turvallisena tapana kurittaa, koska takapuolessa ei ole mitään vahingoittuvia osia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin paheksuttiin sitä, jos joku ei kurittanut lastaan, kun tämä teki jotain luvatonta. Näin minun lapsuudessani 1970-luvun alussa. Ympäristössäni ruumiillista kuritusta pidettiin luonnollisena ja tärkeänä osana kasvatusta. En tiedä silloisesta ympäristöstäni ketään, jonka kotona sitä ei olisi käytetty.

Oliko se kuritus nyrkillä vetämistä päähän, kurkusta nostamista seinälle ja siitä täydellä voimalla lattiaan ja sen päälle potkimista? .

Ei tietenkään. Tyypillisiä rangaistuksia olivat tuohon aikaan lievemmistä toilailuista luunappi tai tukistaminen, vakavimmista koivuvitsalla tai remmillä piiskaaminen. Enkä minä sitä mitenkään puolustele. Kerroin vain, mikä tilanne oli minun lapsuudessani, kun sitä kysyttiin.

Minkä ikäisiä yleensä kuritettiin remmillä? Oliko se isommille lapsille tarkoitettu tapa vai miten?

En usko, että tuo oli mikään ikään sidottu juttu. Toisissa perheissä käytettiin vakavampiin rikkeisiin remmiä, toisissa vitsaa. Meillä oli vain vitsa eikä remmistä koskaan puhuttukaan. Sen sijaan kaverini puhui remmillä piiskaamisesta jo alle kouluikäisenä.

60 - ja 70 - luvulla lapsuutta eläneenä tukkapöllyt ja läpsimiset vanhemmilta arkipäivää. Lisäksi koulussa opettaja löi karttakepilla ja puuviivottimella. Myös pulpetinkansi saatettiin iskeä päin sormia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi hassulta ajatella, että on sellainen kiva keskiluokkainen perhe kivassa omakotitalossa... Sitten käydään  välillä vähän hakkaamassa lasta vyöllä paljaalle takapuolelle ja sitten palataan leipomaan keittiöön pullaa ja kaikki on niin idyllistä. Öö..?

Niin, ja ajattele, että ennen oli ihan tavallista että kivat perheenisät ja aviomiehet kävi huorissa. Eikä raiskaus avioliitossa ollut rikos.

"Ennen". Raiskaus avioliitossa tuli laittomaksi vasta vuonna 1994, siis ihan nykyaikana. Sitä ennen aviomies sai vapaasti raiskata vaimonsa ilman seurauksia. Järkyttävää.

Ei saanut, vaikka tekoa ei voitukaan tuomita raiskauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin paheksuttiin sitä, jos joku ei kurittanut lastaan, kun tämä teki jotain luvatonta. Näin minun lapsuudessani 1970-luvun alussa. Ympäristössäni ruumiillista kuritusta pidettiin luonnollisena ja tärkeänä osana kasvatusta. En tiedä silloisesta ympäristöstäni ketään, jonka kotona sitä ei olisi käytetty.

Oliko se kuritus nyrkillä vetämistä päähän, kurkusta nostamista seinälle ja siitä täydellä voimalla lattiaan ja sen päälle potkimista? .

Ei tietenkään. Tyypillisiä rangaistuksia olivat tuohon aikaan lievemmistä toilailuista luunappi tai tukistaminen, vakavimmista koivuvitsalla tai remmillä piiskaaminen. Enkä minä sitä mitenkään puolustele. Kerroin vain, mikä tilanne oli minun lapsuudessani, kun sitä kysyttiin.

Minkä ikäisiä yleensä kuritettiin remmillä? Oliko se isommille lapsille tarkoitettu tapa vai miten?

Minä olen syntynyt -74 enkä ole koskaan kuullut että ketään olisi hakattu remmillä, vain tällä palstalla olen siitä lukenut, harvoin sitä tapahtuu edes kirjoissa tms. Mua on kyllä tukistettu ihan pienenä varmasti, kuten olen tehnyt myös omille lapsille viimeisenä keinona jos eivät muuten usko, isommat lapset kyllä jo uskoo puhetta. Vitsatkin oli lähinnä pelotteita, ehkä joskus ennen sotia niitä myös käytettiin.

Vitsa oli näkyvästi esillä monessa lapsuudenkaverini kodissa. Useimmiten riitti "Koivuniemen herrasta" muistuttaminen, mutta onhan sitä käytetty että on saatu pelotevaikutus aikaiseksi. Minun kodissani käytettiin muita, luultavasti vahingollisempia keinoja.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on lyöty vitsalla, remmillä, nyrkeillä, nokkosilla, ensimmäiseksi käteen osuvalla esineillä. Olen saanut useamman aivotärähdyksen alle 10-vuotiaana päähän kohdistuneista iskuista. Minut on teljetty useaksi tunniksi pimeään komeroon yms.

En muista olleeni erityisen hankala lapsi. Olin vain liian nuorten vanhempien esikoinen. Pahat tekoni olivat luokkaa kaadettu maitolasi, oksennettu ruoka (kamalaa sianmaksaa) ja työntekovelvoitteiden hutiloitu toteutus (esimerkistä käy hutiloitu kasvimaan kitkeminen) sekä pieksämisen myötä kasvanut uhmakkuus. Jo alakouluikäisenä nimittäin täräytin selkäsaunan jälkeen, että "vittu kärsitte, kun olette vanhoja ja avuttomia kuin lapset".

Uhmakkuuteni ilmeni mm. siten, että en suostunut itkemään, vaikka minua lyötiin usean minuutin ajan perseelle nahkavyöllä. Valehtelemaan opin nopeasti.

Ei tuo ollut mitään normaalia kasvatusta ja kurittamista, vaan sairasta väkivaltaa. Normaali kurittaminen oli aina ansaittua ja esim. tukistus, ei niin että ravistellaan niin että pää heiluu ja hiukset irtoaa. Kaipa sinäkin ymmärrät että tuo sun kohtelu ei ollut mitään kasvatusmielessä tehtyä, eikä liittynyt vanhempiesi ikään millään lailla?