Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin esittää hieman poikkeavan mielipiteen ja näkemyksen, alapeukuttakaa rauhassa - mutta miettikää edes ajatuksella läpi.

Meillä on tällä hetkellä ongelmana mm se, että lapset ja nuoret ovat todella henkisesti huonosti voivia. Heikkoja jopa sanoisi joku. On olemassa oikeaa masennusta, ahdistusta ja muuta psyykkistä häiriötä ja sairautta, mutta niitä ei ole sen enempää kuin aiemminkaan. Nyt luvut nostavat ylös huono elämänhallinta ja kyvyttömyys sietää pettymyksiä ja kyvyttömyys käsitellä vastoinkäymisiä. Jotenkin olemme paaponeet ja pehmustaneet lapiemme elämät siten, että normaalia elämää ei enää kestetä. Kovasti ei saa sanoa, punakynää ei saa käyttää, vertailla ei saa - ettei vaan tule paha mieli tai huono kuva itsestä. Elämänhallinta on hukassa ja kaikesta tulee lopulta paha mieli.

Kuitenkin psyykkinen terveys ja itsearvostus perustuu realistiseen (mutta positiiviseen) omaan kuvaan ja kykyyn sietää ja käsitellä pettymyksiä. Nyt yritetään karsia viimeisestkin mahdollisuudet rakentaa realistista omaakuvaa pois. Henkilö voi olla huono liikunnassa, mutta hyvä matematiikassa. Mitä sitten - hän oppii hyvässä ympäristössä hyväksymään ja käsittelemään tämän. Hän oppii kestämään sen, että en nyt tässä pärjää, mutta tuossa olen hyvä. Joku on hyvä matematiikassa, toinen kuvaamataidossa, kolmas liikunnassa ja neljäs musikaalinen jne. Nyt pitäisi jotenkin silotella osaaminen ja ei osaaminen pois. Todella huonokin pitäisi saada uskomaan, että oikeasti olet tosi hyvä. On ihan eri asia sanoa, että olet huono kuin että liikunta ei suju. Mutta sitäkään kun ei nykyisin saisi sanoa.

Miten lapsen etua ajaa se, että jos on rapakunnossa niin pitäisi joku hymynaama antaa ja sanoa, että huipusti menee verrattuna sinuun itseesi (ja jättää sanomatta, että alle 20v saat diabeteksen ja selkäkivun, mutta ei kiusata sinua sillä nyt)? Jos se rapakunto on saavutettu sohvalla ja konsoleiden ääressä niin eikö ole jo lapsen terveydenkin kannalta hyvä lapsi ja vanhemmat herätellä..? Miksi ei? Eri asia on tietysti vammaiset lapset.

Joku viisas on sanonut, että yläkouluikään mennessä lapsen tulisi muodostaa positiivinen, mutta realistinen kuva itsestään. Tässä minä olen hyvä, tässä en. Ja oppia hyväksymään omat heikkoutensa. Ketään ei saa nolata, eikä musertaa jos on lahjaton liikunnassa tai musiikissa tai matematiikassa jne. Mutta ei pidä antaa illuusiota muustakaan. Miksi pitäisi..?

Ääriesimerkki on tv:n laulukisoihin saapuvat variksen karmeat laulajat, jotka oikeasti kuvittelevat olevansa hyviä. Sitten kun koko kansakunta heille nauraa niin sekö sitten on hyvä tapa ymmärtää oma todellinen taso?

Kohta olemme varmaan siinä pisteessä, että lapsesi kirurgisen operaation suorittaa henkilö, joka ei sitä oikeastaan edes osaa, mutta on hyvä omaan tasoonsa nähden. Huonostihan se operaatio menee, mutta kirurgille ei saa tulla paha mieli.

Antakaa nyt niiden lasten muodostaa realistinen omakuva ja oppia sietämään pettymyksiä - ja sitä ettei jokainen oikeasti ole hyvä kaikessa. Tämän kaiken voi saavuttaa mollaamatta ja alistamatta, mutta ihan kuitenkin käyttäen vaikka niitä perinteisiä kouluarvosanoja, jotka nyt on verhottu hymynaamojen taakse. Curling -tyyppisesti kun niitä lapsia ei voi aina suojata - kyllä se maailman kovuus vastaan tulee. Mielummin siihen valmiina kun ei.

Hei! En ihan usko, että elämänhallinta on lapsilla ja nuorilla hukassa. Silloin entisaikaan, kun itse olin lapsi, töissä käytiin mielisairaaloista ja katuojista käsin, kun ei elämänhallinnalta paljoa vaadittu, lastensuojelu ei toiminut, eikä kukaan tiennyt, miten perheillä menee. Täällä saa joka päivä lukea entisten lasten tilityksiä, kuinka mitään tunteita ei saanut näyttää ja kaikki surut ja kivut luunmurtumia myöten piti hoitaa itse ja salassa ja likapyykki todellakin pestiin kotona. Ei kiitos tätä nostalgiaa takaisin, jooko? Se oli huonoa. Itseasiassa helikopterivanhempien lapset tutkitusti pärjäävät parhaiten. Kyllä, arkiliikuntaa lapsille, realistinen käsitys omista kyvyistä, hyvää itsetuntoa niin, ettei oma arvo riipu suorituksista. Realistinen käsitys omista taidoista tarkoittaa myös sitä, että nuori ihminen ei turhaan heti lannistu ja pidä itseään huonona pyrkiessään työelämään, jossa ei kaikille tuoleja riitä, vaan jaksaa suunnitella elämäänsä eteenpäin.

Huonoja kirurgeja tuskin jatkossakaan pukkaa, sillä opiskelemaan pääsyssä seula on niin tiukka.

-sen yhden autistilapsen äiti monta sivua sitten

Oletko paljon jutellut opettajien ja psykiatrian ammattilaisten kanssa tai katsonut tilastoja? Kyllä, elämän hallinta on todella hukassa monella ja Suomi johtaa lasten ja nuorten mielenterveysongelma tilastoja. Googlettapaakas lukuja. Ja tämä kaikki on tapahtunut curling -aikakaudella.

Erityslasten kohdalla tietenkin kriteerit ovat erilaiset.

Ymmärrän huolen ja uskon kyllä, että tilastot ovat karua luettavaa verrattuna muihin maihin, mutta en usko, että oikea lääke on se, että vähennetään tilastointia menneiden vuosikymenien tasolle ja uhkaillaan lapset hiljaisiksi kodin asioista. Eipä muuten ollut ennen erityislapsiakaan.

-se sama

Tuossa tulosten viestimisessä on vähän se vika, että se keskiverto suoritus, joka sanallisen kuvauksen perusteella on "riittävän hyvä", palkitaan tuollaisella vakavalla hymynaamalla. Eikö tarpeeksi hyvän pitäisi saada kuitenkin positiivinen naama, ja niiden huippujen vielä sitten jokin tästä astetta parempi?

Tuloksissa ei myöskään mitenkään korosteta sellaista "ensi kerralla paremmin" -asennetta tai ehdoteta, miten lapsi voisi jatkossa harjoitella kehittyäkseen tai tukeakseen omaa terveyttään. Surullinen hymynaama ei tarjoa mitään työkaluja ottaa vastuuta omasta toiminnastaan.

En jaksanut kaikkia kommentteja lukea mutta lyhyesti: myös meidän viidesluokkalainen vannoi testin jälkeen, että ikinä, ikinä ei tule enää tekemään mitään liikkumisen eteen. Eikä ole tehnyt. Ei lähde lenkille enää, en saa häntä mihinkään, mikä vähänkin vaikuttaa liikunnalta.

Tähän asti oli itsekseen lenkkeilevä, Cooperissa hyviä tuloksia juokseva ja tanssia harrastava tyttö. Mutta surunaamat oli liikaa.

Jos testin tarkoitus oli, että liikunnan harrastaminen loppuu, hyvin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas tyttö sai kaikista hymynaaman vatsalihaksia lukuunottamatta. Esim. vatsalihaksissa tekniikka vaikuttaa paljon. Täytti 11v ja on luokkansa pienimpiä kaikin puolin eikä ole kilpaurheilija, mutta harrastaa hyötyliikuntaa esim. polkee koulumatkat 3,5 km suuntaansa pyörällä. On aina ollut lahjakas liikunnallisesti ja omaa pallosilmää, mutta ei ole kuintekaan niitä notkeimpia. Voittaa vuotta vanhemmat koulun maastojuoksukisoissa. Hyvä että pärjää jossakin kun lukuaineet tökkii. Tiesin kyllä ennen testiä, että korkeintaan parista kohtaa voi saada muuta kuin hymynaaman.

Testihän kertoo lapsen OMASTA kunnosta ja motorisista taidoista, mutta niihän kertovat myös muutkin koulun kokeet.

Ohhoh, katsoin tuon move-vatsalihastestin youtubesta. Minulla on keskimäärin pidempi selkä kuin monella muulla ihmisellä, ja tuolla tavalla vatsalihasliikkeitä tehtynä saan ainoastaan alaselkäni kipeäksi. Eli saisin luultavasti surunaaman testistä sen takia, että PERINNÖLLISET OMINAISUUTENI eivät sovellu testiin.

Toisaalta pystyn pitämään staattista lankutusasentoa kyynärpäiden ja varpaiden varassa useita minuutteja, koska siinä ei kohdistu kipua alaselkään.

Sama juttu. Katsoin myös tuota punnerrusten määrää. Ysiluokkalaisen tytön on saatava 60 sekunnin aikana 39 naisten punnerrusta ja ysiluokkalaisen pojan 30 miesten punnerrusta saadakseen hymynaaman. Nuo ovat puhtaasti suoritettuina kovia suorituksia jo liikkuvalle aikuisellekin... Yksi juttu mikä näissä kuntotesteissä aina vituttaa on nimenomaan tuo puhdas suoritus. Monissa telkkariohjelmissa (esimerkiksi Bull vs Vertti) kuntotesteissä hyväksytään aivan onnettomatkin suoritukset ja muistelen samaa kyllä ihan omiltakin liikuntatunneilta. Jos esimerkiksi vajaat, perse ylhäällä tehdyt punnerruksetkin hyväksytään, asteikot ja tilastot vääristyvät hyvin nopeasti... 

Niin, oikeasti erinomainen taso on korkealla, tietysti. Se on erinomainen, eikä erinomaisiin tuloksiin missään pääse kuin pieni osa. Keskinkertainen ei ole erinomainen, eikä sillä tietenkään hymynaamoja saa. Suurin osa sijoittuu sinne keskitasolle ja sen kahta puolen. 

Niissä naama-arvioissa on se vika, että arvostelu haetaan vertailussa huippuun, mutta selitysosiossa naama tarkoittaakin arjen toimintakykyä. Ne ovat täysin eri asia!

Ei arjessa pärjäämiseen ole tarvetta saada maksimisuoritusta punnerruksissa, vatsalihaksissa tai piip-testissä. Arjessa pärjää sillä, että on RIITTÄVÄ lihaskunto ja terveys ylläpitää normaaleja arkipäivän tehtäviä.

Ei nuo rajat nyt todellakaan mitään valtavan kovia ole, mutta on paskapuhetta väittää, että kaikki noissa testeissä saavutettavat rajat olisivat tarpeellisia normaalissa arjessa suoriutumiseen. Oma kuutosluokkalainen poika juoksee jo nyt kevyesti yli kasiluokkalaisten hymynaamarajan (joukkueen testi), mutta tuskin hänen arkensa kovin paljoa huonompi olisi, vaikka tuo ei ylittyisikään.

Todella törkeää!! Oppilaalla on oikeus saada positiivisia kokemuksia itsestään, pärjäämisestään opintiellä. Jos on näin selkeät haasteet, ne pitää olla opetusvastuun tiedossa ja heidän pitää järjestää mahdollisuus tasavertaiseen suoriutumiseen omat lähtökohdat huomioiden. Miksi näin selkeät asiat on niin vaikea tajuta ja huomioida siellä koulumaailmassa. Ja sitten täällä on ne päällepäsmärit joilla ei ole suotu tunneälyä ymmärtää mitä tarkoittaa erityistarve tai -tuki. Ehdottomasti tee iso juttu tästä!!

Asiahan on niin, että tämäkin testi on vaan jatkoa nykyiselle lastenkyttäysmentaliteetille. Päiväkodissa ja eskarissa testaillaan ja etsitään "huolenaiheita" ja se jatkuu nyt tässä. Jos ei oo huipputulokset, niin sitten terkkari pitää palopuheet ja antaa elämäntapaohjeet. Ja jos ei kunto rupea paranemaan, niin sitten lastensuojeluilmoitus.

Onneksi meidän tyttö sai kaikista hymynaamat. Sinänsä en kyllä ymmärrä miten se on niin vaikeaa, ettei urheilijatkaan saa... kyllähän toi tyttö liikkuu ohjatuissa harrastuksissa 3 kertaa viikossa, mutta muuten se vaan pelaa pleikkaa, tietsikkaa ja täppäriä... Hyvät geenit? No ei ainakaan äidiltään.

T. kaikkea liikuntaa aina inhonnut liikuntatuntien surkimus

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tulosten viestimisessä on vähän se vika, että se keskiverto suoritus, joka sanallisen kuvauksen perusteella on "riittävän hyvä", palkitaan tuollaisella vakavalla hymynaamalla. Eikö tarpeeksi hyvän pitäisi saada kuitenkin positiivinen naama, ja niiden huippujen vielä sitten jokin tästä astetta parempi?

Tuloksissa ei myöskään mitenkään korosteta sellaista "ensi kerralla paremmin" -asennetta tai ehdoteta, miten lapsi voisi jatkossa harjoitella kehittyäkseen tai tukeakseen omaa terveyttään. Surullinen hymynaama ei tarjoa mitään työkaluja ottaa vastuuta omasta toiminnastaan.

Kyllä. Tavalliseen arjessa pärjäämiseen riittäisi hymynaama, ja jos joku siitä pääsee yli, tulkoon siitä vaikka silmäniskunaama, plussanaama tai papukaijamerkkinaama. Tai antakaa vaikka mitali, mutta arjessa selviytymiseen riittävä suoritus on hymynaaman arvoinen, piste. Sen pitää riittää, ja sen pitää kelvata.

Joku mainitsikin osuvasti, että koulun liikuntatestit on verrattavissa siihen, että kerran vuodessa laitetaan kaikki harjoittelematta japanin kokeeseen ja haukutaan, kuinka huonoja kaikki ovat.

iRobot

Voehan trobontti sentään.

Muziikkia

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsikin osuvasti, että koulun liikuntatestit on verrattavissa siihen, että kerran vuodessa laitetaan kaikki harjoittelematta japanin kokeeseen ja haukutaan, kuinka huonoja kaikki ovat.

Tai äidin kielen kokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Muziikkia

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

E-vr-rrr-r-yy-yyy booodeeeee tiittii ti tiit tiit ti tiit tit tii ti 

come on..  tiittii ti tiit tiit ti tiit tit tii ti move it!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesitason saavuttaminen testissä ei vaadi paljoa. Se ei ole kehitetty huippu-urheilijoille. Entä jos myönnettäisiin vaan ihan ääneen, että olemme päästäneet lapsemme rapakuntoon.

No enpä sanoisi että rapakunnossa on liikunnallinen poikani, joka treenaa omaehtoisesti lajiaan lähes päivittäin, pelaa kilpajoukkueessa jalkapalloa (valittu valmennuksen toimesta), ohjatut treenit 3-4 x 1,5 h /vko, sekä muuta liikuntaa ihan huvin vuoksi vähintään suositusten verran. Silti vain pari hymynaamaa, yksi surunaama ja loput keskitasoa.

kyllä tässä jotain arjalaista yli-ihmistä tavoitellaan.

Tyttöni sai kaikista paitsi yhdestä hymynaaman eikä treenaa mitään lajia. Onkin vain puoleksi suomalaista verta, joka varmaan selittääkin sitten testissä pärjäämisen. Suomalaiset pärjää testissä kun vaatimustaso on tehty ulkomaalaisten lasten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesitason saavuttaminen testissä ei vaadi paljoa. Se ei ole kehitetty huippu-urheilijoille. Entä jos myönnettäisiin vaan ihan ääneen, että olemme päästäneet lapsemme rapakuntoon.

No enpä sanoisi että rapakunnossa on liikunnallinen poikani, joka treenaa omaehtoisesti lajiaan lähes päivittäin, pelaa kilpajoukkueessa jalkapalloa (valittu valmennuksen toimesta), ohjatut treenit 3-4 x 1,5 h /vko, sekä muuta liikuntaa ihan huvin vuoksi vähintään suositusten verran. Silti vain pari hymynaamaa, yksi surunaama ja loput keskitasoa.

kyllä tässä jotain arjalaista yli-ihmistä tavoitellaan.

Tyttöni sai kaikista paitsi yhdestä hymynaaman eikä treenaa mitään lajia. Onkin vain puoleksi suomalaista verta, joka varmaan selittääkin sitten testissä pärjäämisen. Suomalaiset pärjää testissä kun vaatimustaso on tehty ulkomaalaisten lasten mukaan.

piti olla : Suomalaiset EI pärjää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesitason saavuttaminen testissä ei vaadi paljoa. Se ei ole kehitetty huippu-urheilijoille. Entä jos myönnettäisiin vaan ihan ääneen, että olemme päästäneet lapsemme rapakuntoon.

No enpä sanoisi että rapakunnossa on liikunnallinen poikani, joka treenaa omaehtoisesti lajiaan lähes päivittäin, pelaa kilpajoukkueessa jalkapalloa (valittu valmennuksen toimesta), ohjatut treenit 3-4 x 1,5 h /vko, sekä muuta liikuntaa ihan huvin vuoksi vähintään suositusten verran. Silti vain pari hymynaamaa, yksi surunaama ja loput keskitasoa.

kyllä tässä jotain arjalaista yli-ihmistä tavoitellaan.

Tyttöni sai kaikista paitsi yhdestä hymynaaman eikä treenaa mitään lajia. Onkin vain puoleksi suomalaista verta, joka varmaan selittääkin sitten testissä pärjäämisen. Suomalaiset pärjää testissä kun vaatimustaso on tehty ulkomaalaisten lasten mukaan.

piti olla : Suomalaiset EI pärjää...

Päinvastoin, suomalaiset lapset ovat keskimäärin hyvin liikunnallisia ja lahjakkaita nimenomaan teini-ikään saakka. Pärjäävät joukkue- ja yksilölajeissa erinomaisesti kansainvälisesti. Sitten tapahtuu jotain, kun lähestyessä täysi-ikää ja aikuisuutta kehitys loppuu.

Ehkä kyse on suomalaisen kulttuurin vaatimuksesta pyrkiä työelämään (opiskelut jne.) sen sijaan, että voisi täysipäiväisesti olla urheilija. Sitähän pidetään edelleen vain leikkinä ja lasten juttuna, kyllä tosimiehen pitää räkä poskella puita kaataa ja tienata elanto. Ja naisen mennä sairaanhoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tulosten viestimisessä on vähän se vika, että se keskiverto suoritus, joka sanallisen kuvauksen perusteella on "riittävän hyvä", palkitaan tuollaisella vakavalla hymynaamalla. Eikö tarpeeksi hyvän pitäisi saada kuitenkin positiivinen naama, ja niiden huippujen vielä sitten jokin tästä astetta parempi?

Tuloksissa ei myöskään mitenkään korosteta sellaista "ensi kerralla paremmin" -asennetta tai ehdoteta, miten lapsi voisi jatkossa harjoitella kehittyäkseen tai tukeakseen omaa terveyttään. Surullinen hymynaama ei tarjoa mitään työkaluja ottaa vastuuta omasta toiminnastaan.

Voi voi. Hymiöistäkö tässä nyt sitten paha mieli tuli? Vai pitäisikö keskitasoisiakin kutsua erinomaisiksi, kun ovat "riittävän hyviä"?

Vierailija kirjoitti:

Aivan, 65, lopetetaan arviointi HETI! Kaikenlainen tiedon keruu ja testaaminen tulee lopettaa, ja lapset pitää kääriä vällyihin ja peittoihin liikuntatuntien ajaksi tekemään mielessään itsensä rakastamis-harjoituksia.

Tai jos rimaa pitää laskea, niin lasketaan sitten niin paljon että rasvamaksaiset diabeetikkopullukatkin pääsevät liikkatesteistä heittämällä läpi, kera hymynaamojen!

Olisitte onnellisia, että täällä sentään toistaiseksi yritetään vaatia lapsilta jonkinlaista tasoa.

Terveeltä lapselta saakin odottaa enemmän. Mutta entäs minun lapseni, jolla on dyspraksia eli ihan lasten neurologisella poliklinikalla todettu motoristen toimintojen koordinaatiohäiriö. Aivot tietävät, mitä pitää tehdä, mutta käskyt eivät mene perille ja näin ollen esimerkiksi haarahyppy ei luonnistu kunnolla. Lapsi saa kuntoutusta ja kehittyy kyllä motorisilta taidoiltaan, mutta hitaammin kuin toiset. Onko reilua, että hänet lytätään koulussa ja hänen taitonsa arvioidaan samalla viivalla muiden kanssa?

Move ei vaikuta numeroihin koulussa mitenkään. Huoltajalle tuli lappu asiasta kotiin, jossa pitää allekirjoittaa lupa sille, että tiedot voi siirtää terveystarkastukseen 5.luokalla. Kyse on tämänhertkisestä lapsen tilanteesta ja käsittääkseni kyse on väestötasolla tehtävästä kartoituksesta, mikä fyysinen tila on nykyään lapsilla. Seuraava testi on kasiluokalla yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan, 65, lopetetaan arviointi HETI! Kaikenlainen tiedon keruu ja testaaminen tulee lopettaa, ja lapset pitää kääriä vällyihin ja peittoihin liikuntatuntien ajaksi tekemään mielessään itsensä rakastamis-harjoituksia.

Tai jos rimaa pitää laskea, niin lasketaan sitten niin paljon että rasvamaksaiset diabeetikkopullukatkin pääsevät liikkatesteistä heittämällä läpi, kera hymynaamojen!

Olisitte onnellisia, että täällä sentään toistaiseksi yritetään vaatia lapsilta jonkinlaista tasoa.

Terveeltä lapselta saakin odottaa enemmän. Mutta entäs minun lapseni, jolla on dyspraksia eli ihan lasten neurologisella poliklinikalla todettu motoristen toimintojen koordinaatiohäiriö. Aivot tietävät, mitä pitää tehdä, mutta käskyt eivät mene perille ja näin ollen esimerkiksi haarahyppy ei luonnistu kunnolla. Lapsi saa kuntoutusta ja kehittyy kyllä motorisilta taidoiltaan, mutta hitaammin kuin toiset. Onko reilua, että hänet lytätään koulussa ja hänen taitonsa arvioidaan samalla viivalla muiden kanssa?

Ei ole reilua. Pitäisi olla eri arvostelu, jos toimintakyvyssä on puutteita. Paralympialaisten tyylisesti luokiteltu.