Elän miehen omistamassa asunnossa. Kuinka jakaa asumiskulut?

Minäkin asun miehen asunnossa, naimisissa olemme olleet yli 6 v ja kokoajan tilanne ollut sama. En maksa asumisestani mitään vuokraa miehelleni. Olen joskus ehdottanut hänelle, että jos ostaisimme puoliksi uuden asunnon tai minä ostaisin puolet tästä asunnosta, mutta se ei hänelle käy (hänella lapsia edellisestä avioliitosta, varmaan heidän vuoksi). Joten, en myöskään halua kartuttaa hänen omaisuuttaan kun itselläni olisi mahdollisuus harkita toisenlaisiakin vaihtoehtoja. Näin olemme päätyneet tähän tilanteeseen, eräänlainen kompromissi (vaikka tämä asunto ei olekaan mikään unelmani).

Asumme kahdestaan omistamassani 3h+k. Minulla on vielä asuntolainaa muutama kymppitonni jäljellä, jota lyhennän 450 euroa kuukaudessa. Vastike on 330 euroa. Mies maksaa minulle 150 euroa kuussa asumisesta. Ruuat maksamme puoliksi, molemmilla on omat autot.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette ole naimisissa tai edes kihloissa, niin reilua on, että maksat puolet vastikkeesta ja sähköstä ym. Sen lisäksi esim 250 euroa tuosta 650 euron lainanlyhennyksestä. Minusta mies voi antaa sinulle hiukan "alennusta" eli ei tuota lyhennysosuutta 50/50 tarvitse jakaa. Mutta mielestäni pelkkä 50% vastikkeesta ja sähköstä on liian vähän. Jos mies ei olisi sijoittanut asuntoon niin hän olisi voinut sijoittaa rahat vaikka osakkeisiin. Ei se asunto hänellekään ilmainen ole.

Lainanlyhennys ei ole kulu, vaan omaan asuntoon säästöön laitettavaa rahaa. On vähän outoa, jos sellainen maksaa asuntolainaa, joka ei edes asuntoa omista, eikä tule omistamaan. Asuntohan on miehen, ja vaikka toinen maksaisikin siitä osuuden lainanlyhennysten muodossa, ei hän tule omistamaan siitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olin nuori, kun asuttiin silloisen miehen kanssa yhdessä ja vuokralla. Juuri ennen häitä sanoikin ei kiitos. Siinä olisi ollut karvas paikka, jos olisi toisen asuntoa rahoittanut  vuositolkulla ja sitten jäädä tyhjän päälle.

Eli se perustuu kateellisuuteen? Itse ajattelen, että ne asumisen kulut on se mikä kaikkineen lainalyhennyksineen se on. Se huomioidaan kokonaisuudessaan asumisessa ja laitetaan noin puoliksi. Jos lainakulut on suuret niin toinen maksaa vain kohtuullisen verran asumisestaan. Miksi toinen saisi asua melkein ilmaiseksi maksamalla puolet vastikkeesta ja toinen mahdollistaisi asunnossa asumisen maksamalla lainaa??

Asianhan voi helposti ratkaista sillä, että kuukausittaisiin menoihin lisätään lainalyhennyksen kokoinen summa, joka menee sen toisen henkilökohtaiselle säästötilille.

Aivan, mutta usein ongelmaksi tulee se että vähemmän tienaavalla ei ole mahdolisuus laittaa yhtä paljon säästöön kuin paremmin tienaavalla. Ptäisikö dilemaa lähestyä säästösumman kautta? Jos asunnon omistaja käyttää lainan lyhetämiseen 500€/kk, niin toisen tuloista menisi ensin myös 500€ säästötilille tai osakkeisiin tai sijoitusasuntoon tai mihin sitten meneekään ja jäljelle jäävistä rahoista varattaisiin kummallekkin vaikka 500€ omiin kuluihin ja kummaltakin kaikki loput menisi yhteiselle tilelle yhteisiin kuluhin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olin nuori, kun asuttiin silloisen miehen kanssa yhdessä ja vuokralla. Juuri ennen häitä sanoikin ei kiitos. Siinä olisi ollut karvas paikka, jos olisi toisen asuntoa rahoittanut  vuositolkulla ja sitten jäädä tyhjän päälle.

Eli se perustuu kateellisuuteen? Itse ajattelen, että ne asumisen kulut on se mikä kaikkineen lainalyhennyksineen se on. Se huomioidaan kokonaisuudessaan asumisessa ja laitetaan noin puoliksi. Jos lainakulut on suuret niin toinen maksaa vain kohtuullisen verran asumisestaan. Miksi toinen saisi asua melkein ilmaiseksi maksamalla puolet vastikkeesta ja toinen mahdollistaisi asunnossa asumisen maksamalla lainaa??

Asianhan voi helposti ratkaista sillä, että kuukausittaisiin menoihin lisätään lainalyhennyksen kokoinen summa, joka menee sen toisen henkilökohtaiselle säästötilille.

Ja tällaisessa tilanteessa tilillesästäjällä ei kyllä ole mitään oikeutta nauttia asunnossa elämisestä.

Nainen maksaa vastikkeen ja säästää omalle tililleen joten nainen voisi käytännössä asua asunnon häkkivarastossa, käydä välillä lämmittelemässä vastikkeen lämmöstä asunnossa ja viedä roskia taloyhtiön roskikseen. Sitten takaisin häkkivarastoon.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta saa sen käsityksen että suhteet ja yhteen muutto perustuu ainostaan taloudelliseen hyötyyn. Miksi lähteä sellaiseen suhteeseen?

Talous on aina vääjäämättä yksi osa mikä täytyy jotenkin ratkaista yhteistaloudessa. Jokainen sitten tekee omat ratkaisunsa sen mukaan että mihin suostuu tai mitä sietää eri elämänosa-alueilla kun puhutaan asioiden jakamisesta puolison kanssa. Aika usein näyttää menevän niin että toinen joustaa enemmän, yleensä se saa enmmän kynsilleen joka rakasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olin nuori, kun asuttiin silloisen miehen kanssa yhdessä ja vuokralla. Juuri ennen häitä sanoikin ei kiitos. Siinä olisi ollut karvas paikka, jos olisi toisen asuntoa rahoittanut  vuositolkulla ja sitten jäädä tyhjän päälle.

Eli se perustuu kateellisuuteen? Itse ajattelen, että ne asumisen kulut on se mikä kaikkineen lainalyhennyksineen se on. Se huomioidaan kokonaisuudessaan asumisessa ja laitetaan noin puoliksi. Jos lainakulut on suuret niin toinen maksaa vain kohtuullisen verran asumisestaan. Miksi toinen saisi asua melkein ilmaiseksi maksamalla puolet vastikkeesta ja toinen mahdollistaisi asunnossa asumisen maksamalla lainaa??

Asianhan voi helposti ratkaista sillä, että kuukausittaisiin menoihin lisätään lainalyhennyksen kokoinen summa, joka menee sen toisen henkilökohtaiselle säästötilille.

Ja jos tarkemmin miettii, niin kumpainenkin saa itse päättää että minkäsuuruista siivua pistää säästöön, ei sen tarvi olla saman suuruinen siivu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas loistava osoitus näennäisesti tasaisesta jaosta. Käytännössä molemmat käyttävät rahaa saman verran, mutta miehen rahat menevät hänen oman omaisuuden kartuttamiseen/oman auton käyttöön ja nainen maksaa molempien juoksevat elinkulut.

Eihän se tee tilanteesta yhtään tasavertaisempaa, että mies teoriassa maksaa asuntonsa kulut yksin, mutta nainen maksaa vastaavan osuuden miehen muita kuluja, kuten talouden kaikki ruuat.

Ja jos nainen asuisi vuokralla, niin mitäs hänen omaisuutensa arvolle sitten kävisi? Hän kerryttää joka tapauksessa jonkun omaisuutta, ja asumalla miehen kanssa hän voi säästää vuokrakuluista.

Niin mitäs väliä sillä onko riistäjä puoliso vai vuokranantaja, pääasia että joku hyötyy.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi muuttaa vuokralle toisen asuntoon. Jos hän ei minua halua asumaan kanssani siten että maksan omat kuluni, hän voi puolestani asua ihan yksin tai muuttaa sitten vaikka kanssani yhteiseen vuokra-asuntoon jossa molemmat on muutenkin tasavertaisia.

Mitkä ovat omat asunnon suhteen kulusi? Puolet yhtiövastikkeesta ja vesimaksu+sähköt+vakuutukset? Niinpä. Eli sitten mies tarjoaa sinulle käytännössä useamman satasen säästön vuokrakuluissa/kk? Reilu meininki.

Vierailija kirjoitti:

Niin mitäs väliä sillä onko riistäjä puoliso vai vuokranantaja, pääasia että joku hyötyy.

Mistä sinä sen riiston tuohon revit? Onko se jotain riistoa, että maksaa asumisestaan? Miksi asunnon omistaja ei saisi hyötyä myös rahallisesti siitä, että asuntoa jakaa joku toinen?

Aika hämmentävää että suurin osa täällä ajattelee noin että asunnon omistajan tulee olla se joka hyötyy taloudellisesti ja on ok että vuokralla asujalla menee saman verran rahaa asumiseen kuin mitä menisi vuokralla tai mitä maksaa puolisolle. Ei se nyt minusta ihan reilua ole että yhteenmuutosta kaikki hyöty menee toisen hyväksi.

Ja tässä ei ole vielä puitu yhtään sitä että miten tasa-arvo toteutuu jos asutaan tosiaan toisen asunnossa, meneekö se helposti siihen että "minun kämppä, minun säännöt, jos ei kelpaa niin tuossa on ovi".

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitäs väliä sillä onko riistäjä puoliso vai vuokranantaja, pääasia että joku hyötyy.

Mistä sinä sen riiston tuohon revit? Onko se jotain riistoa, että maksaa asumisestaan? Miksi asunnon omistaja ei saisi hyötyä myös rahallisesti siitä, että asuntoa jakaa joku toinen?

Ota alivuokralainen.

En todellakaan ymmärrä sitä että asunnon omistajlle pitäisi tulla kaikki hyöty yhteen muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitäs väliä sillä onko riistäjä puoliso vai vuokranantaja, pääasia että joku hyötyy.

Mistä sinä sen riiston tuohon revit? Onko se jotain riistoa, että maksaa asumisestaan? Miksi asunnon omistaja ei saisi hyötyä myös rahallisesti siitä, että asuntoa jakaa joku toinen?

En minä ainakaan suostuisi tuollaiseen järestelyyn että maksan puolisolle saman mitä maksaisin vuokraa.

t.mies

Järkyttävää lukea näitä, kovaäänisesti tasa-arvoa huutavassa Suomessa. Näyttää kuin vieläkin naisen sukupuolinen oikeus ja vaatimus olisi heittäytyä elämään miehen tulojen ja talouden varaan, kustannettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika hämmentävää että suurin osa täällä ajattelee noin että asunnon omistajan tulee olla se joka hyötyy taloudellisesti ja on ok että vuokralla asujalla menee saman verran rahaa asumiseen kuin mitä menisi vuokralla tai mitä maksaa puolisolle. Ei se nyt minusta ihan reilua ole että yhteenmuutosta kaikki hyöty menee toisen hyväksi.

Ja tässä ei ole vielä puitu yhtään sitä että miten tasa-arvo toteutuu jos asutaan tosiaan toisen asunnossa, meneekö se helposti siihen että "minun kämppä, minun säännöt, jos ei kelpaa niin tuossa on ovi".

t. mies

Kyllä se haittaa ihan arkipäiväistäkin elämää ja aina sen tappioksi, joka ei omista asunnosta mitään.

Mua ainakin harmitti, että mitään kiinteitä ratkaisuja ei voinut/kannattanut tehdä asuntoon sisustukseen/remontointiin, koska tiedostin hyvin että heittäisin rahat ns.  "kankkulan kaivoon" koska myytäessä ne jäävät asuntoon ja itse en hyödy niistä mitään.

Minulla ei myöskään ollut sanavaltaa asunto-osakeyhtiössä, koska en ollut omistaja, eli minulla ei ollut päätäntävaltaa asioissa, jotka koskivat esim. pihaamme tai muita selkeästi asumisympäristöömme liittyviä asioita. 

Harmitti myös että sen koko ajan olisin voinut maksaa omaa asuntoani pois ja kerryttää omaisuutta, nyt minulta ns. "riistettiin" mahdollisuus tähän, rahat olisivat riittäneet oman asunnon maksuun mutta sijoitusasunto + omat elinkulut olivat jo liikaa.

Miehen asunnosta en olisi voinut ostaa osuutta koska olisin menettänyt ensiasunnonostajan verovapauden, eli se olisi ollut vain typerää.

Eli te, jotka mietitte näitä ratkaisuja tai yhteenmuuttoa, niin uskokaa: Hankkikaa YHTEINEN asunto, älkää muuttako toisen omistamaan asuntoon! Vaikka väkisin ajatte tämän läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitäs väliä sillä onko riistäjä puoliso vai vuokranantaja, pääasia että joku hyötyy.

Mistä sinä sen riiston tuohon revit? Onko se jotain riistoa, että maksaa asumisestaan? Miksi asunnon omistaja ei saisi hyötyä myös rahallisesti siitä, että asuntoa jakaa joku toinen?

En minä ainakaan suostuisi tuollaiseen järestelyyn että maksan puolisolle saman mitä maksaisin vuokraa.

t.mies

Kuka sellaista oli edes esittänyt? Jos sen jakaa niin, että omistamaton puolisko säästää vuokrakuluissa ja omistaja saa pientä korvausta siitä isosta summasta, mitä on asuntoonsa laittanut, niin sehän on voittoa molemmille? Mikä tuossa nyt on niin vaikea käsittää?

maksaa sen verran mitä olisi puolet kuluista samanlaisessa vuokrakämpässä.

Kauhean monimutkaisesti te jaksattekin laskeskella. Meillä mies tarjoaa asunnon ja auton, mä ruoat ja viinit. Molemmat asuu ja syö erinomaisesti, säästöäkin jää. Olemme oikein tyytyväisiä, sillä yksin asuessa kumpikaan ei saisi yhtä hyvää elintasoa.

Mitään remonttikuluja ei kannata maksaa. Remontit nostavat asunnon arvoa ja siitä hyötyy vain asunnon omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean monimutkaisesti te jaksattekin laskeskella. Meillä mies tarjoaa asunnon ja auton, mä ruoat ja viinit. Molemmat asuu ja syö erinomaisesti, säästöäkin jää. Olemme oikein tyytyväisiä, sillä yksin asuessa kumpikaan ei saisi yhtä hyvää elintasoa.

Niinpä! Mitä me noita kuunnellaan kun ollaan itse tyytyväisiä! Mitäpä muut meidän tilanteesta tietävät. Jos me nyt joskus erottaisiin niin sä ottaisit sun viinit ja mä auton ja asunnon, hyvin yksinkertaista.

t:sun mies