Elän miehen omistamassa asunnossa. Kuinka jakaa asumiskulut?

Puolet juoksevista kuluista plus puolet asuntolainan koron osuudesta.Simple as that. Kumpikin hyötyy yhteisasumisesta eikä kerrytä tai kuluta toisen omaisuutta.

Tervesin Ekonomi

Vierailija kirjoitti:

Puolet juoksevista kuluista plus puolet asuntolainan koron osuudesta.Simple as that. Kumpikin hyötyy yhteisasumisesta eikä kerrytä tai kuluta toisen omaisuutta.

Tervesin Ekonomi

Miksi pitäisi maksaa toisen sijoituksen korkokuluja? Ei sillä pitäisi olla asumisen korvaamisen kanssa mitään eroa että onko toinen ostanut asunnon lainalla, säästöillä vai saanut perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi muuttaa vuokralle toisen asuntoon. Jos hän ei minua halua asumaan kanssani siten että maksan omat kuluni, hän voi puolestani asua ihan yksin tai muuttaa sitten vaikka kanssani yhteiseen vuokra-asuntoon jossa molemmat on muutenkin tasavertaisia.

Mitkä ovat omat asunnon suhteen kulusi? Puolet yhtiövastikkeesta ja vesimaksu+sähköt+vakuutukset? Niinpä. Eli sitten mies tarjoaa sinulle käytännössä useamman satasen säästön vuokrakuluissa/kk? Reilu meininki.

Reilua on se että hankitaan yhdessä yhteinen asunto, vuokra tai oma. Toinen pistää oman vanhan omistusasuntonsa vuokralle, eikä sen tuloja tai kuluja sotketa mitenkään yheisasumiseen mukaan. Tämä olisi reilu peli.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Mitään remonttikuluja ei kannata maksaa. Remontit nostavat asunnon arvoa ja siitä hyötyy vain asunnon omistaja.

ja asuminen laskee asunnon arvoa, jota vastike ei kata.

Mä maksaisin puolet vastikkeesta ja puolet vakuudesta. Lainan lyhennykseen en koskisi. Se on eri juttu jos tehdään paprut ja ollaan naimisissa että menee puoliksi voin lainanlyhennyksenkin maksaa. Itellä on aspa tästä syystä juuri koska oon köyhä opiskelija niin koko ikäni säästöt menee nyt asuntoon.

Mies sai töitä. En todellaka aio olla ylimääräisenä, vaan haluan kantaa korteni kekoon. Ettekö osaa säästää hyvät naiset?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää lukea näitä, kovaäänisesti tasa-arvoa huutavassa Suomessa. Näyttää kuin vieläkin naisen sukupuolinen oikeus ja vaatimus olisi heittäytyä elämään miehen tulojen ja talouden varaan, kustannettavaksi.

Hä? Osaatko lukea? Suurimmassa osassa pidetään reiluna sitä että vuokraltamuuttavan kulut säilyy ennallaan ja varakkaampi asunnon omistaja kuittaa koko hyödyn yhteenmuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään remonttikuluja ei kannata maksaa. Remontit nostavat asunnon arvoa ja siitä hyötyy vain asunnon omistaja.

ja asuminen laskee asunnon arvoa, jota vastike ei kata.

Vanhan asunnon hinta noin tuplaantuu noin 20 vuoden aikana. Asunnon hinta pysyy siis hyvinkin inflaation vauhdissa siitä huolimatta että se kuluu käytössä. Oma asunto on siis varsin hyvä sijoitus.

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkäät asunnosta, mitä jos ehdottaisitte miehelle että menisitte pankkiin tekemään paperit niin, että tästä lähin sinäkin mkasat puolet lainasta, mutta se osuus myös kasvattaa omistusosuuttasi asunnosta. Näin sinullekin kertyy omaa omaisuutta. Jos eroatte, mies sitte ostaa sinun maksamasi osuuden takaisin. Ja sitten muut kulut tulojen mukaan tasaisesti maksettavaksi. 

Voit sopia, mutta ei ole juridisesti pätevää. Omistusosuuden muutokset pitää tehdä virallisesti ja maksaa mm. varainsiirtoverot aina kun osakkeen omistus muuttuu. Yleensä osakkeet on velan panttina pankin haluussa eikä niillä voida käydä kauppaa ilman pankin myövaikutusta. Teidän pitäisi käydä aina pankin kanssa hoitamassa osakkeiden yhteisomistuksen suhteiden muutokset, tuskin tekee sitä maksutta yhtenään.

Mä en ikinä suostuisi asumaan pitkiä aikoja vain toisen omistamassa asunnossa. Enkä todellakaan maksaisi vuokraa, koska talous kestää ihan asuntolainan ja omistusasunnon.  Toki voitaisiin vaikka vuosi "kokeilla" yhdessä asumista, mutta sitten yhteiseen asuntoon. Enkä todellakaan ymmärrä tätä ulinaa, että naiset asuu miesten kustannuksella. Omana sinkkuaikanani (olen siis nainen) kaikilla kaveripiirissä oli omistusasunnot eli aivan yhtä hyvin mies voi muuttaa naisen omistamaan asuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään remonttikuluja ei kannata maksaa. Remontit nostavat asunnon arvoa ja siitä hyötyy vain asunnon omistaja.

ja asuminen laskee asunnon arvoa, jota vastike ei kata.

Vanhan asunnon hinta noin tuplaantuu noin 20 vuoden aikana. Asunnon hinta pysyy siis hyvinkin inflaation vauhdissa siitä huolimatta että se kuluu käytössä. Oma asunto on siis varsin hyvä sijoitus.

Tuskinpa nousee, edes Helsingissä.

Jossain Kouvolassa asunnon omistaminen on riski, arvo voi romahtaa vaikka kuinka alas joten siivellä elävä tilillesäästäjä on varmasti voitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään remonttikuluja ei kannata maksaa. Remontit nostavat asunnon arvoa ja siitä hyötyy vain asunnon omistaja.

ja asuminen laskee asunnon arvoa, jota vastike ei kata.

Ai puoliso on se jonka tulee taata sijoitustesi kannattavuus?

Eiköhän ole parasta että elelet ihan yksinäsi siinä omistusasunnossa ettei vaan kukaan pääse hyötymään varoistasi.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään remonttikuluja ei kannata maksaa. Remontit nostavat asunnon arvoa ja siitä hyötyy vain asunnon omistaja.

ja asuminen laskee asunnon arvoa, jota vastike ei kata.

Vanhan asunnon hinta noin tuplaantuu noin 20 vuoden aikana. Asunnon hinta pysyy siis hyvinkin inflaation vauhdissa siitä huolimatta että se kuluu käytössä. Oma asunto on siis varsin hyvä sijoitus.

Tuskinpa nousee, edes Helsingissä.

Jossain Kouvolassa asunnon omistaminen on riski, arvo voi romahtaa vaikka kuinka alas joten siivellä elävä tilillesäästäjä on varmasti voitollinen.

Tähän asti on pitänyt paikkaansa, ehkä maailma on just nyt jotenkin muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ikinä suostuisi asumaan pitkiä aikoja vain toisen omistamassa asunnossa. Enkä todellakaan maksaisi vuokraa, koska talous kestää ihan asuntolainan ja omistusasunnon.  Toki voitaisiin vaikka vuosi "kokeilla" yhdessä asumista, mutta sitten yhteiseen asuntoon. Enkä todellakaan ymmärrä tätä ulinaa, että naiset asuu miesten kustannuksella. Omana sinkkuaikanani (olen siis nainen) kaikilla kaveripiirissä oli omistusasunnot eli aivan yhtä hyvin mies voi muuttaa naisen omistamaan asuntoon. 

En ymmärrä yhtään myöskään tuota ulinaa. Taitaa olla jotein peräkammarinpoikia joilla on hieman kapea katsanto maailmaan.

Nykyisinhän on esimerkiski paljon nuoria naisia jotka ovat olleet vanhempiensa ainoa lapsi ja perineet tai saaneet ennakkoperintönä tai muilla järjestelyillä merkittävästi omaisuutta. Peräkammarin pojat elää vielä kuvitelmissa joissa perintö siirtyi vanhimmalle pojalle, jolloin merkittävä varallisuus oli miehillä, mutta niistä ajoisa on pari sukupolvea aikaa.

Omassakin tuttavapiirissä on pareja, jotka ovat jättäneet kumpikin omat omistusasunonsa joko vuokralle tai omaan käyttöön kakkosasunnoksi ja ostaneet yhdessä uuden yhteisen kodin. Peräkammarin pojalla ongelma taitaa olla se että pätäkkä ei riitä toiseen asuntoon, eikä oikein siihen ensimäiseenkään ja pitäisi saada joku maksamaan osa siitä kuitenkin niin että kaikki hyöty jää peräkammarin pojalle.

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Miten teistä tulisi jakaa elämiskulut tässä tilanteessa?

Muutin asumaan mieheni kanssa hänen omistamaansa kaksioon, jossa asumiskulut ovat noin 1000e/kk. Tästä tonnista:

- Vastikkeen osuus n. 250e

- Netti, kotivakuutus yms. käyttömaksut 100e

- Loput 650e lainanlyhennystä

Lisäksi miehellä on auto, jolla me molemmat kuljemme töihin. Auton kiinteät ylläpitokulut ovat noin 100e/k + bensat 100e. Satunnaiset menoerät (katsastus, varaosat) olemme tähän asti maksaneet puoliksi.

Mies maksaa bensasta yli puolet, koska vaikka kuljemme yhdessä töihin (työpaikat vierekkäin), niin mies käyttää autoa omiin menoihinsa lähes päivittäin ja minä en lainkaan. Mutta kuinka hoitaisitte muiden kustannusten jakamisen?

Minulla ei siis ole käytännössä lainkaan omaisuutta, olen tähän asti asunut pelkistetysti vuokralla ja kulkenut julkisilla. Päivätöissä käymme molemmat, mies tienaa hieman enemmän kuin minä.

Kommentteja?

Sanoisin, että mies lyhentää yksin asuntolainaa (asunto pysyy pelkästään hänellä) ja vastikkeen maksatte puoliksi. Auton kulut maksatte puoliksi ja mies maksaa bensasta vaikkapa 60-70% ja sinä 30-40%. Sinä maksat ruokakuluista puolet, jolloin maksat tavallaan vähän enemmän olettaen, että mies syö sinua enemmän. Tällöin maksat hieman extraa siitä, että miehellä on riski asuntolainasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean monimutkaisesti te jaksattekin laskeskella. Meillä mies tarjoaa asunnon ja auton, mä ruoat ja viinit. Molemmat asuu ja syö erinomaisesti, säästöäkin jää. Olemme oikein tyytyväisiä, sillä yksin asuessa kumpikaan ei saisi yhtä hyvää elintasoa.

Niinpä! Mitä me noita kuunnellaan kun ollaan itse tyytyväisiä! Mitäpä muut meidän tilanteesta tietävät. Jos me nyt joskus erottaisiin niin sä ottaisit sun viinit ja mä auton ja asunnon, hyvin yksinkertaista.

t:sun mies

No en mä mitään viinikellaria sentään ole perustanut. Eron sattuessa muutan takaisin vuokralle, ihan niin kuin ennen yhteenmuuttoakin. Tottakai mies pitää itse ostamansa ja maksamansa talon ja autonsa, en mä niillä mitää tee. :D Joo, enkä muuten aio kaivella lähteissäni istuttamiani perennoja ja kukkasipuleitakaan mukaani, miehelle jää kaunis ja hoidettu puutarha sen talonsa taakse. :D

Vierailija kirjoitti:

Hä? Osaatko lukea? Suurimmassa osassa pidetään reiluna sitä että vuokraltamuuttavan kulut säilyy ennallaan ja varakkaampi asunnon omistaja kuittaa koko hyödyn yhteenmuutosta.

Kaivappa nyt se silmä esiin ja lue. Ei todellakaan suurimmassa osassa lue noin. Lähinnä on ollut kysymystä siitä, mikä on reilu jako niin, että _molemmat_ hyötyvät. Mikä siinä nyt on niin väärin, että omistusasunnon omistaja saa pientä korvausta sijoittamastaan pääomasta? Erityisesti jos se pyydetty korvaus on alle puolet asunnon käyvästä vuokrahinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? Osaatko lukea? Suurimmassa osassa pidetään reiluna sitä että vuokraltamuuttavan kulut säilyy ennallaan ja varakkaampi asunnon omistaja kuittaa koko hyödyn yhteenmuutosta.

Kaivappa nyt se silmä esiin ja lue. Ei todellakaan suurimmassa osassa lue noin. Lähinnä on ollut kysymystä siitä, mikä on reilu jako niin, että _molemmat_ hyötyvät. Mikä siinä nyt on niin väärin, että omistusasunnon omistaja saa pientä korvausta sijoittamastaan pääomasta? Erityisesti jos se pyydetty korvaus on alle puolet asunnon käyvästä vuokrahinnasta.

Eli nyt olet jo itsekkin sitä mieltä että puolet suorista asunkuluista on reilua ja lainanlyhennyksen puolikisi jakaminen kohtuutonta?

Mua välillä harmittaa se, että asunto "kuluu" paljon enemmän yhdessä asuessa kuin että asuisin yksin. Mies rötvää ja sotkee paljon enemmän kuin minä. Asumme siis minun asunnossani. En kuitenkaan kehtaisi pyytää miestä osallistumaan remonttikuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? Osaatko lukea? Suurimmassa osassa pidetään reiluna sitä että vuokraltamuuttavan kulut säilyy ennallaan ja varakkaampi asunnon omistaja kuittaa koko hyödyn yhteenmuutosta.

Kaivappa nyt se silmä esiin ja lue. Ei todellakaan suurimmassa osassa lue noin. Lähinnä on ollut kysymystä siitä, mikä on reilu jako niin, että _molemmat_ hyötyvät. Mikä siinä nyt on niin väärin, että omistusasunnon omistaja saa pientä korvausta sijoittamastaan pääomasta? Erityisesti jos se pyydetty korvaus on alle puolet asunnon käyvästä vuokrahinnasta.

Puolet vuokrasta on ehdottomasti liikaa. Silloinhan sen ei omistavan kannattaisi ennemin oikeasti maksaa puolet vuokra-asunnosta, jolloin hänellä olisi parempi asema kuin asumalla yhdessä toisen omistamassa asunnossa.

Ellet pääse partnerisi kanssa yhteisymmärrykseen (johon teidän tulisi päästä), niin kysy asiantuntijalta apua.

Noissa asioissa ei kannata jäädä odottamaan päivää, kun asiat ei menneetkään kuten oli toivottu.

Asiat voidaan sopia kaikessa sovussa niin, ettei kummallekaan jää paha mieli jos jotain yllättävää tapahtuu.

Tee itsellesi ja ystävällesi asiat helpoksi !