Elän miehen omistamassa asunnossa. Kuinka jakaa asumiskulut?

Vierailija kirjoitti:

Mieslukija kirjoitti:

Naisena maksaisin vastikkeen ja antaisin suuhellyyttä.

Maksullisena naisena siis. Mikäs siinä jos molemmille sopii.

Maksullisena miehenä. Tuo kirjoittaja oli siis mies ja hänelle annettiinkin kehotus etsiä tuohon vaihtokauppaan suostuva mies.

Miehen lainaa et maksa, muut kulut about puoliksi. Siitä maksaa, mistä hyötyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette ole naimisissa tai edes kihloissa, niin reilua on, että maksat puolet vastikkeesta ja sähköstä ym. Sen lisäksi esim 250 euroa tuosta 650 euron lainanlyhennyksestä. Minusta mies voi antaa sinulle hiukan "alennusta" eli ei tuota lyhennysosuutta 50/50 tarvitse jakaa. Mutta mielestäni pelkkä 50% vastikkeesta ja sähköstä on liian vähän. Jos mies ei olisi sijoittanut asuntoon niin hän olisi voinut sijoittaa rahat vaikka osakkeisiin. Ei se asunto hänellekään ilmainen ole.

Lainanlyhennys ei ole kulu, vaan omaan asuntoon säästöön laitettavaa rahaa. On vähän outoa, jos sellainen maksaa asuntolainaa, joka ei edes asuntoa omista, eikä tule omistamaan. Asuntohan on miehen, ja vaikka toinen maksaisikin siitä osuuden lainanlyhennysten muodossa, ei hän tule omistamaan siitä mitään.

On vähän outoa, että toinen saa säästettyä huomattavan summan asumiskuluissa asuessaan miehen asunnossa melkein ilmaiseksi ja täten kyeten kerryttämään omaa omaisuuttaan siinä samalla. Onko se reilua, että mies tarjoaa naiselle melkein ilmaisen asunnon ja nainen laittaa säästöön jääneet rahat sijoituksiin ja kerää niistä voitot? Vai onko miehellä tässä tapauksessa oikeus vaatia sijoitusvoitoista oma osuutensa?

Tätä minäkin tuolla jo aiemmin kyselin.

Molemmat maksaa puolet juoksevista kuluista ja asunnon omistaja maksakoon lainansa kun taas lainaton tekee rahoillaan mitä huvittaa. Shoppailee vaatteita, laukkuja tai vaikka säästää rahastoihin. Miehen hyöty näistä on nolla joten kaiken järjen mukaan naisen hyöty miehen asunto-osakkeesta tulisi olla nolla. Eli nainen saa käydä käyttämässä vettä ja lämpöä välillä, muuten majailee pihalla tai varastossa? Naisen osin maksama nettikin kai kuuluu tätä nykyä wlanilla asunnon seinien ulkopuolelle.

Mielestäni on aivan selvää, että jos asunto on pelkästään toisen nimissä, niin silloin lainan takaisinmaksu on pelkästään hänen kontollaan, mutta sitten toiselle osapuolelle jää isompi osa vastikkeesta maksettavaksi, koska ilman parisuhdetta hän joutuisi asumaan vuokralla, joka on kalliimpaa. Samoin toisella on maksettavanaan laina, jota ei olisi yhtä paljon maksettavana jos hän puolittaisi sen toisen ihmisen kanssa. Tällöin hänelle jäisi enemmän rahaa esimerkiksi sijoituksiin. Eli asunnon omistaja tavallaan häviää tässä yhtälössä ja toinen asuja pelkästään voittaa. Siksi tämän toisen asujan tulisi maksaa enemmän vastikkeesta ja silti vähemmän kuin mitä olisi puolet vuokra-asunnosta. Vaikea määrittää tarkkaa summaa, mutta 50/50 ei ole mielestäni reilua.

Asuntolaina ON sijoitus. Ei asuntolainaan käytetty raha ole pois sijoituksista, vaan se on kokonaisuudessaa sijoittamista.

Samaa mieltä että puolet vuokratasosta ei ole sopiva korvaus, vaan sen on oltava vähemmän, koska asumisen edutkaan eivät ole vuokra-asumisen tasolla jos asuu toisen omistamassa asunnossa. Eipä ihme että sinkkutalouksien määrä kasvaa kaiken aikaa, kun reilu jako ei ole riittäväsi, vaan vaatimus on se että minä hyödyn enemmän. Mutta ehkä ihan hyvä näin. Jokainen asuu omillaan.

Se nyt riippuu ihan siitä, että kuinka hyvä sijoitus tuo asunto on. Ei asuntosijoituksella monellakaan paikkakunnalla mitään merkittäviä voittoja saa jos asunnossa asuu itse. Paremmat rahat saisit jos sijoittaisit rahastoihin tai osakkeisiin. Asumisen kulujen laskemisen takiahan asunto yleensä ostetaan, eikä sijoitusmielessä. Asia erikseen tietenkin jos ostaa asunnon muille vuokrattavaksi, jolloin voitot ovat suurempia ja riski tappiosta on pieni.

Jos asuu omistamassaan asunnossa niin asumiskulujen pienentyminenhän (vuokralla asumiseen verrattuna) on sitä tuottoa asuntoon sidotulle pääomalle, jonka voi sijoittaa vaikka niihin osakkeisiin. Tuo tuotto kasvaa entisestään jos puolisokin asuu samassa asunnossa ja maksaa puolet juoksevista kuluista ja lainankoroista. Vuokrakuluihin puolison osuuden sitominen on kohtuullista vain jos puolison tieltä potkaisee alivuokralaisen pois.

Juuri näin. Käsittämätön ketju, siis siinä mielessä, että niin monii haluaa suhteuttaa avokin maksaman summan kämpän arvioituun vuokratasoon. Siis anteeksi mitä?! Jos asunnon omistaja on kämpän ostanut itselleen asunnoksi ja siinä asuu, niin mistään vuokratuloista on ihan turha puhua, koska niitä ei olisi muutenkaan asuu se omistaja sitten avokin kanssa tai yksin. Vuokratuloihin on oikeutettu ainoastaan, jos itse asuu muualla tai ottaa alivuokralaisen, joka tietenkin maksaa huomattavasti matalampaa vuokraa. Harva kuitenkaan ottaa kaksioon alivuokralaista ja jos ottaa, niin sitten hintana on se epämukavuus, että joudut antamaan olo- tai makuuhuoneesi tuntemattoman/puolitutun/kaverin käyttöön ja jakamaan keittiön ja kylpyhuoneen. Ei voi mitenkään rinnastaa kumppaniin, jonka kanssa kaiken järjen mukaan pitäisi haluta viettää aikaa, jonka kanssa syö samoja ruokia, nukkuu samassa sängyssä ja harrastaa seksiä. Ei sitä kumppania voi asettaa alivuokralaisen asemaan, saati sitten päävuokralaisen (jos haluaa puolet asunnon käyvästä vuokrasta). Ihan hullu ajatus, ja toivottavasti jokainen, joka sellaiseen on suostunut, ajattelee uudelleen, mitä on tekemässä. Haluaako se asunnon omistava osapuoli sinut luokseen asumaan rakkaudesta vai saadakseen taloudellista hyötyä ja ilmaisen siivoojan?

Puolet juoksevista kuluista (siis vastikkeesta ja käyttökuluista) voi pyytää, mutta muu on kyllä ihan plussaa. Johan se asunnon omistaja hyötyy siitäkin! Jos avokki haluaa maksaa jotain ekstraa, niin omapahan on valintansa, mutta sitä ei voi vaatia. Joo, hän voi säästää vuokrakuluissa satasia, mutta ei ne säästetyt rahat sille kumppanille kuulu ihan vaan sen vuoksi, että asunto on hänen. Mikä on muuten tämä oletus, että se asuntoon muuttaja asuisi muuten vuokralla jossain sikakalliissa kämpässä? Jos on niin hyvät tulot, ettei edes saa asumistukea siihen kalliiseen kämppään, niin sitten todennäköisesti olisi muutenkin ostanut oman kämpän jossain vaiheessa eli maksanut kämppää itselleen eikä jollekin kolmannelle osapuolelle. Ihan reilua, että ne rahat voi sitten kumppanin kämpässä asuessa laittaa säästöön. Rakastavassa suhteessa halutaan kuitenkin toiselle parasta, eikä olla kateellisia ja yritetä rokottaa toista taloudellisesti ihan vaan jostain periaatteesta.

Tuota en myöskään ymmärrä, ettei kumppanin asuntoon voi muuttaa, vaan mieluummin mennään vaikka yhdessä vuokralle ja annetaan se mahdollisesti todella mieleinen ja täydellisellä paikalla sijaitseva tarkasti valittu kämppä ulkopuolisen haltuun (missä on aina riskinsä). Tuntuuko se yhteinen vuokrakämppä muka enemmän kodilta sitten, vaikka mitään muutoksia ei voi tehdä? Tuntuu, että monilla reiluuden periaate menee kaiken terveen järjen edelle.

Vastike on myös asunnon arvon ja huoltamisen ylläpitoa eli se maksetaan puoliksi. Ap ei voi vaikuttaa vastikkeen suuruuteen, oletan että hän ei istu yhtiön hallituksessa tai edusta asuntoa yhtiökokouksessa. Asunnon arvoon vaikuttaa esim. kunnossapitotyö ja menot vaikuttavat vastikkeeseen.

Vakuutukset, yms. puoliksi.

Mies lyhentää itse oman lainansa. Jne.

Suosittelen, että ostat asunnosta puolet - otat omaa lainaa. Eron tullessa, se on todennäköistä vaikkakaan ei nyt ajankohtaista, sulle ei jää käteen mitään ja jos et suostu omasta kodistasi muuttamaan voidaan sinut oikeuden päätöksellä häätää esim. 6 kk irtisanomisajalla, avopuolisokin voidaan häätää toisen omaisuudesta.

Oletetaan että olette vuosia yhdessä, ja teette lapsia tai otatte 2 isoa koiraa (esimerkiksi) eli tarvetta isommalle asunnolle. Kuka sen sitten ostaa? Mieskö yksin? Eikö olisi parempi nyt työssäkäyvänä ja ilmeisesti lapsettoma hakea asuntolainaa kuin vuosien päästä, silloin tilanne voi olla taloudellisesti lasten myötä tiukempi. Nyt kannattaa maksaa omaa, jonka voi myydä tai käyttää lainan panttina.

Naisen (tai miehenkin) on huono asua toisen omistamassa kodissa, väliaikaisesti ja lyhyt määräaikaisuus ok, mutta muussa tapauksessa todella ajattelematonta.

Meillä roolit olivat toisinpäin. Asunto oli minun. Mies maksoi vastikkeen ja minä lainanlyhennyksen. Irtaimistovakuutus oli minun. Sähkömaksun jakamista en enää muista. Auto oli työsuhdeauto.

Reiluin jako on se, että sinä maksat hoitovastikkeesta ja muista käyttökuluista kuten netit, vakuutukset yms. kuluista puolet. Eli olisiko se tässä tapauksessa sitten 175 euroa kuussa. Tähän päälle voisit mielestäni maksaa vielä puolet asuntolainan koroista, paljon se nyt sitten onkaan, vaikkapa esim. 50 euroa.

Lainan korkoa voi siis mielestäni maksaa, mutta lainanlyhennys on miehen itselleen kerryttämää varallisuutta, sitä sinun ei mielestäni tarvitse maksaa. Sinun velvollisuus ei ole kerryttää toiselle ihmiselle varallisuutta. Eli lyhyesti: ihan kaikki puoliksi paitsi lainanlyhennys.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että ostat asunnosta puolet - otat omaa lainaa. Eron tullessa, se on todennäköistä vaikkakaan ei nyt ajankohtaista, sulle ei jää käteen mitään ja jos et suostu omasta kodistasi muuttamaan voidaan sinut oikeuden päätöksellä häätää esim. 6 kk irtisanomisajalla, avopuolisokin voidaan häätää toisen omaisuudesta.

Jos ero tulee meidän vielä tässä asuessa, minä muutan mukisematta pois tästä asunnosta. Oikeastihan minulle ei olisi tullut mieleenkään edes muuttaa tänne missä nyt asumme, mutta mies asui täällä jo valmiiksi ja satuin saamaan täältä työpaikan. Minä olen siis se, joka etsii uuden asunnon jostain ihan muualta, jos se tilanne eteen tulee, eikä se minua haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että olette vuosia yhdessä, ja teette lapsia tai otatte 2 isoa koiraa (esimerkiksi) eli tarvetta isommalle asunnolle. Kuka sen sitten ostaa? Mieskö yksin?

Tarkoituksena on ostaa seuraava asunto yhdessä siten, että minä omistan siitä yli puolet. Jos tämä ylipäätään on mahdollista taloudellisesti jossain vaiheessa. Toivottavasti on. 

Vierailija kirjoitti:

 Eikö olisi parempi nyt työssäkäyvänä ja ilmeisesti lapsettoma hakea asuntolainaa kuin vuosien päästä, silloin tilanne voi olla taloudellisesti lasten myötä tiukempi. Nyt kannattaa maksaa omaa, jonka voi myydä tai käyttää lainan panttina. 

Olisi varmaan parempi, mutta en koe olevani valmis sitoutumaan ihan vielä isoon asuntolainaan, koska työskentelen määräaikaisella sopimuksella ja jatko on epävarma. Toisaalta, nyt on myös se hetki köyhän opiskeluajan ja mahdollisen asuntovelkaisen (perhe-) elämän välillä, kun on mahdollista käyttää rahaa melko vapaasti ihan vain itseeni. Valintojahan nämä on. 

Vierailija kirjoitti:

Naisen (tai miehenkin) on huono asua toisen omistamassa kodissa, väliaikaisesti ja lyhyt määräaikaisuus ok, mutta muussa tapauksessa todella ajattelematonta. 

Toivon itsekin, että tämä on väliaikainen ratkaisu ennen kunnolla aloilleen asettumista. Työtilanne alallani on kuitenkin heikentynyt, eikä töiden saaminen ole helppoa. Mutta minulla on onneksi nyt vielä töitä. Siksi otankin ilon irti elämästä kun voin; reissaan ja harrastan, käytän rahaa elämyksiin enkä elä kitsastellen. Säästän toki joka palkasta osan tulevaisuutta varten, mutta teen myös mitä huvittaa. Haluan elää edes hetken ilman jatkuvaa senttien laskemista, ja se hetki on nyt. Lainasta ja lapsista (tai työttömyydestä ja sen mukanaan tuomista ongelmista) ehtii huolehtia myöhemminkin.  

Ap