Elän miehen omistamassa asunnossa. Kuinka jakaa asumiskulut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi on muka epäreilua, että nainen maksaisi miehen asuntolainasta osan vuokrana miehelle? Mutta se ei ole epäreilua, että nainen saa asua puoli-ilmaiseksi miehen asunnossa ja samalla säästää siinä ison summan rahaa kuukausittain?

Minusta ainut reilu ratkaisu olisi se, että nainen saa alennusta vuokrasta. Tällöin molemmat hyötyvät. Jos nainen maksaa vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, niin ainoa hyötyjä on nainen (vastikkeen ollessa noin pieni).

Miksi olisi reilua, että nainen vastikkeetta maksaa osan miehen asunnosta? Jos maksaa asumisesta enemmän kuin puolet asumisen kuluista (vastike, lainankorot, vakuutukset ym) eikä saa vastineeksi osuutta asunnosta niin se on ihan puhdasta tyhmyyttä (tai riistoa).

Siis miten vuokramarkkinat mielestäsi sitten toimivat?? Jos maksaa enemmän kuin kulut, niin se on riistoa? Jos nainen asuisi vuokralla eikä miehen asunnossa, niin hän maksaisi vuokranantajalle tuota "riistohintaa". Parisuhteen perusteella pieni alennus on kohdallaan, mutta ei todellakaan ole oikeudenmukaista korvata vain puolet kuluista. Ei toisen kuulu hyötyä jonkun muun sijoituksesta.

Mutta kuuluuko sinun saada taloudellista hyötyä sijoituksellesi puolisoltasi jonka kanssa asut? Ota alivuokralainen jos haluat muutakin tuottoa kuin oman asumistuoton.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olin nuori, kun asuttiin silloisen miehen kanssa yhdessä ja vuokralla. Juuri ennen häitä sanoikin ei kiitos. Siinä olisi ollut karvas paikka, jos olisi toisen asuntoa rahoittanut  vuositolkulla ja sitten jäädä tyhjän päälle.

Eli se perustuu kateellisuuteen? Itse ajattelen, että ne asumisen kulut on se mikä kaikkineen lainalyhennyksineen se on. Se huomioidaan kokonaisuudessaan asumisessa ja laitetaan noin puoliksi. Jos lainakulut on suuret niin toinen maksaa vain kohtuullisen verran asumisestaan. Miksi toinen saisi asua melkein ilmaiseksi maksamalla puolet vastikkeesta ja toinen mahdollistaisi asunnossa asumisen maksamalla lainaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä maksan kotivakuutuksen ja sähköstä puolet. Ja myös kaikki lasten vaatteet sun muut (kaks lasta). Ruokaostokset puoliksi. Satunnaisesti ostan jotain isompaa tarpeellista. Esim kesällä uuden pyykinpesukoneen. Olen siis äitiyslomalla ja jatkan hoitovapaalle. Säästössä hyvin rahaa ja tämä käy miehelleni. Joskus sit annan bensaan rahaa. Itse en autoa käytä. Me ollaan perhe eikä jaotella mitenkään et kun mä ny maksoin ton niin sit sä maksat ton jne.

Mahdattekohan mahdollisessa erotilanteessa kuitenkin erotella? Jos miehesi vaikka löytää uuden, niin lennätköhän siitä miehen asunnosta kuin leppäkeihäs lapsinesi? Tämän vuoksi jopa, ja aivan erityisesti perheessä kannattaa suhtautua raha-asioihin kylmän viileästi ja pitää huoli siitä, että jos johonkin taskuun maksaa niin omaan taskuun. Yhteinen omistusasunto on tietysti aivan eri asia. 

Juu hänen kämppä niin hän maksakoon lainansa. Enkä ymmärrä kun nykyään puhutaan erosta jotenkin niin että kun erootte ja kun sit menee lusikat jakoon. Miks ei voi olla vaan onnellinen? Eikai se nyt omia pieniä lapsia heittäis kotoo pois jos ny sun kuvailema ero tulis. Tietty saan oman omaisuuden mukaan. Minun asuntoni onkin vuokrattu että en mä puille paljaille jää mutta me ei olla eroamassa.

Kaikki suhteet päättyy joskus, vaikka olisivat miten onnellisia.

Juu niin päättyvät mutta ei eroon. Se on sitten ihan eri juttu jos toinen kuolee.

Jos ei olla avioliitossa niin toisen kuolema on eroakin hankalampi tilanne, silloin mukaan astuu puolison sukulaiset, joiden kanssa et ole sopinut mitään, eikä heillä ole mitään moraalisia velvotteita sinua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa monimutkaista. Itse olen kahdessa liitossani tehnyt puolisoni kanssa selkeän ratkaisun: yhteinen asunto on molempien nimissä tai ei asuta yhdessä. Ensimmäinen mieheni osti asunnossani puolikkaan, toisen kanssa ostettiin molemmille uusi yhteinen koti 50/50.

Ja asunto toki 50/50 suhteessa vaikka naisella olisi miten vähän maksukykyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sopiva vuokrahinta teidän asunnosta ja siitä sitten puolet. 500 kuulostaa puolikkaasta paljolta, mutta sen verranhan sinun asuminen siinä maksaa. Ilman 1000 euroa, ette siinä asuisi.

Ei tuokaan ole välttämättä reilu lähtökohta. Köyhempi voisi elää paljon vaatimattomammin jos saisi itse valita missä asuu.

Niinpä, yritin vihjata, että se asuminen maksaa sen 500 euroa per pää. Siitä lähdetään ja sitä voi kohtuullistaa sopivaksi. Jos asunto on 90m2 kaksio Helsingin keskustassa, niin 500 on ihan sopiva hinta siitä. Jos se on Pikkukaupungin laitamilla, niin en tuota 500 suostuisi maksamaan. Ja jos opiskelisin, niin en pystyisi maksamaan 500 vaan sopisin miehen kanssa omaan budjettiini sopivan hinnan.

Mutta lähtökohtaisesti asuminen siinä maksaa 1000 euroa kahdelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olin nuori, kun asuttiin silloisen miehen kanssa yhdessä ja vuokralla. Juuri ennen häitä sanoikin ei kiitos. Siinä olisi ollut karvas paikka, jos olisi toisen asuntoa rahoittanut  vuositolkulla ja sitten jäädä tyhjän päälle.

Eli se perustuu kateellisuuteen? Itse ajattelen, että ne asumisen kulut on se mikä kaikkineen lainalyhennyksineen se on. Se huomioidaan kokonaisuudessaan asumisessa ja laitetaan noin puoliksi. Jos lainakulut on suuret niin toinen maksaa vain kohtuullisen verran asumisestaan. Miksi toinen saisi asua melkein ilmaiseksi maksamalla puolet vastikkeesta ja toinen mahdollistaisi asunnossa asumisen maksamalla lainaa??

Ei laina ole asumiskulu. Laina on sijoitus ja sen rahan saa takaisin kun joskus myy asunnon ja se on omistaja joka sen rahan kuittaa. Tuskimpa se asunnon omista joskus vuosia eron jälkeen asuntoa myödessään tarjoaa myyntisummasta siivua entiselle avopuolisolleen, joka olisi maksanut asumispalkkiona osan lainan lyhennyksestä. Tästä syystä avopuolison ei myöskään tarvi osallistua lainan kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä maksan kotivakuutuksen ja sähköstä puolet. Ja myös kaikki lasten vaatteet sun muut (kaks lasta). Ruokaostokset puoliksi. Satunnaisesti ostan jotain isompaa tarpeellista. Esim kesällä uuden pyykinpesukoneen. Olen siis äitiyslomalla ja jatkan hoitovapaalle. Säästössä hyvin rahaa ja tämä käy miehelleni. Joskus sit annan bensaan rahaa. Itse en autoa käytä. Me ollaan perhe eikä jaotella mitenkään et kun mä ny maksoin ton niin sit sä maksat ton jne.

Mahdattekohan mahdollisessa erotilanteessa kuitenkin erotella? Jos miehesi vaikka löytää uuden, niin lennätköhän siitä miehen asunnosta kuin leppäkeihäs lapsinesi? Tämän vuoksi jopa, ja aivan erityisesti perheessä kannattaa suhtautua raha-asioihin kylmän viileästi ja pitää huoli siitä, että jos johonkin taskuun maksaa niin omaan taskuun. Yhteinen omistusasunto on tietysti aivan eri asia. 

Juu hänen kämppä niin hän maksakoon lainansa. Enkä ymmärrä kun nykyään puhutaan erosta jotenkin niin että kun erootte ja kun sit menee lusikat jakoon. Miks ei voi olla vaan onnellinen? Eikai se nyt omia pieniä lapsia heittäis kotoo pois jos ny sun kuvailema ero tulis. Tietty saan oman omaisuuden mukaan. Minun asuntoni onkin vuokrattu että en mä puille paljaille jää mutta me ei olla eroamassa.

Kaikki suhteet päättyy joskus, vaikka olisivat miten onnellisia.

Juu niin päättyvät mutta ei eroon. Se on sitten ihan eri juttu jos toinen kuolee.

Jos ei olla avioliitossa niin toisen kuolema on eroakin hankalampi tilanne, silloin mukaan astuu puolison sukulaiset, joiden kanssa et ole sopinut mitään, eikä heillä ole mitään moraalisia velvotteita sinua kohtaan.

Mistä päättelet etten olisi naimisissa? Olemme naimisissa jos nyt pakko on saada tietää. Ja jos ei oltais niin mulla olis edelleen se oma kämppä ja lapset perisivät isänsä tämän kuoltua.

Me asumme myös miehen omistamass asunnossa ja maksan puolet vastikkeesta. Asuntolainan maksuun en osallistu, mutta vastikkeeseen sisältyy mm. putkiremontin lainaosuus. Laskuja maksetaan puoliksi. Minun omaisuuteni ei kerry miehen lainaa maksamalla.

Asumiskustannukseni ovat toki korkeasta vastikkeesta huolimatta todella pienet. Toisaalta pätkätyöläisenä ja sitä ennen opiskelijana en asumisratkaisun takia ole ollut oikeutettu minkäänlaisiin asumistukiin. Opiskeluaikana kk-tuloni olivat siis n. 270€ + opintolaina 400€. Valmistututtuani työmarkkinatukeni oli nettona n. 525 €/kk. Ei minulla olisi ollut edes varaa maksaa asumisesta enempää.

Vierailija kirjoitti:

Minä myös asun mieheni kanssa hänen omistamassaan asunnossa. Maksan vastikkeen ja vesimaksut. Hän lyhentää omaa lainaansa ja maksaa sähkölaskut. Kotivakuutukset maksetaan suurinpiirtein puoliksi. Hän maksaa autojutut (minulla ei ole korttia), minä maksan ruuat.

Tässä taas loistava osoitus näennäisesti tasaisesta jaosta. Käytännössä molemmat käyttävät rahaa saman verran, mutta miehen rahat menevät hänen oman omaisuuden kartuttamiseen/oman auton käyttöön ja nainen maksaa molempien juoksevat elinkulut.

Eihän se tee tilanteesta yhtään tasavertaisempaa, että mies teoriassa maksaa asuntonsa kulut yksin, mutta nainen maksaa vastaavan osuuden miehen muita kuluja, kuten talouden kaikki ruuat.

Tilannettahan voi verrata myös paikalliseen vuokratasoon. Jos asunnon käypä vuokra on tonnin kuussa, niin sittenhän omistamaton asuja asuu noin 500 euron edestä/kk. Ei nyt koko summaa voi edellyttää maksettavaksi, mutta joku 400 €/kk olisi jo ihan reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sopiva vuokrahinta teidän asunnosta ja siitä sitten puolet. 500 kuulostaa puolikkaasta paljolta, mutta sen verranhan sinun asuminen siinä maksaa. Ilman 1000 euroa, ette siinä asuisi.

Ei tuokaan ole välttämättä reilu lähtökohta. Köyhempi voisi elää paljon vaatimattomammin jos saisi itse valita missä asuu.

Niinpä, yritin vihjata, että se asuminen maksaa sen 500 euroa per pää. Siitä lähdetään ja sitä voi kohtuullistaa sopivaksi. Jos asunto on 90m2 kaksio Helsingin keskustassa, niin 500 on ihan sopiva hinta siitä. Jos se on Pikkukaupungin laitamilla, niin en tuota 500 suostuisi maksamaan. Ja jos opiskelisin, niin en pystyisi maksamaan 500 vaan sopisin miehen kanssa omaan budjettiini sopivan hinnan.

Mutta lähtökohtaisesti asuminen siinä maksaa 1000 euroa kahdelta.

A:lla on aikasemmin hankittu omistusasunto, jollaisen vuokraaminen maksaisi 1000€/kk ja sanotaan nyt niin että sen kulut lainoineen ovat myös 1000€/kk.

B asuu vuokralla puolet pienemmässä asunnossa ja maksaa siitä 500€/kk.

Jos B muuttaa A:aan luokse ja maksaa A:lle asumisen kuluista puolet, eli 500€, niin kumpi tässä sinusta hyötyy? A:n kulut puolittuu, mutta B:n kulut ei muutu yhtään pienemmiksi. Käytännössä B maksaisi kaikki juoksevat kulut ja A lainan lyhennyksen. Ei ainakaan minusta mikään kovin reilu järjestely. B:n olisi ihan sama jaktaa vuokralla ja kävisivät vain toistensa luona kylässä. Ompahan oma paikka minne mennä mököttämään jos tulee riitaa.

Kyllä minä lähtisin tekemään jakoa asumiskuluista hyötymisnäkökohdasta. Jos A hoitaa lainansa 500€/kk ja asumiskulut puolitetaan, niin kumpikin hyötyy järjestelystä 250€/kk.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olin nuori, kun asuttiin silloisen miehen kanssa yhdessä ja vuokralla. Juuri ennen häitä sanoikin ei kiitos. Siinä olisi ollut karvas paikka, jos olisi toisen asuntoa rahoittanut  vuositolkulla ja sitten jäädä tyhjän päälle.

Eli se perustuu kateellisuuteen? Itse ajattelen, että ne asumisen kulut on se mikä kaikkineen lainalyhennyksineen se on. Se huomioidaan kokonaisuudessaan asumisessa ja laitetaan noin puoliksi. Jos lainakulut on suuret niin toinen maksaa vain kohtuullisen verran asumisestaan. Miksi toinen saisi asua melkein ilmaiseksi maksamalla puolet vastikkeesta ja toinen mahdollistaisi asunnossa asumisen maksamalla lainaa??

Asianhan voi helposti ratkaista sillä, että kuukausittaisiin menoihin lisätään lainalyhennyksen kokoinen summa, joka menee sen toisen henkilökohtaiselle säästötilille.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas loistava osoitus näennäisesti tasaisesta jaosta. Käytännössä molemmat käyttävät rahaa saman verran, mutta miehen rahat menevät hänen oman omaisuuden kartuttamiseen/oman auton käyttöön ja nainen maksaa molempien juoksevat elinkulut.

Eihän se tee tilanteesta yhtään tasavertaisempaa, että mies teoriassa maksaa asuntonsa kulut yksin, mutta nainen maksaa vastaavan osuuden miehen muita kuluja, kuten talouden kaikki ruuat.

Ja jos nainen asuisi vuokralla, niin mitäs hänen omaisuutensa arvolle sitten kävisi? Hän kerryttää joka tapauksessa jonkun omaisuutta, ja asumalla miehen kanssa hän voi säästää vuokrakuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä maksan kotivakuutuksen ja sähköstä puolet. Ja myös kaikki lasten vaatteet sun muut (kaks lasta). Ruokaostokset puoliksi. Satunnaisesti ostan jotain isompaa tarpeellista. Esim kesällä uuden pyykinpesukoneen. Olen siis äitiyslomalla ja jatkan hoitovapaalle. Säästössä hyvin rahaa ja tämä käy miehelleni. Joskus sit annan bensaan rahaa. Itse en autoa käytä. Me ollaan perhe eikä jaotella mitenkään et kun mä ny maksoin ton niin sit sä maksat ton jne.

Mahdattekohan mahdollisessa erotilanteessa kuitenkin erotella? Jos miehesi vaikka löytää uuden, niin lennätköhän siitä miehen asunnosta kuin leppäkeihäs lapsinesi? Tämän vuoksi jopa, ja aivan erityisesti perheessä kannattaa suhtautua raha-asioihin kylmän viileästi ja pitää huoli siitä, että jos johonkin taskuun maksaa niin omaan taskuun. Yhteinen omistusasunto on tietysti aivan eri asia. 

Juu hänen kämppä niin hän maksakoon lainansa. Enkä ymmärrä kun nykyään puhutaan erosta jotenkin niin että kun erootte ja kun sit menee lusikat jakoon. Miks ei voi olla vaan onnellinen? Eikai se nyt omia pieniä lapsia heittäis kotoo pois jos ny sun kuvailema ero tulis. Tietty saan oman omaisuuden mukaan. Minun asuntoni onkin vuokrattu että en mä puille paljaille jää mutta me ei olla eroamassa.

Kaikki suhteet päättyy joskus, vaikka olisivat miten onnellisia.

Juu niin päättyvät mutta ei eroon. Se on sitten ihan eri juttu jos toinen kuolee.

Jos ei olla avioliitossa niin toisen kuolema on eroakin hankalampi tilanne, silloin mukaan astuu puolison sukulaiset, joiden kanssa et ole sopinut mitään, eikä heillä ole mitään moraalisia velvotteita sinua kohtaan.

Mistä päättelet etten olisi naimisissa? Olemme naimisissa jos nyt pakko on saada tietää. Ja jos ei oltais niin mulla olis edelleen se oma kämppä ja lapset perisivät isänsä tämän kuoltua.

No mitä vitun väliä sillä sitten on kumpi omistaa paperilla ja kumpi mitäkin maksaa, jos ollaan naimisissa ja omaisuus tasataan suhteen päättyessä eroon tai kuolemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa monimutkaista. Itse olen kahdessa liitossani tehnyt puolisoni kanssa selkeän ratkaisun: yhteinen asunto on molempien nimissä tai ei asuta yhdessä. Ensimmäinen mieheni osti asunnossani puolikkaan, toisen kanssa ostettiin molemmille uusi yhteinen koti 50/50.

Ja asunto toki 50/50 suhteessa vaikka naisella olisi miten vähän maksukykyä?

Ap ja puolisonsa ratkaisevat keskenään. Minä en lähtisi malliin, jossa asunto on vain toisen, tosin meillä tulo- ja menovirta on ollut yhteinen niin kauan kuin on yhdessä perheenä asuttu eli tulotasojen satunnaisia eroavaisuuksia ei ole tarvinnut miettiä. Old school :p

Jos olisin itse tilanteessä, niin ajattelisin, että nainen makaisi vastikkeen kokonaan, eli 250e/kk ja sitten vaikka välillä maksaisi kokonaan sähkölaskun ym. 

mun asunnon vuokra on 450e.. mikä idea olisi lähteä maksamaan miehelle isompaa summaa asunnosta ja hänen lainojaan, kun edelliset kuluni olisivat olleet pienemmät?

30v miehen omistamassa asumissa asuneena neuvon että jos et paperilla omista älä maksa. Autoilusta maksat käyttökulut puoliksi. Voit myös ehdottaa että ostat oman auton tai että jos suhteenne jatkuu pitkään ostat sen seuraavan auton. Olethan myös miehesi kanssa tehnyt selväksi tulevaisuuden sillä siitä riippuu moni asia. Otatteko lainaa hänen asuntoaan vastaan jos sinä tarvitset jotain? Entäpä jos haluatte lapsia ja ostatte talon miten osakkeesta saadut tulot? Entäpä tämänhetkinen jokapäiväisten kulujen jako? Remontointisisustus? Ole tarkka. Mieti tarkkaan millä nimikkeellä mitäkin maksat asumiseen liittliittyen. Itse en maksanut mitään enkä päättänyt mitään enkä saa lainaa esim taloa vastaan vaikka tarvii sin. Kainen juoksevan ja lasten kulut maksan.

Vierailija kirjoitti:

Jos B muuttaa A:aan luokse ja maksaa A:lle asumisen kuluista puolet, eli 500€, niin kumpi tässä sinusta hyötyy? A:n kulut puolittuu, mutta B:n kulut ei muutu yhtään pienemmiksi.

B saa myös isomman asunnon. Eli vaikka kulut pysyvät samoina, asumisen taso nousee, hyöty sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sopiva vuokrahinta teidän asunnosta ja siitä sitten puolet. 500 kuulostaa puolikkaasta paljolta, mutta sen verranhan sinun asuminen siinä maksaa. Ilman 1000 euroa, ette siinä asuisi.

Miksi minun pitäisi muuttaa vuokralle toisen asuntoon. Jos hän ei minua halua asumaan kanssani siten että maksan omat kuluni, hän voi puolestani asua ihan yksin tai muuttaa sitten vaikka kanssani yhteiseen vuokra-asuntoon jossa molemmat on muutenkin tasavertaisia.

Ketjusta saa sen käsityksen että suhteet ja yhteen muutto perustuu ainostaan taloudelliseen hyötyyn. Miksi lähteä sellaiseen suhteeseen?