Lastensuojeluilmoitus

Vierailija kirjoitti:

Ei se laitoskierre tai paremmassa tapauksessa vaihtuvat sijaisperheetkään lapselle mitään vakautta tuo. 

Paha sanoa asiaa tarkemmin tuntematta, teitkö oikein.  Jos ei kehenkään kohdistu fyysistä uhkaa eikä varsinaista henkistäkään pahoinpitelyä, niin tämä voi vain pahentaa tilannetta. 

Miten laitos ja sijaisperhe tähän liittyy mitenkään? Oletat siis automaattisesti, että tämä on seuraava ja ainoa ratkaisu tässä tilanteessa?

Huhhuh, ei ihme, että noi lokakuunliikkeen vatipäät jaksavat vouhkata, kun jengi uskoo niitä sinisilmäisesti. Ihmisillä ei ole kyllä näköjään mitään kriittisyyttä tai kykyä ajatella omilla aivoilla, maalaisjärjen mukaan.

Mutta sanottakoon nyt, että lasu-ilmon jälkeen soshuolto ottaa yhteyttä perheeseen ja selvittelee, pitääkö tämä ilmo ylipäänsä paikkansa ja olisko perheellä jotain toiveita ja tarvetta avulle. Sit puolison mahd.alko-ongelma otetaan puheeksi ja ohjataan päihdehuoltoon. Kerrotaan myös perheneuvolasta/lasten psykologista jne, jos lapset nyt vaikuttavat kovin ahdistuneilta. Sitten perheelle tarjotaan vapaaehtoisesti perhetyötä eli olisivat vasta avohuollon asiakkaina. Sitten siinä perhetyöntekijä käy vähän tsekkailemassa, miten perheellä sujuu ja onko alkkispuolison ja lasten vuorovaikutus normaalia jne. Ja jos sitten huomataan, että perheessä on väkivaltaa tai alkkispuolison käytös uhkaavaa tai alkon takia laiminlyö lapsia (jättää esim.lapset yksin kotiin tai unohtelee jotain eikä hoida perustarpeita, esim,huolehdi lasten hygieniasta,nukkumaanmenosta, ruuasta...), niin aletaan vakavasti miettimään, voiko lapset asua saman katon alla alkkisvanhemman kanssa. Mutta siinäkin tapauksessa pyritään eka puhuun sille selväpäiselle puolisolle järkeä. Ja saa olla aikamielenterveysongelmainen ja alistunut puoliso, jos ei ymmärrä lasten etua ja altistaa lapset alkkisarjelle. Eli ensin lapset+selväpäinen vanhempi lähtevät pois alkkiksen luota ja tapaamisia ja huoltajuutta säädetään uusiksi.

Kyllä se huostaanotto ja jopa kiireellinen sijoitus on aivan viimeinen keino. Se kertoo siitä, että asiakkaat ei oo ottaneet muuta apua vastaan eivätkä ymmärrä ongelmaa eikä yritä tehdä mitään ongelman ratkaisemiseksi. Mutta joo, iso paha lastensuojelunoita tulee ja vie lapset, se lasu-ilmo on kutsumerkki lasunoidalle, joka lentää luudalla sen ilmon sadessa lasten kotiin ja nappaa ne ja lapset häviää yöhön! Kuinka moni aikoo pukeutua halloweenina sossuksi?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu toisaalta kurjalta, että jouduin tekemään lastensuojeluilmoituksen eräästä perheestä. Toisaalta koen tehneeni oikein, jotta lapsille voisi olla turvalliset kotiolot. Lasten kotona toinen aikuinen on epävakaa ja alkoholismiin taipuvainen. Toinen aikuinen ei tunnu ymmärtävän, että sellainen kasvuympäristö lapsille ei ole normaali ja tuntuu lapsista turvattomalta, että aikuinen riehuu omassa kodissa ja rikkoo tavaroita. Ehkä hän ei jaksa tai uskalla tehdä asialle mitään. Lapset ovat joutuneet lähtemään muutaman kerran omasta kodistaan "karkuun" tätä riehuvaa aikuista. Haluaisin vain että tuollainen ei enää jatku tuossa kyseisessä perheessä, ihan kaikkien osapuolien kannalta, erityisesti lasten. Harmittaa ja ahdistaa koko tilanne.

Suuri on luottamus viranomaisiin, jos kuvittelet että heidän sekaantumisensa asiaan välttämättä parantaisi lasten tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein vastaavassa tilanteessa kesän alussa ilmoituksen. Ovat kerran käyneet sossussa keskustelemassa ja sossu kävi kotikäynnin. Ei syytä huoleen.

Ei, vaikka lapset viikottain tulee meille evakkoon, kun äiti uuden miehensä kanssa riehuu kännipäissään. Saattavat useamman päivän dokata, eikä lapset halua mennä kotiinsa silloin. Saa meillä olla, ei siinä mitään. Mutta oikeestiko ei syytä huoleen, kun ovat osanneet kahdella kertaa olla kunnolla? Saakeli, että raivostuttaa.

Toisinsanoen ilmoituksen tekemisestä oli tässäkin tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein vastaavassa tilanteessa kesän alussa ilmoituksen. Ovat kerran käyneet sossussa keskustelemassa ja sossu kävi kotikäynnin. Ei syytä huoleen.

Ei, vaikka lapset viikottain tulee meille evakkoon, kun äiti uuden miehensä kanssa riehuu kännipäissään. Saattavat useamman päivän dokata, eikä lapset halua mennä kotiinsa silloin. Saa meillä olla, ei siinä mitään. Mutta oikeestiko ei syytä huoleen, kun ovat osanneet kahdella kertaa olla kunnolla? Saakeli, että raivostuttaa.

Toisinsanoen ilmoituksen tekemisestä oli tässäkin tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Miksi siitä oli haittaa? Miten tilanne paheni entisestään?

Ihmetyttää kyllä, että sossut eivät kyselleet ja keskustelleet ilmoituksen tekijän kanssa. Vai oliko ilmo tehty nimettömänä/ilman yhteystietoja? Muutenhan sossu on vain näiden vanhempien ja lasten antamien tietojen varassa. Kas, kun eivät voi tehdä mitään muutakaan, muuten alkaa se huutelu siitä kuinka sossuämmät puuttuvat liikaa ja ovat melkein huostaanottamassa, hengittävät niskaan saatana. On se kumma, kun lasun työntekijöiden oletetaan olevan jotain ajatuksenlukijoita. Sellaista ei valitettavasti voi opetella, ei edes yliopiston maisterintutkinnolla. Siksi on mentävä lain puitteissa ja olemassa olevalla näytöllä. Tässäkin tapauksessa siis tämän ilmoittajan/naapurien/sivullisten tulisi ottaa enemmän vastuuta ja tehdä jotain asioiden eteen. Eikä vai raapustella jotain epäinformatiivisia, nimettömiä lasuilmoja kirjallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein vastaavassa tilanteessa kesän alussa ilmoituksen. Ovat kerran käyneet sossussa keskustelemassa ja sossu kävi kotikäynnin. Ei syytä huoleen.

Ei, vaikka lapset viikottain tulee meille evakkoon, kun äiti uuden miehensä kanssa riehuu kännipäissään. Saattavat useamman päivän dokata, eikä lapset halua mennä kotiinsa silloin. Saa meillä olla, ei siinä mitään. Mutta oikeestiko ei syytä huoleen, kun ovat osanneet kahdella kertaa olla kunnolla? Saakeli, että raivostuttaa.

Toisinsanoen ilmoituksen tekemisestä oli tässäkin tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Miksi siitä oli haittaa?

Aikaa meni hukkaan niin ilmoituksen tekijältä, lasten vanhemmilta kuin viranomaisilta. Veronmaksajien rahoja meni hukkaan tuloksettomaan työhön.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein vastaavassa tilanteessa kesän alussa ilmoituksen. Ovat kerran käyneet sossussa keskustelemassa ja sossu kävi kotikäynnin. Ei syytä huoleen.

Ei, vaikka lapset viikottain tulee meille evakkoon, kun äiti uuden miehensä kanssa riehuu kännipäissään. Saattavat useamman päivän dokata, eikä lapset halua mennä kotiinsa silloin. Saa meillä olla, ei siinä mitään. Mutta oikeestiko ei syytä huoleen, kun ovat osanneet kahdella kertaa olla kunnolla? Saakeli, että raivostuttaa.

Mäkin tein ilmoituksen perheestä, jossa toisella vanhemmalla päihdeongelmia ja toinen oli lapsia kohtaan lievästi väkivaltainen. Vanhemmat myös tappelivat rajusti keskenään. Myös hoitopaikka oli tehnyt ilmoituksen lapsista (vanhemmat itse kertoivat). Sossusta kävivät pari kertaa tapaamassa perhettä ja tarjosivat perhetyötä. Sitten lasun asiakkuus lopetettiin ja kehottivat vaan pyytämään kotiapua jos kokevat tarpeelliseksi. Eivät ole pyytäneet, mutta onneksi isovanhemmat hoitavat lapsia usein, saavat edes jossain mallia normaalista perheestä. Isovanhemmat myös ostavat lapsille vaatteita ja muita tarvikkeita, kun vanhemmat juhlivat rahansa.

Kyllä tämä on laittanut minut miettimään, miten kamalia perheitä tämä maa on täynnä. En siis todellakaan olisi halunnut lasten sijoittamista, mutta kyllä mun mielestä väkivaltaan ja päihteisiin olisi pitänyt puuttua ja ainakin seurata perhettä tiiviimmin. Ilmeisesti ei vaan sossulla resurssit riitä, kun vieläkin pahempia tapauksia löytyy niin paljon.

Olen lukenut vain aloituksen. Mutta voin kertoa karun tarinan, kuinka Suomessa tällaisissa tapauksissa liian usein voi käydä.

Toinen vanhempi pakotetaan sulkemaan riehuva vanhempi pois lasten ja hänen elämästään. Mikäli hän toivoo apua, koska pelkää tuota riehuvaa ja hänen vielä eron jälkeen lisääntyvää häiriökäyttäytymistään, kertoo lastensuojelu, etteivät "normaalit eronjälkeiset riitelyt" kuulu heille. Jättävä, huolehtivainen vanhempi on todella rikki, peloissaan ja huolissaan, mutta ei saa apua mistään.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Joko lastenvalvoja tai räikeimmillään oikeus ohjeistaa / määrää, että jättävän vanhemman on huolehdittava siitä, että lapsella on oikeus ylläpitää suhdetta siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Kukaan ei usko mitään ja lähivanhemmalla on vielä suurempi huoli, koska ei tiedä koskaan, mitä etävanhemman luona tapahtuu. Hyvin usein tämä alunperinkin häiriökäyttäytymisellään terrorisoinut vanhempi jatkaa kiusaamistaan ja nyt vielä satuttavammin asein: lapsen tai lasten kautta.

Eivät nämä asiat ole Suomessa millään tavalla järkevästi ja lapset sekä se peloissaan alistuva ja vain selviämiseen keskittyvä vanhempi huomioon ottavasti hoidettu. Lastensuojeluilmoitus voi pahimmillaan syöstä kunnollisen vanhemman vielä suurempaan hätään. Pelko on merkittävin seikka, joka näissä tilanteissa sanelee käyttäytymisen puitteet, eikä "ammattilaisilla" todellakaan ole näistä asioista riittävästi sensitiivisyyskoulutusta, vaan he tekevät suoraviivaistavia ja usein väärin syyllistäviä päätelmiä, jotka johtavat vääriin toimenpiteisiin.

Läheisenä ihmisenä voisi parhaiten auttaa. Läheisenä voisi kysyä, haluaisitko jutella, luvata olla tuomitsematta, kertoa, että voi hyväksyä ja yrittää ymmärtää, vaikkei työkaluja siihen olisikaan. Tarjota apua minä vuorokauden hetkenä hyvänsä, olkapäätä ja turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut vain aloituksen. Mutta voin kertoa karun tarinan, kuinka Suomessa tällaisissa tapauksissa liian usein voi käydä.

Toinen vanhempi pakotetaan sulkemaan riehuva vanhempi pois lasten ja hänen elämästään. Mikäli hän toivoo apua, koska pelkää tuota riehuvaa ja hänen vielä eron jälkeen lisääntyvää häiriökäyttäytymistään, kertoo lastensuojelu, etteivät "normaalit eronjälkeiset riitelyt" kuulu heille. Jättävä, huolehtivainen vanhempi on todella rikki, peloissaan ja huolissaan, mutta ei saa apua mistään.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Joko lastenvalvoja tai räikeimmillään oikeus ohjeistaa / määrää, että jättävän vanhemman on huolehdittava siitä, että lapsella on oikeus ylläpitää suhdetta siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Kukaan ei usko mitään ja lähivanhemmalla on vielä suurempi huoli, koska ei tiedä koskaan, mitä etävanhemman luona tapahtuu. Hyvin usein tämä alunperinkin häiriökäyttäytymisellään terrorisoinut vanhempi jatkaa kiusaamistaan ja nyt vielä satuttavammin asein: lapsen tai lasten kautta.

Eivät nämä asiat ole Suomessa millään tavalla järkevästi ja lapset sekä se peloissaan alistuva ja vain selviämiseen keskittyvä vanhempi huomioon ottavasti hoidettu. Lastensuojeluilmoitus voi pahimmillaan syöstä kunnollisen vanhemman vielä suurempaan hätään. Pelko on merkittävin seikka, joka näissä tilanteissa sanelee käyttäytymisen puitteet, eikä "ammattilaisilla" todellakaan ole näistä asioista riittävästi sensitiivisyyskoulutusta, vaan he tekevät suoraviivaistavia ja usein väärin syyllistäviä päätelmiä, jotka johtavat vääriin toimenpiteisiin.

Läheisenä ihmisenä voisi parhaiten auttaa. Läheisenä voisi kysyä, haluaisitko jutella, luvata olla tuomitsematta, kertoa, että voi hyväksyä ja yrittää ymmärtää, vaikkei työkaluja siihen olisikaan. Tarjota apua minä vuorokauden hetkenä hyvänsä, olkapäätä ja turvaa.

En jaksa muuten kommentoida tekstiäsi, kun et itsekään vaivautunut lukemaan muiden viestejä.

Mutta ei läheisillä ole mitään vastuuta tarjota apua, saati sitten ympäri vuorokauden. Jos ottaa aiheekseen ilmoittaa lasuun, voi ihan hyvin saman tien perustella sen paremmin niille sossuille ja olla mukana selvitysprosessissa. Mutta ei näiden ongelmaperheiden ja vanhempien omaisten ole pakko kantaa mitään vastuuta. Jokainen hankkii omat lapset omalla vastuulla ja kantaa seuraukset. Ja jos vielä haluaa asua ja altistaa lapset juoppovanhemmalle, on turha marista, kun kukaan ei auta. Ei kaikkia ihmisiä voi pelastaa. Jos on niin huonot älynlahjat ja selviytymismentalitetti, sietääkin kärsiä ja vaikka sitten kuolla koko perhe pois. Ja jos se lasu tulee hätiin ja ainoana ratkaisuna pelastaa niiden lasten henki ja terveys on huostaanotto, niin turha siinä kohtaa kitistä. Olisi kannattanut tehdä asiat alun alkaen toisin eikä aina odotella viimeiseen asti, että voivoi kun joku tekisi puolestani kaikki kädestä pitäen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein vastaavassa tilanteessa kesän alussa ilmoituksen. Ovat kerran käyneet sossussa keskustelemassa ja sossu kävi kotikäynnin. Ei syytä huoleen.

Ei, vaikka lapset viikottain tulee meille evakkoon, kun äiti uuden miehensä kanssa riehuu kännipäissään. Saattavat useamman päivän dokata, eikä lapset halua mennä kotiinsa silloin. Saa meillä olla, ei siinä mitään. Mutta oikeestiko ei syytä huoleen, kun ovat osanneet kahdella kertaa olla kunnolla? Saakeli, että raivostuttaa.

Toisinsanoen ilmoituksen tekemisestä oli tässäkin tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Miksi siitä oli haittaa?

Aikaa meni hukkaan niin ilmoituksen tekijältä, lasten vanhemmilta kuin viranomaisilta. Veronmaksajien rahoja meni hukkaan tuloksettomaan työhön.

Vedä kuule esinahka päähäsi ja pakene vuorille itkemään niitä pyhiä verorahojasi. Joku sentään yrittänyt auttaa syyttömiä lapsia kammottavassa tilanteessa. :(

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun tutkitaan niin se olikin ihan asiallista riehuntaa lapsen huoneen siivouksesta ja rikkinäiset esineet olivatkin roskiin laitettuja vanhoja esineitä. Koko perhe stressaantuu aiheettomasti ulkopuolisen vainoharhoilta.

Ihan asiallista riehumista :,D

Pitäisikö sinun ihan oikeasti opetella käyttäytymään ihmisiksi?

En ymmärrä miksi ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Lapsia täytyy auttaa, koska he eivät itse kykene huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Aina se lähin aikuinen ei siihen syystä tai toisesta pysty, ja silloin täytyy puuttua. Minä en voi tällaisten asioiden vain antaa olla.