Lue keskustelun säännöt.
Todella paha ovikellokammo. Onko kenelläkään muulla?
24.10.2016 |
Minulla on ongelma, jota häpeän ihan hirveästi. En pysty avaamaan ovea, jos joku soittaa ovikelloa. Menen aivan paniikkiin, hikoilen, vapisen ja jäädyn paikalleni, jos ovikello soi. Reaktio on niin paha, että saatan sen laannuttua oksentaa. Pelko alkoi lapsuudessa. Vanhemmat huitelivat usein missä sattuu, ja jättivät minut jo 8-vuotiaasta alkaen vahtimaan yksin sisaruksiani. Sisarukseni ovat minua muutaman vuoden nuorempia. Aina ennen lähtöä vanhemmat huusivat ja vannottivat minulle hyvin vihaisina, että ovea ei ikinä saa avata kenellekään, sieltä tulee hyvin pahoja ihmisiä. He voivat tehdä mitä vaan, jos avaan oven jne. Muistan, kuinka äiti puristi olkapäistä, tuijotti pistävästi silmiin ja pelotteli näillä pahoilla ihmisillä. Huusi joskus niin, että sylki roiskui. Tätä jatkui monta vuotta. Lopulta aloin pelkäämään ovikelloa myös silloin, kun vanhempani olivat kotona. Se iskostui mieleeni pahana asiana, vaarana ja uhkana. Pelko oli niin voimakasta, että en saanut aina edes nukuttua, koska pelkäsin ovikellon soivan. Olin muutenkin herkkä lapsi, jolla oli vilkas mielikuvitus, joten kaikenlainen pelottelu vain pahensi asiaa. Sitten tapahtui hirveä onnettomuus. Paras ystäväni jäi auton alle ja menehtyi 11-vuotiaana. Olin sekaisin surusta ja vaivuin jonkinasteiseen masennukseen. Vanhemmat reagoivat tähän niin, että he sekosivat huolesta ja menettämisen pelosta ja alkoivat yhä ankarammin pelotella minua kaikella mahdollisella. Kaikki kauhuskenaariot, missä vain voi käydä huonosti, taottiin kunnolla päähäni. Ovikellopelottelu kävi yhä ankarammaksi. Nyt olen aikuinen, 28-vuotias, jolla on hyvin vaikea ovikellokammo. Olen käynyt psykiatrian polilla masennuksen ja ahdistuksen takia, mutta tähän kammoon ei puututtu, vaikka olisin halunnut. Tuntui kuin sitä ei olisi pidetty oikeana ongelmana. En saanut muutenkaan olooni apua, eikä lukuisista lääkekokeiluista ollut hyötyä. Nyt tilanne on se, etten kertakaikkiaan pysty avaamaan ovea ollenkaan, vanha syvälle mieleen juurtunut pelko on niin voimakas. Järkeily ei auta asiaan ollenkaan. "Senkun menet ja avaat" ei ole ratkaisu, sellaisiin kommentteihin en edes vastaa, koska tuollainen osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä ihmisen psyykettä kohtaan. Onko kenelläkään muulla vastaavaa ongelmaa? Haluaisin vertaistukea.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti jotkut vanhemmat kasvattavat tuollaisella pelottelumentaliteetilla lapset. Onko sulla ap mahdollisuutta katsoa ikkunasta( rivitalo) tai isosta ovisilmästä kuka siellä oven takana on ?
Ovisilmä löytyy, mutta ovikellon äänen aikaansaama reaktio estää kokonaan toimimasta. Vaikka tietäisin, että lähipäivinä on tulossa jokin puolison tilaama iso kirje tms, en kykene avaamaan ovea. En kykene ottamaan askeltakaan. Olen niin voimakkaasti ehdollistunut siihen, että ovikellon soiminen tarkoittaa jotain todella pahaa, että menetän täysin toimintakykyni. Kuulostaa naurettavalta. Tarvisin varmaan vuosien terapian, että tämä helpottaisi, mutta täällä ei ole resursseja eikä yksityiselle ole varaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikausien terapian vaihtoehto voisi olla muutama kerta terapiaa (hyvän) hypnoterapeutin luona. Fobia voidaan hypnoosissa ehdollistaa pois.
Ota se ovikello pois päältä ja sovi kaikkien kanssa, että soittavat etukäteen tulostaan. Ei ole kiva avata ovea, jos ei tiedä kuka on tulossa. Ihmettelinkin, kun vanhempani tulivat tässä taannoin ilmoittamatta vaikka eivät itsekään avaa ovea tietämättä tulijaa. Minulla ei edes ole ovisilmää. Se on vähän niin kuin säikäyttelyä, kun tullaan yllättäen. sanon myös lapsille, ettei ovea avata, kun olen poissa.
No mulla on melkein sama, sydän hyppää kurkkuun kun joku soittaa sitä. Se ääni on niin helvetin kova! Meen avaan jos tiedän kuka on tulossa. Mutta jos se on naapuri niin en avaa.. Kerran oli sellanen tilanne että poliisi kävi jokaisen ovella, koska yhdellä naapurilla oli ollut viikkokaupalla partsin valo päällä :/
Ja mulla on pelko että jos kesken unien joku soittaa sitä. Hyi! En menis edes ovisilmästä kattomaan vaan olisin lähinnä jähmettyny paikoilleni!
Ovikello kokonaan pois tai hommaa siihen erilainen ääni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivällä ei haittaa mutta kello 21 jälkeen yleensä alkaa olemaan aika kuumottavaa jos joku pimpottaa ovikelloa, varsinkin jos olen yksin kotona.
Itsehän kiljaisen ääneen ja hyppään metrin ilmaan ja saan pienen tykytyksen, jos en osaa odottaa ovikelloa. Välillä hyppään, vaikka osaan odottaakin. Olen autistinen ja sattumanvarainen ovikello ei kuulu suunnitelmiini tai arkeeni. Välillä olin todella masentunut ja paniikkihäiriöinen ja silloin oli tuommoista se ovikellojen kanssa eläminen. Tämä pieni hyppely ja äänenavaukset ei itseä häiritse, koska toimintakykyä löytyy nykyjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkään myös ovikellon sointia. Johtuu eräästä exästäni. Nykyisessä okt ei ole ovikelloa joten jokainen soittakoon tulonsa tai koirat pihalla kertovat. Muuten nököttävät ulkona.
Mulla on sama ongelma puhelimen kanssa. Se soiminen saa aikaan stressireaktion ja myöskin se, että itse soitan, on epämiellyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina luullut olevani ainoa joka saa sätkyn, kun ovikello soi tai postiluukusta kolahtaa tavaraa lattialle. Inhoan myös puhelimessa puhumista.
Voisiko sitä siedättymistä alkaa harjoittaa niin, että soitat itse ovikelloa ja totuttelet siihen ääneen, ja siihen, että tilanne on hallinnassa eikä mitään pahaa tapahtu kun ovikello soi. Jossain sellaisessa paikassahan se olisi siis tehtävä, jossa ei häiritse muita kamalasti, eli kerrostalon rappukäytävässä en ehkä tätä tekisi (jos siis jäät pimpottelemaan kymmeniä kertoja, pari kertaa ei ketään häiritse). Itse ehkä suosittelisin tuota. Voit soittaa omaa tai kaverin ovikelloa ihan vaikka niin, että ovi on jo valmiiksi auki ja vaan ottaa sen reaktion vastaan, jonka se sinussa aiheuttaa ja tiedostaa sen, että kaikki on hyvin. Pikkuhiljaa ajan kanssa voisit alkaa tottua/totutella siihen muissakin yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä itsekään pidä ovikellon äänestä, mutta totta puhuen ei mun ovikelloa nyt niin kauhean moni rinkuttelekkaan :D mikäli sitä joku rinkuttaa enkä odota ketään, en avaa ovea kun en voi tietää kuka siellä on. Sinuna poistaisin tosiaan sen ovikellon kokonaan pois ja sopisin ystävien ja tuttujen kanssa että vaikka soittavat kun ovat lähellä.
Mulla lakkasi ovikellopanikointi sen jälkeen, kun TV-lupatarkastajien virkakunta lakkasi olemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan ymmärtää sinua ap!
Minun psyykkisesti sairas lähisukulaiseni kävi kotonani milloin mihinkin aikaan riehumassa ja häiriköimässä. Naapurit ovat soittaneet poliisinkin, kun mekkala on kuulunut sinne.
Huutelin oven läpi, että mene pois jne. Mutta lankesin usein siihen, kun sukulainen sanoi olevansa vain pari minuuttia. Aina tuli kuitenkin riehuntaa tai muuta sellaista.
Minusta tuli pelokas ja paniikissa oleva. Rapusta kuuluvat äänetkin nosti pakokauhun pintaan: soiko kohta ovikello ja härdeli alkaa...Säpsähtelin jääkaapin lämmönsäätelyäänillekin. Oli kamalaa olla koko ajan kuin olisi kohta ase ohimolla...
Tuntui, että enhän nyt voi kuitenkaan ottaa pois ovikelloa. Kunnes otin. Ja helpotti! Tiesin ainakin, että sitä kilahdusta ja pimputusta EI tule, vaikka häirikkö olisi oven takana. Se vapautti ja toi jonkinlaisen, vaikkakin pienen tunteen siitä, että en ole ihan marionetti sen armoilla, milloin ovikello soi. Ja se tunne, että pystyin itse edes jotenkin vaikuttamaan asiaan.
Ovikello on ollut pois nyt jo varmaan 15 vuotta. Ystävät tietävät koputtaa, jos tulevat yllättäen. Kännykkäaikana sellaista ei onneksi juurikaan tapahdu.
Rapusta kuuluviin ääniin reagoin kyllä kauan ja jännityin aina, kun kuulin jonkun liikkuvan. Mutta kun tietää, että ainakaan ovikello ei rämähdä soimaan, olen ihmeekseni oppinut olemaan reagoimatta rappujen ääniin.
Minulla ei ole kyseistä pelkoa, mutta vastaava ja kyse on myös traumatisoitumisesta. Itse en suosittele hypnoosia tai mitään muutakaan vastaavaa "touhuilua" psyykkeesi kanssa.
Minulla ei ole ratkaisua, mutta itselleni on jotain apua tuonut se, että saan itse määritellä sietoikkunaa (ei kokonaan mahdollista). Sinun tapauksessasi se voisi olla juurikin ovikellon poisto aluksi kokonaan. Jos perheesi tapaaminen pahentaa ongelmaa, ole rauhassa tapaamatta heitä lainkaan. Ole muutoinkin terveesti itsekäs! Apua on loppujen lopuksi huonosti saatavissa ulkopuolelta, joten valitettavasti sen löytymiseen ei kannata toivoa asettaa. Jos joku ei tajua tilannettasi niin älä tuhlaa voimavarojasi sellaiseen ihmiseen.
Mitkä asiat rauhoittavat sinua? Panosta niihin.
Kerron vielä, että minua on siis vaínottu ja olen selvinnyt ja selviämässä siitä, ainakin nyt näyttää siltä. Uskon, että sinäkin voit selvitä. Joskus pitää vain ajatella, että minä pystyn selviämään ainakin seuraavan minuutin. Pilkkoa selviäminen tarpeeksi pieniin palasiin.
Onko mahdollista ottaa ovikello kokonaan pois? Jotain terapiaa suosittelen myös, yksityiseltä ainakin pitäisi saada apua.
Meidän kissakaan ei tykkää ovikellosta, se alkaa murisemaan:-).
Näitä kommentteja kun lukee, niin kiittää onneaan ettei mitään tuollaista ole. Meillä lasten kaverit tulevat vähän väliä ovelle ja AP:n tapauksessa se olisi ihan täysi painajainen. Ja puhelintakin joutuu käyttämään sen vertaa usein, että ei siitäkään viitsi ottaa stressiä.
Tuttu tunne, itsekin pelästyn aina ovikellon ääntä, enkä avaa jos en odota jotakuta tulevaksi. Syynä kotietsinnät hampun kasvatuksen takia. Vuosia tuli täristyä ovikellon takia, enimmäkseen varmaan turhaan, mutta sitten kun vihdoin lakkasin pelkäämästä ja avasin niin siellä olikin taas poliisi.
Nykyään kun ihmisillä on kännykät, niin ei ole välttämätöntä avata kenellekään joka ei ilmoita itsestään etukäteen. Ota siis ovikello pois käytöstä, poista patterit tai jos on mekaaninen kello niin ruuvaa se kilahtava osa irti.
Valitettavasti jotkut vanhemmat kasvattavat tuollaisella pelottelumentaliteetilla lapset. Onko sulla ap mahdollisuutta katsoa ikkunasta( rivitalo) tai isosta ovisilmästä kuka siellä oven takana on ?