Oliko teillä lapsuudessasi tilanteita, että jääkaappi oli tyhjä?

Mitä nyt sattui keksimään sellaista, mikä ei ollut jääkaapissa.

Oli. Join vettä. Koulussa sai onneksi joka päivä ruuan. Meillä lapset olivat luuta ja nahkaa, äiti paksu omalla ajallaan herkuttelija.

Oli monestikin. Jotain marjakiisseliä pöydältä. Hyi että. Meillä on aina jääkaappi täynnä ruokaa, kun en halua omalle lapselle samaa tunnetta, ettei ole mitä syödä. Kysyn aina mitä haluaa kaupasta ja laitan joka päivä lämpimän ruuan.

Jos nyt joskus sattuu olemaan vähän tyhjä jääkaappi, aina on pakkasessa jotain ja kuivaruokaa ja säilykkeitä.

Ei tainnut ihan siihen mennä, mutta tiukkaa oli, kun äiti ja isä oli kummatkin työttöminä. Olin tuolloin n. 4v. Oltiin oltu kaupassa ja olin kuulemma haikaillen katsellut hyllyä. Äiti oli kysynyt, että mikäs on. Olin vain sanonut, että "Sitten kun meillä on rahaa, niin voidaanko ostaa noita keksejä?" Vanhemmat oli kuulemma tehneet pikaiset laskutoimitukset ja ottaneet sen keksipaketin koriin.:)

En todellakaan kuulemma tuota kikkaa käyttänyt manipulointiin, vaan tuo on ollut ainoa kerta, kun näin on käynyt. Olin kuullut, kun vanhemmat olivat puhuneet, että rahaa on tosi vähän.

Muistan kerran kun ei ollut ruokaa tai rahaa. Keitin puuroriisiä ja laitoin sitä ruisleivän päälle. Kotona ei ollut muuta ruokaa.

Ei ollut koskaan sellaista tilannetta että nälkää olisi saanut nähdä.

Lasketaanko jos oli kuitenkin margariinia ja maitopurkki? Noita oli kuitenkin lähes aina jääkaapissa. 

Niin usein, että isä vitsaili asialla. 

Ei kyllä oo ikinä tarvinnut nälässä olla, tai ruuasta tinkiä, vaikka en mikään rikas, tai rikkaasta perheestä olekkaan.

Oli kerran, mutta raha ollut syynä vaan se, että isän piti mennä kauppaan, mutta olikin mennyt baariin. Päissään kauppareissu oli unohtunut ja palasi tyhjin käsin kotiin. Jääkaapissa oli vain valo.

Ei ikinä.

Me ei oltais oltu köyhiä, jos faija ei olisi ryypännyt, matkustellut, ostanut autoja ja vaatteita yms. itselleen. Mutta koska hän näin teki ja kaikki laskut jäi ihan hyväpalkkaisen mutsin harteille, niin äiti oppi nyhjäsemään tyhjästä hyvää ruokaa. Ikinä ei nälkää nähty, ja kaikki safka oli hyvää. Ja halpaa.

Mutsi tykkäs leipoa, ja teki kukkosia, lanttukukkoa, karjalanpiirakoita, pullaa, mustikkapiirakkaa jne.

Iltaisin oli mannapuuroa, perunavelliä, riisipuuroa, vispipuuroa, lettuja, pannaria... Näihin nyt oli aina tarvikkeet himassa.

Lämpimät ruoat oli makkasoppaa, kaalikääryleitä, nakkikastiketta, jauhelihapyöryköitä...

Hemmetin usein ruskeakastikepohjainen safka perunan kera. Hyvää oli.

Meillä oli aika säännöstellyt ruuat. Koulun jälkeen oli välipalaksi yksi hedelmä/lapsi, meitä oli kolme. Sitten oli kyllä aina lämmin ruoka iltaisin, mutta ei kovin ravitsevaa. Yleensä joku puuro tai makaronivelli. Joskus oli savusilakoita välipalaksi hedelmän sijaan, jos niitä oli ollut tarjouksessa. En tiedä oliko meitä ihan pienenä jo kielletty, mutta kaapeille tai jääkaapille ei vaan menty katsomaan mitään omin luvin, jos oli nälkä niin sitten oli ja odotettiin ruoka-aikaan asti. Olimme aika hoikkia lapsia. Vanhin veli on nykyään pohjaton ahmatti ja kyllä me nuoremmatkin syömme jos jotain hyvää on, helposti liikaa, mutta me osamma paremmin säännöstellä. Pullaa ja vaaleaa limppua meillä oli usein, äiti tykkäsi leipoa. Niitä sai syödä vapaasti, silloin kun oli, mutta ei suoraan sanottuna äidin pulla kovin hyvää ollut. Leipä oli hyvää. 

Oli. Todella usein. Äiti joi kaikki rahat ja valitti kun on kaikki rahat loppu.

Jääkaappi oli tyhjä jos oltiin just tultu jostain reissusta ja oli sunnuntai/pyhäpäivä. Syötiin jotain pakastimesta/kuivakaapista tai eväiden jämiä mitä reissussa oli ollut. Yhdestä illasta tietysti oli vain kysymys.

Söin leipää, jos ei ollut muuta. Leipää oli aina. Eikä se jääkaapin tyhjyydestä johtunut, vaan enemmänkin omista keittotaidoista, joita ei ollut. Hernekeittoa ja munia yms. oli aina.

Jos ei ollut valmista ruokaa, niin söin leipää.

Maitoa, voita ja leipää oli aina, leikkeleitä ei. Hedelmiä ei 60-70 luvun taitteessa ollut kuin juhlapäivinä (esm joulu). Ruokaa laitettiin juuri sen verran että jokaiselle riitti.

Läskisoosia ja perunaa, silakkalaatikkoa, riisivelliä (silloin sai leivän päälle kinkkusiivun), kaalilaatikkoa, jauhelihakastiketta ja perunoita, viikonloppuisin jotain kanakastiketta, palapaistia, merimiespihviä tai karjalanpaistia.

Välipaloja ei syöty, iltapala oli sama kuin aamupalakin: kahvia/maitoa ja leipää voin kanssa. Pullaa äiti leipoi joka lauantai. Jugurtti tuli viikonlopun aamiaisille satunnaisesti joskus 70 luvun alussa. Herkkupäivinä.

Joskus jos oli marie- tai voileipäkeksejä kaapissa laitettiin kavereiden kanssa voita ja sokeria niiden päälle. Tai sekoitettiin voita, sokeria ja kaakaota levitteeksi (luvatta, ei tähän ollut oikeasti varaa)

Näin köyhässä duunariperheessä stadissa. Ihan normaali sen aikakauden ruokavalio. Ei ollut paino-ongelmia.

PäteväPirkko kirjoitti:

Me ei oltais oltu köyhiä, jos faija ei olisi ryypännyt, matkustellut, ostanut autoja ja vaatteita yms. itselleen. Mutta koska hän näin teki ja kaikki laskut jäi ihan hyväpalkkaisen mutsin harteille, niin äiti oppi nyhjäsemään tyhjästä hyvää ruokaa. Ikinä ei nälkää nähty, ja kaikki safka oli hyvää. Ja halpaa.

Mutsi tykkäs leipoa, ja teki kukkosia, lanttukukkoa, karjalanpiirakoita, pullaa, mustikkapiirakkaa jne.

Iltaisin oli mannapuuroa, perunavelliä, riisipuuroa, vispipuuroa, lettuja, pannaria... Näihin nyt oli aina tarvikkeet himassa.

Lämpimät ruoat oli makkasoppaa, kaalikääryleitä, nakkikastiketta, jauhelihapyöryköitä...

Hemmetin usein ruskeakastikepohjainen safka perunan kera. Hyvää oli.

Son lihapulla, eikä mikään pyörykkä.

Oli ja ei mitään. Ja ihan keakituloisesta perheestä olen. Äiti ei vain viitsinyt käydä kaupassa ikinä ja isä saattoi olla sillä välin töissä toisella paikkakunnalla.

Ei nyt ikinä ollut 'ei mitään', mutta tosi tarkasti oli ostettu esim. neljä omenaa, siis jokaiselle yksi. Usein ruoaksi oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, perunamaitoa tms. joka ei maksa mitään. Muistan, kun olin alle kouluikäinen, niin äiti oli sitä mieltä, et ruokamainokset pitäis kieltää, koska köyhille tulee niistä paha mieli, kun eivät voi ostaa.Myöhemmin tajusin, et puhui itsestään. Vaikka en voi sanoa nälkää nähneeni, niin kyllä joku kauhu tuosta on jäänyt. Ruokarytmi on säännöllinen, viisi ateriaa päivässä. Jos lapsi sanoo, et on nälkä, niin syötävää löytyy heti.