Oliko teillä lapsuudessasi tilanteita, että jääkaappi oli tyhjä?

Joskus oli. Sitten syötiin pakastimesta ruokaa, tehtiin maitojauheesta, vedestä ja kaakaojauheesta kaakaota, jota syötiin leivän ja hedelmien kanssa, tai Weetabixia sitä maitojauhemaitoa ja marjoja pakkasesta.

Ruokaa oli aina, mutta jääkaappi saattoi tyhjentyä.

Jääkaapissa oli kyllä ruokaa. Minulle tosin oli aina vähän epäselvää mitä sieltä oli lupa ottaa syödäkseen, joten tyydyin luvallisiin: maitoa muroihin, voita ja juustoa leivän päälle. 

En sitten oppinut kunnon ruokaa edes laittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ikinä ollut 'ei mitään', mutta tosi tarkasti oli ostettu esim. neljä omenaa, siis jokaiselle yksi. Usein ruoaksi oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, perunamaitoa tms. joka ei maksa mitään. Muistan, kun olin alle kouluikäinen, niin äiti oli sitä mieltä, et ruokamainokset pitäis kieltää, koska köyhille tulee niistä paha mieli, kun eivät voi ostaa.Myöhemmin tajusin, et puhui itsestään. Vaikka en voi sanoa nälkää nähneeni, niin kyllä joku kauhu tuosta on jäänyt. Ruokarytmi on säännöllinen, viisi ateriaa päivässä. Jos lapsi sanoo, et on nälkä, niin syötävää löytyy heti.

Oletteko nykyään ylipainoisia? Monelle lapsuuden puutteet tekee sen että pitää "korvata ja hyvittää" koko ajan pupeltamalla jotain ettei vaan tule hetkeksikään tunnetta että jää jostain ilman.

Meillä ei ollut jääkaappia kun olin lapsi, eikä aina ruokaakaan.

Ikävä kuulla, että näin moni on joutunut näkemään lähinnä sitä jääkaapin valoa. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ikinä ollut 'ei mitään', mutta tosi tarkasti oli ostettu esim. neljä omenaa, siis jokaiselle yksi. Usein ruoaksi oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, perunamaitoa tms. joka ei maksa mitään. Muistan, kun olin alle kouluikäinen, niin äiti oli sitä mieltä, et ruokamainokset pitäis kieltää, koska köyhille tulee niistä paha mieli, kun eivät voi ostaa.Myöhemmin tajusin, et puhui itsestään. Vaikka en voi sanoa nälkää nähneeni, niin kyllä joku kauhu tuosta on jäänyt. Ruokarytmi on säännöllinen, viisi ateriaa päivässä. Jos lapsi sanoo, et on nälkä, niin syötävää löytyy heti.

Oletteko nykyään ylipainoisia? Monelle lapsuuden puutteet tekee sen että pitää "korvata ja hyvittää" koko ajan pupeltamalla jotain ettei vaan tule hetkeksikään tunnetta että jää jostain ilman.

Moni ehtoopuolen pullukka selittää ylipainoaan sillä, ettei lapsena ollut ruokaa ja lautanen piti syödä tyhjäksi. Meillä sai jättää ja lämmittää uudestaan, mitä ei jaksanut syödä. Normaalipainoisia lapsia tuli.

Ei  ikinä ollut. Päinvastoin, jääkaappi tursusi ruokaa. Samoin pakastin. Mutta mutta - nykyään oma jääkaappini on useimmiten tyhjä. Kahden lapsen äidillä. Olen korkeammin koulutettu kuin vanhempani, silti työtön. En kelpaa päiväkoteihin työhön, koska olen aineenopettaja, mutta en lähihoitaja.

Lähes päivittäin teen ruuaksi kaappikatsauksen: otetaan sitä, mitä löytyy. Onneksi olen erinomainen kokki. Osaan tehdä mistä vaan hyvää ruokaa. (Vinkki: tuoreet sämpylät ja sipulikeitto, vähän juustoa...helppoa, hyvää, maukasta).

Tuota on monen vanhemman vaikea ymmärtää, että ylikoulutettiin ihmisiä. Akateemisuus ei takaa töitä.

Onneksi lamavuodet ovat koulineet hintaskannaukseen.

Ehkä halvin mättö ilman kausivihanneksia. Pussi makaronia ja halvin uunilenkki Lidlistä. Jos on enää hiluja kokkaron pohjalla.

Oli, mutta äiti jostain aina taikoi kuitenkin ruokaa pöytään, ei tarvinnut miettiä mitä syödä.

Ei se täysin tyhjä ollut koskaan, mutta monesti siellä oli vain maitopurkki, perunoita ja margariinirasia. Oltiin aika köyhiä, iso perhe ja pienet tulot. Äiti kuitenkin leipoi paljon ja kyllähän se tuore sämpylä oli oikein luksusruokaa pelkän margariininkin kanssa. Pakastimessa oli aina jotain lihaa jota sai perunoiden/makaronin kanssa. Ei me nälkää nähty kuitenkaan. Herkkuja ei ollut kuin synttäreillä.

Tässähän tuntee olonsa luksukseksi, kun näitä lapsuuden kertomuksia ruoasta lukee.

Eniten ottaa päähän tuttavien kanssa illanvietot, missä yhdessä haetaan ruoka kaupasta. Toiset eivät todellakaan katso hintoja. Kuitin saldo on huikeasti korkeampi verrattuna siihen, mitä itse ostaisin ja tekisin. Samoilla raaka-aineilla. Vaikka olisi varaa, niin silti.

Ei koskaan. Minulla on 9 sisarusta ja meillä kaksi jääkaappia oli aina täynnä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Minulla on 9 sisarusta ja meillä kaksi jääkaappia oli aina täynnä ruokaa.

Asutteko maalla? Maalaisilla on aina ollut ihan toinen tilanne kuin köyhillä kaupunkilaisilla.

Isäni, stadilaispoika, vaihtoi sota-aikana tupakkaa läskiin mitä ei kaupungissa oltu nähty vuosiin. Kertoi  miten maatalon pojille tuli joka kuukausi paketti kotoa missä oli oikeaa ruisleipää, voita ja tuota läskiä. Kaupunkilaispojalle tuli villasukat kerran vuodessa, ei ollut kotona muuta lähetettävää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä silloin söit/söitte?

Ei ollut koskaan moista tilannetta.

Toiset sitten oksentavat sitä ruokaa, että pysyisivät laihana. Tasan eivät mene nallekarkit.

Ei ikinä.

Rahasta oli kyllä joskus tiukkaa, mutta jotain ruokaa oli aina. Ei välttämättä aina laadullisesti maailman parasta, esimerkiksi jos ranskanleipää oli tarjouksessa 3kpl/10 markkaa, niin niitä sitten ostettiin tai joskus ruokana oli pelkkää makaronivelliä.

Tosin äidille oli myös tärkeää että aina on tarjolla jotain vihanneksia / hedelmiä. Jos ei muuta niin porkkanoita ja banaania. Ruokaa tehtiin isoja annoksia, jotta puolet saattoi pakastaa ja tarjouksesta ostettiin pakkaseen ruokia.

Yleensää olin yksin kotona monta tuntia koulun jälkeen ja sulatin mikrossa itselleni vaikka kaalilaatikkoa. Kaapista sai yleensä syödä mitä vain, poikkeuksena vaikka viikonlopun suklaavanukkaat, joita oli yksi per pää.

Ei ole, mutta olen kyllä miettinyt että oman perheeni lapsille olisi opettavaista, että vaikka parin viikon ajan jääkaappi ja muutkin ruokakaapit olisi tyhjiä. Kaupassa tulee käytyä lähes päivittäin, teen joka päivä lämpimän ruuan ja lisäki aina löytyy hedelmiä, leipää & päällisiä, muroja, kuivakaapista löytyy eri puurohiutaleita jne.. ja tuntuu että jatkuvasti jompikumpi lapsista on ruikuttamassa, kuinka ei ole mitään syötävää... Ei ole mitään syötävää kun vanhemmat eivät ole ajatuksenlukijoita, jotka osaavat ilman erillistä toivetta kantaa kaupasta juuri sitä, mitä juuri sillä hetkellä sattuu tekemään mieli. 

Muistan, kun usein ei ollut leivän päälle mitään laitettavaa, niin laitoin sokeria. Paras joulu oli se, kun kauppakassista pilkisti omenapussi meheviä punaisia omenoita.Tästä jäänyt tavaksi ostaa joka joulu punaisia omenoita, jotenkin lohduttavaa.

Usein siis kuulin vanhempien puhuvan ettei ole rahaa ruokaan jne, luulen että tuo joulun alla saatu kauppakassi oli jonkin sortin avustus. 80-luvun loppupuolella olen syntynyt.