Oliko teillä lapsuudessasi tilanteita, että jääkaappi oli tyhjä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, mutta olen kyllä miettinyt että oman perheeni lapsille olisi opettavaista, että vaikka parin viikon ajan jääkaappi ja muutkin ruokakaapit olisi tyhjiä. Kaupassa tulee käytyä lähes päivittäin, teen joka päivä lämpimän ruuan ja lisäki aina löytyy hedelmiä, leipää & päällisiä, muroja, kuivakaapista löytyy eri puurohiutaleita jne.. ja tuntuu että jatkuvasti jompikumpi lapsista on ruikuttamassa, kuinka ei ole mitään syötävää... Ei ole mitään syötävää kun vanhemmat eivät ole ajatuksenlukijoita, jotka osaavat ilman erillistä toivetta kantaa kaupasta juuri sitä, mitä juuri sillä hetkellä sattuu tekemään mieli. 

Tähän siis lisään sen verran, että olen oikeasti pahoillani niiden lasten puolesta, joilla ei ole ruokaa kotona odottamassa. Siksi minua oman perheeni lasten käytös niin suututtaakiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, mutta olen kyllä miettinyt että oman perheeni lapsille olisi opettavaista, että vaikka parin viikon ajan jääkaappi ja muutkin ruokakaapit olisi tyhjiä. Kaupassa tulee käytyä lähes päivittäin, teen joka päivä lämpimän ruuan ja lisäki aina löytyy hedelmiä, leipää & päällisiä, muroja, kuivakaapista löytyy eri puurohiutaleita jne.. ja tuntuu että jatkuvasti jompikumpi lapsista on ruikuttamassa, kuinka ei ole mitään syötävää... Ei ole mitään syötävää kun vanhemmat eivät ole ajatuksenlukijoita, jotka osaavat ilman erillistä toivetta kantaa kaupasta juuri sitä, mitä juuri sillä hetkellä sattuu tekemään mieli. 

Minkä ikäinen lapsi on? Opeta se ottamaan vaikka jogurttipurkki kaapista tai vanhemmalle jo sen puuron keitonkin. Älä anna lorvikatarrin vaivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, mutta olen kyllä miettinyt että oman perheeni lapsille olisi opettavaista, että vaikka parin viikon ajan jääkaappi ja muutkin ruokakaapit olisi tyhjiä. Kaupassa tulee käytyä lähes päivittäin, teen joka päivä lämpimän ruuan ja lisäki aina löytyy hedelmiä, leipää & päällisiä, muroja, kuivakaapista löytyy eri puurohiutaleita jne.. ja tuntuu että jatkuvasti jompikumpi lapsista on ruikuttamassa, kuinka ei ole mitään syötävää... Ei ole mitään syötävää kun vanhemmat eivät ole ajatuksenlukijoita, jotka osaavat ilman erillistä toivetta kantaa kaupasta juuri sitä, mitä juuri sillä hetkellä sattuu tekemään mieli. 

Minkä ikäinen lapsi on? Opeta se ottamaan vaikka jogurttipurkki kaapista tai vanhemmalle jo sen puuron keitonkin. Älä anna lorvikatarrin vaivata.

10 ja 15. Osaavat kyllä, mutta eivät vain halua. Kyse on siis enemmänkin siitä, että jääkaapissa ei ole  juuri sitä mitä haluaisi syödä. Jos jääkaapissa on jugurttia, niin mieli tekisi vanukasta ja päin vastoin ja nämä mielihaluthan vaihtelevat päivittäin, joten jääkaapin pitäisi koko ajan olla täynnä kaikkea mahdollista eri sorttia ruokavaihtoehtoa, että ei tulisi näitä meillä ei KOSKAAN ole mitään ruokaa. Toivottavasti ymmärsit pointin. Siksi minusta olisi ihan tervettä opettaa lapsille myös se, että mitä se oikeasti tarkoittaa kun kaikilla ihmisillä ei ole ruokaa. Monia lapsia vaivaa itsekkyys, ei lorvikatari. 

Kuulun parjattuun ja kadehdittuun suuriin ikäluokkiin, eikä meillä edes ollut jäääkaappia, kun olin lapsi. Ruokia säilytettiin kellarissa.

En kuitenkaan muista, että olisin joutunut varsinaisesti puutetta kärsimään, vaikka kaikki ruoka oli hyvin yksinkertaista tavallista kotiruokaa, ja monia ruoka-aineita oli hyvin rajoitetusti saatavilla.

Kotitalousopetuksen tunnit odottavat siis. :)

En onneksi hirveästi muista, mutta traumoja sen verran jäänyt lapsuudesta, että pitkään vanhempien eron jälkeen piti kysyä saako jääkaapista ottaa jotain ja ruokaa piti salaa heittää pois jos ei halunnut syödä.

Alle 7v ei aina ollut muuta kuin pullaa tai leipää syötäväksi ja jouduttiin syömään jotain lihankorviketta ja makaroonia – vielä seuraavina päivinä mikrossa uudelleen lämmitettynä. Ette voi edes kuvitella miten oksettavaa se oli, mutta pakko oli syödä tai salaa piilottaa tai isältä huudot/selkään. Salaa paperiin piilotettiin ja roskiin heitettiin. Valitettavasti jäin kiinni ja raahattiin omaan huoneeseen jonne omaan sänkyyn oksensin.

Molemmat vanhemmat töissä, mutta isällä jotain narsismi tms ongelmaa ja oli pakko rakentaa suuri talo suurella tontilla. Pitkään tosiaan kärsin ruokaan liittyvistä ongelmista. Tätä pahensi myös kouluni jossa kytättiin syömistä ja ei saanut pois heittää. Saatettiin pakottaa jäämään ruokalaan siihen asti, että kaiken söi opettajan läsnäollessa tai "ei kasva koskaan naiseksi". En uskaltanut jättää syömättä, varsinkaan kodin ulkopuolella, joten uusia ruokia ei tullut kokeiltua kunnes vasta myöhäisessä teini-iässä.

En kaipaa ruokaa mitenkään hirveästi, monesti ei tee mieli päiväkausiin. Joskus yli viikon mennyt vain välipaloilla. Tupakka ja kahvi korvasivat. Mitään syömishäiriötä ei ole. Silti jostain syystä tulee aina joskus ahdistunut/surullinen olo ruokapöydässä. Pidän kyllä ruuasta ja olen lopettanut tupakoinnin joten maistuu paremmin. Karkkia/herkkua menee kuitenkin. Olen 171/56 joten ei ole lihavaksi tehnyt kuitenkaan. En omille lapsilleni menisi toiseen ääripäähän että aina kaikkea tarjolla. Kohtuus, säännöllisyys, rajat ja rakkaus ovat tärkeintä syömisessäkin.

On ihan hirveää ettei kaikilla ole ruokaa. On hirveää mennä nälissään nukkumaan. On naurettavaa ajatella, että kaikki lapset lähtevät samoista oloista ja saavat tasa-arvoisesti eväät elämään. Lapsi voi kokea turvattomuutta jos kaapissa ei ole usein ruokaa ja hän tietää raha ongelmista. Itse ainakin ahdistun kun äiti tai muu läheinen puhuu raha ongelmista.

Osa on kyllä ap:n kysymyksen vierestä, mutta ehkä jotkut pysähtyisivät miettimään vähempiosaisten asioita varsinkin näin joulun ja kuntavaalien lähestyessä. Monesti oli pelastuksena erilaiset avustukset esim seurakunnalta tai jonain jouluna saatu lahja hyväsydämelliseltä – kiitos siitä.

Oli, montakin kertaa.

Vanhemmat oli niin kiireisiä, ettei kaupassa kerinneet käydä tai meille lapsille ruokaa laittaa. Onneksi meillä oli kyläkaupassa tili, n. 5 kilometrin päässä kotoa, jonne pyöräilin ala-aste ikäisenä ja ostin tilille meille ruokaa, ja sitä ruokaa myös siskoille. Aina tasaisin väli-ajoin sain siitä kunnon huudot, ja uhkauksen että tili suljetaan, kun käyn siellä ostiksilla. Samalla piti tarkkaan selvittää mitä oli ostanut, en oli uskaltanutkaan ostella mitään herkkuja. Aina se oli tyyliin, leipää, juustoa, voita, makaronia ja jauhelihaa, mitä kyläkauppa tuohon aikaan möi pakastettuna =)

Monta kertaa aikuisena olenkin miettinyt, miten heitteillä me lapset oltiin.. ihmettelen suuresti, miksi vanhempani ylipäätään teki meidät, ja ihan kolmena kappaleena, kun meidän kanssa ajan viettäminen oli vastemielistä, meistä ei huolehdittu, ja harvoin kun heillä oli asiaa meille, se tapahtui vain ja ainoastaan huutamalla. No,  eipä ole tänäkään päivänä erityisen lämpimät välit.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ikinä ollut 'ei mitään', mutta tosi tarkasti oli ostettu esim. neljä omenaa, siis jokaiselle yksi. Usein ruoaksi oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, perunamaitoa tms. joka ei maksa mitään. Muistan, kun olin alle kouluikäinen, niin äiti oli sitä mieltä, et ruokamainokset pitäis kieltää, koska köyhille tulee niistä paha mieli, kun eivät voi ostaa.Myöhemmin tajusin, et puhui itsestään. Vaikka en voi sanoa nälkää nähneeni, niin kyllä joku kauhu tuosta on jäänyt. Ruokarytmi on säännöllinen, viisi ateriaa päivässä. Jos lapsi sanoo, et on nälkä, niin syötävää löytyy heti.

Lapset täytyy kieltää, jos ei ole rahaa ruokaan.

Mulla ei ole mitään ruokakaipuita. Mutta se sosiaalinen paine jostakin hampparimainoksista, kun pitäisi maksaa ateriasta hinta, millä ruokkisi isommankin pesueen.

Suorastaan nälkää ei nähty mutta joskus herätessä ei ollut kuin kahvia.  Veli sanoi: on sitä niinkin herätty ettei ole ollut kahviakaan.

Ei jumalauta minkälaisia äitejä tässä maassa on ollut. Meillä ei ollut koskaan ruoasta pula vaikka monesta muusta asiasta oli. Koko tontilla viljeltiin perunaa ja marjoja ja mitä vain. Ruoka oli halpaa silakkaa ja perunaa mutta sitä oli, ja faija osti varttisian joulun alla ja läskisoosia syötiin aina sen jälkeen puoli vuotta. Olihan faijalla aina perjantaipullo mutta kyllä se sitten töitäkin teki kaikki illat ja lomat. Mutsi oli kotona kun faija ei halunnut että se menee töihin.

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Muistan kerran kun ei ollut ruokaa tai rahaa. Keitin puuroriisiä ja laitoin sitä ruisleivän päälle. Kotona ei ollut muuta ruokaa.

Teillä oli sentään leipää, se meni meillä heti rahapäivänä. 4 sisarukselleni keitin riisipuuroa veteen kerran päivässä, kun muuta ei ollut. Jauhot, ketsupit, sokerit oli syöty aikoja sitten. Oli kurja kesä, kun koulussakaan ei saanut syödäkseen. Marjojen kypsymistä odoteltiin.

Muutaman kuukauden päästä tuli kotikäynti ja virkailija ei ollut aiemmin uskonut, ettei kaapissa ollut mitään ja raha meni muuhun kuin ruokaan. Yhdellä sisaruksista vaan lievä anemia.

Ruokakaapista löytyi aina pullaa ja ranskanleipää ja hapankorppuja ja viiliä, ja olkkarin hedelmävati ei ollut koskaan tyhjä. Jääkaappi saattoi kyllä olla tyhjä, tai siis maitoa kyllä oli.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta minkälaisia äitejä tässä maassa on ollut.

Pysykää lujana naiset, jotka ette halua lapsia ja syyllistämistä, lapsia ei ole pakko tehdä! Asenteet saisivat muuttua, myös miehet vastuuseen jälkikasvustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ikinä ollut 'ei mitään', mutta tosi tarkasti oli ostettu esim. neljä omenaa, siis jokaiselle yksi. Usein ruoaksi oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, perunamaitoa tms. joka ei maksa mitään. Muistan, kun olin alle kouluikäinen, niin äiti oli sitä mieltä, et ruokamainokset pitäis kieltää, koska köyhille tulee niistä paha mieli, kun eivät voi ostaa.Myöhemmin tajusin, et puhui itsestään. Vaikka en voi sanoa nälkää nähneeni, niin kyllä joku kauhu tuosta on jäänyt. Ruokarytmi on säännöllinen, viisi ateriaa päivässä. Jos lapsi sanoo, et on nälkä, niin syötävää löytyy heti.

Lapset täytyy kieltää, jos ei ole rahaa ruokaan.

Onneksi jokainen on meedio ja osaa ennustaa oman tulevaisuutensa...

Meillä ei ollut koskaan kaappi tyhjä, mutta ei sitä rahaa kauheasti ollut herkkuihinkaan. Aika tiukkaa oli ja kyllä on makaronivelliä tuttuja.

Harmillista että vanhemmat eivät silloin 80-luvun nousukauden aikana ymmärtäneet tulevansa olemaan 90-luvulla köyhiä. Ensin 80-luvulla kumpikin saa vakituisen työn, tehdään kolme lasta ja rakennetaan omakotitalo. Sitten tulee se lama (oletko koskaan kuullut?). Ensin menee konkurssiin tehdas, jossa äiti on töissä, sitten perään firma jossa isä on töissä. Isän saa onneksi töitä uudestaan - toiselta paikkakunnalta. Talo on pakko myydä, mutta koska on lama ja pakkotilanne, ei saatu rahasumma vastaa lainan määrää. Niin sitä sitten asutaan uudessa kylässä, isällä sentään on töitä, äiti tekee pätkiä ja hanttihommia mitä vaan löytää ja yrittää samalla opiskella uutta ammattia. Samalla maksetaan lainoja talosta, jota ei enää ole ja pennejä lasketaan.

Mutta onneksi se on niiiiiin helppoa sanoa, että köyhän ei pitäisi tehdä lapsia.

Samanlaisia tarinoita on maailma pullollaan eikä viime vuodet ole kummempia, monta paikkakuntaa yrityksineen on mennyt käytännössä kokonaan konkkaan, kun eloa ylläpitävä tehdas on lopetettu.

Mutta onneksi aina voi viisastella av:lla.

(en ole se ketä lainattiin)

Kyllä vaan. Siis ruokaahan se kaappi oli aina pulloillaan, mutta suurin osa syömäkelvotonta. Äitini on hamstraaja, ja mitään ei saisi heittää pois. Ei myöntänyt että homeinen tai mätä ruoka olisi kelvotonta. Lisäksi säästettiin rahaa pitämällä jääkaappi liian lämpöisenä. Söin paljon näkkäriä, kuppikeittoja ja muita kuivaruokia. Opettelin tekemään itse ruokani, kesätyörahoilla kävin kaupassa.

Nyt aikuisena kun käyn kylässä, yritän tehdä ruokaa jääkaapin antimista, niistä jotka ovat menemässä vanhaksi. Kaikkea en voi pelastaa, mutta jotain sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ikinä ollut 'ei mitään', mutta tosi tarkasti oli ostettu esim. neljä omenaa, siis jokaiselle yksi. Usein ruoaksi oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, perunamaitoa tms. joka ei maksa mitään. Muistan, kun olin alle kouluikäinen, niin äiti oli sitä mieltä, et ruokamainokset pitäis kieltää, koska köyhille tulee niistä paha mieli, kun eivät voi ostaa.Myöhemmin tajusin, et puhui itsestään. Vaikka en voi sanoa nälkää nähneeni, niin kyllä joku kauhu tuosta on jäänyt. Ruokarytmi on säännöllinen, viisi ateriaa päivässä. Jos lapsi sanoo, et on nälkä, niin syötävää löytyy heti.

Lapset täytyy kieltää, jos ei ole rahaa ruokaan.

Onneksi jokainen on meedio ja osaa ennustaa oman tulevaisuutensa...

Meillä ei ollut koskaan kaappi tyhjä, mutta ei sitä rahaa kauheasti ollut herkkuihinkaan. Aika tiukkaa oli ja kyllä on makaronivelliä tuttuja.

Harmillista että vanhemmat eivät silloin 80-luvun nousukauden aikana ymmärtäneet tulevansa olemaan 90-luvulla köyhiä. Ensin 80-luvulla kumpikin saa vakituisen työn, tehdään kolme lasta ja rakennetaan omakotitalo. Sitten tulee se lama (oletko koskaan kuullut?). Ensin menee konkurssiin tehdas, jossa äiti on töissä, sitten perään firma jossa isä on töissä. Isän saa onneksi töitä uudestaan - toiselta paikkakunnalta. Talo on pakko myydä, mutta koska on lama ja pakkotilanne, ei saatu rahasumma vastaa lainan määrää. Niin sitä sitten asutaan uudessa kylässä, isällä sentään on töitä, äiti tekee pätkiä ja hanttihommia mitä vaan löytää ja yrittää samalla opiskella uutta ammattia. Samalla maksetaan lainoja talosta, jota ei enää ole ja pennejä lasketaan.

Mutta onneksi se on niiiiiin helppoa sanoa, että köyhän ei pitäisi tehdä lapsia.

Samanlaisia tarinoita on maailma pullollaan eikä viime vuodet ole kummempia, monta paikkakuntaa yrityksineen on mennyt käytännössä kokonaan konkkaan, kun eloa ylläpitävä tehdas on lopetettu.

Mutta onneksi aina voi viisastella av:lla.

(en ole se ketä lainattiin)

Jos teillä olisi suojaväri kohdillaan, saisitte sossusta rahaa tulkkipalveluineen vuoteessa makaamalla. Keksisitte siinä, mitä muuta voi pyytää ja valittaa puurosta.

Isän luona ei ollut yleensä lainkaan ruokaa, pahimmillaan syötiin lapsena jääpaloja. Joskus löytyi kaurapuuroa ja teetä. 

Asuin alkoholisti isän kanssa ja esimurrosiässä oli usein kauhea nälkä kun kaapit oli tyhjät. Kerran oli ainoastaan yksi peruna jääkaapissa, keitin sen ja söin :(

Niin monen matun olen kuullut valittavan suomalaisesta ruoasta, että ennen palautusprosessia niille saisi pitää kunnon suomalaisen ruokahistorian kurssin. Nenän eteen tarjoillaan valmiina, eikä maistu. Käytännössä jos ei kelpaa, niin on ilman. Voisi vapaaehtoinen paluu lähentyä.