Lue keskustelun säännöt.
5 ensimmäistä tinder nais profiilia. Tällainen taso pääkaupunkiseudulla terv, mies
huhhuh666
22.10.2016 |
Anna 27:
Eiks kuvat kero kaiken? En etsi aviomiestä
Sanni 27:
# Helsinki# Viini <3
....kissan kanssa halikuvia koko profiili täynnä
Kaisa 25
Jos sais sellaisen suhteen että voi nukkuu silloin tällöin yhdessä, heiluttaa peittoa kun tekee mieli ja käydä silloin tällöin treffeillä
#kissa halikuvia.
Pihla 27
Cats and vegan food
Mia 24
Muuten ok, mutta ikävä kyllä yli 400 kuvaa instassa joista puolet selfieitä
Pitäisikö tästä 27v miehen koittaa valita kahvi seuraa. Mä olin 17v kypsempi ku tämä roska sakki...
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.
Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Tuskin livenä heitetään 300 sivuun ennen kuin löytyy mielenkiintoinen. Tinderissä on naisille niin valtava tarjonta, että siellä voi nainen oikeasti pitää tason korkealla. Tosin siellä on se pieni joukko miehiä, joka sitten pyörittää koko naisporukkaa ja muut miehet kärvistelevät lähinnä todella rumien tai mielenterveysongelmaisten naisten kanssa, joita moni ei päädy edes koskaan tapaamaan ja poistavat sovelluksen.
Hyvin sanottu! Tinder on niin päinvastainen kuin vain voi olla. Livenä kiinnostun erilaisista ihmisistä todella helposti, tinderissä en. Tulipa kylmäävä olo, poistelen tiliäni aika usein - luultavasti minuakin pidetään mielenterveysongelmaisena. Ongelmana on lähinnä se, että aina uuden profiilin tehdessään tulee ensimmäisinä juuri ne mielenkiintoisemmat, aktiivisimmat ja uusimmat käyttäjät, kun taas profiilin ollessa kauan käytössä, tulee vanhempia profiileja. Ihan vain omaa päättelyä, siltä vaan usein tuntuu :D
Kyllähän palvelu toimii juuri noin. Se tarjoaa ensin sellaisia käyttäjiä, joista on tykätty eniten. Tämä koukuttaa palvelun käyttäjäksi. Palvelu tarjoaa myös ensin henkilöitä, jotka ovat tykänneet sinusta, jotta tulisi helpommin match.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut vain yhden superliken ja se oli naiselta, jota en pitänyt yhtään kiinnostavana, joten en painanut sydäntä. Ensimmäisenä tulee mieleen, että nainen on laittanut sen vahingossa, koska uskon naisten laittavan noita muutenkin aika harvoin juurikin tuosta syystä, että pelkäävät antavansa epätoivoisen vaikutelman. En näkisi itse asiaa tuolla tavoin, mutta ehkä jotkut miehet saattavat nähdä. Kyllähän tuollainen aina egoa hivelee, että juuri minut on valittu superliken kohteeksi. Muutenkin kun tietää, että toinen on tykännyt sinusta, niin itse tykkää myös hänestä helpommin.
Sepä se, että kirjoittamalla ehtii miettimään vastausta paremmin. Minulla on muutenkin keskustellessa sellainen tapa, että tuntuu, että vastaamisessa on joku kiire, vaikka ihan hyvin voisin hetken miettiä ja vastata vasta sitten. Olen yrittänyt alkaa opettelemaan rauhallisuutta keskustellessa.
Ihminen on todella huono arvioimaan omaa ulkonäköään. Juttelin juuri yhden naisen kanssa, että mikä on minun mielestään hänen paras kuvansa, niin hän oli todella yllättynyt, kun mielestäni hän näytti parhaalta kuvassa, jossa omasta mielestään näytti ihan kamalalta. Ei ollut edes valinnut sitä tinder-kuviin, vaan se löytyi instagramista ja oli siellä muusta syystä kuin siksi, että näyttää kuvassa hyvältä.
Minun Tinder-kuvat ovatkin tuoreita, mutta ne ovat ainoastaan selfieitä, koska minulla ei ole kuvauskalustoa, eikä kukaan ota minusta nykyään kuvia. Ainoat tuollaiset hyvät "tilannekuvat" ovat vanhoja, joten en ole niitä voinut palveluun lisätä. Haluaisin saada tuollaisia kuvia itsestäni ja sitten jonkun naisen valkkaamaan niistä hyvä. Tuollaisia kuvia on kuitenkin aika hankala tyhjästä repäistä, kun tarvisi vähintään kaverin räpsimäänkin kuvia, enkä kehtaa kavereitani tuollaiseen pyytää, enkä muutenkaan luota heidän arviointikykyynsä tämän asian suhteen.
Luin varmaan liian nopeasti aiemman vastauksesi, kun aattelin, että sulla vanhempia kuvia pelkästään esillä, sorppa! Toikin on käynyt välillä mielessä, kun niitä superlikejä on tullut, että vahingossa joku laittanut. Kyllähän sitä joskus alkuun vahingossa swaippasi kiireesti oikealle korjausliikkeenä vahingossa vasemmalle swaipattua. Rough life.
Ehkäpä sitä oppisi pitämään niistä "huonommistakin" piirteistä itsessään, jos testaisi tuota kuvavalintaa kaverilla. Mullakin vähän sama ongelma tuossa, ettei oikein kehtaa ehdottaa mitään kuvaamisia joissain tilanteissa. Tilannekuvat ois aika ihanteellisia, alkaa selfiet kyllästyttämään ja antaa aika sieluttoman kuvan ihmisestä. Kuitenkin viihdyn parhaiten kameran takana (tai etukameran edessä...) ja on jotenkin hankala olla jonkun toisen kuvattavana. Sellainen jäykkä paska-pose. Tulee mieleen galtsuaikojen Studio Elite-villitys, kaikki oli oman elämänsä supermalleja.
Tullut muuten huomattua, että aika helposti sivuutettua ihan menettelevän oloisia tyyppejä ihan vaan paskan esittelytekstin vuoksi. Joko se on ollut niin täynnä kirjoitusvirheitä tai jotain todella ärsyttävää ja ylimielistä.
Sanos muuta tuon selfie jutun kanssa. Itsellänikin kaikki kuvat selfieitä, koska en juuri muuta pysty itse ottamaan. Tiedostan kyllä täysin sen, että nuo pelkät lähikuvat naamasta (Tinder rajaa kuvia vielä entisestään) ja miellyttävä esittelyteksti antaa minusta aika nössön ja peräkammarinpoika fiiliksen, vaikka koitin kyllä heittää kevyttä huumoria esittelytekstini loppuun. Pitäisi saada otettua kunnon kasvokuva, johon ehkä pystyn itsekin, mutta sen lisäksi pitäisi saada jossain julkisella paikalla otettu iloinen kuva, niin uskoisin matchien määrän lisääntyvän. Yritän saada otettua tuollaisia kuvia ja aloitan uuden kierroksen jos sellaiset saan otettua. Pitäisi ensin käydä nämä nykyiset matchit läpi, jotta voin sitten poistaa profiilini. Aika vähän siellä on mielenkiintoisia tapauksia.
Hyvä suunnitelma, ei muuta kun tsemppiä tulevaan! Mä olen varmaan ollut liian suureleinen, kun oon surutta vaan poistanut tilin edes juttelematta kaikille matcheille. Ja yleensä juttelen vain muutamille muutenkaan, joskus itse keskustelun aloittaneena ja toisinaan mies aloittaa. SItten on tietty nirppanokkamiehiä, joilla esittelytekstissä lukee, että oisko tällä kertaa naisen vuoro aloittaa keskustelu... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.
Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään.
Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen.
Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.
Minusta musiikkimaun kyttääminen on kyllä aika outo valintaperuste tuossa vaiheessa tutustumista ellei sinulla ole jotain erityistä syytä. Minulle on ainakin yhdentekevää mitä musiikkia toinen kuuntelee, koska kuuntelen pääosin musiikkini yksin muutenkin ja valtaosa pystyy kuitenkin kuuntelemaan kaikenlaista musiikkia ilman mitään ongelmia.
Itse en ole katsonut kenenkään spotify-biisejä.
Mulla on siis todella laaja musiikkimaku, mutta jos toisella se koostuu pelkästä nrj-shitistä ja joistain bändeistä/musiikkityyleistä, joita ei voi sietää, niin ihan turha edes yrittää. Kuuntelen musiikkia lähestulkoon aina ja käyn keikoilla, ideaaleinta olisi, jos vastapuoli kuuntelisi edes jotain musiikkityyliä, joita itsekin kuuntelen. Taitaa olla liikaa vaadittu.
nojaa ei siellä miesten taso mikään kehuttava ole..suurin osa on ilmeisesti siellä huvinvuoksi tai seksiä hakemassa...osa onkin esittelytekstiin laittanutkin etsivänsä panoa, mutta moni piilottaa sen tosiasian johonkin epämääräiseen esittelytekstiin.ulkonäkö useimmilla ei ole miellyttävä,tosin miehet ei varmaan edes osaa ottaa hienoja kuvia tai muokata niitä.osa miehistä myös valittaa jos ei näe vartalokuvia naisesta.ilmeisesti lihavan naisen pelko on niin voimakas että pitää päästä heti kroppaa tarkastelemaan :O
Oliko se kuudes nainen sitten jo kiinnostava? Miksi sä mietit ylipäätään niitä ei-kiinnostavia? Ei kai tarkoituskaan ole että kuka vaan kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.
Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään.
Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen.
Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.
Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?
Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
Vierailija kirjoitti:
nojaa ei siellä miesten taso mikään kehuttava ole..suurin osa on ilmeisesti siellä huvinvuoksi tai seksiä hakemassa...osa onkin esittelytekstiin laittanutkin etsivänsä panoa, mutta moni piilottaa sen tosiasian johonkin epämääräiseen esittelytekstiin.ulkonäkö useimmilla ei ole miellyttävä,tosin miehet ei varmaan edes osaa ottaa hienoja kuvia tai muokata niitä.osa miehistä myös valittaa jos ei näe vartalokuvia naisesta.ilmeisesti lihavan naisen pelko on niin voimakas että pitää päästä heti kroppaa tarkastelemaan :O
Miksi ihmeessä niitä kuvia pitäisi lähteä kaunistelemaan? Eikö se ole ainoastaan positiivinen juttu, että kuvat ovat realistisia? En enää yhtään ihmettele matchieni vähäistä määrää jos kisaan joidenkin muokattujen ja ammattimaisten kuvien kanssa. Kyllä minäkin saan oikeassa valaistuksessa ja kuvakulmassa kropastani vaikka Cristiano Ronaldon kropan kaltaisen, mutta ei se kyllä livenä siltä näytä auringonvalossa.
Vartalokuvasta saa mielestäni paljon paremman kokonaiskuvan ihmisestä kuin pelkästä kasvokuvasta. Ja todellakin naisen ylipaino on minulle suuri turn off, koska en yksinkertaisesti kiinnostu muista kuin siroista naisista. Todella ikävää tavata jos nainen onkin treffeillä 30kg odotettua painavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.
Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään.
Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen.
Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?
Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
No hyvän ja hyvän matchin. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten voi jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä tällä saralla. Joillekin tuo seikka voi olla ratkaiseva tekijä. En minä ainakaan jaksaisi kuunnella epämieluisaa musiikkia kotonani, jos joskus jonkun miehen löydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.
Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään.
Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen.
Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?
Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
Syy on tietenkin siinä, että uusi käyttäjä huomaa tarjonnan olevan hyvä ja jää käyttämään palvelua. Jos alusta lähtien tulisi satunnaisotos, niin etenkään naiset eivät viitsisi käyttää palvelua. Muutama match hyvännäköiseltä mieheltä, joka on tykännyt heistä, niin koukku on syvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.
Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään.
Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen.
Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?
Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.Syy on tietenkin siinä, että uusi käyttäjä huomaa tarjonnan olevan hyvä ja jää käyttämään palvelua. Jos alusta lähtien tulisi satunnaisotos, niin etenkään naiset eivät viitsisi käyttää palvelua. Muutama match hyvännäköiseltä mieheltä, joka on tykännyt heistä, niin koukku on syvällä.
Mutta ei kai tuo koske kuin paria ensimmäistä päivää. Eiköhän esim kuukaudenkin käyttäneet saa ihan samanlaisia ehdokkaita kuin vuodenkin käyttäneet.
Ja toisaalta ei kai tuo ole kovin hyvä siinä mielessä, että jos tarjolle tulevat aluksi vain parhaat tyypit, sehän tarkoittaa myös sitä, että mätseja tulee harvemmin. Eikö nimenomaan olisi parempi, että alussa niitä matseja tulee melkein joka pyyhkäisyllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.
Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään.
Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen.
Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?
Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.No hyvän ja hyvän matchin. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten voi jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä tällä saralla. Joillekin tuo seikka voi olla ratkaiseva tekijä. En minä ainakaan jaksaisi kuunnella epämieluisaa musiikkia kotonani, jos joskus jonkun miehen löydän.
Jaa, niin kai sitten. Itse en kyllä kovinkaan monenlaista musiikkia niin kovasti vihaa, etten sitä kodissani sietäisi. Ja kylläpä sitä on ennenkin asuttu eri musiikkimakujen kanssa saman katon alla, eikä se ole mikään iso este ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään. Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen. Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.
Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
No hyvän ja hyvän matchin. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten voi jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä tällä saralla. Joillekin tuo seikka voi olla ratkaiseva tekijä. En minä ainakaan jaksaisi kuunnella epämieluisaa musiikkia kotonani, jos joskus jonkun miehen löydän.
Jaa, niin kai sitten. Itse en kyllä kovinkaan monenlaista musiikkia niin kovasti vihaa, etten sitä kodissani sietäisi. Ja kylläpä sitä on ennenkin asuttu eri musiikkimakujen kanssa saman katon alla, eikä se ole mikään iso este ole ollut.
Noo, ihmiset on erilaisia, siitä ei pääse mihinkään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään. Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen. Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.
Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
Syy on tietenkin siinä, että uusi käyttäjä huomaa tarjonnan olevan hyvä ja jää käyttämään palvelua. Jos alusta lähtien tulisi satunnaisotos, niin etenkään naiset eivät viitsisi käyttää palvelua. Muutama match hyvännäköiseltä mieheltä, joka on tykännyt heistä, niin koukku on syvällä.
Mutta ei kai tuo koske kuin paria ensimmäistä päivää. Eiköhän esim kuukaudenkin käyttäneet saa ihan samanlaisia ehdokkaita kuin vuodenkin käyttäneet.
Riippuu kuinka aktiivisesti palvelua käyttää. Kannattaa myös muistaa, että ne vanhat matchit ovat yhä siellä, joiden kanssa voi keskustella yms.
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta ei kai tuo ole kovin hyvä siinä mielessä, että jos tarjolle tulevat aluksi vain parhaat tyypit, sehän tarkoittaa myös sitä, että mätseja tulee harvemmin. Eikö nimenomaan olisi parempi, että alussa niitä matseja tulee melkein joka pyyhkäisyllä?
Aluksi tulee paljon tykätyt profiilit, mutta myös niitä, jotka ovat jo tykänneet sinusta. Et sinä palvelun käyttöä aloittaessasi ihmettele sitä jos match ei tule välittömästi. Profiilisihan on uusi ja moni ei ole sitä ehtinyt vielä edes nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään. Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen. Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.
Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
No hyvän ja hyvän matchin. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten voi jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä tällä saralla. Joillekin tuo seikka voi olla ratkaiseva tekijä. En minä ainakaan jaksaisi kuunnella epämieluisaa musiikkia kotonani, jos joskus jonkun miehen löydän.Jaa, niin kai sitten. Itse en kyllä kovinkaan monenlaista musiikkia niin kovasti vihaa, etten sitä kodissani sietäisi. Ja kylläpä sitä on ennenkin asuttu eri musiikkimakujen kanssa saman katon alla, eikä se ole mikään iso este ole ollut.
Noo, ihmiset on erilaisia, siitä ei pääse mihinkään :)
On toki, mutta kyllä minäkin sanoisin, että olet ehkä vähän keskimääräistä nirsompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta ei kai tuo ole kovin hyvä siinä mielessä, että jos tarjolle tulevat aluksi vain parhaat tyypit, sehän tarkoittaa myös sitä, että mätseja tulee harvemmin. Eikö nimenomaan olisi parempi, että alussa niitä matseja tulee melkein joka pyyhkäisyllä?
Aluksi tulee paljon tykätyt profiilit, mutta myös niitä, jotka ovat jo tykänneet sinusta. Et sinä palvelun käyttöä aloittaessasi ihmettele sitä jos match ei tule välittömästi. Profiilisihan on uusi ja moni ei ole sitä ehtinyt vielä edes nähdä.
No pakostihan sieltä tulee myös alussa sitten niitä jäätävämpiäkin tapauksia, että niitä matsejakin tulisi. Ei siis pelkästään niitä tykätyimpiä, joiden kanssa mätsit ovat epätodennäköisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään. Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen. Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.
Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
No hyvän ja hyvän matchin. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten voi jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä tällä saralla. Joillekin tuo seikka voi olla ratkaiseva tekijä. En minä ainakaan jaksaisi kuunnella epämieluisaa musiikkia kotonani, jos joskus jonkun miehen löydän.
Jaa, niin kai sitten. Itse en kyllä kovinkaan monenlaista musiikkia niin kovasti vihaa, etten sitä kodissani sietäisi. Ja kylläpä sitä on ennenkin asuttu eri musiikkimakujen kanssa saman katon alla, eikä se ole mikään iso este ole ollut.
Noo, ihmiset on erilaisia, siitä ei pääse mihinkään :)
On toki, mutta kyllä minäkin sanoisin, että olet ehkä vähän keskimääräistä nirsompi.
Myönnän itsekin :D Ei mulla kyllä välttämättä omalla ulkonäöllä saati persoonalla olisi kovin varaa siihen, mutta näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 ihmistä eikä yksikään kiinnostanut ? Aika surullista. Kertoo mun mielestä hyvin tästä nykypäivän ilmiöstä, kun mikään ei tunnu miltään ja sormea heiluttamalla kuvitellaan löytyvän aina jotain parempaa. Mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa - vaikka ei ittekkään olis kummonen. Some vääristää ihmisten käsitykset todellisesta elämästä.Onneksi itse pariuduin aikana ennen tinderiä. Silloin kun oikeasti ensin kohdattiin se ihminen ja sitten vasta päätettiin tuleeko tästä mitään. Eikä haihateltu jossain pilvilinnoissa etsimässä jotain 100% täydellistä ihmistä, jota ei ole olemassakaan. Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin että pitäisi tyytyä kasaan paskaa tai "ihan ookoohon". Pitäis vaan koittaa nähdä niitten aurinkolasien ja kissakuvien taakse.
Lueppa tuo teksti uusiksi, en hae mitään täydellistä, ehkä aiemmin jopa tulikin haettua. Mutta eipä toden totta yksikään profiili kiinnostanut, muutamalta jaksoi niistä katsoa pari kuvaa ja lukea esittelyn, that's it. Surullista omasta mielestäni myös, mutta en myöskään hakemalla hae itselleni ketään... Mä en hae mitään salimonsteria, en kiiltokuvapoikaa. Kunhan on äijän näköinen ja isompi kuin minä, lisäksi vähän järkeäkin päässä. Monet kaveritkin ovat järkyttyneet, kun kerran näytin, millainen valikoima oikeasti tinderissä on. Eli ei ole välttämättä nirsoudestakaan kiinni. Huono puoli tässä touhussa tosiaankin on se, että ehtii tehdä jo omat ennakko-oletuksensa jo ekasta kerrasta kun törmää tyypin profiiliin. Ihmismieli on kumma.
Jos 300 menee vasemmalle, niin kyllä siinä voi jo aika pahasta nirsoudesta puhua. Olen minäkin noita miesten profiileja selannut, vaikka olen itsekin mies ja kyllä siellä ihan hyviä vaihtoehtoja tulee vähintään 1/20.
Juu alkuun tuleekin mielenkiintoisempia. Mutta olen selaillut varmaan jo tuhansia profiileja ja mitä pidempään tili on, sitä jäätävämpää porukkaa tulee vastaan, joitain uusia poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisista löytyy varmasti ihan hyviäkin tuolla 1/20 osumalla, mutta miehistä ei kylläkään. Kuinka moni oikeasti laittaa sydäntä lähes jokaiselle? Itse tarkastelen pukeutumistyyliä, musiikkimakua (jos spotify linkitettynä), onko lapsia, mittasuhteita (näkee helposti jos mies lyhyempi kuin minä), esittelytekstiä ja ihan yleistä habitusta näin muuten. Eli ei ole pakko olla sellanen, tällanen tai tollanen. Kai sitä vaan on sitten nirso ämmä.
Mikä logiikka tuossa siis on, että alkuun tulee mielenkiintoisia ja myöhemmin tulee vain jäätävää porukkaa? Eikö se ole täysin sattumanvaraista, keitä sieltä tulee ja minkälaiset ihmiset tekevät uusia profiileja?Ja kuka oikeasti hylkää muuten hyvän mätsin musiikkimaun takia? Jos ei nyt mitään Petri Nygårdia ole, niin en kyllä tajua, miten musiikkimaku voi tuoda miinusta.
Syy on tietenkin siinä, että uusi käyttäjä huomaa tarjonnan olevan hyvä ja jää käyttämään palvelua. Jos alusta lähtien tulisi satunnaisotos, niin etenkään naiset eivät viitsisi käyttää palvelua. Muutama match hyvännäköiseltä mieheltä, joka on tykännyt heistä, niin koukku on syvällä.Mutta ei kai tuo koske kuin paria ensimmäistä päivää. Eiköhän esim kuukaudenkin käyttäneet saa ihan samanlaisia ehdokkaita kuin vuodenkin käyttäneet.
Riippuu kuinka aktiivisesti palvelua käyttää. Kannattaa myös muistaa, että ne vanhat matchit ovat yhä siellä, joiden kanssa voi keskustella yms.
Mihin tämä liittyi? Nyt puhuttiin siitä, että mitä pidempään palvelua käyttää, sitä jäätävämpiä tyyppejä tulee vastaan. Minä en usko oikein tähän, kuin ehkä sen parin ensimmäisen päivän tai viikon verran.
Minusta musiikkimaun kyttääminen on kyllä aika outo valintaperuste tuossa vaiheessa tutustumista ellei sinulla ole jotain erityistä syytä. Minulle on ainakin yhdentekevää mitä musiikkia toinen kuuntelee, koska kuuntelen pääosin musiikkini yksin muutenkin ja valtaosa pystyy kuitenkin kuuntelemaan kaikenlaista musiikkia ilman mitään ongelmia.
Itse en ole katsonut kenenkään spotify-biisejä.