Lue keskustelun säännöt.
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Olen 484, eli sen natsimummon mini-miniä. Tänään kuului uutisia ja oli pakko jakaa, kun naurusta ei tahdo tulla loppua. :-)
Aluksi taustana: joskus vuosia sitten anopin kanssa juteltiin terveydenhuoltojärjestelmien eroista Itävallan ja Suomen välillä. Tässä keskustelussa sain selville, että Itävallassa vesirokkorokote on ollut normi jo vuosikymmeniä, eikä lähes kukaan alle nelikymppinen ole mokomaa sairastanut. Itse taas kävin taudin läpi muksuna joskus 90-luvun alussa, kuten monet muutkin Suomessa, ja se oli sillä selvä. Jotenkin tämä tieto päätyi mummun korviin, ja voi herranen aika sentään.
Miehelläni ja minulla oli tarkoitus matkustaa pääsiäisen pyhinä vuoristokylään sukua tapaamaan, mutta koska olin itse niin helvetin ahdistunut siitä, että myös natsimummoa pitäisi käydä moikkaamassa, päätin olla lähtemättä vedoten (olemattomiin) työkiireisiin. Harmi sinänsä, että jää koko muu mukava suku väliin, mutta en vain kestä edes ajatusta päivästä tuon rouvan seurassa. Mummu oli kuitenkin odottanut myös minun saapuvan ja soitti eilen kiukkuisena miehelleni "kun oli niin paljon rahaa mennyt hukkaan". Kävi ilmi, että muori oli vuorannut kotinsa muovilla ja ostanut mua varten erikseen kertakäyttöiset muovimukit ja lautaset, jotten "sairaana vieraana" saastuttaisi hänen irtaimistoaan. Koska toki vesirokko tarttuu vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nyt melkein harmittaa etten reissuun ole lähdössä, koska mummu olisi varmaan muumioinut mut elmukelmuun heti kynnyksellä ja asustautunut itse vähintään hazmat-pukuun. :-D
Ja by the way, mummu itse myös sairasti vesirokon lapsuudessaan. Sanoi myös lähettävänsä mulle laskun kolmen euron muovikupeistaan.
MITÄ sun miehesi sanoi tähän? Siis sille mummulleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Nyt suosittelisin kyllä tosi tiukkoja rajoja mummolle, onko hänellä joku diagnoosi ihan mikä selittäisi noin typerän käytöksen?
Paras olisi ehkä jos mummo tapaisi lasta vai silloin kun olette kaikki paikalla, vaikka kahvilassa tai puistossa tai sitten ei ollenkaan.
Tuollaisten mummojen takia pelottaa kyllä seuraukset jos lakimuutos lasten tapaamisoikeuksista menee läpi (vaikka moniltaosin uusi laki olisi varmaan hyväkin), varmasti tulee turhia oikeusjuttuja kuormittamaan perheitä ja yhteiskuntaa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Nyt suosittelisin kyllä tosi tiukkoja rajoja mummolle, onko hänellä joku diagnoosi ihan mikä selittäisi noin typerän käytöksen?
Paras olisi ehkä jos mummo tapaisi lasta vai silloin kun olette kaikki paikalla, vaikka kahvilassa tai puistossa tai sitten ei ollenkaan.
Tuollaisten mummojen takia pelottaa kyllä seuraukset jos lakimuutos lasten tapaamisoikeuksista menee läpi (vaikka moniltaosin uusi laki olisi varmaan hyväkin), varmasti tulee turhia oikeusjuttuja kuormittamaan perheitä ja yhteiskuntaa :(
Anoppi ei tule tapaamaan lasta ennenkun hankkii hoitoa ongelmiinsa.
Ei oo mitään diagnoosia kun kieltää itsellään olevan mitään ongelmia eikä suostu menemään lääkäriin. Viimesen parin vuoden aikana anopin omassa elämässä on tapahtunut ihan liikaa asioita jotka on omiaan sekottamaan kenen tahansa pään. Sehän tässä huolestuttavaakin on kun näkee että toisella on tosi paha olla eikä itse tajua hakea apua vaan kaataa kaiken poikansa ja meidän perheen harteille. Useampi anopin läheinen on yrittäny sanoa et pitäiskö nyt hakea apua ammattihenkilöiltä, mut anoppi ei nää itsessään mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Minä en veisi lasta tällaisen mummon luo ollenkaan. Ei tiedä miten manipuloi teidänkin lasta!
Juu ei olla viemässä.. Ties mitä vahinkoa sais aikaseks lapsen henkiselle kasvulle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Nyt suosittelisin kyllä tosi tiukkoja rajoja mummolle, onko hänellä joku diagnoosi ihan mikä selittäisi noin typerän käytöksen?
Paras olisi ehkä jos mummo tapaisi lasta vai silloin kun olette kaikki paikalla, vaikka kahvilassa tai puistossa tai sitten ei ollenkaan.
Tuollaisten mummojen takia pelottaa kyllä seuraukset jos lakimuutos lasten tapaamisoikeuksista menee läpi (vaikka moniltaosin uusi laki olisi varmaan hyväkin), varmasti tulee turhia oikeusjuttuja kuormittamaan perheitä ja yhteiskuntaa :(
Anoppi ei tule tapaamaan lasta ennenkun hankkii hoitoa ongelmiinsa.
Ei oo mitään diagnoosia kun kieltää itsellään olevan mitään ongelmia eikä suostu menemään lääkäriin. Viimesen parin vuoden aikana anopin omassa elämässä on tapahtunut ihan liikaa asioita jotka on omiaan sekottamaan kenen tahansa pään. Sehän tässä huolestuttavaakin on kun näkee että toisella on tosi paha olla eikä itse tajua hakea apua vaan kaataa kaiken poikansa ja meidän perheen harteille. Useampi anopin läheinen on yrittäny sanoa et pitäiskö nyt hakea apua ammattihenkilöiltä, mut anoppi ei nää itsessään mitään vikaa.
Surullista, mutta ehkä teidän päätöksenne on juuri se sysäys minkä mummo tarvitsee, että hakisi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi vihaa minua niin paljon,että miehen "hullu" (eli masennuksen takia osastohoidolla ollut) exä josta halusi eroon on nyt muuttunut muistelun ja kaipauksen kohteeksi. Syynä vihaan on se, että näytän ulkomaalaiselta (ruskeat japanilaistyypiset silmät, mustanruskeat kiharat hiukset) ja olen ammatiltani kampaaja, anoppi itse kun oli nuorena jonkinlaisessa työhönopissa kampaamossa kunnes tuli raskaaksi ja ilmeisesti vieläkin katkera siitä että unelma-ammatti jäi lastenhoidon alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me jouduttiin hakemaan laajennettu lähestymiskielto sen häirinnän takia.
Meillä ei onneksi olla ihan tähän pisteeseen päästy.
Ottiko anoppi lähestymiskiellosta miyään opikseen?
Ei mielestään ole koskaan tehnyt mitään väärää. Kaikki sata solvaavaa tekstiviestiäkin ja lapsen kaappaus ja neuvolaan ja työpaikoille soittelu johtui ihan vaan siitä, kun hän oli ”huolissaan”.
Lapsen kaappaus koska huolissaan. Järkyttävää 🤐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me jouduttiin hakemaan laajennettu lähestymiskielto sen häirinnän takia.
Meillä ei onneksi olla ihan tähän pisteeseen päästy.
Ottiko anoppi lähestymiskiellosta miyään opikseen?
Ei mielestään ole koskaan tehnyt mitään väärää. Kaikki sata solvaavaa tekstiviestiäkin ja lapsen kaappaus ja neuvolaan ja työpaikoille soittelu johtui ihan vaan siitä, kun hän oli ”huolissaan”.
Lapsen kaappaus koska huolissaan. Järkyttävää 🤐
Lapsella säännöllinen lääkitys. Lääke ei mukana. Eikä saada yhteyttä.
Täydellisen vinksahtanut mielenterveys ja täydellisen sairaudentunnoton.
Anoppini kuvittelee, että estän jotenkin hänen poikaansa käymästä kotonaan. En estä, mieheni ei vaan siedä enää ainuttakaan ilkeyttä äidiltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kuvittelee, että estän jotenkin hänen poikaansa käymästä kotonaan. En estä, mieheni ei vaan siedä enää ainuttakaan ilkeyttä äidiltään.
Meillä on sama. Aina minun syyni. Ja jos poika ei esim muista äitinsä syntymäpäivää, moka on miinun koska en muistuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Nyt suosittelisin kyllä tosi tiukkoja rajoja mummolle, onko hänellä joku diagnoosi ihan mikä selittäisi noin typerän käytöksen?
Paras olisi ehkä jos mummo tapaisi lasta vai silloin kun olette kaikki paikalla, vaikka kahvilassa tai puistossa tai sitten ei ollenkaan.
Tuollaisten mummojen takia pelottaa kyllä seuraukset jos lakimuutos lasten tapaamisoikeuksista menee läpi (vaikka moniltaosin uusi laki olisi varmaan hyväkin), varmasti tulee turhia oikeusjuttuja kuormittamaan perheitä ja yhteiskuntaa :(
Anoppi ei tule tapaamaan lasta ennenkun hankkii hoitoa ongelmiinsa.
Ei oo mitään diagnoosia kun kieltää itsellään olevan mitään ongelmia eikä suostu menemään lääkäriin. Viimesen parin vuoden aikana anopin omassa elämässä on tapahtunut ihan liikaa asioita jotka on omiaan sekottamaan kenen tahansa pään. Sehän tässä huolestuttavaakin on kun näkee että toisella on tosi paha olla eikä itse tajua hakea apua vaan kaataa kaiken poikansa ja meidän perheen harteille. Useampi anopin läheinen on yrittäny sanoa et pitäiskö nyt hakea apua ammattihenkilöiltä, mut anoppi ei nää itsessään mitään vikaa.
Surullista, mutta ehkä teidän päätöksenne on juuri se sysäys minkä mummo tarvitsee, että hakisi apua.
Ei auttanut ainakaan meillä, että mun ja miehen yhteisellä päätöksellä lapsia ei jätetä ilman valvontaa anopin seuraan. Tosin mun anoppi on kovin stereotyyppinen narsisti, joten vähän eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Nyt suosittelisin kyllä tosi tiukkoja rajoja mummolle, onko hänellä joku diagnoosi ihan mikä selittäisi noin typerän käytöksen?
Paras olisi ehkä jos mummo tapaisi lasta vai silloin kun olette kaikki paikalla, vaikka kahvilassa tai puistossa tai sitten ei ollenkaan.
Tuollaisten mummojen takia pelottaa kyllä seuraukset jos lakimuutos lasten tapaamisoikeuksista menee läpi (vaikka moniltaosin uusi laki olisi varmaan hyväkin), varmasti tulee turhia oikeusjuttuja kuormittamaan perheitä ja yhteiskuntaa :(
Anoppi ei tule tapaamaan lasta ennenkun hankkii hoitoa ongelmiinsa.
Ei oo mitään diagnoosia kun kieltää itsellään olevan mitään ongelmia eikä suostu menemään lääkäriin. Viimesen parin vuoden aikana anopin omassa elämässä on tapahtunut ihan liikaa asioita jotka on omiaan sekottamaan kenen tahansa pään. Sehän tässä huolestuttavaakin on kun näkee että toisella on tosi paha olla eikä itse tajua hakea apua vaan kaataa kaiken poikansa ja meidän perheen harteille. Useampi anopin läheinen on yrittäny sanoa et pitäiskö nyt hakea apua ammattihenkilöiltä, mut anoppi ei nää itsessään mitään vikaa.
Surullista, mutta ehkä teidän päätöksenne on juuri se sysäys minkä mummo tarvitsee, että hakisi apua.
Ei auttanut ainakaan meillä, että mun ja miehen yhteisellä päätöksellä lapsia ei jätetä ilman valvontaa anopin seuraan. Tosin mun anoppi on kovin stereotyyppinen narsisti, joten vähän eri asia.
Niun, syy tähän anopin mielestä on se, että mä olen hullu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kuvittelee, että estän jotenkin hänen poikaansa käymästä kotonaan. En estä, mieheni ei vaan siedä enää ainuttakaan ilkeyttä äidiltään.
Meillä on sama. Aina minun syyni. Ja jos poika ei esim muista äitinsä syntymäpäivää, moka on miinun koska en muistuta.
Meillä myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 484, eli sen natsimummon mini-miniä. Tänään kuului uutisia ja oli pakko jakaa, kun naurusta ei tahdo tulla loppua. :-)
Aluksi taustana: joskus vuosia sitten anopin kanssa juteltiin terveydenhuoltojärjestelmien eroista Itävallan ja Suomen välillä. Tässä keskustelussa sain selville, että Itävallassa vesirokkorokote on ollut normi jo vuosikymmeniä, eikä lähes kukaan alle nelikymppinen ole mokomaa sairastanut. Itse taas kävin taudin läpi muksuna joskus 90-luvun alussa, kuten monet muutkin Suomessa, ja se oli sillä selvä. Jotenkin tämä tieto päätyi mummun korviin, ja voi herranen aika sentään.
Miehelläni ja minulla oli tarkoitus matkustaa pääsiäisen pyhinä vuoristokylään sukua tapaamaan, mutta koska olin itse niin helvetin ahdistunut siitä, että myös natsimummoa pitäisi käydä moikkaamassa, päätin olla lähtemättä vedoten (olemattomiin) työkiireisiin. Harmi sinänsä, että jää koko muu mukava suku väliin, mutta en vain kestä edes ajatusta päivästä tuon rouvan seurassa. Mummu oli kuitenkin odottanut myös minun saapuvan ja soitti eilen kiukkuisena miehelleni "kun oli niin paljon rahaa mennyt hukkaan". Kävi ilmi, että muori oli vuorannut kotinsa muovilla ja ostanut mua varten erikseen kertakäyttöiset muovimukit ja lautaset, jotten "sairaana vieraana" saastuttaisi hänen irtaimistoaan. Koska toki vesirokko tarttuu vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nyt melkein harmittaa etten reissuun ole lähdössä, koska mummu olisi varmaan muumioinut mut elmukelmuun heti kynnyksellä ja asustautunut itse vähintään hazmat-pukuun. :-D
Ja by the way, mummu itse myös sairasti vesirokon lapsuudessaan. Sanoi myös lähettävänsä mulle laskun kolmen euron muovikupeistaan.
MITÄ sun miehesi sanoi tähän? Siis sille mummulleen?
Itkunaurukohtauksesta toivuttuani ilmoitin miehelle, että jos lasku saapuu, lähetän sen paluupostissa takaisin mummolle Kuala Lumpurin ja saamarin Antarktiksen kautta formaatissa 'vastaanottaja maksaa postikulut', ja lisään mukaan vielä pari tiiliskiveä tuliaisiksi. Tämän jälkeen kävimme hieman vakavamman keskustelun, ja mies lupasi pääsiäislomallaan vuorilla koettaa jutella muorille. Saas nähdä, miten käy.
Miehen isän eka kohtaaminen mummun kanssa oli vieläkin hupaisampi. Oli synkkä ja pimeä talvi-ilta lumimyrskyn piiskaamilla vuorilla yli kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun vävykokelas saapui sovitusti ensimmäistä kertaa tulevaa anoppiaan tapaamaan. Mummuhan ei kestänyt edes keskustella koska oli "kovin kipeä", ruokaa ei ollut kaapeissa ja nälkä oli kova, ja noin kaikki muukin maailmassa oli nurjasti. Miehen isä totta kai kyseli, mikä ruoaksi maistuisi, ja suuntasi suoraan lähimpään ruokakauppaan tarpeita noutamaan. Jalan. Koska auto ei siinä myräkässä enää startannut. Matkaa oli suuntaansa vähän reilut 13 km (tosin takaisin sai kuulemma kyydin joltakin laupiaalta samarialaiselta puolimatkasta).
No, eipä muuta kuin muorin toivomaa muusia ja lihakastiketta laittamaan, olipa vävykokelas tuonut kaupasta myös muutaman ekstran, kuten leivonnaisia ja teetä. Ihmeparantuminen tapahtui, kun ruoan tuoksu alkoi kantautua muorin sairasvuoteelle (eli sohvalle TV:n ääreen). Vaikka ammattikokki-isän laittama ruoka olikin pahaa kuin mikä, sitä upposi mummuun lapiokaupalla. Kokemuksistaan uupuneena miehen isä meni ottamaan itsellensäkin lautasellisen, kun olohuoneesta kuului, "Noh? NOOOH? NOOOOH? Mitäs siellä keittiössä tapahtuu? MITÄS?"
Miehen isä selitti, että olisi itsekin hieman syömässä, kun on aikas pitkä päivä jo ollut ja ruoka laitettu. Vakuutteli kyllä jättävänsä tarpeeksi ainakin parille päivälle.
"Se on sitten 180 shillinkiä. Tässä talossa ei ventovieraita ilmaiseksi ruokita," kuului vastaus.
(Summa nykyrahassa olisi jotain 15 euron paikkeilla pikamatikalla. Ja miehen isä oli tosiaan omasta pussistaan maksanut kaikki ostokset ja laittanut myös ruoan. En yhtään ihmettele, että reilusti yli viisikymppinen ukko vieläkin heittelee kärrynpyöriä "avioeropäivänään", eli vuosipäivänä, kun pääsi tästä matamista eroon. Ex-vaimoon (eli miehen äitiin) välit ovat yhä hyvät, joskaan muorista ei puhuta. Ikinä. Piste.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 484, eli sen natsimummon mini-miniä. Tänään kuului uutisia ja oli pakko jakaa, kun naurusta ei tahdo tulla loppua. :-)
Aluksi taustana: joskus vuosia sitten anopin kanssa juteltiin terveydenhuoltojärjestelmien eroista Itävallan ja Suomen välillä. Tässä keskustelussa sain selville, että Itävallassa vesirokkorokote on ollut normi jo vuosikymmeniä, eikä lähes kukaan alle nelikymppinen ole mokomaa sairastanut. Itse taas kävin taudin läpi muksuna joskus 90-luvun alussa, kuten monet muutkin Suomessa, ja se oli sillä selvä. Jotenkin tämä tieto päätyi mummun korviin, ja voi herranen aika sentään.
Miehelläni ja minulla oli tarkoitus matkustaa pääsiäisen pyhinä vuoristokylään sukua tapaamaan, mutta koska olin itse niin helvetin ahdistunut siitä, että myös natsimummoa pitäisi käydä moikkaamassa, päätin olla lähtemättä vedoten (olemattomiin) työkiireisiin. Harmi sinänsä, että jää koko muu mukava suku väliin, mutta en vain kestä edes ajatusta päivästä tuon rouvan seurassa. Mummu oli kuitenkin odottanut myös minun saapuvan ja soitti eilen kiukkuisena miehelleni "kun oli niin paljon rahaa mennyt hukkaan". Kävi ilmi, että muori oli vuorannut kotinsa muovilla ja ostanut mua varten erikseen kertakäyttöiset muovimukit ja lautaset, jotten "sairaana vieraana" saastuttaisi hänen irtaimistoaan. Koska toki vesirokko tarttuu vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nyt melkein harmittaa etten reissuun ole lähdössä, koska mummu olisi varmaan muumioinut mut elmukelmuun heti kynnyksellä ja asustautunut itse vähintään hazmat-pukuun. :-D
Ja by the way, mummu itse myös sairasti vesirokon lapsuudessaan. Sanoi myös lähettävänsä mulle laskun kolmen euron muovikupeistaan.
MITÄ sun miehesi sanoi tähän? Siis sille mummulleen?
Itkunaurukohtauksesta toivuttuani ilmoitin miehelle, että jos lasku saapuu, lähetän sen paluupostissa takaisin mummolle Kuala Lumpurin ja saamarin Antarktiksen kautta formaatissa 'vastaanottaja maksaa postikulut', ja lisään mukaan vielä pari tiiliskiveä tuliaisiksi. Tämän jälkeen kävimme hieman vakavamman keskustelun, ja mies lupasi pääsiäislomallaan vuorilla koettaa jutella muorille. Saas nähdä, miten käy.
Miehen isän eka kohtaaminen mummun kanssa oli vieläkin hupaisampi. Oli synkkä ja pimeä talvi-ilta lumimyrskyn piiskaamilla vuorilla yli kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun vävykokelas saapui sovitusti ensimmäistä kertaa tulevaa anoppiaan tapaamaan. Mummuhan ei kestänyt edes keskustella koska oli "kovin kipeä", ruokaa ei ollut kaapeissa ja nälkä oli kova, ja noin kaikki muukin maailmassa oli nurjasti. Miehen isä totta kai kyseli, mikä ruoaksi maistuisi, ja suuntasi suoraan lähimpään ruokakauppaan tarpeita noutamaan. Jalan. Koska auto ei siinä myräkässä enää startannut. Matkaa oli suuntaansa vähän reilut 13 km (tosin takaisin sai kuulemma kyydin joltakin laupiaalta samarialaiselta puolimatkasta).
No, eipä muuta kuin muorin toivomaa muusia ja lihakastiketta laittamaan, olipa vävykokelas tuonut kaupasta myös muutaman ekstran, kuten leivonnaisia ja teetä. Ihmeparantuminen tapahtui, kun ruoan tuoksu alkoi kantautua muorin sairasvuoteelle (eli sohvalle TV:n ääreen). Vaikka ammattikokki-isän laittama ruoka olikin pahaa kuin mikä, sitä upposi mummuun lapiokaupalla. Kokemuksistaan uupuneena miehen isä meni ottamaan itsellensäkin lautasellisen, kun olohuoneesta kuului, "Noh? NOOOH? NOOOOH? Mitäs siellä keittiössä tapahtuu? MITÄS?"
Miehen isä selitti, että olisi itsekin hieman syömässä, kun on aikas pitkä päivä jo ollut ja ruoka laitettu. Vakuutteli kyllä jättävänsä tarpeeksi ainakin parille päivälle.
"Se on sitten 180 shillinkiä. Tässä talossa ei ventovieraita ilmaiseksi ruokita," kuului vastaus.
(Summa nykyrahassa olisi jotain 15 euron paikkeilla pikamatikalla. Ja miehen isä oli tosiaan omasta pussistaan maksanut kaikki ostokset ja laittanut myös ruoan. En yhtään ihmettele, että reilusti yli viisikymppinen ukko vieläkin heittelee kärrynpyöriä "avioeropäivänään", eli vuosipäivänä, kun pääsi tästä matamista eroon. Ex-vaimoon (eli miehen äitiin) välit ovat yhä hyvät, joskaan muorista ei puhuta. Ikinä. Piste.)
Sissus sentään mikä matami.. mutta tuo on tosiaan kyllä niin pahansisuinen eukko, että kuolemakin tuota pelkää. Elää varmaan ohi teistä kaikista. Mutta sanottava on, että olisi sun anopinkin pitänyt laittaa mummo ruotuun jo silloin aikoinaan. Tai viimeistään nyt.
Ei tuollaisia ihmisiä tarvitse sietää. Ei sukulaisuuden tai korkean iän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Nyt suosittelisin kyllä tosi tiukkoja rajoja mummolle, onko hänellä joku diagnoosi ihan mikä selittäisi noin typerän käytöksen?
Paras olisi ehkä jos mummo tapaisi lasta vai silloin kun olette kaikki paikalla, vaikka kahvilassa tai puistossa tai sitten ei ollenkaan.
Tuollaisten mummojen takia pelottaa kyllä seuraukset jos lakimuutos lasten tapaamisoikeuksista menee läpi (vaikka moniltaosin uusi laki olisi varmaan hyväkin), varmasti tulee turhia oikeusjuttuja kuormittamaan perheitä ja yhteiskuntaa :(
Anoppi ei tule tapaamaan lasta ennenkun hankkii hoitoa ongelmiinsa.
Ei oo mitään diagnoosia kun kieltää itsellään olevan mitään ongelmia eikä suostu menemään lääkäriin. Viimesen parin vuoden aikana anopin omassa elämässä on tapahtunut ihan liikaa asioita jotka on omiaan sekottamaan kenen tahansa pään. Sehän tässä huolestuttavaakin on kun näkee että toisella on tosi paha olla eikä itse tajua hakea apua vaan kaataa kaiken poikansa ja meidän perheen harteille. Useampi anopin läheinen on yrittäny sanoa et pitäiskö nyt hakea apua ammattihenkilöiltä, mut anoppi ei nää itsessään mitään vikaa.
Surullista, mutta ehkä teidän päätöksenne on juuri se sysäys minkä mummo tarvitsee, että hakisi apua.
Ei auttanut ainakaan meillä, että mun ja miehen yhteisellä päätöksellä lapsia ei jätetä ilman valvontaa anopin seuraan. Tosin mun anoppi on kovin stereotyyppinen narsisti, joten vähän eri asia.
Me päädyttiin miehen kanssa siihen et anopilla ei ole mitään asiaa lapsen elämään. Lapsi on onneks niin pieni vielä ettei ymmärrä. Harmittaa vaan lapsen puolesta kun jää ilman mummoa mut ei tollasen ihmisen seuraan voi lasta päästää. Pelottaa vaan et mitähän se seuraavaks keksii...
484, lähteekö miehesi yksin pääsiäisenä matkalle ja vuorimammaa tapaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me jouduttiin hakemaan laajennettu lähestymiskielto sen häirinnän takia.
Meillä ei onneksi olla ihan tähän pisteeseen päästy.
Ottiko anoppi lähestymiskiellosta miyään opikseen?
Ei mielestään ole koskaan tehnyt mitään väärää. Kaikki sata solvaavaa tekstiviestiäkin ja lapsen kaappaus ja neuvolaan ja työpaikoille soittelu johtui ihan vaan siitä, kun hän oli ”huolissaan”.
Lapsen kaappaus koska huolissaan. Järkyttävää 🤐
Lapsella säännöllinen lääkitys. Lääke ei mukana. Eikä saada yhteyttä.
Täydellisen vinksahtanut mielenterveys ja täydellisen sairaudentunnoton.
Tämä on kyllä tämän pitkän ketjun järkyttävin juttu.
Minä en veisi lasta tällaisen mummon luo ollenkaan. Ei tiedä miten manipuloi teidänkin lasta!