Lue keskustelun säännöt.
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Nyt suosittelisin kyllä tosi tiukkoja rajoja mummolle, onko hänellä joku diagnoosi ihan mikä selittäisi noin typerän käytöksen?
Paras olisi ehkä jos mummo tapaisi lasta vai silloin kun olette kaikki paikalla, vaikka kahvilassa tai puistossa tai sitten ei ollenkaan.
Tuollaisten mummojen takia pelottaa kyllä seuraukset jos lakimuutos lasten tapaamisoikeuksista menee läpi (vaikka moniltaosin uusi laki olisi varmaan hyväkin), varmasti tulee turhia oikeusjuttuja kuormittamaan perheitä ja yhteiskuntaa :(
Anoppi ei tule tapaamaan lasta ennenkun hankkii hoitoa ongelmiinsa.
Ei oo mitään diagnoosia kun kieltää itsellään olevan mitään ongelmia eikä suostu menemään lääkäriin. Viimesen parin vuoden aikana anopin omassa elämässä on tapahtunut ihan liikaa asioita jotka on omiaan sekottamaan kenen tahansa pään. Sehän tässä huolestuttavaakin on kun näkee että toisella on tosi paha olla eikä itse tajua hakea apua vaan kaataa kaiken poikansa ja meidän perheen harteille. Useampi anopin läheinen on yrittäny sanoa et pitäiskö nyt hakea apua ammattihenkilöiltä, mut anoppi ei nää itsessään mitään vikaa.
Surullista, mutta ehkä teidän päätöksenne on juuri se sysäys minkä mummo tarvitsee, että hakisi apua.
Ei auttanut ainakaan meillä, että mun ja miehen yhteisellä päätöksellä lapsia ei jätetä ilman valvontaa anopin seuraan. Tosin mun anoppi on kovin stereotyyppinen narsisti, joten vähän eri asia.
Me päädyttiin miehen kanssa siihen et anopilla ei ole mitään asiaa lapsen elämään. Lapsi on onneks niin pieni vielä ettei ymmärrä. Harmittaa vaan lapsen puolesta kun jää ilman mummoa mut ei tollasen ihmisen seuraan voi lasta päästää. Pelottaa vaan et mitähän se seuraavaks keksii...
Niinpä. Parempi ilman mummoa kuin täysin arvaamaton, hullu mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vähän säälittää kamalat anopit, kun eivät osaa kuunnella eivätkä välitä. Vai antaako ilkeys heille jotain tyydytytystä oman lapsen ja tämän perheen menettämiseen asti. Eikös silloin olisi kyse jostain persoonallisuushäiriöstä?
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän säälittää kamalat anopit, kun eivät osaa kuunnella eivätkä välitä. Vai antaako ilkeys heille jotain tyydytytystä oman lapsen ja tämän perheen menettämiseen asti. Eikös silloin olisi kyse jostain persoonallisuushäiriöstä?
Usein tuolla taustalla näyttäisi olevan sellainen "minulla on oikeus" ajatus. Ja siitä ajatuksesta ei tingitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän säälittää kamalat anopit, kun eivät osaa kuunnella eivätkä välitä. Vai antaako ilkeys heille jotain tyydytytystä oman lapsen ja tämän perheen menettämiseen asti. Eikös silloin olisi kyse jostain persoonallisuushäiriöstä?
Usein tuolla taustalla näyttäisi olevan sellainen "minulla on oikeus" ajatus. Ja siitä ajatuksesta ei tingitä.
Mutta eivät sietäisi yhtään, jos joku tekisi heille samoin. Eli haluavat henkiselle väkivallalle vaikenevan uhrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän säälittää kamalat anopit, kun eivät osaa kuunnella eivätkä välitä. Vai antaako ilkeys heille jotain tyydytytystä oman lapsen ja tämän perheen menettämiseen asti. Eikös silloin olisi kyse jostain persoonallisuushäiriöstä?
Usein tuolla taustalla näyttäisi olevan sellainen "minulla on oikeus" ajatus. Ja siitä ajatuksesta ei tingitä.
Mutta eivät sietäisi yhtään, jos joku tekisi heille samoin. Eli haluavat henkiselle väkivallalle vaikenevan uhrin.
Mun anoppi suorastaan kukoisti, kun vielä jaksoin yrittää sietää jatkuvaa nälvimistä, mitätöintiä ja syyllistämistä kaikesta. Kun tein selväksi, että tästä lähtien en tätä hyväksy, niin anoppi alkoi marttyyriksi. Tekoitki, kun hän on uhri ja MÄ olen ilkeä hänelle. Kyllä, niin olen. Käyttäydyn häntä kohtaan melkein yhtä huonosti kuin hän mua kohtaan. Hänen suunnitelmiinsa ei tietenkään sovi se, että miniä alkaakin pitää puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän säälittää kamalat anopit, kun eivät osaa kuunnella eivätkä välitä. Vai antaako ilkeys heille jotain tyydytytystä oman lapsen ja tämän perheen menettämiseen asti. Eikös silloin olisi kyse jostain persoonallisuushäiriöstä?
Usein tuolla taustalla näyttäisi olevan sellainen "minulla on oikeus" ajatus. Ja siitä ajatuksesta ei tingitä.
Mä olen tästä joskus anopin kanssa yrittänyt keskustella. Hänestä totuuden saa aina sanoa. Eli ihan ok laukoa, että onpas sulla iso nenä / ruma lapsi tms. Sen verran pöljä tapaus on, että ei tajua, että hänen mielipiteensä ei ole totuus. Ja sitä "sulla on ruma lapsi" tms kommenttia ei ole pakko lausua, vaikka sitä mieltä olisikin. Oletettavaa on, että tuollaisesta toinen pahoittaa mielensä. Ja jos toinen haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen, niin se jo kertoo ihmisestä aika paljon.
Muuten, te kamalan anopin miniät. Oletteko saaneet tukea ystäviltä tai omilta sukulaisilta, kun sietämättömän anopin käytös oikein on ahdistanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten, te kamalan anopin miniät. Oletteko saaneet tukea ystäviltä tai omilta sukulaisilta, kun sietämättömän anopin käytös oikein on ahdistanut?
Enpä ole kenenkään kanssa siitä puhunut.
Asia on kipeä.
j
Vierailija kirjoitti:
Muuten, te kamalan anopin miniät. Oletteko saaneet tukea ystäviltä tai omilta sukulaisilta, kun sietämättömän anopin käytös oikein on ahdistanut?
Joillekin olen kertonut anopin ilkeyksistä, jolloin moni vaan ihmetteli. Sittemmin en enää kertonut uusia käänteitä, koska kaikki oli liian raskasta käsiteltävää. Laitoimme narsistiseen anoppiin välit täysin poikki. Anoppi on uskotellut miehen sukulaisille kaikkea maan ja taivaan väliltä, kukaan ei tiedä mihin uskoisi eikä meitä kiinnosta anopin levittämät valheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
484 täällä, juu, lähtee. Huomenna hyppää junaan. Itse tosiaan livistin reissusta huonon tekosyyn varjolla, kuten jokunen sivu takaperin mainitsinkin. :-) Päätin, että oma mielenterveys ja hyvinvointi menee tällä kertaa kohteliaisuuden ja hyvien tapojen edelle. Harmittaa, että muut sukulaiset saattavat tämän tulkita töykeänä (ja harmittaa, etten heitä pääse näkemään!), mutta en vain pysty enkä kykene juuri nyt tuon oman elämänsä sosiaalisen margaretthatcherin leikkivälineeksi ryhtymään.
Sen perusteella mitä olen sun viestejä lukenut, niin sun "anoppisi" tempauksissa alkaa olemaan ainesta jo omaksi ketjuksi / blogiksi! Ja jos itseltä loppuu tarinaa niin appiukolta löytynee varmaan muutama hyvä juttu takataskusta?
Huh, ei ole kyllä mun anoppi niin paha verrattuna joihinkin näihin juttuihin, mutta tarpeeksi siihen että etäisyyttä on otettu, eikä anoppi (enää) hoida lapsiamme. Anoppi oli alkuun ihan ok vaikka erikoinen, mutta esikoisen synnyttyä alkoi mennä oudoksi. Esikoisen kohdalla vielä ajattelin, että se on sellaista normaalia mummon sekoilua, mutta nyt kolmannen lapsen kanssa suhtaudutaan jo ihan eri tavalla. Tässä muutamia juttuja, vaikea oli miettiä miten ei olisi esimerkiksi veljen vaimolle ja kälylle tunnistettavissa nämä :D
-Ei ole ollut lasten kanssa paikalla kun haettiin sovittuna aikana hoidosta. Tämä toistui useamman kertaa selvästi tahallaan, ja katkaisi ns. kamelin selän. Oli itse pyydellyt lapsia hoitoon vuosia ja monista syistä johtuen menivät vasta isompana, niin tässä oli tulos.
-Esikoisen ja seuraavan vauva-aikana yritti aina viedä vauvoja näytille naapurustoon, ihmisille joita emme edes tunteneet.
-Kun tuli katsomaan esikoista ensimmäistä kertaa, niin kaveri (jota emme tunteneet) olisi pitänyt saada mukaan.
-Samalla kertaa olisi pitänyt jättää hoitoon (vauva viikon vanha), vaikka hänellä ei kunto kestä hoitaa noin edes taaperoikäistä (perussairaus, ilman tätä varmasti kestäisi).
-Keskimmäiselle oli varaamassa reissuun lippuja hänen kanssaan "yllätyksenä", kun tämä oli 6kk. Sama toistui n. 2-vuotiaana.
-Perus ristiäiskaappaus, alkoi emännöimään ristiäisiä, toi sinne pyytämättä (ja kertomatta meille) hirveät määrät tarjottavaa ja puhui koko juhlien ajan kuinka pelasti juhlat tuomalla "kunnon ruokaa". Seurasi kuin hai laivaa vauvaa ja ohjeisti kenelle se pitää antaa seuraavaksi syliin
-Yritti myös päättää missä järjestyksessä meille tullaan katsomaan vastasyntynyttä (esikoisen ja keskimmäisen kohdalla)
-Minua kohtaan käyttäytyy tosi törkeästi ajoittain, juoruaa selän takana minusta kaikenlaista, vihjailee että lapseni viihtyvät paremmin muiden sukulaisten seurassa kuin minun, ja kaikki hyvä lapsissa on mieheni ansiota.
-Ainoa positiivinen juttu minkä keksin on että tämän kolmannen kohdalla ei ole enää yrittänyt "omia" lasta, mikä johtunee siitä että näyttää minulta enemmän kuin kaksi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle anopista avautuisi, kun en halua loukata miestäni puhumalla selän takana hänen äidistään? Omalle äidilleni olen pahimpia itkenyt, mutta hänkin vaan aina muistuttaa, että kyseessä on mieheni äiti ja minun tulee vaan kestää, vaikka hän käyttäytyykin todella kamalasti. Ehkä terapia olisi tarpeen ja olen sitä harkinnutkin jo pidemmän aikaa. Siellä saisi puhua rauhassa.
Katsotaan miten tilanne muuttuu, kun esikoisemme syntyy. Luultavasti asiat vaan pahenevat eikä sitten "kestäminen" ole enää vaihtoehto, jos lapseen kohdistuu uhkia.
Vierailija kirjoitti:
Kenelle anopista avautuisi, kun en halua loukata miestäni puhumalla selän takana hänen äidistään? Omalle äidilleni olen pahimpia itkenyt, mutta hänkin vaan aina muistuttaa, että kyseessä on mieheni äiti ja minun tulee vaan kestää, vaikka hän käyttäytyykin todella kamalasti. Ehkä terapia olisi tarpeen ja olen sitä harkinnutkin jo pidemmän aikaa. Siellä saisi puhua rauhassa.
Katsotaan miten tilanne muuttuu, kun esikoisemme syntyy. Luultavasti asiat vaan pahenevat eikä sitten "kestäminen" ole enää vaihtoehto, jos lapseen kohdistuu uhkia.
Mä olen puhunut parille luottokaverille ja vanhemmilleni. Kaverit kyllä tukevat, mutta mun vanhemmat... just tuota, että no kun se on kuitenkin miehesi äiti, niin kyllä sun nyt pitää vaan kestää. Ja "kyllä laiha sopu on parempi kuin lihava riita". Ihan kiva, että jopa mun vanhemmat on sitä mieltä, että on ihan ok että anoppi pitää mua kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelle anopista avautuisi, kun en halua loukata miestäni puhumalla selän takana hänen äidistään? Omalle äidilleni olen pahimpia itkenyt, mutta hänkin vaan aina muistuttaa, että kyseessä on mieheni äiti ja minun tulee vaan kestää, vaikka hän käyttäytyykin todella kamalasti. Ehkä terapia olisi tarpeen ja olen sitä harkinnutkin jo pidemmän aikaa. Siellä saisi puhua rauhassa.
Katsotaan miten tilanne muuttuu, kun esikoisemme syntyy. Luultavasti asiat vaan pahenevat eikä sitten "kestäminen" ole enää vaihtoehto, jos lapseen kohdistuu uhkia.
Äitisi on aikansa lapsi ja siksi sanoo noin. On ihan ok avautua tuollaisessa tilanteessa luottoystäville, kyllä normaali terveen itsetunnon omaava mieskin sen ymmärtää. Minä ja mieheni säännöllisesti puhutaan anopin käytöksestä, hän ymmärtää luonnollisesti paremmin äitiään, mutta ei paina kokemustani villaisella.
Onko teillä lapsia? Jos on, niin älä jatka tuota menneiden sukupolvien linjaa, vaan alat nyt luoda aiheesta keskusteluyhteyttä mieheen. Sinun mielipiteellä pitää olla väliä, ainakin motä tulee lapsiinne.
Ja ylipäätään sinulla on oikeus puhua, jos joku käyttäytyy ilkeästi sinua kohtaan. Jokaisella on oikeus avautua ystäville mieltä painavista asioista. Mielenterveys menee, jos kiusaamisesta ei puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle anopista avautuisi, kun en halua loukata miestäni puhumalla selän takana hänen äidistään? Omalle äidilleni olen pahimpia itkenyt, mutta hänkin vaan aina muistuttaa, että kyseessä on mieheni äiti ja minun tulee vaan kestää, vaikka hän käyttäytyykin todella kamalasti. Ehkä terapia olisi tarpeen ja olen sitä harkinnutkin jo pidemmän aikaa. Siellä saisi puhua rauhassa.
Katsotaan miten tilanne muuttuu, kun esikoisemme syntyy. Luultavasti asiat vaan pahenevat eikä sitten "kestäminen" ole enää vaihtoehto, jos lapseen kohdistuu uhkia.
Äitisi on aikansa lapsi ja siksi sanoo noin. On ihan ok avautua tuollaisessa tilanteessa luottoystäville, kyllä normaali terveen itsetunnon omaava mieskin sen ymmärtää. Minä ja mieheni säännöllisesti puhutaan anopin käytöksestä, hän ymmärtää luonnollisesti paremmin äitiään, mutta ei paina kokemustani villaisella.
Onko teillä lapsia? Jos on, niin älä jatka tuota menneiden sukupolvien linjaa, vaan alat nyt luoda aiheesta keskusteluyhteyttä mieheen. Sinun mielipiteellä pitää olla väliä, ainakin motä tulee lapsiinne.
Ja ylipäätään sinulla on oikeus puhua, jos joku käyttäytyy ilkeästi sinua kohtaan. Jokaisella on oikeus avautua ystäville mieltä painavista asioista. Mielenterveys menee, jos kiusaamisesta ei puhu.
Pahoittelut, jokin aivopieru tuli, eli esikoisenne on syntymässä. Olet siis raskaana ja herkässä tilassa, joten puhu. Ja nyt on juuri se vaihe, milloin anopin käytös pitää ottaa miehenkin kanssa puheeksi. Pahenee vain, jos odotat vauvan syntymää ja siinä tilassa joudut sietämään huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten, te kamalan anopin miniät. Oletteko saaneet tukea ystäviltä tai omilta sukulaisilta, kun sietämättömän anopin käytös oikein on ahdistanut?
Parille kaverille oon kertonu villeimmät jutut ja onneks on sellasia kavereita kenelle voi puhua asioista. Anoppi jopa haukku mut mun äidille, jolloin mun äidillä meni kuppi nurin. Myös miehen sukulaiset on tietosia anopin tekemisistä ja onneks ovat sen verran fiksuja että kuuntelevat molemmat osapuolet ja ovat olleet meidän tukena todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisen utelias, on kiinnostunut penkomaan tietoa kaikesta, muttei voi ikinä kysyä suoraan mitään, joten väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. On tullut kotiimme useasti salaa vara-avaimillaan, kun emme ole kotona. Juoruilee ja arvostelee jatkuvasti muita ja diagnosoi ihmisiä, joita ei tunne kunnolla. Nuo ominaisuudet yhdistettynä aikamoiseen yksinkertaisuuteen on niin raivostuttavaa.
Yksinkertaisuus, tyhmyys ja itsekkyys, oma minä. Jatkaen ja korostaen kokemusta. Mustamaalaus, valehtelu, kaikista lähimmäisistään, jota emme enää kestäneet, liityen tosin meihinkin. Jotain rajaa, vaikka onkin anoppi, exanoppi hänen poikansa kanssa edelleen avioliitossa onnellisesti jatkaessa.
Tämä kommentti saanut 111 yläpeukkua?
Minä en ymmärtänyt tuosta sanaakaan.
"Jotai rajaa, vaikka onkin anoppi,
Exanoppi hänen poikansa kanssa edelleen avioliitossa onnellisesti jatkaessa."
What?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisen utelias, on kiinnostunut penkomaan tietoa kaikesta, muttei voi ikinä kysyä suoraan mitään, joten väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. On tullut kotiimme useasti salaa vara-avaimillaan, kun emme ole kotona. Juoruilee ja arvostelee jatkuvasti muita ja diagnosoi ihmisiä, joita ei tunne kunnolla. Nuo ominaisuudet yhdistettynä aikamoiseen yksinkertaisuuteen on niin raivostuttavaa.
Yksinkertaisuus, tyhmyys ja itsekkyys, oma minä. Jatkaen ja korostaen kokemusta. Mustamaalaus, valehtelu, kaikista lähimmäisistään, jota emme enää kestäneet, liityen tosin meihinkin. Jotain rajaa, vaikka onkin anoppi, exanoppi hänen poikansa kanssa edelleen avioliitossa onnellisesti jatkaessa.
Tämä kommentti saanut 111 yläpeukkua?
Minä en ymmärtänyt tuosta sanaakaan.
"Jotai rajaa, vaikka onkin anoppi,
Exanoppi hänen poikansa kanssa edelleen avioliitossa onnellisesti jatkaessa."
What?
Olisiko toisinsanoin: "Emme enää kestäneen anoppia vaikka kaikki negatiivinen ei kohdistunutkaan vain meihin, otimme miehen kanssa eron anopista, hänestä tuli siis "exanoppi" vaikka miehen kanssa olemme vielä onnellisesti naimisissa."?
Anoppini on juntti ja oman aikansa uhri, meni naimisiin pakon edestä maha pystyssä vasta 18 vuotiaana ja appiukon vaatimuksesta ei käynyt töissä, vaan hoiti kotona lapsia, mistä on yhä katkera. On ketjupolttaja ja kiroilu osa normaalia puhetta ( Kahville sieltä, perkele), pitää lasten ruumiillista kuritusta hyväksyttävänä ja myös sitä, että aviomies vähän " nujuttaa" vaimoaan. Haisee , koska peseytyy vain saunapäivinä ja etenkin kesäisin on ihanaa nuuhkia sitä hien , pesemättömien vaatteiden ja tupakan sekoitusta! Ei käytä rintaliivejä, mikä ohuiden vaaleiden paitojen ja noin f-koon riipputissien kanssa on hulvaton näky ja jokunen vuosi sitten hurahti stringeihin, en saa pois verkkokalvolle palanutta kuvaa anopista tulossa eteiseen vieraita vastaan päällä vain poolopaita ja stringit, kunnes appiukko karjaisi että laita muija housut. Ei sen puoleen, boksereissahan se appiukkokin enimmäkseen hiihtelee...
484 täällä, juu, lähtee. Huomenna hyppää junaan. Itse tosiaan livistin reissusta huonon tekosyyn varjolla, kuten jokunen sivu takaperin mainitsinkin. :-) Päätin, että oma mielenterveys ja hyvinvointi menee tällä kertaa kohteliaisuuden ja hyvien tapojen edelle. Harmittaa, että muut sukulaiset saattavat tämän tulkita töykeänä (ja harmittaa, etten heitä pääse näkemään!), mutta en vain pysty enkä kykene juuri nyt tuon oman elämänsä sosiaalisen margaretthatcherin leikkivälineeksi ryhtymään.