Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!

Mulla on wt, päihdeongelmainen anoppi, joka vetää salaa kaljaa ja ramppaa tupakalla, kun on meillä. On tosi yksinkertainen muutenkin, lukee lehdestä jotain sensaatiouutisia ja ahdistuu niistä. Käyttää poikaansa terapeuttinaan, avautuu asioistaan tuntikausia miehelleni. Puhuvat vain kahdestaan. Minulle ei puhu koskaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on wt, päihdeongelmainen anoppi, joka vetää salaa kaljaa ja ramppaa tupakalla, kun on meillä. On tosi yksinkertainen muutenkin, lukee lehdestä jotain sensaatiouutisia ja ahdistuu niistä. Käyttää poikaansa terapeuttinaan, avautuu asioistaan tuntikausia miehelleni. Puhuvat vain kahdestaan. Minulle ei puhu koskaan mitään.

Haluaisitko toimia alkoholisoituneen wt-mummelin terapeuttina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

https://askelterveyteen.com/rajaa-oma-tilasi-ihmissuhteissa/

Rajaa oma tilasi ihmissuhteissa

Toiselle ihmiselle tilan antaminen on aivan yhtä tärkeää kuin se, että he kunnioittavat sinun tilaasi. Jos tiedät, että se on sinulle parhaaksi, sinun tulisi  ottaa etäisyyttä toisesta, jotta voisit suojella itseäsi.

Tilan antamisen viisaus on yksi parhaista asioista, joita voit opetella. Siinä on kyse toisen ihmisen kunnioittamisesta ja sellaisen tilan antamisesta, joka edistää ihmisen henkilökohtaista kasvua. Kun tämän oman tilan saaminen ei tapahdu, toiset ihmiset eivät kunnioita tilaasi, oikeuksiasi ja tarpeitasi. Tällöin sinun täytyy itse ottaa etäisyyttä toisista.

Tämän tekeminen ei ole missään nimessä pelkuruutta, vaan sen sijaan viisautta. Kun ihmiset tunkeutuvat yksityiseen tilaasi – niihin tiloihin mielessäsi, joihin varastoit unelmasi, tarpeesi ja arvosi – he hyökkäävät identiteettiäsi ja itsetuntoasi vastaan.

Tapoja puolustaa omaa tilaasi

Tee selväksi toiselle, että kenelläkään ei ole oikeutta astua sinun rajojesi ylitse.  Tämä on jotakin sellaista, joka toisen tulee tietää jo alusta asti. Jos suljet suusi tänään ja huomenna, ja teit niin eilenkin, toiset päätyvät menemään liian pitkälle rajojesi ylitse, ja tuloksena on sinun itsetuntosi vahingoittuminen.

Jos ihminen loukkaa henkilökohtaista tilaasi, laita ”tilaa” teidän kahden välille. Etäännytä siis itsesi siitä, mikä sinua vahingoittaa. Jos et tätä tee, alat hitaasti lakata olemasta oma itsesi, ja päädyt olemaan niin tyhjä sisältäsi, että muutut varjoksi siitä, kuka sinä joskus olit. Tämä ei tietenkään ole hyväksi.

Tilan ottaminen ja oman itsensä etäännyttäminen ei koskaan ole pelkuruutta. Itse asiassa se on juuri pelkuruuden vastakohta.

Ne ihmiset, jotka ovat kykeneväisiä jättämään taakseen sellaiset asiat, jotka heitä satuttivat, toimivat viisaasti ja rohkeasti, sillä he pystyvät puolustamaan itseään. Tämä on yksi tapa välittää omasta itsetunnostasi.

Me suosittelemme, että alat harjoittamaan itsetunnostasi välittämistä jo tänään. Puolusta omaa henkilökohtaista tilaasi samalla kun kunnioitat toisten vastaava tilaa.

Vierailija kirjoitti:

https://askelterveyteen.com/rajaa-oma-tilasi-ihmissuhteissa/

Rajaa oma tilasi ihmissuhteissa

Toiselle ihmiselle tilan antaminen on aivan yhtä tärkeää kuin se, että he kunnioittavat sinun tilaasi. Jos tiedät, että se on sinulle parhaaksi, sinun tulisi  ottaa etäisyyttä toisesta, jotta voisit suojella itseäsi.

Tilan antamisen viisaus on yksi parhaista asioista, joita voit opetella. Siinä on kyse toisen ihmisen kunnioittamisesta ja sellaisen tilan antamisesta, joka edistää ihmisen henkilökohtaista kasvua. Kun tämän oman tilan saaminen ei tapahdu, toiset ihmiset eivät kunnioita tilaasi, oikeuksiasi ja tarpeitasi. Tällöin sinun täytyy itse ottaa etäisyyttä toisista.

Tämän tekeminen ei ole missään nimessä pelkuruutta, vaan sen sijaan viisautta. Kun ihmiset tunkeutuvat yksityiseen tilaasi – niihin tiloihin mielessäsi, joihin varastoit unelmasi, tarpeesi ja arvosi – he hyökkäävät identiteettiäsi ja itsetuntoasi vastaan.

Tapoja puolustaa omaa tilaasi

Tee selväksi toiselle, että kenelläkään ei ole oikeutta astua sinun rajojesi ylitse.  Tämä on jotakin sellaista, joka toisen tulee tietää jo alusta asti. Jos suljet suusi tänään ja huomenna, ja teit niin eilenkin, toiset päätyvät menemään liian pitkälle rajojesi ylitse, ja tuloksena on sinun itsetuntosi vahingoittuminen.

Jos ihminen loukkaa henkilökohtaista tilaasi, laita ”tilaa” teidän kahden välille. Etäännytä siis itsesi siitä, mikä sinua vahingoittaa. Jos et tätä tee, alat hitaasti lakata olemasta oma itsesi, ja päädyt olemaan niin tyhjä sisältäsi, että muutut varjoksi siitä, kuka sinä joskus olit. Tämä ei tietenkään ole hyväksi.

Tilan ottaminen ja oman itsensä etäännyttäminen ei koskaan ole pelkuruutta. Itse asiassa se on juuri pelkuruuden vastakohta.

Ne ihmiset, jotka ovat kykeneväisiä jättämään taakseen sellaiset asiat, jotka heitä satuttivat, toimivat viisaasti ja rohkeasti, sillä he pystyvät puolustamaan itseään. Tämä on yksi tapa välittää omasta itsetunnostasi.

Me suosittelemme, että alat harjoittamaan itsetunnostasi välittämistä jo tänään. Puolusta omaa henkilökohtaista tilaasi samalla kun kunnioitat toisten vastaava tilaa.

Meidän ongelma on se, että niitä rajoja ei ole vedetty alusta asti. Miehellä on helikopteriäiti joka edelleen puuttuu KAIKKEEN mieheni elämässä ja minäkin olen valitettavasti antanut hänen jyrätä alusta asti. Olen alistunut ja ollut hiljaa. On hirveän vaikea alkaa yhtäkkiä asettamaan rajoja kaikkien näiden vuosien jälkeen. Yritämme nyt mieheni kanssa opetella tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nyt kyllä näyttää siltä että poikien äidit ovat yleisesti aika kauheita . Onneksi minulla on vain tyttäriä.. Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nautitko jotain vettä väkevämpää? Kommenttisi ovat outoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nautitko jotain vettä väkevämpää? Kommenttisi ovat outoja.

Nyt ymmärrän paremmin miniöiden ongelmia. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Miehelläsi on puolet noita geenejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nautitko jotain vettä väkevämpää? Kommenttisi ovat outoja.

Nyt ymmärrän paremmin miniöiden ongelmia. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

:D Det här är ett spegel, var så god.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nautitko jotain vettä väkevämpää? Kommenttisi ovat outoja.

Nyt ymmärrän paremmin miniöiden ongelmia. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Niin, vanha anoppi ei uusia temppuja opi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nautitko jotain vettä väkevämpää? Kommenttisi ovat outoja.

Nyt ymmärrän paremmin miniöiden ongelmia. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Niin, vanha anoppi ei uusia temppuja opi.

Mutta älykäs oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nautitko jotain vettä väkevämpää? Kommenttisi ovat outoja.

Nyt ymmärrän paremmin miniöiden ongelmia. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Niin, vanha anoppi ei uusia temppuja opi.

Mutta älykäs oppii.

Ja toki tämän päivän miniät tullessaan anopeiksi.

Ongelma poistuu eikä näitä anopinhaukkumisketjuja enää tarvita😂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).

Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.

Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.

Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.

Kerro minulle mikä on sopiva määrä?

Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?

Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?

Anoppi ei ole ajatusten lukija.

Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.

Eikö tapaamiset onnistu sopimalla omaa elämää hukkaamatta? Sopimiseen on keinoja: puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköposti, faxi, kirje, puhuminen, savumerkit....

Eihän tässä keinoista ollut ollenkaan kysymys, ihan anoppikin osaa ja keksii noita käyttää.

Et vastannut kysymykseen.

Eli mikä määrä on tunkeilua ja mikä liian vähän ettei syytetä välinpitämättömäksi.

Kerrohan nyt oma näkemyksesi tästä.

Ei täällä ole kenelläkään telepaattisia kykyjä näkemään jokaisen anopin kommunikointimäärää tai -tapaa, miten on yrittänyt sopia tapaamisia tai miten on tunkeillut tai ollut välinpitämätön. Ei olemassa määrärajaa.  Anna esimerkki, jos jokin kalvaa.

Lue nuo kommentit joihin vastasin . Ne kalvaa.

Ensimmäinen miniä tituleeraa anoppiaan hirviöanopiksi ( katso otsikko) kun tämä kehtaa näyttää pettymyksensä kun poika ja miniä kävivät vain perjantai- iltana ja toinen miniä vetää herneet nenäänsä kun anopilla käy muita vieraita eikä sinne päässyt silloin kuin miniälle ilmeisesti sopisi.

Vaikea se on anopinkaan tietää mikä on miniälle sopiva määrä ja miniän kommunikointikyky.

Jos anopilla on erilainen tarve tapaamisille kuin miniälle, tekeekö se anopista hirviöanopin?

Eikö poika tai miniä voi ystävällisesti sanoa että nyt ei sovi/ kysyä milloin voisi tulla?

Jos anoppi siitä pettyy niin ei se anopista hirviötä tee.

Pettymykset voivat olla aitoja tai hieman liioiteltuja ettei oma lapsi ja miniä/ vävy vain ala ajatella etteivät ole tervetulleita.

Voi hyvät hyssykät, jos ajattelet että noilla spekseillä saa hirviöanopin leima. Kyllä hirviöanopissa on paljon sellaisia piirteitä, että nimensä on ansainnut. Tapauksessasi taitaa olla kyse pököpäisestä kommunikointikyvystä ja pohjalla paljon muutakin, josta et nyt mainitse? Oletko miniä, anoppi vai naapurin naapuri?

Kuka se tässä nyt pököpää on? Siteeraan tämän ketjun miniöitä.

Nautitko jotain vettä väkevämpää? Kommenttisi ovat outoja.

Nyt ymmärrän paremmin miniöiden ongelmia. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Niin, vanha anoppi ei uusia temppuja opi.

Mutta älykäs oppii.

Ja toki tämän päivän miniät tullessaan anopeiksi.

Ongelma poistuu eikä näitä anopinhaukkumisketjuja enää tarvita😂.

Toivotaan vain, että hirviöanoppien miniät puolisoneen saavat tukea, jotta jaksaisivat niitä lapsia tehdä, uusia miniöitäkin.

Heh-heh-heh-heeeehehhhheeeh!!!! Naurattaa, kun kuvittelen näitten miniöitten naamat, kun heidän miniänsä aikanaan kertovat hirviöanopeistaan!! Niiden juttujen rinnalla tämän päivän miniöitten kertomukset ovat kevyttä kamaa. Kun jo miniävaiheessa ovat tuollaisia, niin millaisia riivinrautoja ovat vuosikymmen-pari myöhemmin!!! Heh-heh-heh!!!!

Eka anoppikokelas oli hullu, siis niinkuin tosi hullu. Jonkun diagnoosin ja lääkityksen sai lopulta, kun töissä sekoiltuaan pääsi sairaseläkkeelle välittömästi. Kuulemma yritti itsaria opetuskeittiössä oppilaiden nähden.

Olin silloin 16-21 - vuotiaana kiltti, enkä osannut pistää vastaan. Kuuntelin kiltisti arvostelua ulkonäöstäni, perheestäni, utelua ja käsittämättömiä tulkintoja.

Muutaman kohokohdan listatakseni

-kyseli aina tavatessa, paljonko olin lihonut viime kerrasta, vaikka en ollut

-tämän johdosta otti minulta usein lautasen edestä, ennen kuin olin ehtinyt aloittaa ruokailun

-kyseli paljonko vanhempani ovat joutuneet maksamaan hänen pojalleen, että tämä olisi kanssani

-otti kahvipöydässä puheeksi, että minun pitäisi antaa myös vanhemmalle pojalle, kun kerran nuoremmallekin annan

-soitteli päivittäin kysyäkseen, minkälaista ruokaa olin valmistanut hänen pojalleen sinä päivänä

-keksi omasta päästään tarinoita, joita soitteli totena vanhemmilleni ja omille sukulaisilleen, milloin oli lapsi tulossa tai mennyt kesken, erottu tai karattu vihille

-kaljapäissään uteli, kuinka kovia juoppoja lähes absolutistit vanhempani ovatkaan, näyttävät ihan sellaisilta

Kaikkea muutakin vekkulia, onneksi olen jo unohtanut. Nykyään naurattaa, silloin nuorena ekassa suhteessa ei paljoa naurattanut. Myöhempien anoppiehdokkaiden ja lopulta oikean sellaisen kanssa olen ollut oikein hyvissä väleissä, ei onneksi muita menttaalitapauksia ole sattunut kohdalle.

Luoja varjelkoon minua tulemasta samanlaiseksi anopiksi omien poikien tyttöystäville ja vaimoille. Onneksi miehessä on miestä pistämään minut aisoihin, jos vanhemmiten alkaa iso pyörä heittää. Ekan anoppini tapauksessa mies ja pojat olivat 110% tossun alla.