Lue keskustelun säännöt.
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Keittäjä anoppina se vasta olisikin. Moni puklaa jo suuhunsa sen valtavan ruokamassan nähtyään. Sen päälle voi nautiskella jonkun Amerikan läskit sohvalla ohjelman.
Toivottavasti tämän kommentin kirjoittajaa ei kukaan koskaan saa anopikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani jo Alzheimer ja asuu hoitokodissa, sairastui aika nuorena eikä enää edes tunnista minua. Sekään ei niin kiva vaihtoehto, miehelleni raskas asia..
Mitä alapeukuttamista tässäkin mahtoi olla? Jos yhtään poikkeaa tästä haukkumislinjasta niin alapeukkuja satelee.
Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani jo Alzheimer ja asuu hoitokodissa, sairastui aika nuorena eikä enää edes tunnista minua. Sekään ei niin kiva vaihtoehto, miehelleni raskas asia..
Mitä alapeukuttamista tässäkin mahtoi olla? Jos yhtään poikkeaa tästä haukkumislinjasta niin alapeukkuja satelee.
Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani jo Alzheimer ja asuu hoitokodissa, sairastui aika nuorena eikä enää edes tunnista minua. Sekään ei niin kiva vaihtoehto, miehelleni raskas asia..
Mitä alapeukuttamista tässäkin mahtoi olla? Jos yhtään poikkeaa tästä haukkumislinjasta niin alapeukkuja satelee.
Ohis.
Sairastumiselleen anoppi ei ole voinut mitään, ei liity kamalaan anoppiuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei koskaan oikeast kuunnella eikä ajatella. Omia sivistymättömiä kohkauksia juntataan väkisin, tulkitaan kaikki asiat negatiivisesti, eikä ikinä nähdä itsessä mitään vikaa.
Esimerkki: jos toistuvasti tulet meille ja alat aukoa päätäsi syömisistä, yökit ruokapöydässä ja haukut ruoanlaittotaitojani takana päin niin syy siihen, miksi jatkossa meillä käydessäsi poikasi viekin sinut ravintolaan syömään EI OLE se, että minä juoksisin alati ravintoloissa ja tuhlaisin poikasi rahat siihen, vaan se, että emme halua sinua enää meille syömään ja yökkimään.
P.s. ruokaa on oikeasti olemassa muutakin kuin perunaa ja lihakastiketta.
Minun appeni on myös sitä mieltä, että vain peruna ja ruskea kastike on ruokaa.
Hänellä on rasittava tapa ruokapöydässä alkaa selittää, missä on saanut parempaa ruokaa. Teki tämän myös häissämme. Kovaan ääneen. Ja seuraavaksi selitti, miten miehen serkun häät vasta olikn olleet onnistuneet. Ne oli kaikin tavoin erilaiset kuin meidän ja selväksi tdellakin tuli, mikä hänestä oli parempi.
Minusta tuo on ihan käsittämättömän moukkamaista käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä appivanhemmillani on jonkinlainen kummallinen käsitys siitä, että miehelläni olisi jotenkin koko ajan velvollisuus auttaa heitä, kun ”he ovat miehen kouluttaneet”. Niin, maksoivat lukion. Ja siitäkin mies itse asiassa maksoi kesätöillään suurimman osan. Ei muuta. Sen jälkeen mies ihan itse opiskeli eteenpäin.
Samaa kummallista auttamisvelvollisuutta ei ole miehen siskoilla.
Meillä vain. Ja appivanhemmat laskevat koko ajan miehen rahoja ja hankintoja ja käyttäytyvät kuin heillä olisi jotenkin kaikkeen meidän omaisuuteemmekin suurempi oikeus kuin minulla.
Puhvat edelleen esim kodistamme ”Matin asuntona”, vaikka panin siihen omia säästöjäni tismalleen saman verram kuin mieskin ja maksan puolet kuluistamme. Koko ajan käyttäytyvät kuin minä olisin joku alivuokralainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ei valittamista, mutta joka viikonloppuvapaa pitäisi olla anoppilassa (jos ei olla mun vanhemmilla tai jossakin reissussa).
Olisi ihanaa saada olla joskus vaan kotona koko viikonloppu miehen kanssa. Mulla kun ei vuorotyöläisenä ole joka viikonloppu vapaata ja mies taas on päivätyössä, niin viikonloput olis sitä yhteistä aikaa. Jos ei siis jouduttaisi olemaan anoppilassa.
Viimeksi vain käväistiin perjantai-iltana, niin anoppi vaikutti tosi pettyneeltä. Olisi halunnut, että ollaan jälleen koko viikonloppu yötä.
Toinen ääripää, ettei pääse ollenkaan käymään anoppilassa. Koska anopilla on muita vieraita. Ehkä anoppi vielä muistaa poikansa saatuaan joulukortin.
Kerro minulle mikä on sopiva määrä?
Ja saako/ pitääkö kutsua käymään vai mieluummin odottaa että oma lapsi kumppaneineen itse ilmoittautuu?
Entä jos heidän ilmoittautuessaan kylään on jo tulossa muita vieraita? Pitääkö ne perua vai voiko olla yhtäaikaa vai siirretäänkö lapsen ja kumppanin tulo toiseen kertaan?Anoppi ei ole ajatusten lukija.
Kun ei haluaisi tunkea eikä olla vaativa mutta toisaalta ei myöskään olla kylmän tuntuinen.
Kumma, kun sen sopivan määrän tapaamisia saa sovittua kaikkien muiden ihmisten kanssa, mutta anopin kanssa se on mahdotonta. Kaikkien muiden kanssa kun se toiminta on vastavuoroista ja tapaamisista pystytään puolin ja toisin sopimaan. Anoppi ei suostu, kutsumisista huolimatta, tulemaan meille. Ikinä. Siellä kuitenkin pitäisi käydä vähintään joka viikonloppu ja tunnetusti se pienten lasten kanssa reissuun lähteminen on aina tosi helppoa. Ja kun käydään niin sitten kuunnellaan kiukuttelua milloin mistäkin, vaikka nyt sitten siitä ettei käydä tarpeeksi usein. Ei ole nuoren perheen velvollisuus hyppiä isovanhempien tahdon mukaan eikä myöskään ole sen nuoren perheen vastuulla järjestää sisältöä isovanhempien elämään. Meilläkin kun on omia harrastuksia ja tekemisiä, joten joka viikonloppu ei edes ehdi mennä anopin viihdyttäjäksi. Ja kerran on monesti kutsuttu ja sanottu, että olisi helpompaa jos joskus tulisi meille, niin olisi kiva jos sekin voisi edes joskus sopia eikä vain kiukuteltaisi kuinka ei saa nähdä lapsenlapsia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei koskaan oikeast kuunnella eikä ajatella. Omia sivistymättömiä kohkauksia juntataan väkisin, tulkitaan kaikki asiat negatiivisesti, eikä ikinä nähdä itsessä mitään vikaa.
Esimerkki: jos toistuvasti tulet meille ja alat aukoa päätäsi syömisistä, yökit ruokapöydässä ja haukut ruoanlaittotaitojani takana päin niin syy siihen, miksi jatkossa meillä käydessäsi poikasi viekin sinut ravintolaan syömään EI OLE se, että minä juoksisin alati ravintoloissa ja tuhlaisin poikasi rahat siihen, vaan se, että emme halua sinua enää meille syömään ja yökkimään.
P.s. ruokaa on oikeasti olemassa muutakin kuin perunaa ja lihakastiketta.
Minun appeni on myös sitä mieltä, että vain peruna ja ruskea kastike on ruokaa.
Hänellä on rasittava tapa ruokapöydässä alkaa selittää, missä on saanut parempaa ruokaa. Teki tämän myös häissämme. Kovaan ääneen. Ja seuraavaksi selitti, miten miehen serkun häät vasta olikn olleet onnistuneet. Ne oli kaikin tavoin erilaiset kuin meidän ja selväksi tdellakin tuli, mikä hänestä oli parempi.
Minusta tuo on ihan käsittämättömän moukkamaista käytöstä!
Sama täällä. Aina valitetaan kun meillä on niin erikoista ruokaa ja kun mieskin joutuu sellaista syömään kun eihän se tykkää muusta kuin äitinsä ruuista. Ja mies siis tekee ihan itsekin meillä ruokaa ja puhumme yhdessä mitä tehtäisiin. Totta kyllä on, että mies on kanssani "joutunut" opettelemaan syömään muutakin kuin perunaa ja ruskeaa kastiketta, mutta kyllä se on ollut hänen omakin halunsa.
Anoppi myös usein meillä tai kahvilassa kailottaa kovaan ääneen kuinka hän ei kyllä pysty syömään kenenkään muun tekemiä leipomuksia kuin omiaan koska kukaan muu ei tee niin hyvää kuin hän. Ja hän siis lukee myös kaupan pakastepullat ja -kakut näihin hänen leipomuksiinsa.
Meillä tuntuu anoppi myös ajattelevan, että lapset ja meidän perhe on vain hänen viihdyttämistään varten. Tulevat kutsumatta kylään, ennen jopa tulivat vara-avaimillamme sisälle, vaikka olimme kotona (avaimet otettiin pois tämän jälkeen), oletetaan, että haluamme viettää kaikki lomat heidän kanssaan ja jos ilmoitamme, että teemme lomalla muuta he lomailevat sitten seuraavan viikon ja juoksevat meillä kutsumatta joka päivä. Kerrotaan lasten kuullen väkivaltaisia asioita ja päivitellään toisten meille tuntemattomien ihmisten asioita meille. Rajojen asettamisesta loukkaannutaan ja kuittaillaan jälkikäteen ainakin puoli vuotta joka kerran, kun näemme. Olen todella väsynyt koko kuvioon, mies ei saa rotia hommaan. Lapset tykkäävät kuitenkin isovanhemmista ja heidän takiaan olen yrittänyt tilannetta sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuntuu anoppi myös ajattelevan, että lapset ja meidän perhe on vain hänen viihdyttämistään varten. Tulevat kutsumatta kylään, ennen jopa tulivat vara-avaimillamme sisälle, vaikka olimme kotona (avaimet otettiin pois tämän jälkeen), oletetaan, että haluamme viettää kaikki lomat heidän kanssaan ja jos ilmoitamme, että teemme lomalla muuta he lomailevat sitten seuraavan viikon ja juoksevat meillä kutsumatta joka päivä. Kerrotaan lasten kuullen väkivaltaisia asioita ja päivitellään toisten meille tuntemattomien ihmisten asioita meille. Rajojen asettamisesta loukkaannutaan ja kuittaillaan jälkikäteen ainakin puoli vuotta joka kerran, kun näemme. Olen todella väsynyt koko kuvioon, mies ei saa rotia hommaan. Lapset tykkäävät kuitenkin isovanhemmista ja heidän takiaan olen yrittänyt tilannetta sietää.
Jep.
Parhaiten on jäänyt mieleen eräs itsenäisyyspäivä. Olimme muuttaneet edellisenä päivänä, minulla seuraavana päivänä tentti.
Ovikello soi 6.30 ja appivanhemmathan siellä olivat. Tulleet viettämään vapaapäivää kanssamme.
Poikansa lähti sitten käymään heidän kanssaan lounaalla ravintolassa ja kun sanoin, että en voi lähteä mukaan, koska tentti, appi ystävällisesti kailotti, että ei heidänkään tyttärensä koskaan tenttiin lue, että mnä olen tyhmä, kun minun pitää lukea.
No, kälyllä edelleen ne opinnot kesken.
T. Maisteri
Anopillani on ollut joko alkava masennus, keskivaikea masennus tai vaikea masennus koko sen ajan kun olen hänet tuntenut, eikä hän ole käynyt töissä vuosikausiin. Masennus, yksin kotona oleminen ja rahattomuus tietenkin vaikuttaa persoonaan ja hän onkin ankea ja negatiivinen ihminen. Anoppi ei kuitenkaan ei mitenkään kohdista sitä minuun, se on vain hänen ”elämänkatsomuksensa”. Hän on silloin tällöin pahan kauden ollessa päällä juonut viinaa ja syönyt lääkkeitä sekaisin ja lähetellyt tällöin todella sekavia viestejä keskellä yötä perheelleen, mukaan lukien minulle.
Puolisoni (eli poikansa) ei oikein arvosta äitiään, mikä mielestäni osittain johtuu siitä ettei puolisoni ymmärrä masennusta sairautena. Anopilla on tosin ollut marttyyrimainen ja työtävieroksuva luonne jo ennen sairastumistaan, ettei kaikkea voi masennuksen piikkiin laittaa - osa on hänen luonnettaankin.
Kaikin puolin pidän anoppiani vähän surkeana ihmisenä, jonka kanssa minulla ei ole yhteyttä. Näemme harvakseltaan vaikka asumme lähekkäin eikä poikansakaan äitiään kovin usein näe, mikä on harmi. Anoppi kun varmasti kaipaa poikansa läsnäoloa ja ehkäpä jopa minunkin seuraani, sillä olen kyläreissuilla hänelle seuraksi ja juttelen niitä näitä. Mutta vähän raskaita nuo tapaamiset ovat kun toista pitää ns. vetää perässään keskusteluissa ja olla huomioimatta todella negatiivisia kommentteja.
Eli ei minulla ole hirviöanoppi vaan masentunut anoppi. Pakko myöntää että olen jollain tapaa hieman pettynyt, sillä olisi ihanaa jos olisi mukava ja touhukas anoppi jonka kanssa menisi jutut yhteen ja jota olisi kiva tavata. Mutta elämässä ei aina mene niin kuin toivoo ja tämän kanssa eletään. Toivon, että anoppi pääsisi paremmille raiteille elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä näyttää siltä että poikien äidit ovat yleisesti aika kauheita . Onneksi minulla on vain tyttäriä.. Huhhuh.
Mieheni anoppi on aivan kamala! Kestin itse sokeana kaltoinkohtelua tyttönä, mutta en kestänyt enää nähdä että äitini kohteli samoin miestäni. Isäni ei koskaan puuttunut äidin käytökseen, isä oli täysin äidin piikkitossun alla. Isä parka.
Kerrankin joku paljastaa oman äitinsä kamaluuden! Hyvä näin. Aiemminhan joku oikein kehtasi retostella, kuinka hänen äitinsä on niiiiin hyvä anoppi miehelleen. (Miehen mielipidettä ei tosin kukaan tiedä, eikä sitä tietysti ole edes kysytty!) Tuntuvat tyttäret olevan sokeita omien äitiensä töppöilyille ja ylilyönneille ja miehensä joutuvat vain nielemään kaiken perherauhan nimissä.
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
En ole koskaan kenellekään kertonut anoppini käytöksestä. Ei kaikki harrasta jyoruamista.
Anoppi on monesti kehottamut poikaansa, eli miestäni jättämään minut tyylillä "saisit paljon paremmankin".
Mennessämme kerran heidän mökilleen, kaikille muille tarjottiin siiderit paitsi minulle. Olen kuulemma alkkis (en kyllä todellakaan ole :D ).
En osaa pukeutua juhliin, kuulemma ylipukeudun joka on noloa. Toisaalta taas haukkuu vaatteistani silloinkin jos kuljen pieruverkkareissa kotina töiden jälkeen.
Tuppaa aina kylään ilman ennakkovaroitusta.
Yrittää päättää mieheni vaatetuksesta, hiustyylistä ja ylipäätään kaikesta.
En tiedä onko anoppi ainoastaan minulle mulkero. Kälyni tulee hänen kanssaan oikein hyvin juttuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä näyttää siltä että poikien äidit ovat yleisesti aika kauheita . Onneksi minulla on vain tyttäriä.. Huhhuh.
Mieheni anoppi on aivan kamala! Kestin itse sokeana kaltoinkohtelua tyttönä, mutta en kestänyt enää nähdä että äitini kohteli samoin miestäni. Isäni ei koskaan puuttunut äidin käytökseen, isä oli täysin äidin piikkitossun alla. Isä parka.
Kerrankin joku paljastaa oman äitinsä kamaluuden! Hyvä näin. Aiemminhan joku oikein kehtasi retostella, kuinka hänen äitinsä on niiiiin hyvä anoppi miehelleen. (Miehen mielipidettä ei tosin kukaan tiedä, eikä sitä tietysti ole edes kysytty!) Tuntuvat tyttäret olevan sokeita omien äitiensä töppöilyille ja ylilyönneille ja miehensä joutuvat vain nielemään kaiken perherauhan nimissä.
Ei ole mun äiti mikään unelma-anoppi miehelleni, äitini ei oikein ymmärrä kovin introverttia olentoa, jonka kanssa elän. Mutta! Mun äidillä on sentään käytöstavat ja ymmärtää yksityisyyden rajat. Ei esim. käy nuuskimassa papereitamme ja juorua perheestämme höpöhöpöjuttuja selän takana. Mieheni pääsee anoppinsa kanssa paljon helpommalla kuin minä.
Ps. Ei mun äiti kovin pitkälle pärjäisi vuoden äiti -kisassakaan. Rakas mulle silti, ja heikoista lähtökohdista elämänsä aloittanut. Siihen peilaten pärjännyt varsin hyvin. Uskon, että parhaansa on yrittänyt.
Pienikokoinen, laiha nainen joka eli vuosia ilman hampaita kun tekareiden kanssa ei kuulemma voinut syödä, oli siis kolmekymppinen kun hampaat poistettiin. Ketjupolttaja, vanhemmiten kaljakin ruvennut maistumaan, ainoat ruuat mitä osaa tehdä/suostuu syömään ruskeakastike ja keitetyt perunat/keitetyt makaronit sekä valmis maksalaatikko. Liikkuu ja puhuu kuin zombie tai kuin lobotomian läpikäynyt.
Ei varsinaisesti ole ilkeä ihminen, mutta imee muista ilon kuin mikäkin ankeuttaja!
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
Itse ainakin olen puhunut tilanteesta vain mieheni ja parin lähimmän ystävän kanssa. Ei tulisi mieleenkään kavereille saati työkavereille puhua perheen tai suvun sisäisistä skismoista. Meillä anoppi hoitaa sen osuuden ja kertoo myös itse keksimänsä erot ja riidat naapureille ja kaupan kassalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä näyttää siltä että poikien äidit ovat yleisesti aika kauheita . Onneksi minulla on vain tyttäriä.. Huhhuh.
Mieheni anoppi on aivan kamala! Kestin itse sokeana kaltoinkohtelua tyttönä, mutta en kestänyt enää nähdä että äitini kohteli samoin miestäni. Isäni ei koskaan puuttunut äidin käytökseen, isä oli täysin äidin piikkitossun alla. Isä parka.
Kerrankin joku paljastaa oman äitinsä kamaluuden! Hyvä näin. Aiemminhan joku oikein kehtasi retostella, kuinka hänen äitinsä on niiiiin hyvä anoppi miehelleen. (Miehen mielipidettä ei tosin kukaan tiedä, eikä sitä tietysti ole edes kysytty!) Tuntuvat tyttäret olevan sokeita omien äitiensä töppöilyille ja ylilyönneille ja miehensä joutuvat vain nielemään kaiken perherauhan nimissä.
Täällä palstalla on ollut monta ketjua vaikeista äideistä. En tarkoita äitihullun ketjuja. Että kyllä tyttärien omista äideistä on avauduttu ja tyttärien kaltoinkohtelusta. Sama äiti, joka lastaan on kohdellut kaltoin, kohtelee tyttären puolisoa huonosti, ellei puoliso suostu myötäilemään äidin ylilyöntejä. Äidin persoonallisuus vaikuttaa epävakaalta.
Juu hyvin konkreettinen oli. Miesten haukkumisketjuja jo osaan välttää, sen verran vastenmielisiä ne ovat.
Nämä ketjut ovat täynnä milloin minkäkin ryhmän haukkumista.
Anopit, äidit, miehet saavat totisesti kyytiä tältä itseensä tyytyväiseltä porukalta joka noiden ulkopuolelle jää.