Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuorisotakuu toi ammattiopintoihin nuoria, jotka eivät pysty opiskelemaan – "Vaeltavat ympäri luokkaa, eivät näe lääkeruiskun neulaa"
Kommentit (164)
Miksi otetaan tällaiselle (lähihoitaja) alalle opiskelemaan tällaisisa oppilaita, jotka tarvitsevat itse hoitoa. Uskomatonta että ei ole mitään pääsyvaatimuksia. Laitetaan näiden, ketkä näin ovat päättäneet, että nämä oppilaat pääsevät hoitamaan lapsiamme ja mummojamme. lapset ja äidit ja isät näiden hoidettaviksi. Kun kärsivälisyys ja taito ei riitä tunneilla olemiseen niin miten se riittää hoitotyöhön? Ihan kuin koulu olisi joku hoitopaikka näille, kska kaikki tietävät että heistä ei ole tähän vaativaan työhön mihin heitä muka oulutetaan.
Miten käsvi taannoin; ei älynnyt uutta ruiskua vaihtaa vaan antoi pistoksia vanhoilla likaisilla ruiskuilla.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.
Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.
No lisäämällä resursseja.
Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.
Resurssien lisäämistä on helppo vaatia, mutta on paljon vaikeampi sanoa miten sen pystyy toteuttamaan järkevästi. Vai pystyykö mitenkään?
Keskustelusta onkin hyvä vetäytyä silloin, kun ei enää tiedä mitä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.
Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.
No lisäämällä resursseja.
Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.
Luuletteko, että täällä jotkut resurssit tulee lisääntymään? Ettekö tajua, että länsimainen hyvinvointi on ihan kuolinkouristuksissaan? Pitäisi tunnustaa, että oppimiskyvyttömät nyt on vaan kyvyttömiä ja "kouluttaa" ne käytännön töillä vaikka omavaraistalouden pyörittäjiksi. Voisivat sitten ehkä säilyäkin hengissä tulevaisuuden kaaoksessa. Vain huiput tulee saamaan tulevaisuudessa perinteisiä työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.
Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.
No lisäämällä resursseja.
Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.
Luuletteko, että täällä jotkut resurssit tulee lisääntymään? Ettekö tajua, että länsimainen hyvinvointi on ihan kuolinkouristuksissaan? Pitäisi tunnustaa, että oppimiskyvyttömät nyt on vaan kyvyttömiä ja "kouluttaa" ne käytännön töillä vaikka omavaraistalouden pyörittäjiksi. Voisivat sitten ehkä säilyäkin hengissä tulevaisuuden kaaoksessa. Vain huiput tulee saamaan tulevaisuudessa perinteisiä työpaikkoja.
Vain av:lla tapaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että tietyillä erityisvaikeuksilla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Johan se nähdään peruskoulussa, että kun me tarjoamme erityislapsille ja nuorille räätälöityjä oppimisen ratkaisuja, niin he pystyvät kiitettäviin tuloksiin. Kysymys onkin siitä, että miksi me emme hyödynnä näitä peruskoulun erityisopetuksessa testattuja malleja myös seuraavilla koulutusasteilla. Toiset eivät pysty oppimaan ja seuraamaan opetusta isossa luokassa, mutta oppivat pienopetuksessa tai silloin, kun teoria ja käytäntöyhdistään. Ja aivan varmasti myös tavalliset oppijat hyötyisivät vaihtoehto-opetuksesta joissakin oppiaineissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.
Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.
No lisäämällä resursseja.
Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.
Luuletteko, että täällä jotkut resurssit tulee lisääntymään? Ettekö tajua, että länsimainen hyvinvointi on ihan kuolinkouristuksissaan? Pitäisi tunnustaa, että oppimiskyvyttömät nyt on vaan kyvyttömiä ja "kouluttaa" ne käytännön töillä vaikka omavaraistalouden pyörittäjiksi. Voisivat sitten ehkä säilyäkin hengissä tulevaisuuden kaaoksessa. Vain huiput tulee saamaan tulevaisuudessa perinteisiä työpaikkoja.
Siksi vaaditaankin iso muutos. Ei voida kohdella kaikkia ongelmia erillisinä, vika on järjestelmässä joka systemaattisesti jättää myös nämä ihmiset huomiotta. He ovat systeemin silmissä roskaa ja muut ihmiset ovat voimattomia heitä auttamaan, koska valta ei ole heidän käsissään. Niille joilla se on, asia ei ole ongelma.
Länsimainen hyvinvointi on kuolinkouristuksissa, koska pääoma pitää koko maailmaa panttivankinaan. Ihmiskunnan käyttöön on valjastettu suuremmat tuotantovoimat kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa, on ihan paskapuhetta väittää että "rahat on loppu". Ruuvia vain on kiristetty loputtomiin ja tasapaino on keikahtanut liikaa kapitalistin suuntaan.
Olisi jo aika ymmärtää, että iso osa yhteiskuntaa vaivaavista kroonisista ongelmista on sellaisia, joita ei voida ratkaista tämänkaltaisen systeemin sisällä. Harvainvaltainen kapitalismi vain ei toimi, nykyisessä muodossaan se on alistanut jopa kansalliset hallitukset lakeijoikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tuosta otetaan pois päihde- ja mielenterveysongelmaiset, jää jäljelle nuoret, joilla on oppimiseen ja käytökseen vaikuttava erityisvaikeus.
Älä unohda niitä maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka ei osaa kelvollista suomea.
Lapseni koulussa aloitti viime syksynä yksi Suomessa syntynyt tyttö, joka osasi aluksi vain muutaman sanan suomea. Se ei ole vieläkään oppinut synnyinmaansa kieltä kunnolla, kun se viettää aikaa samaa kieltä puhuvien koulukaveriensa kanssa. Surullinen tapaus. Voin vain toivoa, että tyttö arastelee "vieraskielisiä" lapsia eikä kyse ole vanhempien tai yhteisön painostuksesta välttää vääräuskoisten seuraa.
Nuo on todellakin surullisia tapauksia. Mieheni on opettajana monikulttuurisessa koulussa ja siellä on selvästi havaittavissa, että osa somalitaustaisista oppilaista eristäytyy omiin porukoihinsa. Ei auta, vaikka ne kuinka määräisi pari- ja ryhmätöissä kantasuomalaisten joukkoon. Ne ei vaan halua ystävystyä suomalaisten kanssa tai edes jutella niiden kanssa enempää kuin on pakko. Eikä syy ole rasismissa, koska osa somalioppilaista - ne harvat jotka on halunnut sopeutua muiden joukkoon - viettää kyllä paljon aikaa suomalaisten kanssa.
Yksi mieheni somalioppilaista on sanonut suoraan, että aluksi sitä kiellettiin leikkimästä suomalaisten kanssa, mutta ajan mittaan sen isä hyväksyi samaa sukupuolta olevat suomalaiskaverit. Nykyään sen vanhemmat kannustaa sitä viettämään aikaa myös suomalaisten kanssa, panostamaan kouluun ja menemään aikanaan lukioon, koska ne on ymmärtänyt kuinka tärkeää kielitaito ja koulutus on Suomessa. Sen koulumenestys onkin parantunut selvästi ja se on yksi luokan parhaista oppilaista. Vielä kun tietäisi, miten saman asenteen saisi leviämään muidenkin somalien keskuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.
Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.
No lisäämällä resursseja.
Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.
Luuletteko, että täällä jotkut resurssit tulee lisääntymään? Ettekö tajua, että länsimainen hyvinvointi on ihan kuolinkouristuksissaan? Pitäisi tunnustaa, että oppimiskyvyttömät nyt on vaan kyvyttömiä ja "kouluttaa" ne käytännön töillä vaikka omavaraistalouden pyörittäjiksi. Voisivat sitten ehkä säilyäkin hengissä tulevaisuuden kaaoksessa. Vain huiput tulee saamaan tulevaisuudessa perinteisiä työpaikkoja.
Vain av:lla tapaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että tietyillä erityisvaikeuksilla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Johan se nähdään peruskoulussa, että kun me tarjoamme erityislapsille ja nuorille räätälöityjä oppimisen ratkaisuja, niin he pystyvät kiitettäviin tuloksiin. Kysymys onkin siitä, että miksi me emme hyödynnä näitä peruskoulun erityisopetuksessa testattuja malleja myös seuraavilla koulutusasteilla. Toiset eivät pysty oppimaan ja seuraamaan opetusta isossa luokassa, mutta oppivat pienopetuksessa tai silloin, kun teoria ja käytäntöyhdistään. Ja aivan varmasti myös tavalliset oppijat hyötyisivät vaihtoehto-opetuksesta joissakin oppiaineissa.
Huoh. Missä nää huimat tukitoimet on? Suurin osa näidtä diagnoosin saaneista ei kyllä tasan tarkkaan saa mitään tukea. Ja niistäkin, jotka tukea saa, suurin osa "pärjää" asteikolla 5-6. Eikä niitä edes kiinnosta pärjätä paremmin. Sitten on muutama oikeasti totaalityhmä, jotka saa säälistä hyvästä yrityksestä jonkun kasinkin, mutta oikeasti ovat niin kuutamolla, ettei niille voi suositella kuin korkeintaan sitä lähihoitajatutkintoa, huolimatta hyvästä luonteesta ja kovasta yrityksestä. Sitten on ne yksi-kaksi, jotka hyötyy diagnoosistansa, koska pääsevät pienryhmäopetukseen sieltä isosta perseilevästä apinalaumasta, jossa heiltä menee kaikki ohi. Mutta oikeasti heillä ei ole mitään kovin suurta ongelmaa olemassakaan, kunhan vaan kärsivät siitä, että koko koulujärjestelmä on ihan mätä. t. yläkoulun opettaja, erityisopettajanakin toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.
Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.
No lisäämällä resursseja.
Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.
Luuletteko, että täällä jotkut resurssit tulee lisääntymään? Ettekö tajua, että länsimainen hyvinvointi on ihan kuolinkouristuksissaan? Pitäisi tunnustaa, että oppimiskyvyttömät nyt on vaan kyvyttömiä ja "kouluttaa" ne käytännön töillä vaikka omavaraistalouden pyörittäjiksi. Voisivat sitten ehkä säilyäkin hengissä tulevaisuuden kaaoksessa. Vain huiput tulee saamaan tulevaisuudessa perinteisiä työpaikkoja.
Vain av:lla tapaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että tietyillä erityisvaikeuksilla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Johan se nähdään peruskoulussa, että kun me tarjoamme erityislapsille ja nuorille räätälöityjä oppimisen ratkaisuja, niin he pystyvät kiitettäviin tuloksiin. Kysymys onkin siitä, että miksi me emme hyödynnä näitä peruskoulun erityisopetuksessa testattuja malleja myös seuraavilla koulutusasteilla. Toiset eivät pysty oppimaan ja seuraamaan opetusta isossa luokassa, mutta oppivat pienopetuksessa tai silloin, kun teoria ja käytäntöyhdistään. Ja aivan varmasti myös tavalliset oppijat hyötyisivät vaihtoehto-opetuksesta joissakin oppiaineissa.
Huoh. Missä nää huimat tukitoimet on? Suurin osa näidtä diagnoosin saaneista ei kyllä tasan tarkkaan saa mitään tukea. Ja niistäkin, jotka tukea saa, suurin osa "pärjää" asteikolla 5-6. Eikä niitä edes kiinnosta pärjätä paremmin. Sitten on muutama oikeasti totaalityhmä, jotka saa säälistä hyvästä yrityksestä jonkun kasinkin, mutta oikeasti ovat niin kuutamolla, ettei niille voi suositella kuin korkeintaan sitä lähihoitajatutkintoa, huolimatta hyvästä luonteesta ja kovasta yrityksestä. Sitten on ne yksi-kaksi, jotka hyötyy diagnoosistansa, koska pääsevät pienryhmäopetukseen sieltä isosta perseilevästä apinalaumasta, jossa heiltä menee kaikki ohi. Mutta oikeasti heillä ei ole mitään kovin suurta ongelmaa olemassakaan, kunhan vaan kärsivät siitä, että koko koulujärjestelmä on ihan mätä. t. yläkoulun opettaja, erityisopettajanakin toiminut.
Mä tunnen kyllä lapsia ja nuoria, jotka sitä tukea saavat ja pärjäävät hyvin. Lähtökohtana on ollut ongelmien varhainen diagnosointi, terapiat ja terapeuttien ja koulun yhteistyö. Ja osaavat ja pätevät erkkaopet, jotka ovat oikeasti opiskelleet erityispedagogiikkaa, eivätkä leiki erkkaopeja luokanopettajan koulutuksella. Nämä opettajat ovat oikeasti perehtyneet erilaisiin oppimis- ja opettamismetodeihin ja oikeasti hyödyntävät opetuksessaan terapeuttien ja psykologien lausuntoja, tapaavat heitä ja selvittävät nuorten ja lasten erityisvaikeudet ja jaksavat perehtyä asiaan. Kaikissa kunnissa vaan ei taida olla samanlaista, kuin meillä.
Laaja-alaiset häiriöt ovat sitten tietysti paljon haastavampia. Mutta kyllä minun siskoni repii lukiossa kiitettäviä erityisvaikeuksistaan huolimatta. Hän saa lukiossakin edelleen erityisopetusta ja on siitä erittäin kiitollinen.
Nämä on niitä palstamammojen superlahjakkuuksia jotka menevät amiksesta suoraan lääkikseen ja teknillisiin yliopistoihin.....
Kun kuulemma vain tyhmät menee nykyisin lukioon. Niin ja ne jotka ei amikseen pääse.
:=DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.
Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.
No lisäämällä resursseja.
Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.
Luuletteko, että täällä jotkut resurssit tulee lisääntymään? Ettekö tajua, että länsimainen hyvinvointi on ihan kuolinkouristuksissaan? Pitäisi tunnustaa, että oppimiskyvyttömät nyt on vaan kyvyttömiä ja "kouluttaa" ne käytännön töillä vaikka omavaraistalouden pyörittäjiksi. Voisivat sitten ehkä säilyäkin hengissä tulevaisuuden kaaoksessa. Vain huiput tulee saamaan tulevaisuudessa perinteisiä työpaikkoja.
Vain av:lla tapaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että tietyillä erityisvaikeuksilla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Johan se nähdään peruskoulussa, että kun me tarjoamme erityislapsille ja nuorille räätälöityjä oppimisen ratkaisuja, niin he pystyvät kiitettäviin tuloksiin. Kysymys onkin siitä, että miksi me emme hyödynnä näitä peruskoulun erityisopetuksessa testattuja malleja myös seuraavilla koulutusasteilla. Toiset eivät pysty oppimaan ja seuraamaan opetusta isossa luokassa, mutta oppivat pienopetuksessa tai silloin, kun teoria ja käytäntöyhdistään. Ja aivan varmasti myös tavalliset oppijat hyötyisivät vaihtoehto-opetuksesta joissakin oppiaineissa.
Huoh. Missä nää huimat tukitoimet on? Suurin osa näidtä diagnoosin saaneista ei kyllä tasan tarkkaan saa mitään tukea. Ja niistäkin, jotka tukea saa, suurin osa "pärjää" asteikolla 5-6. Eikä niitä edes kiinnosta pärjätä paremmin. Sitten on muutama oikeasti totaalityhmä, jotka saa säälistä hyvästä yrityksestä jonkun kasinkin, mutta oikeasti ovat niin kuutamolla, ettei niille voi suositella kuin korkeintaan sitä lähihoitajatutkintoa, huolimatta hyvästä luonteesta ja kovasta yrityksestä. Sitten on ne yksi-kaksi, jotka hyötyy diagnoosistansa, koska pääsevät pienryhmäopetukseen sieltä isosta perseilevästä apinalaumasta, jossa heiltä menee kaikki ohi. Mutta oikeasti heillä ei ole mitään kovin suurta ongelmaa olemassakaan, kunhan vaan kärsivät siitä, että koko koulujärjestelmä on ihan mätä. t. yläkoulun opettaja, erityisopettajanakin toiminut.
Mä tunnen kyllä lapsia ja nuoria, jotka sitä tukea saavat ja pärjäävät hyvin. Lähtökohtana on ollut ongelmien varhainen diagnosointi, terapiat ja terapeuttien ja koulun yhteistyö. Ja osaavat ja pätevät erkkaopet, jotka ovat oikeasti opiskelleet erityispedagogiikkaa, eivätkä leiki erkkaopeja luokanopettajan koulutuksella. Nämä opettajat ovat oikeasti perehtyneet erilaisiin oppimis- ja opettamismetodeihin ja oikeasti hyödyntävät opetuksessaan terapeuttien ja psykologien lausuntoja, tapaavat heitä ja selvittävät nuorten ja lasten erityisvaikeudet ja jaksavat perehtyä asiaan. Kaikissa kunnissa vaan ei taida olla samanlaista, kuin meillä.
Laaja-alaiset häiriöt ovat sitten tietysti paljon haastavampia. Mutta kyllä minun siskoni repii lukiossa kiitettäviä erityisvaikeuksistaan huolimatta. Hän saa lukiossakin edelleen erityisopetusta ja on siitä erittäin kiitollinen.
Kivat sulle, jos satut tuntemaan useamman tuesta hyötyneen ja sitä saaneen. Meillä on iso yläkoulu ja seitsemän erkkaopea (+ heillä neljä avustajaa), josta puolet epäpäteviä (niin minäkin silloin kun olin sellaisena). Apua tarvitsevista sitä saa ehkä 5% ja niistäkin suurin osa niin vähän ettei ne juuri mitään siitä hyödy. Erityisluokat on lähinnä kamalimpien häirikköjen säilytyspaikkoja. Eikä niitäkään paikkoja oo ollenkaan tarpeeksi, useimmissa luokissa kärsitään. Alakouluissa on enemmän resursseja erityisopetukseen, mutta täällä yläkoulussa se menee ihan hukkaan, tipahtavat lähes kaikki. Sitten dumpataan sinne ammattikouluun ihan toistaitoisina ja täysin opiskeluhaluttomina. Et sillai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt sitä, eivätkö tutkinnon vaatimukset ole kaikille samat, valmistuipa oppilas mistä päin Suomea tahansa? Tiedän, että joissain kouluissa on lepsumpaa. Silti jokaisen valmistuvan oppilaan pitäisi olla samalla lähtöviivalla, samanlaisen koulutuksen samoilla kriteereillä läpikäynyt. Työnantajan on voitava luottaa, että koulun läpäissyt osaa ammattinsa perusasiat. Ennen ammattikoulutuksen kursseja ja työssaoppimista arvioitiin asteikolla 1-5. Nykyisessä mallissa saa kursseista vain osallistumismerkinnän. Tämähän ei motivoi edes ahkeria opiskelijoita lukemaan ja harjoittelemaan, kun missään ei näy, onko kurssin suorittanut juuri rajat hipoen vai kiitettävästi.
Työskentelen itse nuorten parissa. Nuorille pitäisi olla peruskoulun loppupuolella enemmän tukea ja ammatinvalinnanohjausta. Sielläkin pitäisi olla realistinen siitä, mihin nuori soveltuisi parhaiten. Jokaiselle löytyy varmasti jokin juttu, jossa voisi olla hyvä. Monia ammattitutkintoja opiskellaankin nykyään erilaisille oppijoille sopivissa ryhmissä, joihin on mahdollista saada esimerkiksi enemmän avustajia. Esimerkiksi Bovallius tekee hienoa työtä. Nuoret pitäisi vain saada ajoissa ohjattua oikeaan suuntaan. Nykyinen malli tekee sen, että nuoren on ensin seilattava jopa vuosikausia työttömänä sosiaalitoimen rahoilla ties missä, ennen kuin kukaan alkaa miettiä nuorisotakuuta, ja edes huomaa koko nuoren olemassaolon. Alle 25-vuotias kouluttamaton työtönhän harvoin ilmoittautuu edes työkkäriin, koska ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan. Ja nuorisotakuunko avulla nuori sitten viskataan tavalliseen ammattikouluun, vaikka hän olisi jo pitkän aikaa elänyt melko syrjäytyneesti? Mielenterveyshoidon säästöt näkyvät monissa nuorissa.
Kun työttömiä meinataan ruveta haastattelemaan säännöllisesti, voisi senkin ajan joku käyttää niiden pudonneiden nuorten kohtaamiseen. Monet tarvitsisivat ensin apua arjen tavallisiin asioihin, ennen kuin voivat miettiäkään koulutusta. Osa tarvitsee tuettua asumista, osa mielenterveys- ja päihdepalveluja, osa ammatinvalinnanohjausta, osa jotain muuta. Osa tarvitsee apua jopa Kelan hakemusten täyttämiseen. Tärkeää olisi kohdata ja kuunnella näitä nuoria ja miettiä jokaiselle sopivaa tukea. Osalle jopa velvoittavaa tekemistä, jottei elämä olisi vain kaljan kittaamista ja kämpillä istumista. Työkokeilupaikkoja pitäisi löytyä sopivilta aloilta. Osalle normaali opiskelu ei vain sovellu, joten työssäoppiminen hyvän ohjauksen kanssa olisi hyvä vaihtoehto. Ketään ei saa kuitenkaan päästää liian helpolla niin, että muiden turvallisuus vaarantuu.
Suomessa on myös tietääkseni oppivelvollisuus. Se ei saa mielestäni päättyä niin, ettei nuori osaa kunnolla lukea tai ymmärrä lukemaansa. Silloin pitää vaikka pakottaa kymppiluokalle, eikä päästää nuorta syrjäytymään, kun ei pääse mihinkään kouluun sisään.
Nuoriin satsaaminen tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi, kuin syrjäytyneiden aikuisten elättäminen ja heidän ongelmiensa hoito. Jonkinlainen palkkatukityö tai työkokeilukin voi olla sille nuoren itsetunnolle ja mielenterveydelle korvaamaton asia.
Mukautettu arvosana oppiaineista takaa valmistumisen ja todistuspaperit.
Et tosin pääse töihin mukautetuilla arvosanoilla mitenkään helposti jos työpaikkaan muitakin hakijoita. Etkä jatko-opintoihin.
Mutta idioottikin valmistuu, vaikka sitten mukautetuilla arvosanoilla. HOJKS ensin.
T: OPO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palataan vanhaan hyvään aikaan! Kolmannelta luokalta pyritään parempaan kouluun. Huonommassa koulussa keskitytään kurittamiseen, että niistä kasvaisi edes yhteiskuntakelpoisia. Perusasiat kaaliin karttakepillä ja sitten siivoojaksi tai salaatinpakkaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mukautettu arvosana oppiaineista takaa valmistumisen ja todistuspaperit.
Et tosin pääse töihin mukautetuilla arvosanoilla mitenkään helposti jos työpaikkaan muitakin hakijoita. Etkä jatko-opintoihin.
Mutta idioottikin valmistuu, vaikka sitten mukautetuilla arvosanoilla. HOJKS ensin.
T: OPO.
Mutta mitä hyötyä siitä on että valmistuu, jos on kumminkin idiootti? Näille pitäis oikeasti luoda jotkut suorittavan yksinkertaisen työn markkinat. Ojankaivuu lapiolla takas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.
Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?
Miten nää pärjää sit työelämässä, jossa meteliä ja hektisyyttä kyllä riittää? Niitä tutkijan kammioita on kovin vähän...
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin puhutaan nyt täysin väärästä asiasta. Se ongelma ei ole todellakaan ammattikoulussa tai edes yläasteessa vaan paljon varhaisemmassa vaiheessa.
Samaa mieltä, mutta nuorisotakuun myötä näyttää syntyneen tämä uusi,osittain erillinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hieno tavoite, että kaikki saisi peruskoulun jälkeisen tutkinnon ja ammatin itselleen. Mutta etenkin nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa pitäisi olla realisti ja myöntää, että joidenkin kohdalla kouluttaminen on pelkkää rahan haaskausta. Siihen kuluvat resurssit olisi parempi suunnata johonkin muuhun.
Höpö höpö! Ratkaisu on se, että tarjotaan kuntoutusta ja otetaan opetuksessa erityisvaikeudet huomioon, tarjotaan erilaisia oppimisen malleja ja metodeja ja annetaan eväät elämään. Nytkin meillä on tämä erityisnuorten väliinputoajajoukko. He eivät ole tyhmiä, he vain tarvitsevat erilaisen oppimisympäristön. Moni heistä pystyisi opiskelemaan insinööriksin, jos heille tarjottaisiin mahdollisuus pienryhmäopintoihin ja lisättäisiin käytännönopiskelumahdollisuuksia. Moni erityisnuori oppii paremmin esim. Labraopetuksessa ja työharjoitteluissa paremmin. Eli silloin, kun teoria ja käytäntö yhdistetään. Vaikeasti vammaisillekin tarjotaan erityiskouluja ja heitä koulutetaan ammatteihin, vaikka tiedetään etteivät he pärjää työelämässä. Miksi oppimisvaikeuksista rangaistaan oppilasta, jolla on esimerkiksi tarkkaavaisuuden häiriö? Tukitoimia tässä kaivataan, eikä ahdasmielistä asennetta.
Kyllä meillä saa hoitoa silloinkin, kun tiedetään, että toinen on kuolemansairas.
Miten sitten valmistumisen jälkeen kun työelämä toimii enemistön ehdoilla? Ei ole pienryhmiä ja tukea.
Onko tutkittu saavatko nämä "erityistä tukea" tarvitsevat lopulta töitä? Vai onko tarkoitus kouluttaa vaikka väkisin työttömiä?
Alue: Aihe vapaa
Hei, haluatko sä ratkaista tämän ongelman vai et? Millään muulla tavalla se ei onnistu kuin lisäämällä resursseja joka rintamalla. Ja se ei tapahdu yhdessä yössä, se on prosessi. Mutta ilmaiseksi se ei tapahdu.
En jaksa keskustella enää käsienheiluttelijoiden kanssa, joten tämä on viimeinen viestini aiheesta. Voitte jatkaa keskenänne.