Nuorisotakuu toi ammattiopintoihin nuoria, jotka eivät pysty opiskelemaan – "Vaeltavat ympäri luokkaa, eivät näe lääkeruiskun neulaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin puhutaan nyt täysin väärästä asiasta. Se ongelma ei ole todellakaan ammattikoulussa tai edes yläasteessa vaan paljon varhaisemmassa vaiheessa.

Nimenomaan. Lukaiskaapa huviksenne tuo ketju "mikä on naurettavin asia mistä sinua on rankaistu pienenä?" (Vai miten se nyt meni) ja miettikää, millaisia mielenterveysongelmia on sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joita piinataan ja kiusataan kotona? Olen tuollaisesta kodista ja koko elämä on taistelua, koska masennus ja ahdistuneisuushäiriö on jatkuvasti taustalla. Opiskelen, mutta vaikeaa tämä on, vaikka pärjään opinnoissani hyvin ja olen oikealla alalla. En meinaa pysyä muiden tahdissa, sillä väsyn paljon helpommin. Koko elämä on ollut tähän asti taistelua siitä, että yritän vain potkia itseäni eteenpäin, yritän saada itselleni edes jokseenkin normaalin elämän. Ymmärrän erittäin hyvin sellaisia nuoria, jotka samanlaisista ja vielä pahemmista lähtökohdista eivät pysty omin voimin ponnistamaan. Minä olen hämmästyttänyt sitkeydellä jopa itseni, jostain syystä psyyke on pysynyt edes jokseenkin kasassa masennuksesta ja ahdistuneisuudesta huolimatta.

Mutta helvetinmoista taistelua tämä on. Ihan joka ikinen päivä.

Oletko minä?

Työelämän muutos ja kilpailu näkyy jo nuorissa väsymisenä. Onneksi olen muuttamassa pian ulkomaille, en jaksa pian itsekään tätä. N27

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä maassa ei panosteta mielenterveysongelmien hoitoon??

Mietin samaa....

t.velkaa aikalailla mt-ongelmien ja niiden hoidon takia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin puhutaan nyt täysin väärästä asiasta. Se ongelma ei ole todellakaan ammattikoulussa tai edes yläasteessa vaan paljon varhaisemmassa vaiheessa.

Nimenomaan. Lukaiskaapa huviksenne tuo ketju "mikä on naurettavin asia mistä sinua on rankaistu pienenä?" (Vai miten se nyt meni) ja miettikää, millaisia mielenterveysongelmia on sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joita piinataan ja kiusataan kotona? Olen tuollaisesta kodista ja koko elämä on taistelua, koska masennus ja ahdistuneisuushäiriö on jatkuvasti taustalla. Opiskelen, mutta vaikeaa tämä on, vaikka pärjään opinnoissani hyvin ja olen oikealla alalla. En meinaa pysyä muiden tahdissa, sillä väsyn paljon helpommin. Koko elämä on ollut tähän asti taistelua siitä, että yritän vain potkia itseäni eteenpäin, yritän saada itselleni edes jokseenkin normaalin elämän. Ymmärrän erittäin hyvin sellaisia nuoria, jotka samanlaisista ja vielä pahemmista lähtökohdista eivät pysty omin voimin ponnistamaan. Minä olen hämmästyttänyt sitkeydellä jopa itseni, jostain syystä psyyke on pysynyt edes jokseenkin kasassa masennuksesta ja ahdistuneisuudesta huolimatta.

Mutta helvetinmoista taistelua tämä on. Ihan joka ikinen päivä.

Oletko minä?

"Helpottavaa" kuulla, että koulumaailmassa on muitakin meikäläisiä. Mutta missä te ootte, mun luokkalaisilla on vain hyviä perheitä ja terveitä ihmisiä :/? On niin yksinäinen olo, kun omat lähtökohdat ja perspektiivi elämään on ihan eri planeetalta muiden kanssa, tunnen olevani avaruusolio.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa, jos tommoset menee työelämään.

Kamalaa, jos ihmisiä jaetaan meihin ja "tommosiin".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jossain on menty pahasti pieleen, kun koulusta on tullut avohoitolaitos. Lääkärien näkemykset koulukuntoisuudesta ovat käsittämättömiä. Kun näitä avohoidokkeja on luokassa sekoilemassa ilman tarkoitustakaan opiskella, nuoremmat ja henkilökunta pelkäävät. Kuitenkin opiskelijalla on niin vahvat oikeudet, ettei saada erotetuksi millään, vaikka mitä tekisi. Tähän on tultu, varmasti arkipäivää monessa koulussa.

Näinhän sitä sanottiin, kun mielenterveyden hoidosta laitospaikkoja vähennettiin, että ne resurssit siirretään avohoidon puolelle. No, sanahelinäähän se vain oli, tässä tulos. Ensin pitäisi kuntouttaa ennen kuin laitetaan opiskelemaan, nyt menee opetusresurssejakin aivan hukkaan, jos opiskelijat eivät pysty keskittymään ja omaksumaan tietoa. Kaikki hukkaavat aikaansa, vaikka yhä tehokkaamaaksi ja tehokkaammaksi pitäisi yhteiskunnan tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä maassa ei panosteta mielenterveysongelmien hoitoon??

Ei voi panostaa kahteen asiaan. Nyt panostetaan mielenterveysongelmien tuottamiseen. Perusongelmana on äärimmäinen yksilökulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Työelämän muutos ja kilpailu näkyy jo nuorissa väsymisenä. Onneksi olen muuttamassa pian ulkomaille, en jaksa pian itsekään tätä. N27

Ai niin  ne ulkomaat, jonne paha maailma ei ulotu. Ei ole työelmän muutosta eikä muitakaan muutoksia.

Eikös tässä ole nimenomaan kehotettu kaikkia siirtymään hoitoalalle soveltuvuudesta riippumatta?

Minulla on adhd nuori, joka kärsii koulussa perinteisessä opetuksessa paljon!!!

Hän sai juuri ja juuri päättötodistuksen, motivaatio oli nolla, miksi yrittää kun tuntuu ettei opi. Adhd ja oppimisongelmat yhdistettynä pahaan murrosikään on ollut hänelle itselleenkin todella rankkaa.

Minä olen kiitollinen siitä,että hän pääsi opiskelemaan opintotakuun turvin. Hän ei ole tyhmä, vaikkei osaamistaan aina perinteisesti osaa näyttää.

Työnteossa ja käsillään tehdessään omaksuu nopeasti. On taitavampi kuin moni lukemalla oppiva. Tekeminen ja sen osaaminen motivoi. Kun vielä saisi lukuaineetkin suoritettua työnteon yhteydessä.

Täällä aikuiset ihmiset kuvailevat näitä nuoria tyhmiksi, turhaksi kouluttaa, työelämään sopimattomiksi. Toisia murrosikä koettelee enemmän, adhd nuoria monesti enemmän. Ei se sitä tarkoita ettei heistä hyviä voisi tulla ja elämäntaidot kasvaa kun pahin myllerrys helpottaa.

Mitä tekisi nuoreni nyt jollei opintotakuuta olisi ollut? Syrjäytyisi. Nyt hän on päässyt tekemään jotakin mistä pitää ja hänestä on tulossa tuleva työntekijä!

Suoraan sanottuna oppimisvaikeuksiset nuoret eivät ole niitä pahimpia tai vaikeimpia tapauksia. Yleensä heillä on motivaatio kohdillaan ja perheen tuki taustalla, ja tutkinnon saa suoritettua tuettuna. Työpaikkakin yleensä järjestyy. Sen sijaan ongelmallisia ovat nämä elämänhallinnan hukanneet: ei jakseta herätä kouluun tai työssäoppimaan, eikä ole mitään syytä olettaa, että jaksaisi herätä töihinkään, tullaan kouluun jos tullaan ja jos tullaan, niin korkeintaan syömään ja tapaamaan kavereita, valvotaan myöhään, jne. Saavat yleensä jo opiskelun aikana niin huonon maineen työpaikoilla, että eivät tule ikinä työllistymään.

t. ammatillinen ope

Vierailija kirjoitti:

"Oppilaitos on muokattava heille sopivaksi."

-rehtori Tiina Immosen unelma

Ihan hieno ja ihana ajatus. Joo. Mutta... Haluatko, että sinua tai läheistäsi hoitaa joku, joka oikeasti osaa? Vai joku joka ehkä osaa jotenkin tuettuna jos on hyvä hetki.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna oppimisvaikeuksiset nuoret eivät ole niitä pahimpia tai vaikeimpia tapauksia. Yleensä heillä on motivaatio kohdillaan ja perheen tuki taustalla, ja tutkinnon saa suoritettua tuettuna. Työpaikkakin yleensä järjestyy. Sen sijaan ongelmallisia ovat nämä elämänhallinnan hukanneet: ei jakseta herätä kouluun tai työssäoppimaan, eikä ole mitään syytä olettaa, että jaksaisi herätä töihinkään, tullaan kouluun jos tullaan ja jos tullaan, niin korkeintaan syömään ja tapaamaan kavereita, valvotaan myöhään, jne. Saavat yleensä jo opiskelun aikana niin huonon maineen työpaikoilla, että eivät tule ikinä työllistymään.

t. ammatillinen ope

Paitsi että oppimisvaikeuksista kärsivät ja motivaatio-ongelmaiset eivät ole puhtaasti kaksi eri ryhmää, vaan joillakin on molemmat ongelmat. Yleensä oppimisvaikeudet aiheuttavat jossain määrin motivaation laskua, ja motivaation puute ei ainakaan helpota oppimisvaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna oppimisvaikeuksiset nuoret eivät ole niitä pahimpia tai vaikeimpia tapauksia. Yleensä heillä on motivaatio kohdillaan ja perheen tuki taustalla, ja tutkinnon saa suoritettua tuettuna. Työpaikkakin yleensä järjestyy. Sen sijaan ongelmallisia ovat nämä elämänhallinnan hukanneet: ei jakseta herätä kouluun tai työssäoppimaan, eikä ole mitään syytä olettaa, että jaksaisi herätä töihinkään, tullaan kouluun jos tullaan ja jos tullaan, niin korkeintaan syömään ja tapaamaan kavereita, valvotaan myöhään, jne. Saavat yleensä jo opiskelun aikana niin huonon maineen työpaikoilla, että eivät tule ikinä työllistymään.

t. ammatillinen ope

Varmasti tämä on ongelma, usein vaan taustalla on niitä muita vaikeuksia oppimisen kanssa, joita ei ehkä osata tai ole tarpeeksi ajoissa osattu huomioida. Joten nuori päätyy tilanteeseen ettei huvita enää herätä ja käydä koulua.

Meillä ainakaan ei ysillä paljoa ollut paikalla, nukkui puolille päivää jne. Nyt kun on päässyt työskentelemään ei myöhästymisiä ole juuri ollut ja poissaoloja hyvin vähän.

Uskon että elämänhallinta lisääntyy kun tulee kokemus oikeasta opetusmuodosta ja ennen kaikkea kun se pahin murrosikä helpottaa, (jolloin tuntuu ettei päässä tapahdu yhtään mitään ja jos tapahtuu niin jotakin todella tyhmää).

T. Se adhd nuoren äiti

Vierailija kirjoitti:

Ja mikään laki ei estä näitä nuoria hankkimasta lapsia, usein vielä samankaltaiset keskenään. Sääli lapsia =(

Tai sitten jos "nämä nuoret" eivät hanki lapsia tai tekevät abortin, niin heitä syytetään itsekkäiksi ihmisiksi. Kaikkienhan naisten pitää lisääntyä, vaikka mikä olisi vaikkei olisi kiinnostusta mukuloita hoitaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna oppimisvaikeuksiset nuoret eivät ole niitä pahimpia tai vaikeimpia tapauksia. Yleensä heillä on motivaatio kohdillaan ja perheen tuki taustalla, ja tutkinnon saa suoritettua tuettuna. Työpaikkakin yleensä järjestyy. Sen sijaan ongelmallisia ovat nämä elämänhallinnan hukanneet: ei jakseta herätä kouluun tai työssäoppimaan, eikä ole mitään syytä olettaa, että jaksaisi herätä töihinkään, tullaan kouluun jos tullaan ja jos tullaan, niin korkeintaan syömään ja tapaamaan kavereita, valvotaan myöhään, jne. Saavat yleensä jo opiskelun aikana niin huonon maineen työpaikoilla, että eivät tule ikinä työllistymään.

t. ammatillinen ope

Paitsi että oppimisvaikeuksista kärsivät ja motivaatio-ongelmaiset eivät ole puhtaasti kaksi eri ryhmää, vaan joillakin on molemmat ongelmat. Yleensä oppimisvaikeudet aiheuttavat jossain määrin motivaation laskua, ja motivaation puute ei ainakaan helpota oppimisvaikeuksia.

Totta ja ei ole totta. Resursseja peruskoulussa annetaan kyllä, mutta vastuu on myös kodeilla. Hyvän kodin oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi pärjää usein hienosti. Ongelma syntyy, kun lapsella on nämä oppimisvaikeudet ja vanhemmat kyvyttömiä osallistumaan tukeen omalta osaltaan. Siitä alkaa kuvaamasi kierre.

t: erityisope

Vierailija kirjoitti:

Mukautettu arvosana oppiaineista takaa valmistumisen ja todistuspaperit.

Et tosin pääse töihin mukautetuilla arvosanoilla mitenkään helposti jos työpaikkaan muitakin hakijoita. Etkä jatko-opintoihin.

Mutta idioottikin valmistuu, vaikka sitten mukautetuilla arvosanoilla. HOJKS ensin.

T: OPO.

Tylyä, mutta totta. Taannoin olin palkkaamassa työntekijää ja heti lensi kaikki HOJKS-tapaukset ja erityisamiksesta valmistuneet sivuun. Hakijoissa oli riittävästi ihan normaalitkin vaatimukset läpäisseitä. Valinnanvaraa oli ja ei jaksa ottaa mitään riskiä, että sieltä pelmahtaa joku, joka ei tajua asioita, ei hahmota asioita, ei pysty keskittymään tai on muuten vaan puoliksi lukutaidoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ongelmaanhan olisi ratkaisu: erityisoppilaitokset. Mutta montakohan sellaista Suomesta löytyy, pääkaupunkiseudulle on tasan yksi, jossa hyvin rajoitetusti paikkoja. Perimmäinen syyhän on tietysti nuorten mielenterveyspalvelujen ja peruskoulun erityisopetuksen surkea tilanne. Ongelmia voitaisiin ehkäistä, mutta suunta on koko ajan ihan päinvastainen.

Näihinkään oppilaitoksiin ei oteta esim. Lukihäiröstä, tarkkaavuuden ja hahmottamisen häiriöistä kärsiviä nuoria, jotka eivät ole tyhmiä, mutta joilla on vaikeuksia pärjätä perinteisten oppimis- ja opetusmallien kanssa.

Ammatillisiin erityisoppilaitoksiin otetaan lukihäiriöstä, tarkkaavuuden ja hahmottamisen häiriöistä kärsiviä, ei todellakaan tarvitse olla tyhmä. Itse olen käynyt ammatillista erityisoppilaitosta, ja olen ihan normaaliälyinen. Minulla on autistisia piirteitä ja hahmottamisen häiriö. Luokkatovereillani oli adhd:tä, keskittymishäiriötä, paniikkihäiriötä yms.

Kävin erityisammattikoulun ja ainoa peruste oppilaaksi ottamiselle oli masennus. Kouluun hakiessani kognitiiviset taitoni testattiin, olivat yli keskiverron masennuksesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä koomista, että myös fiksummat usein katoavat noista hoitoalan oppilaitoksista kun opetus ei heille sovi.

Eikä se ainakaan motivoi niitä sopivia opiskelijoita että siellä on ihan kelvottomia yksilöitä haahuilemassa. Opetuksen taso kärsii myös niiden osalta jotka siitä oikeasti hyötyisivät ja haluaisivat kehittyä hyväksi työssään. Tämä on ehkä vielä suurempi epäkohta. "Fiksut pärjää aina" -periaatteella fiksut ei ikinä saavuta optimaalista oppimisen tasoaan kun opettaja vain joutuu keskittymään ummikkojen, umpisokeiden, Eri kirjainyhdistelmädiagnooseja omaavien ja muiden häirikköjen taltuttamiseen läpi oppituntien...

Mutta kuka palkkaa potentiaalisen ongelmatapauksen,

kun samaa työpaikkaa hakee vähintään sata muuta joiden kohdalla ongelmia ei ole odotettavissa?

Ymmärtääkseni ei ole pakkoa palkata. Ja koeajan jäljeen vain uutta hakijaa etsimään.

Ja ongelmatapauksen tunnistaa helposti siitä, että puolet arvosanoista on niitä ihan huonoimpia arvosanoja tai mukautettuja arvosanoja.