Lue keskustelun säännöt.
Nuorisotakuu toi ammattiopintoihin nuoria, jotka eivät pysty opiskelemaan – "Vaeltavat ympäri luokkaa, eivät näe lääkeruiskun neulaa"
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ammattiopiston opettaja ja allekirjoitan mitä Sandberg kertoo.
Nuorisotakuu on purettava. Ei ole kestävä ratkaisu. Järkyttävää on että terveydenhoitoalalle tulee henkilöitä joilla vaikeita hahmottamisen ongelmia - iso riski potilasturvallisuudelle.
Opetan eri alaa. Meidänkin alalla on niitä, jotka eivät koskaan tule alalla työskentelemään, ei kukaan heitä palkkaa, eivät pärjää tai heitä ei kiinnosta. Pakko käydä koulu että saa todistuksen. Osa näistä kävelee suoraan kortistoon ja eivät tule tekemään päivääkään töitä.
Olen sitä mieltä että kaikille aloille pääsykokeet ja mitataan motiivia opiskella. Tiukempi kuri kotona ja koulussa nuorille.
Amiksessa meidän ryhmässä oli yksi tyyppi, joka sanoi ihan suoraan, että tahtoo ammatin ihan vain sen vuoksi, että pääsee valmistumisen jälkeen elelemään työttömyystuilla. Ihan järkyttävä asenne! Kun kysyttiin, että mistä aikoo hakea kesätöitä, hän vastasi, että ei jaksa mitään hakea. Ihme tyyppi...
Minäkin hankin ammatin vain siksi että pääsin elelemään työttömyystuella, tosin en sanonut koulussa aikeitani. Kesätöistä jos joku kysy niin sanoin vaan ettei tärpännyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatikaa SDP tilille nuorisotakuusta ensi vaaleissa!
Luojan kiitos yliopistossa ei kukaan kysele eikä ole kiinnostunut menemisistä ja tulemisista. Ei kyllä pälli kestäis tuollasta kaitsemista perusteettomista poissaoloista.
Vastaavanlainen ilmiö on muodostumassa yliopistoihin ja varmaan erityisesti ammattikorkeakouluihin, koska viime keväänä (vai vuosi sitten keväällä?) otettiin käyttöön abi-kiintiö. Eli toiseen asteen juuri päättäneet ovat etusijalla hakiessaan korkeakouluun yhteishaussa. Tämä karsii pois monia päteviä, motivoituneita hakijoita vanhemmista ryhmistä. En väitä, etteikö tuore abi voisi olla yhtä pätevä ja varmasti moni on parempi kuin vanhemmat ja 3 vuotta peräkkäin pääsykokeet uusineet henkilöt. Mutta kyllä itsekin näin kolmannen vuoden yliopisto-opiskelijana huomaan, että meidän tuoreet fuksit ovat kuin lukiolaisia. Merkittävä osa meidän fukseista on abeja. Eron huomaa keskustelun tasossa ja yleissivistyksessä. Jotkut eivät tiedä jotain perus sivistyssanoja ja heiltä puuttuu tietämyksestä jotain olennaisia asioita liittyen opiskelemaamme alaan. Lisäksi varsinkin tämä ala on sellainen, jossa iän ja elämisen tuoma kokemus on suurta plussaa. Onneksi opinnot sentään kestävät 5 vuotta, ennen kuin työmaalle on oikeastaan asiaa...
Minun ei siis ole mitenkään tarkoitus vähätellä nuoria, olenhan itsekin vielä sellainen eikä kaikki nuoret todellakaan ole samanlaisia tasoltaan. Minäkin hain yliopistoon vasta useampi vuosi lukion jälkeen. Mutta ehkä juuri sen vuoksi ymmärrän, kuinka kakara ihminen voi vielä olla 18-vuotiaana.
Minäkin olen ammattikouluopettaja, tosin tekniikan alalla. Ammattikoulut on ikävässä asemassa juuri siksi, että ne ovat paikkoja, jonne yritetään laittaa kaikki ne, jotka eivät pääse tai halua mennä lukioihin. Yhtään nuorta ei saa jättää ns. tyhjän päälle ja siksi ammattikouluihin yritetään tunkea koko ajan porukkaa, jonka paikka ei todellakaan ole siellä.
Ainakin meidän koulussa suurin osa koulutuksista, kokouksista ja teemapäivistä käsittelee vain näitä erityisopiskelijoiden ja syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijoiden asioita. Se, että meidän pitäisi kouluttaa ammattilaisia työelämää varten tuntuu välillä olevan vain sivujuonne siinä kun pidämme "lastentarhaa" näille heikommille, joista 90% ei tule valmistumaan ja jotka työllistävät opettajaa todella paljon.
Kuraattorien tai opojen apua saa meidän koulussa melko hyvin, mutta ei siitäkään tunnu olevan monenkaan kohdalla apua.
Huonosti suomen kieltä puhuvia ja ymmärtäviä on myös aivan liikaa. Jos opiskelijalla on peruskoulun päättötodistus Suomesta niin mitään kielikokeita ei tehdä. Kuitenkin ainakin meidän koulussa on huomattu, että paikallinen aikuislukio (jossa voi suorittaa siis myös peruskoulun) päästää läpi opiskelijoita todella huonoin kielivalmiuksin. Sen lisäksi meille pääsee huonosti kieltä puhuvia opiskelemaan myös ihan vahingossa. Tämän ovat opot tunnustaneet.
Mutta mitä pitäisi tehdä? Minä en todellakaan osaa sanoa! Olen itse täysi ammattilainen omalla tekniikan alallani ja osaan opettaa sitä hyvin. Sen sijaan en ole mielenterveystyön tai syrjäytymisen ehkäisyn asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku aiemmin sanoi, että erityislapset saavat tukea, mutta erityisnuoret eivät. Eivät ne lapsetkaan valitettavasti aina saa. Minulla diagnosoitiin vasta aikuisena vaikeaoireinen Aspergerin oireyhtymä. Hoitohenkilökunta kertoi, ettei ole lainkaan harvinaista, että diagnoosin saa näin myöhään. Väliinputoajia on paljon. Kaikilla ei ole sellaiset vanhemmat, jotka hankkisivat lapselleen apua huomatessaan oireita tai erityisvaikeuksia. Minun vanhempani kielsivät ongelmien olemassa olon, syyttivät kaikesta "hankaluuttani" tai "laiskuuttani", ja yrittivät kaikin voimin kasvattaa minut normaaliksi pelolla ja väkivallalla. Ei se tietenkään onnistunut, vaan aiheutti minulle mielenterveyden häiriöitä, mm. masennusta, syömishäiriön ja traumaperäisen stressihäiriön. Olen eläkkeellä ja päivittäisestä elämästä suoriutuminen on hyvin haastavaa. En tiedä olisiko tilanne näin huono, jos minut olisi aikoinaan kasvatettu erityislapsena ja ongelmani otettu todesta. Meni ohi aiheen, mutta ajattelin omalla kokemuksellani korjata tämän väärän käsityksen, että erityislapset aina huomattaisiin. Ei huomata, ja se on hyvin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin puhutaan nyt täysin väärästä asiasta. Se ongelma ei ole todellakaan ammattikoulussa tai edes yläasteessa vaan paljon varhaisemmassa vaiheessa.
Nimenomaan. Lukaiskaapa huviksenne tuo ketju "mikä on naurettavin asia mistä sinua on rankaistu pienenä?" (Vai miten se nyt meni) ja miettikää, millaisia mielenterveysongelmia on sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joita piinataan ja kiusataan kotona? Olen tuollaisesta kodista ja koko elämä on taistelua, koska masennus ja ahdistuneisuushäiriö on jatkuvasti taustalla. Opiskelen, mutta vaikeaa tämä on, vaikka pärjään opinnoissani hyvin ja olen oikealla alalla. En meinaa pysyä muiden tahdissa, sillä väsyn paljon helpommin. Koko elämä on ollut tähän asti taistelua siitä, että yritän vain potkia itseäni eteenpäin, yritän saada itselleni edes jokseenkin normaalin elämän. Ymmärrän erittäin hyvin sellaisia nuoria, jotka samanlaisista ja vielä pahemmista lähtökohdista eivät pysty omin voimin ponnistamaan. Minä olen hämmästyttänyt sitkeydellä jopa itseni, jostain syystä psyyke on pysynyt edes jokseenkin kasassa masennuksesta ja ahdistuneisuudesta huolimatta.
Mutta helvetinmoista taistelua tämä on. Ihan joka ikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku aiemmin sanoi, että erityislapset saavat tukea, mutta erityisnuoret eivät. Eivät ne lapsetkaan valitettavasti aina saa. Minulla diagnosoitiin vasta aikuisena vaikeaoireinen Aspergerin oireyhtymä. Hoitohenkilökunta kertoi, ettei ole lainkaan harvinaista, että diagnoosin saa näin myöhään. Väliinputoajia on paljon. Kaikilla ei ole sellaiset vanhemmat, jotka hankkisivat lapselleen apua huomatessaan oireita tai erityisvaikeuksia. Minun vanhempani kielsivät ongelmien olemassa olon, syyttivät kaikesta "hankaluuttani" tai "laiskuuttani", ja yrittivät kaikin voimin kasvattaa minut normaaliksi pelolla ja väkivallalla. Ei se tietenkään onnistunut, vaan aiheutti minulle mielenterveyden häiriöitä, mm. masennusta, syömishäiriön ja traumaperäisen stressihäiriön. Olen eläkkeellä ja päivittäisestä elämästä suoriutuminen on hyvin haastavaa. En tiedä olisiko tilanne näin huono, jos minut olisi aikoinaan kasvatettu erityislapsena ja ongelmani otettu todesta. Meni ohi aiheen, mutta ajattelin omalla kokemuksellani korjata tämän väärän käsityksen, että erityislapset aina huomattaisiin. Ei huomata, ja se on hyvin surullista.
Ei huomata. Eikö edes avohuollon sijoitustoimenpiteiden kautta laitoksessa asuvaa nuorta tueta tarpeeksi. Jätetään oman onnen nojaan pätjäämään aika itsekseen. Ihmetellään kun se oirehtii, vaikka ei muka ole mitään syytä. Riippuu tietysti paikasta ja sosiaalityöntekijöistä, mutta huonolla tuurilla joutuu sellaiseen ympäristöön, missä lasta ja lapsen oireilua ei oteta vakavasti, vaan ajatellaan lapsen vain huvin vuoksi olevan hankalia, koska vanhemmat osaa manipuloida. Kukaan ei edes harkitse sellaista vaihtoehtoa, että entäs jos kotona asiat onkin ihan hemmetin huonosti? Minun kohdalla sossut eivät edes tienneet isän alkoholiongelmasta, vaikka siitä tiesi kaikki naapureista lähtien. Olisi selvinnyt muutamalla haastattelulla kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa tätä ongelmaa on, että erityislapset (diagnooseilla ADHD, asperger, dysfasia) saavat tukea, mutta erityisnuoret eivät. Mahdollisesti osa näistä erityisnuorista voisi oppia ammatin työssäoppimalla ( jokin perinteinen ammatti kuten esim. suutari, talonmies, ompelija), mutta sellaisia ammatteja ei enää ole.
Mihin perustat väitteen että erityislapset saavat tukea? Meillä adhd-lapsi ja peruskoulun tuki on, kiitos säästöjen, täysi 0.
JOS erityislapsia ja niitä joilla on oppimisvaikeuksia, tutkittaisi, tuettaisi ja kuntoutettaisi jos siellä ala-asteella, ei oli tällaista ongelmaa mistä nyt puhutaan.
Ok, tämä voi tietysti vaihdella kunnittain/kaupungeittain ja lievillä diagnooseilla tukea on vaikeampibsaada. Meillä erityislapsi oli tehostetun tuen piirissä päivähoidossa ja siirrettiin erityisen tuen piiriin esikoulun alkaessa juuri koulua silmälläpitäen. Pienluokka edessä. Tosin mieillä diagnoosin edessä on sana vaikea, se varmasti vaikuttaa asiaan. Käsittääkseni lapsen tukimuotoja ovat mm. ovat avustajat luokassa tai pienluokka tai mukautettu opintosuunnitelma tai erityisluokka erityiskoulussa tai terapiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ilmiö on ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Ne yläastetasolle jääneet parikymppiset vailla koulutusta tungetaan ovista ja ikkunoista sisään ja kouluilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä auttaa heitä eteenpäin. Koululla on muutama erityisopettaja, loput ovat lyhyen pedapätevyyden hankkineita aineopettajia.
Tyypit hengailevat jonkin aikaa, katoavat ja taas on yksi epäonnistumiskokemus lisää jo muutenkin rikkinäisellä henkilöllä.
Siedettävät päästetään läpi, koska koulut tarvitsevat rahaa ja sitä saa tutkinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavanlainen ilmiö on muodostumassa yliopistoihin ja varmaan erityisesti ammattikorkeakouluihin, koska viime keväänä (vai vuosi sitten keväällä?) otettiin käyttöön abi-kiintiö. Eli toiseen asteen juuri päättäneet ovat etusijalla hakiessaan korkeakouluun yhteishaussa. Tämä karsii pois monia päteviä, motivoituneita hakijoita vanhemmista ryhmistä. En väitä, etteikö tuore abi voisi olla yhtä pätevä ja varmasti moni on parempi kuin vanhemmat ja 3 vuotta peräkkäin pääsykokeet uusineet henkilöt. Mutta kyllä itsekin näin kolmannen vuoden yliopisto-opiskelijana huomaan, että meidän tuoreet fuksit ovat kuin lukiolaisia. Merkittävä osa meidän fukseista on abeja. Eron huomaa keskustelun tasossa ja yleissivistyksessä. Jotkut eivät tiedä jotain perus sivistyssanoja ja heiltä puuttuu tietämyksestä jotain olennaisia asioita liittyen opiskelemaamme alaan. Lisäksi varsinkin tämä ala on sellainen, jossa iän ja elämisen tuoma kokemus on suurta plussaa. Onneksi opinnot sentään kestävät 5 vuotta, ennen kuin työmaalle on oikeastaan asiaa...
Minun ei siis ole mitenkään tarkoitus vähätellä nuoria, olenhan itsekin vielä sellainen eikä kaikki nuoret todellakaan ole samanlaisia tasoltaan. Minäkin hain yliopistoon vasta useampi vuosi lukion jälkeen. Mutta ehkä juuri sen vuoksi ymmärrän, kuinka kakara ihminen voi vielä olla 18-vuotiaana.
Abi on lukion viimeisen vuoden opiskelija, eli jos on valmistunut lukiosta, ei ole enää abi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, jos tommoset menee työelämään.
Onneksi nuoren oikeus aloittaa opiskelut ei tarkoita opettajan velvollisuutta päästää kaikkia toheloita läpi kursseista. Ei ensimmäisellä, toisella eikä edes kymmenennellä yrityksellä, vaikka joku ei siihen mennessäkään tajuaisi lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, jos tommoset menee työelämään.
Onneksi nuoren oikeus aloittaa opiskelut ei tarkoita opettajan velvollisuutta päästää kaikkia toheloita läpi kursseista. Ei ensimmäisellä, toisella eikä edes kymmenennellä yrityksellä, vaikka joku ei siihen mennessäkään tajuaisi lopettaa.
Mutta rakas, jos et vielä tiennyt, koulujen rahoitus perustuu pitkälti valmistuneiden määrään. Joten ...
No, ainakin meillä ihan rehtoria myöten on todettu, että läpi vaan, jos edes yrittää. Virallisessa puheessa toki puhutaan laadusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulujen tila on ollut Suomessa karmea jo pitkään, ja pahenee vaan.
Aivan. Joissain kaupungeissa on silti hyviäkin amiksia, joihin ei ole mitään asiaa esim. alle kasin keskiarvolla. Mutta itse aikoinani menin lukioon ihan vaan siksi, ettei lähellä ollut yhtään kelvollista amista eikä vanhemmat antanut mun muuttaa pois kotoa. Paikalliseen lukioonkin taisi päästä kaikki sisään pyrkineet, mutta tiesin että ongelmallisimmat tapaukset menee silti amikseen. Lukio oli ainoa paikka missä sai rauhassa keskittyä opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, jos tommoset menee työelämään.
Onneksi nuoren oikeus aloittaa opiskelut ei tarkoita opettajan velvollisuutta päästää kaikkia toheloita läpi kursseista. Ei ensimmäisellä, toisella eikä edes kymmenennellä yrityksellä, vaikka joku ei siihen mennessäkään tajuaisi lopettaa.
Mutta rakas, jos et vielä tiennyt, koulujen rahoitus perustuu pitkälti valmistuneiden määrään. Joten ...
No, ainakin meillä ihan rehtoria myöten on todettu, että läpi vaan, jos edes yrittää. Virallisessa puheessa toki puhutaan laadusta.
Rehtori ei voi vaatia opettajia antamaan yhdellekään oppilaalle sellaista arvosanaa, jota se ei ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, jos tommoset menee työelämään.
Onneksi nuoren oikeus aloittaa opiskelut ei tarkoita opettajan velvollisuutta päästää kaikkia toheloita läpi kursseista. Ei ensimmäisellä, toisella eikä edes kymmenennellä yrityksellä, vaikka joku ei siihen mennessäkään tajuaisi lopettaa.
Mutta rakas, jos et vielä tiennyt, koulujen rahoitus perustuu pitkälti valmistuneiden määrään. Joten ...
No, ainakin meillä ihan rehtoria myöten on todettu, että läpi vaan, jos edes yrittää. Virallisessa puheessa toki puhutaan laadusta.
Rehtori ei voi vaatia opettajia antamaan yhdellekään oppilaalle sellaista arvosanaa, jota se ei ansaitse.
Rehtori voi antaa irtisanomislapun kouraan. Jos omasta koulutusohjelmasta ei valmistu riittävästi porukkaa, ohjelma lakkautetaan tehottomana ja yt:t pystyyn. Kyllä, tämä on ihan arkea ammatillisen koulutuksen puolella.
Kun tuosta otetaan pois päihde- ja mielenterveysongelmaiset, jää jäljelle nuoret, joilla on oppimiseen ja käytökseen vaikuttava erityisvaikeus. Oletteko arvon mammat sitä mieltä, että heille oppimista ei pidä räätälöidä? Jätetään tällainen nuori oman onnensa nojaan ja sanotaan, että hei sä voit syrjäytyä rauhassa, me ei haluta sua, työelämä ei halua sua, turha yrittää! Minä uskon, että moni heistä pärjää työelämässä, vaikka perinteiset opetus- ja oppimismallit eivät välttämättä heille sopisikaan.
Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä pitäisi auttaa taasniin, että puututtaisiin siihen ongelmaan, tarjottaisiin apua, hoidettaisiin nuori kuntoon ja sitten hänellä on vasta edellytykset opiskeluihin. Mulla oli nuorena ystävä, joka koko peruskoulun pärjäsi hyvin ja oli niiiiiiiin kiltti ja tunnollinen. Häntä kiusattiin koko peruskoulun ajan ja yhdeksännellä luokalla alkoi läträämään alkoholilla. Se oli hänen pakokeinonsa. Masentui vaan ja lopulta oli kuin varjo itsestään. 17-vuotiaana PÄÄSI katkaisuun, kun veti heroiinin yliannostuksen. Hänellä oli ihan tavallinen keskiluokkainen perhe ja ystäviäkin löytyi. Koulu ei aikanaan puuttunut kiusaamiseen, eikä hän saanut keskusteluapua, ei siirretty kiusaajia muihin kouluihin, eikä myöskään ystäväni saanut siirtoa. Jos tässäkin tapauksessa asioihin olisi puututtu varhain, ei ystäväni olisi masentunut ja alkanut sekoilla päihteiden kanssa. Av-mammoilla on joku aivan ihme käsitys päihde- ja mielenterveysongelmien synnystä! Luuletteko te oikeasti, että nuori masentuu tosta noin vain ja on tarkoituksella vaikea? Ei! Apua sellainen nuori tarvitsee ja se pitää ottaa huomioon. Ei näitä nuoria saa jättää oman onnensa nojaan.
Nykyisin ystävälläni menee hyvin. Hän oli katkaisuhoidossa, jonka jälkeen avohoidossa yms ja sai lopulta suoritettua opintonsakin. Vaikeuksia oli todella paljon, mutta työelämässä hän pärjää hyvin. Masennus ja päihdeongelmat ovat historiaa. Kukaan ei enää työelämässä kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, jos tommoset menee työelämään.
Onneksi nuoren oikeus aloittaa opiskelut ei tarkoita opettajan velvollisuutta päästää kaikkia toheloita läpi kursseista. Ei ensimmäisellä, toisella eikä edes kymmenennellä yrityksellä, vaikka joku ei siihen mennessäkään tajuaisi lopettaa.
Mutta rakas, jos et vielä tiennyt, koulujen rahoitus perustuu pitkälti valmistuneiden määrään. Joten ...
No, ainakin meillä ihan rehtoria myöten on todettu, että läpi vaan, jos edes yrittää. Virallisessa puheessa toki puhutaan laadusta.
Rehtori ei voi vaatia opettajia antamaan yhdellekään oppilaalle sellaista arvosanaa, jota se ei ansaitse.
Rehtori voi antaa irtisanomislapun kouraan. Jos omasta koulutusohjelmasta ei valmistu riittävästi porukkaa, ohjelma lakkautetaan tehottomana ja yt:t pystyyn. Kyllä, tämä on ihan arkea ammatillisen koulutuksen puolella.
Se on juuri näin, ainakin omassa oppilaitoksessani enkä ole tuon aiemman kommentin kirjoittaja. Useita ohjelmia/osastoja on lakkautettu, panostetaan niihin, mistä on helppo päästää massoja läpi. Arvioijat valitaan sopivasti sellaisista, jotka lähinnä haluavat sen arviointipalkkion.
Ja tämäkö nostaa koulutuksen arvostusta ja motivoi työnantajia palkkaamaan vastavalmistuneen? Järjetöntä politiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun tuosta otetaan pois päihde- ja mielenterveysongelmaiset, jää jäljelle nuoret, joilla on oppimiseen ja käytökseen vaikuttava erityisvaikeus.
Älä unohda niitä maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka ei osaa kelvollista suomea.
Lapseni koulussa aloitti viime syksynä yksi Suomessa syntynyt tyttö, joka osasi aluksi vain muutaman sanan suomea. Se ei ole vieläkään oppinut synnyinmaansa kieltä kunnolla, kun se viettää aikaa samaa kieltä puhuvien koulukaveriensa kanssa. Surullinen tapaus. Voin vain toivoa, että tyttö arastelee "vieraskielisiä" lapsia eikä kyse ole vanhempien tai yhteisön painostuksesta välttää vääräuskoisten seuraa.
Up