Nuorisotakuu toi ammattiopintoihin nuoria, jotka eivät pysty opiskelemaan – "Vaeltavat ympäri luokkaa, eivät näe lääkeruiskun neulaa"

Tähän ongelmaanhan olisi ratkaisu: erityisoppilaitokset. Mutta montakohan sellaista Suomesta löytyy, pääkaupunkiseudulle on tasan yksi, jossa hyvin rajoitetusti paikkoja. Perimmäinen syyhän on tietysti nuorten mielenterveyspalvelujen ja peruskoulun erityisopetuksen surkea tilanne. Ongelmia voitaisiin ehkäistä, mutta suunta on koko ajan ihan päinvastainen.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ongelmaanhan olisi ratkaisu: erityisoppilaitokset. Mutta montakohan sellaista Suomesta löytyy, pääkaupunkiseudulle on tasan yksi, jossa hyvin rajoitetusti paikkoja. Perimmäinen syyhän on tietysti nuorten mielenterveyspalvelujen ja peruskoulun erityisopetuksen surkea tilanne. Ongelmia voitaisiin ehkäistä, mutta suunta on koko ajan ihan päinvastainen.

Näihinkään oppilaitoksiin ei oteta esim. Lukihäiröstä, tarkkaavuuden ja hahmottamisen häiriöistä kärsiviä nuoria, jotka eivät ole tyhmiä, mutta joilla on vaikeuksia pärjätä perinteisten oppimis- ja opetusmallien kanssa. Peruskoulu tarjoaa tukea, mutta sen jälkeen olet oman onnesi nojassa. Tähänkin ongelmaan auttaisi varhainen puuttuminen eli terapiat ja kuntoutukset, jotta nuori oppisi ymmärtämään ongelmansa ja vaikeutensa, saisi työkalut työskentelyyn. Minulla on ekaluokkalainen dyspraksialapsi, joka sijoittuu erityisesti suun motiriikan hallintaan, mutta näkyy myös käden ja jalan yhteiskoordinaation vaikeutena. Hänellä myös vaikeuksia tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen kanssa. Hän saa kelan kustantamaa kuntoutusta ja esim. toimintaterapian pyrkimyksenä on se, että saadaan lapsi hahmottamaan ne omat vaikeudet ja tarjotaan lapselle ratkaisumalleja tilanteista selviytymiseen ja opetetaan käyttämään niitä. Uskon ja toivon, että kuntoutus antaa lapselleni eväät pärjätä koulumaailmassa ja elämässä ylipäänsää. Erityisvaikeus ei tee kenestään tyhmää. Sama lapsi on sosiaalisesti lahjakas ja erittäin empatiakykyinen ikäisekseen ja matemaattisesti todella välkky. Osaa myös jo lukea, mutta ilman kuntoutusta ja pienryhmää, ei varmasti pärjäisi näin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ongelmaanhan olisi ratkaisu: erityisoppilaitokset. Mutta montakohan sellaista Suomesta löytyy, pääkaupunkiseudulle on tasan yksi, jossa hyvin rajoitetusti paikkoja. Perimmäinen syyhän on tietysti nuorten mielenterveyspalvelujen ja peruskoulun erityisopetuksen surkea tilanne. Ongelmia voitaisiin ehkäistä, mutta suunta on koko ajan ihan päinvastainen.

Näihinkään oppilaitoksiin ei oteta esim. Lukihäiröstä, tarkkaavuuden ja hahmottamisen häiriöistä kärsiviä nuoria, jotka eivät ole tyhmiä, mutta joilla on vaikeuksia pärjätä perinteisten oppimis- ja opetusmallien kanssa. Peruskoulu tarjoaa tukea, mutta sen jälkeen olet oman onnesi nojassa. Tähänkin ongelmaan auttaisi varhainen puuttuminen eli terapiat ja kuntoutukset, jotta nuori oppisi ymmärtämään ongelmansa ja vaikeutensa, saisi työkalut työskentelyyn. Minulla on ekaluokkalainen dyspraksialapsi, joka sijoittuu erityisesti suun motiriikan hallintaan, mutta näkyy myös käden ja jalan yhteiskoordinaation vaikeutena. Hänellä myös vaikeuksia tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen kanssa. Hän saa kelan kustantamaa kuntoutusta ja esim. toimintaterapian pyrkimyksenä on se, että saadaan lapsi hahmottamaan ne omat vaikeudet ja tarjotaan lapselle ratkaisumalleja tilanteista selviytymiseen ja opetetaan käyttämään niitä. Uskon ja toivon, että kuntoutus antaa lapselleni eväät pärjätä koulumaailmassa ja elämässä ylipäänsää. Erityisvaikeus ei tee kenestään tyhmää. Sama lapsi on sosiaalisesti lahjakas ja erittäin empatiakykyinen ikäisekseen ja matemaattisesti todella välkky. Osaa myös jo lukea, mutta ilman kuntoutusta ja pienryhmää, ei varmasti pärjäisi näin hyvin.

Siis dysparksia sijoittuu suun motoriikan hallintaan. Äitikin voisi varmaan hyötyä pienestä tarkkaavaisuuden opettelusta kirjoittaessaan.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos yliopistossa ei kukaan kysele eikä ole kiinnostunut menemisistä ja tulemisista. Ei kyllä pälli kestäis tuollasta kaitsemista perusteettomista poissaoloista. 

Niinpä. Mieti jos yliopistossakin olisi pakollinen läsnäolo ja päivittäin pitäisi kuunnella erityisnuorten spedeilyä

Ja ensikertalisten etuoikeus vei mahdollisuuden vaihtaa alaa. Alan vaihtajat ja kertalleen opistonsa suorittaneet ovat jo osoittaneet sen että selviytyvät opinnoistaan ja motivaatio uuteen työhän on takolla huipussaan  kun ratkaisut aina loppuun asti pohdittuja.  Sisään toissijaisena hakijana on kutenkin todella vaikea päästä.

Onhan se hieno tavoite, että kaikki saisi peruskoulun jälkeisen tutkinnon ja ammatin itselleen. Mutta etenkin nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa pitäisi olla realisti ja myöntää, että joidenkin kohdalla kouluttaminen on pelkkää rahan haaskausta. Siihen kuluvat resurssit olisi parempi suunnata johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hieno tavoite, että kaikki saisi peruskoulun jälkeisen tutkinnon ja ammatin itselleen. Mutta etenkin nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa pitäisi olla realisti ja myöntää, että joidenkin kohdalla kouluttaminen on pelkkää rahan haaskausta. Siihen kuluvat resurssit olisi parempi suunnata johonkin muuhun.

Höpö höpö! Ratkaisu on se, että tarjotaan kuntoutusta ja otetaan opetuksessa erityisvaikeudet huomioon, tarjotaan erilaisia oppimisen malleja ja metodeja ja annetaan eväät elämään. Nytkin meillä on tämä erityisnuorten väliinputoajajoukko. He eivät ole tyhmiä, he vain tarvitsevat erilaisen oppimisympäristön. Moni heistä pystyisi opiskelemaan insinööriksin, jos heille tarjottaisiin mahdollisuus pienryhmäopintoihin ja lisättäisiin käytännönopiskelumahdollisuuksia. Moni erityisnuori oppii paremmin esim. Labraopetuksessa ja työharjoitteluissa paremmin. Eli silloin, kun teoria ja käytäntö yhdistetään. Vaikeasti vammaisillekin tarjotaan erityiskouluja ja heitä koulutetaan ammatteihin, vaikka tiedetään etteivät he pärjää työelämässä. Miksi oppimisvaikeuksista rangaistaan oppilasta, jolla on esimerkiksi tarkkaavaisuuden häiriö? Tukitoimia tässä kaivataan, eikä ahdasmielistä asennetta.

Kyllä meillä saa hoitoa silloinkin, kun tiedetään, että toinen on kuolemansairas.

Oppilaitoksille pitäisi maksaa boonusta jokaisesta valmistuneesta, jolla on vakituinen työpaikka vuoden kuluttua valmistumisesta.

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?

Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Ongelma on nimenomaan nuorisotakuussa, tai siinä miten sitä toteutetaan. Mikä pakko on laittaa nuoria sellaisten opintojen pariin, joissa niiden mahdollisuudet pärjätä on olemattomat? Eihän se tee nuorten itsetunnollekaan hyvää, kun ne laitetaan väkisin opiskelemaan jotain mistä ne ei selviydy vaikka kuinka yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tuosta otetaan pois päihde- ja mielenterveysongelmaiset, jää jäljelle nuoret, joilla on oppimiseen ja käytökseen vaikuttava erityisvaikeus.

Älä unohda niitä maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka ei osaa kelvollista suomea.

Lapseni koulussa aloitti viime syksynä yksi Suomessa syntynyt tyttö, joka osasi aluksi vain muutaman sanan suomea. Se ei ole vieläkään oppinut synnyinmaansa kieltä kunnolla, kun se viettää aikaa samaa kieltä puhuvien koulukaveriensa kanssa. Surullinen tapaus. Voin vain toivoa, että tyttö arastelee "vieraskielisiä" lapsia eikä kyse ole vanhempien tai yhteisön painostuksesta välttää vääräuskoisten seuraa.

Juuri näin. Ns. kotoutuminen on myös omasta halusta kiinni. Mutta kun ei, halutaan jatkaa omaa kulttuuria täällä. Siskoni luokalla oli yläkoulussa ulkomaalaistaustaisia tyttöjä 4, heillä ikää nyt 18. Kolme on jo äitejä, yhdellä jo toinen pulla uunissa. Koulu ei kiinnostanut yhtään, mutta jatkuvaan alisuoriutumiseen ei voitu puuttua, kun heti lävähti rasismi-kortti pöytään, jos opettaja jotain yritti asialle tehdä. Nämä 3 somaleita, Suomessa syntyneitä, mutta suomea puhuvat huonosti, kun ottaa huomioon sen, että peruskoulu käyty suomeksi. Vietnamilaista verta edustava neito taas pärjää hyvin lukiossa, elää ihan kuka tahansa suomalaisteini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?

Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.

Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?

Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.

Totta kai on parempi, mitä aikaisemmin asiat huomataan, koska silloin kuntoutuksesta on suurempi hyöty. Mutta aina pelkkä kuntoutus ei riitä, vaan oppilas ei silti pärjää ison joukon mukana ja perinteisessä oppimisympäristössä. Erilaisia oppimismalleja hyödynnetään jo peruskoulussa, miksei tämän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?

Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.

Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.

No lisäämällä resursseja.

Lisäksi ongelmaa on siinäkin, että nyt kun valmistumisaikoja on alettu kytätä entistä tarkemmin, niin joku, joka voisi suorittaa opinnot vaikka pikku hiljaa viidessä vuodessa normaalin kolmen vuoden sijaan, erotetaan koulusta. Tilanne voi olla sellainen, ettei koulussa edes tiedetä vaikeuksista, eikä nuori itse osaa pyytää apua tai saa apua liian myöhään. Joistakin kursseista päästetään läpi, vaikka osaamistavoitteet eivät täyttyisi, ja sitten kun ei enää pääsekään läpi, on oman onnensa nojassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Ongelma on nimenomaan nuorisotakuussa, tai siinä miten sitä toteutetaan. Mikä pakko on laittaa nuoria sellaisten opintojen pariin, joissa niiden mahdollisuudet pärjätä on olemattomat? Eihän se tee nuorten itsetunnollekaan hyvää, kun ne laitetaan väkisin opiskelemaan jotain mistä ne ei selviydy vaikka kuinka yrittää.

No ongelmaa on myös siinä, että lähihoitajakoulutusta tyrkytetään kaikille. Minulla on akateeminen loppututkinto ja kovasti mullekin ehdotettiin lh-koulutusta kun jäin työttömäksi... juu ei kiitos. Yhtään järjellistä lähihoitajaa en ole tavannut (sori vaan). Toisekseen vahvuuteni on ihan muualla kuin sosiaalisissa taidoissa ja hoitoalalla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos demarit!!!! NOT

miten tää nuorisotakuu liittyy demareihin? Hieno asia mutta huono toteutus jos ei saada tukea sitä tarvitseville oppilaille. idea siitä että nuoret ei syrjäytyisi ja pääsisi kouluun on LOISTAVA!! toteutus pitää olla oppilaiden näköinen->tukea, tukioppilaita, ym. henkilökohtainen opintosuunnitelma sun muuta. ja hei psykologiset testit MUST hoitoalalle!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma ole nuorisotakuussa vaan näiden nuorten lapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa.

Sä olet taas niitä, jotka syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, kun lapsi saa AD/HD tai aspergerdiagnsoosin? Nimenomaan syy on koulumaailmassa, jos koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi tukea oppimiseen. Jos tiedetään, että AD/HD nuori ei pärjää ison luokan mukana, koska isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä ja nuori ei pysty sen vuoksi kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan, niin miksi hänelle ei suoda mahdollisuutta pienryhmäopetukseen? Koska resurssit tietenkin, mutta miksi me emme lisäisi resursseja, jotta saisimme näillekin nuorille mahdollisuuden?

Älä jaksa raivota omalle olkiukollesi. Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, sen parempi. Asiat pitää olla selvillä jo koulua aloitettaessa.

Mistä saadaan tarvittava määrä psykiatreja, neurologeja ja muita ammattilaisia, jotka tunnistaa kaikkien lasten ongelmat noin varhaisessa vaiheessa? Varmaan puolet esikoululaisista pitäisi laittaa perusteellisiin tutkimuksiin, jotta selviäisi ennen koulun alkua onko niillä erityistarpeita vai ei.

No lisäämällä resursseja.

Erikoislääkäriksi valmistuminen kestää yli 10 vuotta. Pitäisikö lääkikseen ottaa ensi vuonna tuhansia ylimääräisiä opiskelijoita, jotta psykiatreja ja neurologeja saadaan aikanaan tarpeeksi? Miten käy osaamisen laadun, jos määrää lisätään yhtäkkiä niin rajusti?