Lue keskustelun säännöt.
Lihavuusleikkaus vai ei?
Kommentit (205)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Suurin osa leikkauksen käyneistä, jotka henkilökohtaisesti, katuu kovasti. Kukaan ei ole laihtunut normaalipainoiseksi, yksi lihoi takaisin. Suurella osalla imeytymisongelmia vitamiinien ja hivenaineiden kanssa vaikka syövät niitä lääkärinmääräämiä.
Toki olen lehdistä lukenut onnistumistarinoitakin, mutta saisi olla aika paha tilanne ja henki todella tiukassa ennen kuin itse lähtisin.
Mitä muita vaihtoehtoja olet kokeillut?
Kuinka monta on suurin osa tuntemistani? Millä mekanismilla lihavuusleikkaus aiheuttaa imeytymisongelmia, nehän liittyvät suolistoleikkauksiin? Normaali lihavuusleikkaushan ei vaikuta ruuansulatusnesteiden eritykseen eikä ohutsuolen loppuosaan, jossa vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen tapahtuu ja vitamiinisynteesi tapahtuu.
Siis ihan aidosti kiinnostaa, mistä käsityksesi ovat peräisin?
Tunnen reilu 10 lihavuusleikkauksen käynyttä. Suurin osa usalaisia, mutta kolme kpl suomalaisia.
a) ruoka ei tahdo pysyä sisällä b) leikkaus heikentää kaikenlaisen ravinnon imeytymistä ja c) ei ne syömishäiriöt siitä leikkauksesta katoa, eli jatketaan herkkujen syömistä -> ravinnepuutos.
Tässä sinulle pieni pätkä HUSin sivulta
"Ravinnon määrän pienentyessä ja mahalaukun ohituksessa ravinnon imeytymisen huonontuessa lihavuusleikkaus altistaa vitamiini- ja hivenainepuutoksille. Lihavuusleikatun potilaan tulee käyttää ravintolisiä koko loppuelämänsä. Heti leikkauksen jälkeen aloitetaan kalsium- ja D-vitamiinivalmisteiden sekä monivitamiinivalmisteen käyttö. Tämä ennaltaehkäisevä hoito ei aina riitä, vaan vuosia myöhemmin voi kehittyä B12 -vitamiinin puute. D-vitamiinin puutetta esiintyy myös usein sekä erityisesti naisilla raudanpuuteanemiaa."
Lisäksi on tiedossa, että vitamiinilisät imeytyvät entistä heikommin. Koska en ole ammattilainen, tai käynyt ko. leikkauksessa en osaa eritellä sinulle tarkempia mekanismeja. Kerron vain mitä olen itse lukenut ja kuullut leikkauksen käyneiltä.
Mahalaukun ohitushan on vain yksi lihavuusleikkausten tyyppi. Käsittääkseni se on Suomessa yleisin muoto, mutta esim. Usassa ei. Ja jos ajatuksella lukee tuon husin tekstin, niin ymmärtää, mistä siinä oikeasti on kyse. Siitä, että pitäisi tarkasti koostaa ruokavalio leikkauksen jälkeen, jotta saisi tarvitsemansa ravinteet ruuasta. Mikä on aikaa vievää ja vaatii asiantuntemusta. Leikkaus sinänsä ei vaikuta imeytymiseen juurikaan sitä taikka tätä.
Ruuan sisälläpysyminen tai siis sen pysymättömyys liittyy liian suuriin annoskokoihin ja se yleensä on aika lyhytkestoinen vaiva. Joko ihminen oppii säännöstelemään kerralla nauttimansa ruuan määrää tai vatsalaukku /pohjukaissuoli venyttyy.
(ihmettelen kyllä edelleen, jos tunnet 10 lihavuusleikkauksessa käynyttä, itse en laske tuntevani my 600lb-life ohjelmassa näkemiäni henkilöitä)
En siis ole mikään pro-lihavuusleikkaus, mutta minua triggeröi kommentoimaan, kun joku pyrkii läpinäkyvästi esiintymään tietävämpänä luin on ja levittää dissinformaatiota, vaikkakin hyvässä uskossa eikä tahallisesti.
Että anteeks nyt :D.
Edelleen tuossa minusta kerrotaan, että vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikentyy. Sitä, voiko sitä korjata erityisen tarkalla ruokavaliolla oli toinen juttu. Jos kykenee erityisen tarkkaan ruokavalioon, miksei sitä voi tehdä jo ilman leikkaustakin?
En ole lääkäri, enkä leikkauksessa käynyt, mutta edelleen haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asiaa. Joillakin on todella onnistunut kokemus ja he ovat iloisia leikkauksestaan, näkyihän heitä jo tässäkin threadissa. Mutta itse tunnen myös sellaisia, jotka katuvat ja pitävät sitä elämänsä pilanneena päätöksenä.
Syy miksi tunnen/tiedän monien leikkauksista on koska tukihenkilönä ihmiset kertoilevat minulle kaikenlaista elämästään. En tiedä leikkausten malleista sen enempää, USAssa niistä käytetään yleisesti nimitystä weight loss surgery, Suomessa laihdutusleikkaus.
Toivoisin, ettei leikkausta markkinoitaisi ihmelääkkeenä lihavuuteen, kuten nyt tunnutaan tekevän esim. eri lääkärifirmojen mainoksissa, vaan jokainen miettisi sitä lihavuutensa syytä. Jos se on syömishäiriö, niin onko järkeä käydä tekemässä jotain peruuttamatonta, joka ei välttämättä auta ollenkaan, vai hakeutua esim. terapiaan?
Mutta tunnustan myös, että minä en tiedä miltä tuntuu olla lihava. Ehkä se tuntuu siltä, miltä tuntui olla viimeisillään raskaana, ettei ylettänyt sitomaan kengännauhojaan ja taapersi menemään selkä leipää huutaen? Ehkä itsekin olisin silloin epätoivoinen ja etsisin apua mistä ikinä oljenkorresta sitä saattaisi löytyä.
Onhan se helpompi kyetä erityisen tarkkaan ruokavalioon, kun tulee ähky ja oksennus, jos syö yli desin, puolitoista kerralla. Sehän on niinku sen leikauksen pointti...
"Lihavuusleikkausta (laihdutusleikkaus, lihavuuskirurgia) käytetään valikoiduille hyvin ylipainoisille potilaille. Leikkauksessa mahalaukkua muovataan siten, että voidaan syödä vain pieniä suupaloja kerrallaan hitaasti. Leikkauksen jälkeen laihdutaan siksi, että energian saanti ruoasta vähenee. Julkisessa suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään noin 1 000 lihavuusleikkausta vuodessa."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi leikkaukseen, koska tiedän pystyväni laihduttamaan itseni normaalipainoiseksi. Joillekin tuollainen pelottava operaatio saattaa olla viimeinen keino, ainakin toivon, ettei kukaan valitsisi sitä oikotieksi "onneen."
Olen kiinnostuneena seurannut Free-kanavan "Hengenvaarallisesti lihava"-ohjelmaa, jonka perässä surkuhupaisasti seuraa lihavuutta hehkuttava "Upea lihava elämäni"-ohjelma. Hengenvaarasta varoittavassa ohjelmassa seurataan todella ylipainoisten henkilöiden elämää vuoden ajan. Heille kaikille tehdään jossain vaiheessa mahalaukun ohitusleikkaus ja yleensä sen jälkeen myös lymfedeemojen ja roikkuvan ihon poistoleikkauksia. Miltei kaikki ohjelman päähenkilöt ovat kuolemanvaarassa järkyttävän ylipainonsa ja sen seurauksien, kuten esimerkiksi jatkuvan vuodelevon, sydän- ja verenkierto-ongelmien, uniapnean ja ihoinfektioiden vuoksi.
Olen pannut merkille, että päähenkilöt ovat aika köyhiä ja heidän päätoimisena hoitajanaan ja lihavuutta omalta osaltaan ylläpitävänä henkilönä toimii usein itsekin ylipainosta kärsivä puoliso, lapsi tai vanhempi. Tietoa terveellisestä ruuasta ei joko ole tai siitä ei välitetä ennen tätä ohjelmaa. On kiusallista seurata, kuinka tuleva pelastettava ahtaa kaksin käsin pitsaa suuhunsa ja saa suupalojen väliin itku silmässä mukellettua, että pelkää kuolevansa tähän (syömiseen). Sosiaalipornoa tuo ohjelma on, tiedän. Ihmettelen silti, ettei terapiaa tai kunnollista ravitsemusneuvontaa tarjota heti alussa, vaan ensin pitää laihduttaa parikymmentä kiloa ja palata Columboa muistuttavan tohtorin klinikalle punnitukseen huomatakseen, ettei onnistunut ja vasta sitten "yllättäen" havaitaan tarve "syömispakkomielteen" kartottamiseen ja ravitsemusneuvontaan. Osa asiakkaista joutuu/pääsee Columbon osastolle sairaaladieetille. Kuinka tahansa, pelastettava henkilö saa laihdutettua riittävästi ja hänelle tehdään laihdutusleikkaus. Myöhemmin hänen vartalostaan poistetaan valtavia lymfedeema-kimpaleita, jotta liikuntakyky palautuu. Happy End!
Mikäli lihavuus olisi tahtotila, olisi se silloin selkeä psykoterapoinnin kohde. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että lihavuus ei ole tahtotila. Tahto laihtua on tahtotila ja erinomainen business. Suomessa ei varmasti ole sellaisia 300-400 kiloisia mammutteja, mitä televisiossa näytetään. Siksi toisekseen, suurin osa tv:n tittytainmentistä ei ole edes totta. Suurin pudottajasta oli esimerkiksi tämä artikkeli http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2016050321509424_lh.shtml ja maisteristason ravitsemusterapeutit onnistuu 5v tarkastelujaksolla alle 10%:sti.
Mikäli lihavuus haluttaisiin aidosti seltää, vaatisi monien ikävien tosiasioiden tunnustamista ruokateollisuuden haitaksi. Ruokateollisuudessa olevat sadat tuhannet biokemistit kehittelivät kymmeniä vuosia yhdistelmiä, joilla ihminen saadaan lihomaan ja ostamaan enemmän ruokaa. Hyvä esimerkki on Coca-Cola, jossa on samaan aikaan diureettia, suoloja ja sokeria peittämässä suolojen maun. Ihminen kun juo kokista, tulee hänelle jano ja hän juo aina vain lisää! Sama menkanismi on käytössä todella monessa ruoassa, mutta koska ihmisiltä puuttuu kyky ajatella, tai uskovat vain sitä mitä pidetään virallisesti oikeana tietona, niin eiväthän he ala välttämään tällaisia ruokia, etenkin, kun makeaan tulee addiktio ja aivojen palkitsemiskeskus tuppaa toimia kuten narkkareilla, eli kun viet pois "ilon", viet pois halun elää. Eli esimerkiksi: vauvalle riittää pieni tilkka makeaa, mutta kun toleranssi kasvaa, pitää kohta olla lapiollinen makeaa, että se maistuisi samalta. Sitten kun viet pois tämän makean, tulee ahdistus ja eihän sitä kestä, ellei syö lapiollista ahdistuslääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Suurin osa leikkauksen käyneistä, jotka henkilökohtaisesti, katuu kovasti. Kukaan ei ole laihtunut normaalipainoiseksi, yksi lihoi takaisin. Suurella osalla imeytymisongelmia vitamiinien ja hivenaineiden kanssa vaikka syövät niitä lääkärinmääräämiä.
Toki olen lehdistä lukenut onnistumistarinoitakin, mutta saisi olla aika paha tilanne ja henki todella tiukassa ennen kuin itse lähtisin.
Mitä muita vaihtoehtoja olet kokeillut?
Kuinka monta on suurin osa tuntemistani? Millä mekanismilla lihavuusleikkaus aiheuttaa imeytymisongelmia, nehän liittyvät suolistoleikkauksiin? Normaali lihavuusleikkaushan ei vaikuta ruuansulatusnesteiden eritykseen eikä ohutsuolen loppuosaan, jossa vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen tapahtuu ja vitamiinisynteesi tapahtuu.
Siis ihan aidosti kiinnostaa, mistä käsityksesi ovat peräisin?
Tunnen reilu 10 lihavuusleikkauksen käynyttä. Suurin osa usalaisia, mutta kolme kpl suomalaisia.
a) ruoka ei tahdo pysyä sisällä b) leikkaus heikentää kaikenlaisen ravinnon imeytymistä ja c) ei ne syömishäiriöt siitä leikkauksesta katoa, eli jatketaan herkkujen syömistä -> ravinnepuutos.
Tässä sinulle pieni pätkä HUSin sivulta
"Ravinnon määrän pienentyessä ja mahalaukun ohituksessa ravinnon imeytymisen huonontuessa lihavuusleikkaus altistaa vitamiini- ja hivenainepuutoksille. Lihavuusleikatun potilaan tulee käyttää ravintolisiä koko loppuelämänsä. Heti leikkauksen jälkeen aloitetaan kalsium- ja D-vitamiinivalmisteiden sekä monivitamiinivalmisteen käyttö. Tämä ennaltaehkäisevä hoito ei aina riitä, vaan vuosia myöhemmin voi kehittyä B12 -vitamiinin puute. D-vitamiinin puutetta esiintyy myös usein sekä erityisesti naisilla raudanpuuteanemiaa."
Lisäksi on tiedossa, että vitamiinilisät imeytyvät entistä heikommin. Koska en ole ammattilainen, tai käynyt ko. leikkauksessa en osaa eritellä sinulle tarkempia mekanismeja. Kerron vain mitä olen itse lukenut ja kuullut leikkauksen käyneiltä.
Mahalaukun ohitushan on vain yksi lihavuusleikkausten tyyppi. Käsittääkseni se on Suomessa yleisin muoto, mutta esim. Usassa ei. Ja jos ajatuksella lukee tuon husin tekstin, niin ymmärtää, mistä siinä oikeasti on kyse. Siitä, että pitäisi tarkasti koostaa ruokavalio leikkauksen jälkeen, jotta saisi tarvitsemansa ravinteet ruuasta. Mikä on aikaa vievää ja vaatii asiantuntemusta. Leikkaus sinänsä ei vaikuta imeytymiseen juurikaan sitä taikka tätä.
Ruuan sisälläpysyminen tai siis sen pysymättömyys liittyy liian suuriin annoskokoihin ja se yleensä on aika lyhytkestoinen vaiva. Joko ihminen oppii säännöstelemään kerralla nauttimansa ruuan määrää tai vatsalaukku /pohjukaissuoli venyttyy.
(ihmettelen kyllä edelleen, jos tunnet 10 lihavuusleikkauksessa käynyttä, itse en laske tuntevani my 600lb-life ohjelmassa näkemiäni henkilöitä)
En siis ole mikään pro-lihavuusleikkaus, mutta minua triggeröi kommentoimaan, kun joku pyrkii läpinäkyvästi esiintymään tietävämpänä luin on ja levittää dissinformaatiota, vaikkakin hyvässä uskossa eikä tahallisesti.
Että anteeks nyt :D.
Edelleen tuossa minusta kerrotaan, että vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikentyy. Sitä, voiko sitä korjata erityisen tarkalla ruokavaliolla oli toinen juttu. Jos kykenee erityisen tarkkaan ruokavalioon, miksei sitä voi tehdä jo ilman leikkaustakin?
En ole lääkäri, enkä leikkauksessa käynyt, mutta edelleen haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asiaa. Joillakin on todella onnistunut kokemus ja he ovat iloisia leikkauksestaan, näkyihän heitä jo tässäkin threadissa. Mutta itse tunnen myös sellaisia, jotka katuvat ja pitävät sitä elämänsä pilanneena päätöksenä.
Syy miksi tunnen/tiedän monien leikkauksista on koska tukihenkilönä ihmiset kertoilevat minulle kaikenlaista elämästään. En tiedä leikkausten malleista sen enempää, USAssa niistä käytetään yleisesti nimitystä weight loss surgery, Suomessa laihdutusleikkaus.
Toivoisin, ettei leikkausta markkinoitaisi ihmelääkkeenä lihavuuteen, kuten nyt tunnutaan tekevän esim. eri lääkärifirmojen mainoksissa, vaan jokainen miettisi sitä lihavuutensa syytä. Jos se on syömishäiriö, niin onko järkeä käydä tekemässä jotain peruuttamatonta, joka ei välttämättä auta ollenkaan, vai hakeutua esim. terapiaan?
Mutta tunnustan myös, että minä en tiedä miltä tuntuu olla lihava. Ehkä se tuntuu siltä, miltä tuntui olla viimeisillään raskaana, ettei ylettänyt sitomaan kengännauhojaan ja taapersi menemään selkä leipää huutaen? Ehkä itsekin olisin silloin epätoivoinen ja etsisin apua mistä ikinä oljenkorresta sitä saattaisi löytyä.
Onhan se helpompi kyetä erityisen tarkkaan ruokavalioon, kun tulee ähky ja oksennus, jos syö yli desin, puolitoista kerralla. Sehän on niinku sen leikauksen pointti...
"Lihavuusleikkausta (laihdutusleikkaus, lihavuuskirurgia) käytetään valikoiduille hyvin ylipainoisille potilaille. Leikkauksessa mahalaukkua muovataan siten, että voidaan syödä vain pieniä suupaloja kerrallaan hitaasti. Leikkauksen jälkeen laihdutaan siksi, että energian saanti ruoasta vähenee. Julkisessa suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään noin 1 000 lihavuusleikkausta vuodessa."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
... mutkat suoriksi ja jätetään kaikki muut omaa tyhmää ajatusta vastaan olevat artikkelit lukemati? Jatkappas tutkimista, saatat yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkaus vaan ja sen jälkeen totaalinen elämäntapa muutos ja ruokailutottumukset uusiksi
Leikkaus on aina todellinen ja nopea apu .
Onhan se. Kylkiäisenä tulee vain peräsuolisyöpä, vitamiinipuutostiloja ja ties mitä. Tutkimusaineistoa on vasta noin kymmeneltä vuodelta.
Eikös jo 1950-luvulla ensimmäiset nykymuotoiset leikkaukset tehty.
Vierailija kirjoitti:
Itse käynyt, mutta lihoin takaisin. Tiedän arvatkaako tuntuuko luuseriololta ja haluaisin tappaa itseni. Kun on tunnesyöjä niin siihen ei puukkokaan auta. Vatsaan ei mahdu paljon mutta kun jatkuvasti vähän puputtaa niin kyllähän se venyy. Juu minutkin leikattiin verovaroilla ja juu maksan veroja edelleen. En puolustele mutta mielenterveyslääkkeet Zypreza, Ketipinor jota syön edelleen vaikuttivat painonnousuuni. Todellakin on olo että missään en onnistu. Onneksi mies on tukenut minua aina eikä ole minua missään vaiheessa tuominnut ja rakastaa minua edelleen ja olemme menossa naimisiin. Kiitos nyt voitte laittaa ne läskikommenttinne. Odotan niitä innolla.
En minä ainakaan ole sinua ristiinnaulitsemassa. Ja hyvä, että on yritetty auttaa, yhteisin verovaroin. Ongelma on jossain muualla kuin sinussa. Muuten sinä olisit ainoa ylilihava eikä edes mitään laihdutusleikkauksia tehtäisi.
Sen sijaan en edelleenkään tajua tuota yhtä, joka syö itsensä lihavaksi, koska ruoka on "hyvää". Ja sitten kuitenkin väittää syövänsä tavallisia annoksia, vaikkakin kuitenkin ylisuuria annoksia ja paljon makeaa. Ja kuten jo kirjoitin, ymmärrän oikein hyvin jonkinasteisen plösähtämisen nautintojen edessä, mutta ymmärrys loppuu siihen, kun joku syö itsensä yli satakiloiseksi ja sanoo, ettei ole mitään ongelmaa, sattuu vain pitämään ruuasta. Koska kyllä on ongelma, vaikkei sitä sitten itse itselleen myöntäisi. Paljon enemmän ymmärrän ihmistä, joka on kipuillut lihavuuttaan ja yrittänyt jopa tehdä asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Suurin osa leikkauksen käyneistä, jotka henkilökohtaisesti, katuu kovasti. Kukaan ei ole laihtunut normaalipainoiseksi, yksi lihoi takaisin. Suurella osalla imeytymisongelmia vitamiinien ja hivenaineiden kanssa vaikka syövät niitä lääkärinmääräämiä.
Toki olen lehdistä lukenut onnistumistarinoitakin, mutta saisi olla aika paha tilanne ja henki todella tiukassa ennen kuin itse lähtisin.
Mitä muita vaihtoehtoja olet kokeillut?
Kuinka monta on suurin osa tuntemistani? Millä mekanismilla lihavuusleikkaus aiheuttaa imeytymisongelmia, nehän liittyvät suolistoleikkauksiin? Normaali lihavuusleikkaushan ei vaikuta ruuansulatusnesteiden eritykseen eikä ohutsuolen loppuosaan, jossa vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen tapahtuu ja vitamiinisynteesi tapahtuu.
Siis ihan aidosti kiinnostaa, mistä käsityksesi ovat peräisin?
Tunnen reilu 10 lihavuusleikkauksen käynyttä. Suurin osa usalaisia, mutta kolme kpl suomalaisia.
a) ruoka ei tahdo pysyä sisällä b) leikkaus heikentää kaikenlaisen ravinnon imeytymistä ja c) ei ne syömishäiriöt siitä leikkauksesta katoa, eli jatketaan herkkujen syömistä -> ravinnepuutos.
Tässä sinulle pieni pätkä HUSin sivulta
"Ravinnon määrän pienentyessä ja mahalaukun ohituksessa ravinnon imeytymisen huonontuessa lihavuusleikkaus altistaa vitamiini- ja hivenainepuutoksille. Lihavuusleikatun potilaan tulee käyttää ravintolisiä koko loppuelämänsä. Heti leikkauksen jälkeen aloitetaan kalsium- ja D-vitamiinivalmisteiden sekä monivitamiinivalmisteen käyttö. Tämä ennaltaehkäisevä hoito ei aina riitä, vaan vuosia myöhemmin voi kehittyä B12 -vitamiinin puute. D-vitamiinin puutetta esiintyy myös usein sekä erityisesti naisilla raudanpuuteanemiaa."
Lisäksi on tiedossa, että vitamiinilisät imeytyvät entistä heikommin. Koska en ole ammattilainen, tai käynyt ko. leikkauksessa en osaa eritellä sinulle tarkempia mekanismeja. Kerron vain mitä olen itse lukenut ja kuullut leikkauksen käyneiltä.
Mahalaukun ohitushan on vain yksi lihavuusleikkausten tyyppi. Käsittääkseni se on Suomessa yleisin muoto, mutta esim. Usassa ei. Ja jos ajatuksella lukee tuon husin tekstin, niin ymmärtää, mistä siinä oikeasti on kyse. Siitä, että pitäisi tarkasti koostaa ruokavalio leikkauksen jälkeen, jotta saisi tarvitsemansa ravinteet ruuasta. Mikä on aikaa vievää ja vaatii asiantuntemusta. Leikkaus sinänsä ei vaikuta imeytymiseen juurikaan sitä taikka tätä.
Ruuan sisälläpysyminen tai siis sen pysymättömyys liittyy liian suuriin annoskokoihin ja se yleensä on aika lyhytkestoinen vaiva. Joko ihminen oppii säännöstelemään kerralla nauttimansa ruuan määrää tai vatsalaukku /pohjukaissuoli venyttyy.
(ihmettelen kyllä edelleen, jos tunnet 10 lihavuusleikkauksessa käynyttä, itse en laske tuntevani my 600lb-life ohjelmassa näkemiäni henkilöitä)
En siis ole mikään pro-lihavuusleikkaus, mutta minua triggeröi kommentoimaan, kun joku pyrkii läpinäkyvästi esiintymään tietävämpänä luin on ja levittää dissinformaatiota, vaikkakin hyvässä uskossa eikä tahallisesti.
Että anteeks nyt :D.
Edelleen tuossa minusta kerrotaan, että vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikentyy. Sitä, voiko sitä korjata erityisen tarkalla ruokavaliolla oli toinen juttu. Jos kykenee erityisen tarkkaan ruokavalioon, miksei sitä voi tehdä jo ilman leikkaustakin?
En ole lääkäri, enkä leikkauksessa käynyt, mutta edelleen haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asiaa. Joillakin on todella onnistunut kokemus ja he ovat iloisia leikkauksestaan, näkyihän heitä jo tässäkin threadissa. Mutta itse tunnen myös sellaisia, jotka katuvat ja pitävät sitä elämänsä pilanneena päätöksenä.
Syy miksi tunnen/tiedän monien leikkauksista on koska tukihenkilönä ihmiset kertoilevat minulle kaikenlaista elämästään. En tiedä leikkausten malleista sen enempää, USAssa niistä käytetään yleisesti nimitystä weight loss surgery, Suomessa laihdutusleikkaus.
Toivoisin, ettei leikkausta markkinoitaisi ihmelääkkeenä lihavuuteen, kuten nyt tunnutaan tekevän esim. eri lääkärifirmojen mainoksissa, vaan jokainen miettisi sitä lihavuutensa syytä. Jos se on syömishäiriö, niin onko järkeä käydä tekemässä jotain peruuttamatonta, joka ei välttämättä auta ollenkaan, vai hakeutua esim. terapiaan?
Mutta tunnustan myös, että minä en tiedä miltä tuntuu olla lihava. Ehkä se tuntuu siltä, miltä tuntui olla viimeisillään raskaana, ettei ylettänyt sitomaan kengännauhojaan ja taapersi menemään selkä leipää huutaen? Ehkä itsekin olisin silloin epätoivoinen ja etsisin apua mistä ikinä oljenkorresta sitä saattaisi löytyä.
Onhan se helpompi kyetä erityisen tarkkaan ruokavalioon, kun tulee ähky ja oksennus, jos syö yli desin, puolitoista kerralla. Sehän on niinku sen leikauksen pointti...
"Lihavuusleikkausta (laihdutusleikkaus, lihavuuskirurgia) käytetään valikoiduille hyvin ylipainoisille potilaille. Leikkauksessa mahalaukkua muovataan siten, että voidaan syödä vain pieniä suupaloja kerrallaan hitaasti. Leikkauksen jälkeen laihdutaan siksi, että energian saanti ruoasta vähenee. Julkisessa suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään noin 1 000 lihavuusleikkausta vuodessa."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
... mutkat suoriksi ja jätetään kaikki muut omaa tyhmää ajatusta vastaan olevat artikkelit lukemati? Jatkappas tutkimista, saatat yllättyä.
???
Vierailija kirjoitti:
Itse käynyt, mutta lihoin takaisin. Tiedän arvatkaako tuntuuko luuseriololta ja haluaisin tappaa itseni. Kun on tunnesyöjä niin siihen ei puukkokaan auta. Vatsaan ei mahdu paljon mutta kun jatkuvasti vähän puputtaa niin kyllähän se venyy. Juu minutkin leikattiin verovaroilla ja juu maksan veroja edelleen. En puolustele mutta mielenterveyslääkkeet Zypreza, Ketipinor jota syön edelleen vaikuttivat painonnousuuni. Todellakin on olo että missään en onnistu. Onneksi mies on tukenut minua aina eikä ole minua missään vaiheessa tuominnut ja rakastaa minua edelleen ja olemme menossa naimisiin. Kiitos nyt voitte laittaa ne läskikommenttinne. Odotan niitä innolla.
Koitko saaneesi tarpeeksi tietoa ennen leikkausta, vai kannustettiinko sinua lääkäreiden ja hoitajien puolesta vain suoraan leikkaukseen? Onnistuitko laihduttamaan ennen leikkausta ne vaadittavat kilot, ja jos niin, miksi koit tarvitsevasi leikkauksen etkä jatkanut omillasi?
Onneksi miehesi on ollut tukenasi. Saatko/saitko terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Suurin osa leikkauksen käyneistä, jotka henkilökohtaisesti, katuu kovasti. Kukaan ei ole laihtunut normaalipainoiseksi, yksi lihoi takaisin. Suurella osalla imeytymisongelmia vitamiinien ja hivenaineiden kanssa vaikka syövät niitä lääkärinmääräämiä.
Toki olen lehdistä lukenut onnistumistarinoitakin, mutta saisi olla aika paha tilanne ja henki todella tiukassa ennen kuin itse lähtisin.
Mitä muita vaihtoehtoja olet kokeillut?
Kuinka monta on suurin osa tuntemistani? Millä mekanismilla lihavuusleikkaus aiheuttaa imeytymisongelmia, nehän liittyvät suolistoleikkauksiin? Normaali lihavuusleikkaushan ei vaikuta ruuansulatusnesteiden eritykseen eikä ohutsuolen loppuosaan, jossa vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen tapahtuu ja vitamiinisynteesi tapahtuu.
Siis ihan aidosti kiinnostaa, mistä käsityksesi ovat peräisin?
Tunnen reilu 10 lihavuusleikkauksen käynyttä. Suurin osa usalaisia, mutta kolme kpl suomalaisia.
a) ruoka ei tahdo pysyä sisällä b) leikkaus heikentää kaikenlaisen ravinnon imeytymistä ja c) ei ne syömishäiriöt siitä leikkauksesta katoa, eli jatketaan herkkujen syömistä -> ravinnepuutos.
Tässä sinulle pieni pätkä HUSin sivulta
"Ravinnon määrän pienentyessä ja mahalaukun ohituksessa ravinnon imeytymisen huonontuessa lihavuusleikkaus altistaa vitamiini- ja hivenainepuutoksille. Lihavuusleikatun potilaan tulee käyttää ravintolisiä koko loppuelämänsä. Heti leikkauksen jälkeen aloitetaan kalsium- ja D-vitamiinivalmisteiden sekä monivitamiinivalmisteen käyttö. Tämä ennaltaehkäisevä hoito ei aina riitä, vaan vuosia myöhemmin voi kehittyä B12 -vitamiinin puute. D-vitamiinin puutetta esiintyy myös usein sekä erityisesti naisilla raudanpuuteanemiaa."
Lisäksi on tiedossa, että vitamiinilisät imeytyvät entistä heikommin. Koska en ole ammattilainen, tai käynyt ko. leikkauksessa en osaa eritellä sinulle tarkempia mekanismeja. Kerron vain mitä olen itse lukenut ja kuullut leikkauksen käyneiltä.
Mahalaukun ohitushan on vain yksi lihavuusleikkausten tyyppi. Käsittääkseni se on Suomessa yleisin muoto, mutta esim. Usassa ei. Ja jos ajatuksella lukee tuon husin tekstin, niin ymmärtää, mistä siinä oikeasti on kyse. Siitä, että pitäisi tarkasti koostaa ruokavalio leikkauksen jälkeen, jotta saisi tarvitsemansa ravinteet ruuasta. Mikä on aikaa vievää ja vaatii asiantuntemusta. Leikkaus sinänsä ei vaikuta imeytymiseen juurikaan sitä taikka tätä.
Ruuan sisälläpysyminen tai siis sen pysymättömyys liittyy liian suuriin annoskokoihin ja se yleensä on aika lyhytkestoinen vaiva. Joko ihminen oppii säännöstelemään kerralla nauttimansa ruuan määrää tai vatsalaukku /pohjukaissuoli venyttyy.
(ihmettelen kyllä edelleen, jos tunnet 10 lihavuusleikkauksessa käynyttä, itse en laske tuntevani my 600lb-life ohjelmassa näkemiäni henkilöitä)
En siis ole mikään pro-lihavuusleikkaus, mutta minua triggeröi kommentoimaan, kun joku pyrkii läpinäkyvästi esiintymään tietävämpänä luin on ja levittää dissinformaatiota, vaikkakin hyvässä uskossa eikä tahallisesti.
Että anteeks nyt :D.
Edelleen tuossa minusta kerrotaan, että vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikentyy. Sitä, voiko sitä korjata erityisen tarkalla ruokavaliolla oli toinen juttu. Jos kykenee erityisen tarkkaan ruokavalioon, miksei sitä voi tehdä jo ilman leikkaustakin?
En ole lääkäri, enkä leikkauksessa käynyt, mutta edelleen haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asiaa. Joillakin on todella onnistunut kokemus ja he ovat iloisia leikkauksestaan, näkyihän heitä jo tässäkin threadissa. Mutta itse tunnen myös sellaisia, jotka katuvat ja pitävät sitä elämänsä pilanneena päätöksenä.
Syy miksi tunnen/tiedän monien leikkauksista on koska tukihenkilönä ihmiset kertoilevat minulle kaikenlaista elämästään. En tiedä leikkausten malleista sen enempää, USAssa niistä käytetään yleisesti nimitystä weight loss surgery, Suomessa laihdutusleikkaus.
Toivoisin, ettei leikkausta markkinoitaisi ihmelääkkeenä lihavuuteen, kuten nyt tunnutaan tekevän esim. eri lääkärifirmojen mainoksissa, vaan jokainen miettisi sitä lihavuutensa syytä. Jos se on syömishäiriö, niin onko järkeä käydä tekemässä jotain peruuttamatonta, joka ei välttämättä auta ollenkaan, vai hakeutua esim. terapiaan?
Mutta tunnustan myös, että minä en tiedä miltä tuntuu olla lihava. Ehkä se tuntuu siltä, miltä tuntui olla viimeisillään raskaana, ettei ylettänyt sitomaan kengännauhojaan ja taapersi menemään selkä leipää huutaen? Ehkä itsekin olisin silloin epätoivoinen ja etsisin apua mistä ikinä oljenkorresta sitä saattaisi löytyä.
Hivenaineiden ja vitamiinien imeytymisongelmat liittyvät nimenomaan vatsalaukun ohitusleikkaukseen, jossa poistetaan koko vatsalaukku ja myös ohutsuolen alkupää. Vatsalaukun pienennysleikkauksessa tai ns. pantaleikkauksessa tätä ongelmaa ei aiheudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkaus vaan ja sen jälkeen totaalinen elämäntapa muutos ja ruokailutottumukset uusiksi
Leikkaus on aina todellinen ja nopea apu .
Onhan se. Kylkiäisenä tulee vain peräsuolisyöpä, vitamiinipuutostiloja ja ties mitä. Tutkimusaineistoa on vasta noin kymmeneltä vuodelta.
Eikös jo 1950-luvulla ensimmäiset nykymuotoiset leikkaukset tehty.
Silloin alkoivat nämä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2682245/
Jejunoileal bypass (JIB), popular in the 1960s and 1970s, had remarkable success in achieving weight loss by creating a surgical short bowel syndrome. Our patient had an unusual case of liver disease and provided no history of prior bariatric surgery. Later, it was recognized that he had a JIB in the 1970s, which was also responsible for the gamut of his illnesses. Patients with JIB are often not recognized, as they died of complications, or underwent reversal of their surgery or a liver-kidney transplant. Early identification with prompt reversal, and the recognition and treatment of the life-threatening consequences play a critical role in the management of such patients.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Suurin osa leikkauksen käyneistä, jotka henkilökohtaisesti, katuu kovasti. Kukaan ei ole laihtunut normaalipainoiseksi, yksi lihoi takaisin. Suurella osalla imeytymisongelmia vitamiinien ja hivenaineiden kanssa vaikka syövät niitä lääkärinmääräämiä.
Toki olen lehdistä lukenut onnistumistarinoitakin, mutta saisi olla aika paha tilanne ja henki todella tiukassa ennen kuin itse lähtisin.
Mitä muita vaihtoehtoja olet kokeillut?
Kuinka monta on suurin osa tuntemistani? Millä mekanismilla lihavuusleikkaus aiheuttaa imeytymisongelmia, nehän liittyvät suolistoleikkauksiin? Normaali lihavuusleikkaushan ei vaikuta ruuansulatusnesteiden eritykseen eikä ohutsuolen loppuosaan, jossa vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen tapahtuu ja vitamiinisynteesi tapahtuu.
Siis ihan aidosti kiinnostaa, mistä käsityksesi ovat peräisin?
Tunnen reilu 10 lihavuusleikkauksen käynyttä. Suurin osa usalaisia, mutta kolme kpl suomalaisia.
a) ruoka ei tahdo pysyä sisällä b) leikkaus heikentää kaikenlaisen ravinnon imeytymistä ja c) ei ne syömishäiriöt siitä leikkauksesta katoa, eli jatketaan herkkujen syömistä -> ravinnepuutos.
Tässä sinulle pieni pätkä HUSin sivulta
"Ravinnon määrän pienentyessä ja mahalaukun ohituksessa ravinnon imeytymisen huonontuessa lihavuusleikkaus altistaa vitamiini- ja hivenainepuutoksille. Lihavuusleikatun potilaan tulee käyttää ravintolisiä koko loppuelämänsä. Heti leikkauksen jälkeen aloitetaan kalsium- ja D-vitamiinivalmisteiden sekä monivitamiinivalmisteen käyttö. Tämä ennaltaehkäisevä hoito ei aina riitä, vaan vuosia myöhemmin voi kehittyä B12 -vitamiinin puute. D-vitamiinin puutetta esiintyy myös usein sekä erityisesti naisilla raudanpuuteanemiaa."
Lisäksi on tiedossa, että vitamiinilisät imeytyvät entistä heikommin. Koska en ole ammattilainen, tai käynyt ko. leikkauksessa en osaa eritellä sinulle tarkempia mekanismeja. Kerron vain mitä olen itse lukenut ja kuullut leikkauksen käyneiltä.
Mahalaukun ohitushan on vain yksi lihavuusleikkausten tyyppi. Käsittääkseni se on Suomessa yleisin muoto, mutta esim. Usassa ei. Ja jos ajatuksella lukee tuon husin tekstin, niin ymmärtää, mistä siinä oikeasti on kyse. Siitä, että pitäisi tarkasti koostaa ruokavalio leikkauksen jälkeen, jotta saisi tarvitsemansa ravinteet ruuasta. Mikä on aikaa vievää ja vaatii asiantuntemusta. Leikkaus sinänsä ei vaikuta imeytymiseen juurikaan sitä taikka tätä.
Ruuan sisälläpysyminen tai siis sen pysymättömyys liittyy liian suuriin annoskokoihin ja se yleensä on aika lyhytkestoinen vaiva. Joko ihminen oppii säännöstelemään kerralla nauttimansa ruuan määrää tai vatsalaukku /pohjukaissuoli venyttyy.
(ihmettelen kyllä edelleen, jos tunnet 10 lihavuusleikkauksessa käynyttä, itse en laske tuntevani my 600lb-life ohjelmassa näkemiäni henkilöitä)
En siis ole mikään pro-lihavuusleikkaus, mutta minua triggeröi kommentoimaan, kun joku pyrkii läpinäkyvästi esiintymään tietävämpänä luin on ja levittää dissinformaatiota, vaikkakin hyvässä uskossa eikä tahallisesti.
Että anteeks nyt :D.
Edelleen tuossa minusta kerrotaan, että vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen heikentyy. Sitä, voiko sitä korjata erityisen tarkalla ruokavaliolla oli toinen juttu. Jos kykenee erityisen tarkkaan ruokavalioon, miksei sitä voi tehdä jo ilman leikkaustakin?
En ole lääkäri, enkä leikkauksessa käynyt, mutta edelleen haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asiaa. Joillakin on todella onnistunut kokemus ja he ovat iloisia leikkauksestaan, näkyihän heitä jo tässäkin threadissa. Mutta itse tunnen myös sellaisia, jotka katuvat ja pitävät sitä elämänsä pilanneena päätöksenä.
Syy miksi tunnen/tiedän monien leikkauksista on koska tukihenkilönä ihmiset kertoilevat minulle kaikenlaista elämästään. En tiedä leikkausten malleista sen enempää, USAssa niistä käytetään yleisesti nimitystä weight loss surgery, Suomessa laihdutusleikkaus.
Toivoisin, ettei leikkausta markkinoitaisi ihmelääkkeenä lihavuuteen, kuten nyt tunnutaan tekevän esim. eri lääkärifirmojen mainoksissa, vaan jokainen miettisi sitä lihavuutensa syytä. Jos se on syömishäiriö, niin onko järkeä käydä tekemässä jotain peruuttamatonta, joka ei välttämättä auta ollenkaan, vai hakeutua esim. terapiaan?
Mutta tunnustan myös, että minä en tiedä miltä tuntuu olla lihava. Ehkä se tuntuu siltä, miltä tuntui olla viimeisillään raskaana, ettei ylettänyt sitomaan kengännauhojaan ja taapersi menemään selkä leipää huutaen? Ehkä itsekin olisin silloin epätoivoinen ja etsisin apua mistä ikinä oljenkorresta sitä saattaisi löytyä.
Hivenaineiden ja vitamiinien imeytymisongelmat liittyvät nimenomaan vatsalaukun ohitusleikkaukseen, jossa poistetaan koko vatsalaukku ja myös ohutsuolen alkupää. Vatsalaukun pienennysleikkauksessa tai ns. pantaleikkauksessa tätä ongelmaa ei aiheudu.
Pöllömpikin sen voi päätellä katsomalla mikä on mahalaukun tehtävä ruoan pilkkomisessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mahalaukku
"Mahalaukussa ruoka vaivautuu hienojakoiseksi, jolloin se on sopivan kiinteää suolta varten. Sen ohella mahalaukun limakalvo erittää mahanestettä, joka sekoittuu ruokaan. Näin syntyy ohut velli, joka kulkeutuu edelleen pohjukaissuoleen. Mahaneste ei vain pehmennä ravintoa, se sisältää elimistölle tarpeellisia aineita, jotka pilkkovat ruoan ravintoaineiksi, jolloin elimistö voi käyttää niitä hyväkseen. Vain harvat ravintoaineet imeytyvät suoraan mahalaukusta. Mahalaukun limakalvo tuottaa myös hormoneja ja muita aineita, jotka vaikuttavat ruoansulatukseen kannalta merkittäviin kehon muihin elimiin."
Eli kun ohitat mahalaukun, tulet ohittaneeksi tärkeän elimen toiminnat ja seurauksena ovat ne komplikaatiot, joista leikatut nimenomaan kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käynyt, mutta lihoin takaisin. Tiedän arvatkaako tuntuuko luuseriololta ja haluaisin tappaa itseni. Kun on tunnesyöjä niin siihen ei puukkokaan auta. Vatsaan ei mahdu paljon mutta kun jatkuvasti vähän puputtaa niin kyllähän se venyy. Juu minutkin leikattiin verovaroilla ja juu maksan veroja edelleen. En puolustele mutta mielenterveyslääkkeet Zypreza, Ketipinor jota syön edelleen vaikuttivat painonnousuuni. Todellakin on olo että missään en onnistu. Onneksi mies on tukenut minua aina eikä ole minua missään vaiheessa tuominnut ja rakastaa minua edelleen ja olemme menossa naimisiin. Kiitos nyt voitte laittaa ne läskikommenttinne. Odotan niitä innolla.
En minä ainakaan ole sinua ristiinnaulitsemassa. Ja hyvä, että on yritetty auttaa, yhteisin verovaroin. Ongelma on jossain muualla kuin sinussa. Muuten sinä olisit ainoa ylilihava eikä edes mitään laihdutusleikkauksia tehtäisi.
Sen sijaan en edelleenkään tajua tuota yhtä, joka syö itsensä lihavaksi, koska ruoka on "hyvää". Ja sitten kuitenkin väittää syövänsä tavallisia annoksia, vaikkakin kuitenkin ylisuuria annoksia ja paljon makeaa. Ja kuten jo kirjoitin, ymmärrän oikein hyvin jonkinasteisen plösähtämisen nautintojen edessä, mutta ymmärrys loppuu siihen, kun joku syö itsensä yli satakiloiseksi ja sanoo, ettei ole mitään ongelmaa, sattuu vain pitämään ruuasta. Koska kyllä on ongelma, vaikkei sitä sitten itse itselleen myöntäisi. Paljon enemmän ymmärrän ihmistä, joka on kipuillut lihavuuttaan ja yrittänyt jopa tehdä asialle jotain.
:D, ei saatana. Missä kohtaa olen sanonut, etten ole yrittänyt tehdä asialle mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käynyt, mutta lihoin takaisin. Tiedän arvatkaako tuntuuko luuseriololta ja haluaisin tappaa itseni. Kun on tunnesyöjä niin siihen ei puukkokaan auta. Vatsaan ei mahdu paljon mutta kun jatkuvasti vähän puputtaa niin kyllähän se venyy. Juu minutkin leikattiin verovaroilla ja juu maksan veroja edelleen. En puolustele mutta mielenterveyslääkkeet Zypreza, Ketipinor jota syön edelleen vaikuttivat painonnousuuni. Todellakin on olo että missään en onnistu. Onneksi mies on tukenut minua aina eikä ole minua missään vaiheessa tuominnut ja rakastaa minua edelleen ja olemme menossa naimisiin. Kiitos nyt voitte laittaa ne läskikommenttinne. Odotan niitä innolla.
En minä ainakaan ole sinua ristiinnaulitsemassa. Ja hyvä, että on yritetty auttaa, yhteisin verovaroin. Ongelma on jossain muualla kuin sinussa. Muuten sinä olisit ainoa ylilihava eikä edes mitään laihdutusleikkauksia tehtäisi.
Sen sijaan en edelleenkään tajua tuota yhtä, joka syö itsensä lihavaksi, koska ruoka on "hyvää". Ja sitten kuitenkin väittää syövänsä tavallisia annoksia, vaikkakin kuitenkin ylisuuria annoksia ja paljon makeaa. Ja kuten jo kirjoitin, ymmärrän oikein hyvin jonkinasteisen plösähtämisen nautintojen edessä, mutta ymmärrys loppuu siihen, kun joku syö itsensä yli satakiloiseksi ja sanoo, ettei ole mitään ongelmaa, sattuu vain pitämään ruuasta. Koska kyllä on ongelma, vaikkei sitä sitten itse itselleen myöntäisi. Paljon enemmän ymmärrän ihmistä, joka on kipuillut lihavuuttaan ja yrittänyt jopa tehdä asialle jotain.
:D, ei saatana. Missä kohtaa olen sanonut, etten ole yrittänyt tehdä asialle mitään?
Miten tämä pitäisi ymmärtää?
BMI 50 ja huomaan, että muut täällä eivät tiedä mistä puhuvat. Ihmisillä on toki eri syitä lihoa, itselle ne on alunperinkin olleet ne "syömisen ilot" eli se ruoka vaan on niin hyvää.
Kyllä se minun silmääni vaikuttaa siltä, että on vaan syödä losotettu, kun ruoka maistuu niin kivalta suussa tai tuntuu mukavan tukevalta mahassa seurauksista välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käynyt, mutta lihoin takaisin. Tiedän arvatkaako tuntuuko luuseriololta ja haluaisin tappaa itseni. Kun on tunnesyöjä niin siihen ei puukkokaan auta. Vatsaan ei mahdu paljon mutta kun jatkuvasti vähän puputtaa niin kyllähän se venyy. Juu minutkin leikattiin verovaroilla ja juu maksan veroja edelleen. En puolustele mutta mielenterveyslääkkeet Zypreza, Ketipinor jota syön edelleen vaikuttivat painonnousuuni. Todellakin on olo että missään en onnistu. Onneksi mies on tukenut minua aina eikä ole minua missään vaiheessa tuominnut ja rakastaa minua edelleen ja olemme menossa naimisiin. Kiitos nyt voitte laittaa ne läskikommenttinne. Odotan niitä innolla.
En minä ainakaan ole sinua ristiinnaulitsemassa. Ja hyvä, että on yritetty auttaa, yhteisin verovaroin. Ongelma on jossain muualla kuin sinussa. Muuten sinä olisit ainoa ylilihava eikä edes mitään laihdutusleikkauksia tehtäisi.
Sen sijaan en edelleenkään tajua tuota yhtä, joka syö itsensä lihavaksi, koska ruoka on "hyvää". Ja sitten kuitenkin väittää syövänsä tavallisia annoksia, vaikkakin kuitenkin ylisuuria annoksia ja paljon makeaa. Ja kuten jo kirjoitin, ymmärrän oikein hyvin jonkinasteisen plösähtämisen nautintojen edessä, mutta ymmärrys loppuu siihen, kun joku syö itsensä yli satakiloiseksi ja sanoo, ettei ole mitään ongelmaa, sattuu vain pitämään ruuasta. Koska kyllä on ongelma, vaikkei sitä sitten itse itselleen myöntäisi. Paljon enemmän ymmärrän ihmistä, joka on kipuillut lihavuuttaan ja yrittänyt jopa tehdä asialle jotain.
:D, ei saatana. Missä kohtaa olen sanonut, etten ole yrittänyt tehdä asialle mitään?
Miten tämä pitäisi ymmärtää?
BMI 50 ja huomaan, että muut täällä eivät tiedä mistä puhuvat. Ihmisillä on toki eri syitä lihoa, itselle ne on alunperinkin olleet ne "syömisen ilot" eli se ruoka vaan on niin hyvää.
Kyllä se minun silmääni vaikuttaa siltä, että on vaan syödä losotettu, kun ruoka maistuu niin kivalta suussa tai tuntuu mukavan tukevalta mahassa seurauksista välittämättä.
Niin eli tyypilliseen av-mamman tapaan teet yhdestä lauseesta päätelmiä ja omia totuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käynyt, mutta lihoin takaisin. Tiedän arvatkaako tuntuuko luuseriololta ja haluaisin tappaa itseni. Kun on tunnesyöjä niin siihen ei puukkokaan auta. Vatsaan ei mahdu paljon mutta kun jatkuvasti vähän puputtaa niin kyllähän se venyy. Juu minutkin leikattiin verovaroilla ja juu maksan veroja edelleen. En puolustele mutta mielenterveyslääkkeet Zypreza, Ketipinor jota syön edelleen vaikuttivat painonnousuuni. Todellakin on olo että missään en onnistu. Onneksi mies on tukenut minua aina eikä ole minua missään vaiheessa tuominnut ja rakastaa minua edelleen ja olemme menossa naimisiin. Kiitos nyt voitte laittaa ne läskikommenttinne. Odotan niitä innolla.
En minä ainakaan ole sinua ristiinnaulitsemassa. Ja hyvä, että on yritetty auttaa, yhteisin verovaroin. Ongelma on jossain muualla kuin sinussa. Muuten sinä olisit ainoa ylilihava eikä edes mitään laihdutusleikkauksia tehtäisi.
Sen sijaan en edelleenkään tajua tuota yhtä, joka syö itsensä lihavaksi, koska ruoka on "hyvää". Ja sitten kuitenkin väittää syövänsä tavallisia annoksia, vaikkakin kuitenkin ylisuuria annoksia ja paljon makeaa. Ja kuten jo kirjoitin, ymmärrän oikein hyvin jonkinasteisen plösähtämisen nautintojen edessä, mutta ymmärrys loppuu siihen, kun joku syö itsensä yli satakiloiseksi ja sanoo, ettei ole mitään ongelmaa, sattuu vain pitämään ruuasta. Koska kyllä on ongelma, vaikkei sitä sitten itse itselleen myöntäisi. Paljon enemmän ymmärrän ihmistä, joka on kipuillut lihavuuttaan ja yrittänyt jopa tehdä asialle jotain.
:D, ei saatana. Missä kohtaa olen sanonut, etten ole yrittänyt tehdä asialle mitään?
Miten tämä pitäisi ymmärtää?
BMI 50 ja huomaan, että muut täällä eivät tiedä mistä puhuvat. Ihmisillä on toki eri syitä lihoa, itselle ne on alunperinkin olleet ne "syömisen ilot" eli se ruoka vaan on niin hyvää.
Kyllä se minun silmääni vaikuttaa siltä, että on vaan syödä losotettu, kun ruoka maistuu niin kivalta suussa tai tuntuu mukavan tukevalta mahassa seurauksista välittämättä.
Syöminen ja seksi ovat yhdenvertaisia tarpeita, tosin ilman seksiä pysyy hengissä. Kokeillaanpa vaihtaa sana seksi sanan syöminen tilalle: "Kyllä se minun silmääni vaikuttaa siltä, että on vaan naida losotettu, kun seksi maistuu niin kivalta pimpissä tai tuntuu mukavan paksulta vaginassa seurauksista välittämättä."
.... hmm, joo-o, kyllä se on sillai, että vagina pitäisi leikata pois, kun siitä tulee ihan liikaa nautintoa :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Niitä pitäisi tehdä paljon enemmän. Tulee huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin monisairas 50v.
Kyllä, muttei yhteiskunnan vaan yksilön itsensä takia. Ei yhteiskunta määrää täällä kaikkea, mitä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän hiilareita. That's it.
Ei sovi kaikille. Yleensä ihminen, joka on tässä pisteessä, on kokeillut jo kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käynyt, mutta lihoin takaisin. Tiedän arvatkaako tuntuuko luuseriololta ja haluaisin tappaa itseni. Kun on tunnesyöjä niin siihen ei puukkokaan auta. Vatsaan ei mahdu paljon mutta kun jatkuvasti vähän puputtaa niin kyllähän se venyy. Juu minutkin leikattiin verovaroilla ja juu maksan veroja edelleen. En puolustele mutta mielenterveyslääkkeet Zypreza, Ketipinor jota syön edelleen vaikuttivat painonnousuuni. Todellakin on olo että missään en onnistu. Onneksi mies on tukenut minua aina eikä ole minua missään vaiheessa tuominnut ja rakastaa minua edelleen ja olemme menossa naimisiin. Kiitos nyt voitte laittaa ne läskikommenttinne. Odotan niitä innolla.
En minä ainakaan ole sinua ristiinnaulitsemassa. Ja hyvä, että on yritetty auttaa, yhteisin verovaroin. Ongelma on jossain muualla kuin sinussa. Muuten sinä olisit ainoa ylilihava eikä edes mitään laihdutusleikkauksia tehtäisi.
Sen sijaan en edelleenkään tajua tuota yhtä, joka syö itsensä lihavaksi, koska ruoka on "hyvää". Ja sitten kuitenkin väittää syövänsä tavallisia annoksia, vaikkakin kuitenkin ylisuuria annoksia ja paljon makeaa. Ja kuten jo kirjoitin, ymmärrän oikein hyvin jonkinasteisen plösähtämisen nautintojen edessä, mutta ymmärrys loppuu siihen, kun joku syö itsensä yli satakiloiseksi ja sanoo, ettei ole mitään ongelmaa, sattuu vain pitämään ruuasta. Koska kyllä on ongelma, vaikkei sitä sitten itse itselleen myöntäisi. Paljon enemmän ymmärrän ihmistä, joka on kipuillut lihavuuttaan ja yrittänyt jopa tehdä asialle jotain.
:D, ei saatana. Missä kohtaa olen sanonut, etten ole yrittänyt tehdä asialle mitään?
Miten tämä pitäisi ymmärtää?
BMI 50 ja huomaan, että muut täällä eivät tiedä mistä puhuvat. Ihmisillä on toki eri syitä lihoa, itselle ne on alunperinkin olleet ne "syömisen ilot" eli se ruoka vaan on niin hyvää.
Kyllä se minun silmääni vaikuttaa siltä, että on vaan syödä losotettu, kun ruoka maistuu niin kivalta suussa tai tuntuu mukavan tukevalta mahassa seurauksista välittämättä.
Syöminen ja seksi ovat yhdenvertaisia tarpeita, tosin ilman seksiä pysyy hengissä. Kokeillaanpa vaihtaa sana seksi sanan syöminen tilalle: "Kyllä se minun silmääni vaikuttaa siltä, että on vaan naida losotettu, kun seksi maistuu niin kivalta pimpissä tai tuntuu mukavan paksulta vaginassa seurauksista välittämättä."
.... hmm, joo-o, kyllä se on sillai, että vagina pitäisi leikata pois, kun siitä tulee ihan liikaa nautintoa :)
Varmaan pitäisikin, jos se johtaisi vahingolliseen käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän hiilareita. That's it.
Ei sovi kaikille. Yleensä ihminen, joka on tässä pisteessä, on kokeillut jo kaiken.
Millä perusteella hiilareitten vähentäminen ei sovi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän hiilareita. That's it.
Ei sovi kaikille. Yleensä ihminen, joka on tässä pisteessä, on kokeillut jo kaiken.
Tuskin. Mikäli ihminen päätyy leikkaukseen, on hän päätynyt sinne siksi, ettei ymmärrä miksi hän ei pysty ratkaisemaan leptiiniresistenssiään. Esimerkiksi HYKS:n endokrinologit eivät ota yhtään labraa ennen kuin suosittelevat lihavuusleikkausta. Ei ole yhtään psykologia, joka tutkisi psyyken. Kukaan ei mittaa stressitasoja päätöstä ennen eikä jälkeen. Heidän pitäisi oikeasti tutkia mahdolliset hormonaaliset lihomisen syyt, mutta kun siellä on sovittu, että tietty määrä pitää saada kirurgeille duunia, laitetaan lähes kaikki suoraan leikkaukseen. Mikäli on viisas, odottelee muutaman vuoden ja katsoo, mitä näistä suolistobakteeritutkimuksista yms tulee ulos. Hyvin todennäköisesti tulee jokin hoitomuoto, joka on vähemmän radikaali ja osuu lihavuuden aitoihin syihin. Sitä odotellessa kannattaa syödä slowfoodia, tai vähintään sellaista ruokaa, jossa on maksimissaan kolme ainesosaa.
Onhan se. Kylkiäisenä tulee vain peräsuolisyöpä, vitamiinipuutostiloja ja ties mitä. Tutkimusaineistoa on vasta noin kymmeneltä vuodelta.