Lue keskustelun säännöt.
nuori mieheni kuoli juuri
15.10.2016 |
25 vuotias mieheni kuoli tällä viikolla onnettomuudessa ja oltiin yhdessä yli 7 vuotta ja naimisissa 5 vuotta. Meillä on myös yhteinen lapsi. Miten ihmeessä tästä selviää? Onko täällä sellaisia jotka ovat menettäneet yhtäkkiä rakkaan puolisonsa? Miten opitte elämään ilman häntä?
Kommentit (98)
Niin, ap kaipasi ihan toisenlaisia kommentteja ja tsemppiä ja tukea. Sen sijaan meni taas ihme jankkaamiseksi ja tietojen kalasteluksi. Muutama asiallinen viesti vain...Huoh. Kiva lukea tällasella hetkellä tollasta sontaa, koita siinä sitten löytää 70:n viestin joukosta edes jokunen asiallinenkin. Jokainen kuolee joskus, jollain tavalla, uskokaa tai älkää. On se vaan niin ihmeellistä....
Ap, sinulle kovasti paljon tsemppiä ja toivottavasti saat jostain myös valoa elämääsi. Uskon, että lapsi on se suurin voimavarasi juuri nyt: hänen takia sinä pysytkin vielä kasassa, koska on pakko. Mutta jossain vaiheessa se uupumus saattaa iskeä, se herääminen todellisuuteen ja arkeen. Silloin saatat romahtaa ( jollain tasolla, tämäkin yksilöllistä ). Tällöin on tärkeää olla edes jonkinlainen tukiverkosto lähellä. Jos oma mieheni kuolisi nyt, minulla ei olisi välttämättä ketään...Silloin saattaisin kuvitella itseni avautumaan esim.netin kautta...Toivottavasti en joudu tänne eksymään, ei saa kuin kakkaa niskaan ja pahemman mielen...
Kaikesta huolimatta, hyvää syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkistin asian. Tällä viikolla ei ole missään onnettomuudessa Suomessa kuollut 25-vuotiasta miestä.
Onhan tietysti mahdollista, että et halua antaa tunnistettavia tietoja tänne ja olet muunnellut tarinan pohjaa.
Eli en tietysti väitä, etteikö miehesi olisi kuollut.
Ei läheskään kaikista onnettomuuksista uutisoida. Minulla on 2 tuttavaa kuollut onnettomuudessa, eikä kummastakaan uutisoitu yhtään missään.
Uutiset voivat olla myös puutteellisia tai vääriä. Esimerkkinä onnettomuusuutinen, jossa mainittiin vain toisessa autossa olleiden tila, vaikka toisessa autossa olleella oli suuret vammat. Lisäksi eri poliisilaitokset tiedottavat eri tavoin, riippuen muistakin hälytyksistä jne.
Osanottoni!
Olet shokissa, älä pode huonoa omatuntoa ettei itketä, se aika tulee myöhemmin - ehdit kyllä itkeä ihan tarpeeksi. Jos on energiaa, koeta hoitaa asioita nyt. Se voi myös auttaa tapahtuman käsittelyssä. Muista syödä, yritä nukkua, ja anna tunteiden tulla kun ne tulevat. Kohtaa pelottavatkin asiat, sillä ne auttavat sinua eteenpäin. Anna itsellesi aikaa. Älä ole yksin, vaan puhu. Aina ihmiset eivät uskalla ottaa vaikeita asioita puheeksi ja jotkut jopa yrittävät olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Älä loukkaannu tästä, kaikki eivät vaan tajua. Hae apua matalalla kynnyksellä itsellesi esim psykologilta. Myöhemmin voit noudattaa esim Selma-omahoito-opasta osoitteessa mielenterveystalo.fi. Muista, että myös iloiset tunteet ovat sallittuja, saat siis myös iloita muista asioista elämässä, vaikka miehesi on kuollut. Pidä jokin konkreettinen muisto hänestä, ja vaali hänen muistoaan. Olet nuori, ja miehesi oli nuori kuollessaan. Hän varmasti haluaisi, että jatkat elämääsi ja olet onnellinen.
Osanottoni. Viestisi pysäytty, vastauksia en jaksanut lukea kun meino jo ensimmäisellä sivulla tyypilliseksi trollihuuteluksi.
Minä menetin mieheni juuri kolmekymppiä täytettyäni 7 vuotta sitten äkilliseen sairauskohtaukseen. Meillä ei ollut lapsia. Ensimmäiset viikot oli sellaista shokkia että kyllä, jopa vauvapalstailin ja vedin parit kännit. Hermostuin pienistä ja funtsailin että onko tämä nyt oikea tapa surra ja miksi minua ei kokoajan itketä, miten voin asian unohtaa edes hetkeksi. Pari viikkoa kuoleman jälkeen kävin pari kertaa kriisikeskuksessa, jossa keskustelu ei ehkä sinänsä hirveästi auttanut, mutta ainakin tuntui hyvältä myöntää itselle, että nyt on tilanne päällä, otan tämän tosissani ja haen apua. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tunteet heittivät puoli vuotta aivan käsittämättömän kovaa vuoristorataa, välillä olin niin surullinen ja peloissani että näin vain mustaa, mutta sitten toisaalta itkin ilosta kun syysmuoti oli sinä syksynä niin nättiä...Vasta puolen vuoden jälkeen osasin oikeastaan surra sitä että ihan mahtava ihminen, jolla olisi vielä ollut paljon suunnitelmia ja annettavaa, kuoli. Sen jälkeen, suru tulee aina väillä vieläkin pintaan ja onneksi hyvät muistot jää. Jos menen uuteen ravintolaan, katson aina ruokalistasta edelleen mitä mies valkkaisi, Anttilan konkurssi oli vähän haikea tilanne kun muistan kuinka siellä aina yhdessä selattiin DVDitä ja CDitä, mutta ne on jo menneen elämän muistoja, ihan kuten lapsuusmuistot, hiukan haikeita, muttei enää riipivän satuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut enkä edes itkuinen koska en osaa itkeä tällä hetkellä. Kaikki voimat menee lapsen kanssa olemiseen ja asioiden hoitoon. Shokissa olen vieläkin ja pelkään että millon tässä romahtaa.
aika ihmeelliesti osaat kirjoittaa ja ajatella jos oot shokkivaiheessa? :o silloin ei ees ihmisen mieli hyväksy tai vastaanota tapahtumaa.. aika jännä sun shokki
Et voi puhua kuin omasta kokemuksestasi.
Olen myös menettänyt mieheni ja kirjoittanut päiväkirjaa miehen kuoleman jälkeen, heti samana päivänäkin. On oikeasti suorastaan pelottavaa, kuinka asiallisesti ja järkevästi olen asioita heti kirjoittanut ja analysoinut. Myöhemmin tuli kaikenlaisia ihan hullujakin kuvitelmia asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut enkä edes itkuinen koska en osaa itkeä tällä hetkellä. Kaikki voimat menee lapsen kanssa olemiseen ja asioiden hoitoon. Shokissa olen vieläkin ja pelkään että millon tässä romahtaa.
aika ihmeelliesti osaat kirjoittaa ja ajatella jos oot shokkivaiheessa? :o silloin ei ees ihmisen mieli hyväksy tai vastaanota tapahtumaa.. aika jännä sun shokki
Et voi puhua kuin omasta kokemuksestasi.
Olen myös menettänyt mieheni ja kirjoittanut päiväkirjaa miehen kuoleman jälkeen, heti samana päivänäkin. On oikeasti suorastaan pelottavaa, kuinka asiallisesti ja järkevästi olen asioita heti kirjoittanut ja analysoinut. Myöhemmin tuli kaikenlaisia ihan hullujakin kuvitelmia asioista.
Iso kyllä tälle! Minä kirjoitain samana iltana kun mies oli kuollut, listan mitä kaikkea piti tehdä, mitkä sopimukset irtisanoa, mitä hautajaisiin pitäisi järkätä tms., vaikken yleensä kirjoita edes kauppalistoja. Pari päivää kuolemasta ostin Frödingen mudcaken ja menaiset. T. 73
Vierailija kirjoitti:
Poliisitiedoitteista tältä viikolta. Onnettomuuksista tuleea AINA poliisitutkinta.
Poliisitutkinnasta ei YLEENSÄ tule yhtään mitään tiedotetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkistin asian. Tällä viikolla ei ole missään onnettomuudessa Suomessa kuollut 25-vuotiasta miestä.
Onhan tietysti mahdollista, että et halua antaa tunnistettavia tietoja tänne ja olet muunnellut tarinan pohjaa.
Eli en tietysti väitä, etteikö miehesi olisi kuollut.
Ihan mielenkiinnosta, mistä tarkistit (kuvittelet tarkistaneesi) asian?
Siitä av-mamman siniruudullisesta pikkuisesta vihkosta.
Vierailija kirjoitti:
Tarkistin asian. Tällä viikolla ei ole missään onnettomuudessa Suomessa kuollut 25-vuotiasta miestä.
Onhan tietysti mahdollista, että et halua antaa tunnistettavia tietoja tänne ja olet muunnellut tarinan pohjaa.
Eli en tietysti väitä, etteikö miehesi olisi kuollut.
Onko jossain julkinen rekisteri kunkin viikon kuolinsyistä sukupuolittain ja iän mukaan? Jos ei ole, joko käytät jotain rekisteriä laittomasti tai et ole tarkistanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleenkään kaikkia onnettomuuksia ei uutisoida lööppilehtien nettisivuilla. On todella julmaa leikkiä täällä tietoviisasta ja arvailla mikä onnettomuus oli kyseessä.
Tää on pahin keskustelu palsta ikinä. Aikuiset ? Ihmiset heittää tollasia kommentteja toisen menetykselle. Oli sitten mikä tahansa onnettomuus kyseessä niin miettikää omalle kohdalle se tilanne. Jos teidän lapsi tai mies tai rakas ihminen tekee virheen ja kuolee olette onnellisia ? Olette kaikki ihan uskomattoman paskoja ihmisiä. Toivon mukaan ap ei enään edes lue näitä. Hävetkää lehmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkistin asian. Tällä viikolla ei ole missään onnettomuudessa Suomessa kuollut 25-vuotiasta miestä.
Onhan tietysti mahdollista, että et halua antaa tunnistettavia tietoja tänne ja olet muunnellut tarinan pohjaa.
Eli en tietysti väitä, etteikö miehesi olisi kuollut.
Setäni kuoli hiljattain liikenneonnettomuudessa suomessa. Itse olen ulkomailla asuva ja halusin lukea onnettomuudesta lehdistä (on vaikeaa esittää kaikkia kysymyksiä järkyttyneille sukulaisilleni suomessa) mutta en ole löytänyt yhtäkään mainintaa onnettomuudesta suomen lehdissä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on pahin keskustelu palsta ikinä. Aikuiset ? Ihmiset heittää tollasia kommentteja toisen menetykselle. Oli sitten mikä tahansa onnettomuus kyseessä niin miettikää omalle kohdalle se tilanne. Jos teidän lapsi tai mies tai rakas ihminen tekee virheen ja kuolee olette onnellisia ? Olette kaikki ihan uskomattoman paskoja ihmisiä. Toivon mukaan ap ei enään edes lue näitä. Hävetkää lehmät.
Itse olet lehmä ja alle jäi sun pikku vasikat Vieläkö tukisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tilanteesi, sillä kihlattuni kuoli toissa keväänä.
Puolisen vuotta meni niin, että aika tuntui kulkevan samaan aikaa tavattoman nopeasti ja silti todella hitaasti.
Nyt kesällä aloin olla paremmin työkunnossa ja olen jo hiukan alkanut saada asioita tehtyä.
Yritä nähdä ihmisiä, sillä siitä tuntuu olevan apua.
Yritä täyttää aikasi puuhastelulla, sillä sekin tuntuu auttavan.
Pysähtyessä on enemmän aikaa ajatella ja se taas välttämättä ei ole hyväksi.
Melatoniinista on apua nukahtamisessa.
Sukulaisiin kannattaa pitää yhteyttä.
Liikunta olisi hyväksi jos vain jaksat.
Kyllä se siitä, vaikka toipuminen onkin hidasta.
Mulla ei ap ole neuvoja eikä oikein sanojakaan.
Vain että otan osaa.
Onnettomuuksia ei tosiaan yleisesti ottaen julkaista paikallislehdissä. Toivotan ap:lle jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on pahin keskustelu palsta ikinä. Aikuiset ? Ihmiset heittää tollasia kommentteja toisen menetykselle. Oli sitten mikä tahansa onnettomuus kyseessä niin miettikää omalle kohdalle se tilanne. Jos teidän lapsi tai mies tai rakas ihminen tekee virheen ja kuolee olette onnellisia ? Olette kaikki ihan uskomattoman paskoja ihmisiä. Toivon mukaan ap ei enään edes lue näitä. Hävetkää lehmät.
Itse olet lehmä ja alle jäi sun pikku vasikat Vieläkö tukisit.
Kaikista huonoimmat moraaliset neuvot saa niiltä, jotka kokevat jossain määrin olevansa osallisia asiaan ja näin tunnekuohut sumentavat järjen.
Tänään ajoi ylinopeutta jossain mies ja ei ollut turvavöitä mutta muistaakseni oli syntynyt v 68.
Ap, voit ihan hyvin pyytää ylläpitoa ottamaan tämän ketjun tarkkailuun ja poistamaan asiattomat viestit. Kusipäitä ja haaskalintuja on näemmä maailma täynnä.
Hetki kerrallaan on hyvä asenne. Toiset hetket ovat helpompia kuin toiset, eikä menetyksestä toipuminen ole suoraviivaista vaan "takapakkiakin" (lähinnä omiin odotuksiin nähden) voi tulla. Älä lue liikaa muiden neuvoja tai mielipiteitä. Sinun tapasi surra ja käsitellä tapahtumat ovat lähtökohtaisesti juuri hyviä ja sinulle luonteenomaisia. Saat myös käyttää prosessiin juuri sen verran aikaa kuin se vaatii. Tärkeintä on, että et jättäydy ihan yksin vaan ympärilläsi on ymmärtäviä, tukevia ihmisiä kuten omaisia, vertaisia tai ammattilaisia jotka tarvittaessa kertovat jos jokin reaktio aiheuttaa enemmän kärsimystä kuin on väistämätöntä.
Pidä itsestäsi ja lapsesta mahdollisimman hyvää huolta, hyväksy tunteesi ja reaktiosi ja...sitten hetki kerrallaan, poispäin menetyksestä ja kohti seuraavaa elämänvaihetta.