Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puhelut vanhan äitini kanssa ovat ikäviä, vaivaannuttavia kiertelyjä ja tyytymättömyyttä täynnä.
15.10.2016 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (154)
Saisikin puhua vanhan äitinsä kanssa. Juoppokohtauksia saava narsistiavokki kieltää. Teki temput melkoiset. Virve
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon nuo perusterveet, mutta tylsistyneet vanhukset kuormittaa terveyskeskuksia? Alan vähän epäillä että aika paljon.
Äiti,joka on kyllä liki 80vee, on terve ja verenpaine ja diabetes hoidossa ja kunnossa. Siitä huolimatta hän tuntuu ramppaavan siellä lääkärillä koko ajan. Hän on kuulemma " seurannassa" vaikka tiettävästi ei ole mitään seurattavaa.
Vinkkinä lääkäri oli antanut kännynumeronsa että voi soittaa jos on jotain kysyttävää. Tässä oli varma tarkoitus saada ne jokaviikkoiset ajanvaraukset jostain pikkuasiasta loppumaan. Eivät loppuneet. Äiti kyllä kehui lääkäriä että onpa ystävällinen mutta käynnit ei vähene.
Vaatiakin osaa. Kun nyt on tapetilla tuo influenssarokotus ja siihen oli sanottu ettei tos lääkäriä tarvita, ei tämä käynyt.
Siellä se kulkee kyselemässä jotain mistä on ollut "Akuutissa" puhetta että mitenkä tämä vaikuttaa minuun vai eikö vaikuta.
En itse jaksais kuunnella ollenkaan mutta ilmeisesti pitkähermoinen lääkäri kyseessä. Arvostan kyllä.
Tämä, tämäpä tämä. Nyt kun puhutaan terveyskeskusten ruuhkista ja suorastaan kaaoksesta, niin tämähän ei kosketa meidän muoria mitenkään.
Telkkarissa puhutaan yksinäisistä vanhuksista , niin hän ottaa kopin siitä välittömästi. Kunnan tytöt käy kolme kertaa päivässä katsomassa , että kaikki on hyvin ja erikseen huolehtivat lääkkeistä, vanhat ystävät ja sukulaiset soittelee joka päivä, tytär ajaa viikottain pitkän matkan paikalle.
Mutta ei-ei-ei: tämä voivottelee milloin mitäkin, ja kyllä taas täytyy tilata taksia terveyskeskukseen. Voimia sinne vaan.
Alkoholisti-isäni ei koskaan kysy, että mitä minulle/meille kuuluu. Puhelut ovat isän monotonista jankkaamista, valehtelua ja äitini puolen sukulaisten haukkumista.
Voi mitä mä luin juuri. Yli 50 vuotiaat kipuilee äitisuhdettaan. No ihan rauhassa saatte kipuilla loppuun asti, kun jaksatte kantaa vielä kaunaa kaikista nykyään jo merkityksettömistä ja mitättömistä asioista.
Onko välit lapsiin kunnossa? Vai oletteko taas siirtäneet katkeruuden yhdellä sukupolvella?
Ei Edes Jouluaattona soittanut? Miksi Äiti on Jouluna Yksin? Keroppa se? En usko aloitukseesi.On tarina jonka itse olet keksinyt ja sinulla on äitisi kanssa riita,kaunaa äidilesi..Kirjoituksella haet vain tukea.Jätät taas Äitisi Jouluksi Yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on ollut tk-osastolla pian 2 kk. Hänellä on kyllä vaivoja, ja saakin niistä valittaa. Se kuitenkin huvittaa, kun hän valittaa että kukaan ei käy, eikä kukaan soita ja yksin täällä viruu. Mutta samaan aikaan stressaa, että kun koko ajan hänen luona ramppaa puoliso ja lapset ja lapsenlapset. Että johan siinä jo huonekaveri häiriintyy ja hoitajat ei saa töitään tehtyä ja aivan nolottaa, kun tutut hoitajat jo tuntee hänen koko perheensä ja kyselevät kuin olisivat hyviäkin tuttuja. Tälle on vielä helppo hymähdellä, mutta kotiutuksen jälkeen jää vain jatkuva valitus siitä, että kukaan ei käy ja kukaan ei soita.. vaikka todellisuudessa moni ihminen on laittanut prioriteettinsa ympäri vieraillakseen paljon ja ollakseen apuna omasta jaksamisesta ja palkkatyöstä tinkien. Sitten ei ehkä enää niin huvita.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ollut tk-osastolla pian 2 kk. Hänellä on kyllä vaivoja, ja saakin niistä valittaa. Se kuitenkin huvittaa, kun hän valittaa että kukaan ei käy, eikä kukaan soita ja yksin täällä viruu. Mutta samaan aikaan stressaa, että kun koko ajan hänen luona ramppaa puoliso ja lapset ja lapsenlapset. Että johan siinä jo huonekaveri häiriintyy ja hoitajat ei saa töitään tehtyä ja aivan nolottaa, kun tutut hoitajat jo tuntee hänen koko perheensä ja kyselevät kuin olisivat hyviäkin tuttuja. Tälle on vielä helppo hymähdellä, mutta kotiutuksen jälkeen jää vain jatkuva valitus siitä, että kukaan ei käy ja kukaan ei soita.. vaikka todellisuudessa moni ihminen on laittanut prioriteettinsa ympäri vieraillakseen paljon ja ollakseen apuna omasta jaksamisesta ja palkkatyöstä tinkien. Sitten ei ehkä enää niin huvita.
Eikö teillä tosiaankaan ole muuta keskusteluaihetta kuin kuka käy katsomassa. Opettele johdattelemaan keskustelut muille saroille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti-isäni ei koskaan kysy, että mitä minulle/meille kuuluu. Puhelut ovat isän monotonista jankkaamista, valehtelua ja äitini puolen sukulaisten haukkumista.
Saathan täälläkin asiasi kerrottua vaikke kukaan sulta kysykkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei Kait sinun ole pakko soittaa.
Meillä on ihan toisenlainen asetelma.
Nykyään äitini soittaa minulle n. parin viikon välein valittamispuheluitaan. Ja se on ihan huippua. Vielä viime kesänä hän soitti monta kertaa päivässä.
Loppukesästä väsyin siihen niin pahasti että lopetin vastaamisen ja kielsin käymästä kylässä.
20 vuotta olin hänelle siitä soittelusta sanonut, olin sanonut kauniisti, olin sanonut rumasti, olin selittänyt kirjeessä, olin antanut hänelle asiaa koskevia lehtiartikkeleita joissa jatkuva soittelu omalle lapselle tuomittiin asiattomaksi. Ihan kaikkeni olin yrittänyt tehdä saadakseni soittelun kuriin.Äiti tietenkin suuttui kun lopetin vastaamisen. Soitti miehellenikin töihin syyllistävän puhelun.
Mutta lopetti jatkuvan soittelun.Ap, sinä soitat itse äidillesi niitä vaikeita puheluita joista kärsit. Miksi soitat? Ei sinun ole pakko.
Voi antaa mennä toisesta korvasta sisään,toisesta ulos ja ajatella,että hän nyt on tuollainen.On kuitenkin hyvä pitää suhteita yllä eikä katkaista välejä,eihän asia niin vakava ole.Välien katkaiseminen vain pahoittaisi kaikkien mielen.Ei kannata antaa periksi vaikeissakaan asioissa.Vanhuksille soittaminen kuitenkin merkitsee varmaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Edes Jouluaattona soittanut? Miksi Äiti on Jouluna Yksin? Keroppa se? En usko aloitukseesi.On tarina jonka itse olet keksinyt ja sinulla on äitisi kanssa riita,kaunaa äidilesi..Kirjoituksella haet vain tukea.Jätät taas Äitisi Jouluksi Yksin.
Aloitus on kuusi vuotta vanha. Kyselet tyhmiä, kun aloittaja kertoo heti alussa, että heillä oon paljon välimatkaa. Terve aikuinen kyllä pystyy halutessaan matkustamaan itsekin, mutta jos hän ei viitsi edes soittaa, niin miten hän viitsii minnekään matkustaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ollut tk-osastolla pian 2 kk. Hänellä on kyllä vaivoja, ja saakin niistä valittaa. Se kuitenkin huvittaa, kun hän valittaa että kukaan ei käy, eikä kukaan soita ja yksin täällä viruu. Mutta samaan aikaan stressaa, että kun koko ajan hänen luona ramppaa puoliso ja lapset ja lapsenlapset. Että johan siinä jo huonekaveri häiriintyy ja hoitajat ei saa töitään tehtyä ja aivan nolottaa, kun tutut hoitajat jo tuntee hänen koko perheensä ja kyselevät kuin olisivat hyviäkin tuttuja. Tälle on vielä helppo hymähdellä, mutta kotiutuksen jälkeen jää vain jatkuva valitus siitä, että kukaan ei käy ja kukaan ei soita.. vaikka todellisuudessa moni ihminen on laittanut prioriteettinsa ympäri vieraillakseen paljon ja ollakseen apuna omasta jaksamisesta ja palkkatyöstä tinkien. Sitten ei ehkä enää niin huvita.
Eikö teillä tosiaankaan ole muuta keskusteluaihetta kuin kuka käy katsomassa. Opettele johdattelemaan keskustelut muille saroille.
Luuletoko, että tuollainen jaarittelija kuuntelee mitä toisella on sanottavaa vaan jatkaa sitä samaa koko ajan? Puheenaihe ei vaihdu vaikka itse tekisi mitä.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ollut tk-osastolla pian 2 kk. Hänellä on kyllä vaivoja, ja saakin niistä valittaa. Se kuitenkin huvittaa, kun hän valittaa että kukaan ei käy, eikä kukaan soita ja yksin täällä viruu. Mutta samaan aikaan stressaa, että kun koko ajan hänen luona ramppaa puoliso ja lapset ja lapsenlapset. Että johan siinä jo huonekaveri häiriintyy ja hoitajat ei saa töitään tehtyä ja aivan nolottaa, kun tutut hoitajat jo tuntee hänen koko perheensä ja kyselevät kuin olisivat hyviäkin tuttuja. Tälle on vielä helppo hymähdellä, mutta kotiutuksen jälkeen jää vain jatkuva valitus siitä, että kukaan ei käy ja kukaan ei soita.. vaikka todellisuudessa moni ihminen on laittanut prioriteettinsa ympäri vieraillakseen paljon ja ollakseen apuna omasta jaksamisesta ja palkkatyöstä tinkien. Sitten ei ehkä enää niin huvita.
Eikö teillä tosiaankaan ole muuta keskusteluaihetta kuin kuka käy katsomassa. Opettele johdattelemaan keskustelut muille saroille.
Tämä mua oikeasti kiinnostaakin. Että toimiiko muilla vanhojen ihmisten kanssa keskustelun aiheen johdatteleminen pois valituksesta. Mun kokemus on, että keskustelussa ei muutenkaan ole paljon aasinsiltoja, vaan jos vanhus ei keskustelun aiheesta välitä, niin silloin hän pomppaa ilman mitään varoitusta takaisin valituksen aiheeseensa. Esimerkiksi anopin kanssa mennään kehää: kukaan ei käy- kauniit ja rohkeat- älkää nyt täällä koko ajan rampatko- onkohan mies saanut mitään syödäkseen, niitä eineksiä kumminkin syö, hyi olkoon- kukaan ei käy, yksin täällä virun- jollakin jota kukaan ei tunne on syöpä- kyllä minä en mihinkään magneettikuvaan lähde, väkisin saavat viedä- mitä tekin täällä ramppaatte hoitajien jaloissa- ei ole sitä tytärtäkään näkynyt taas miesmuistiin, mahtaako enää tunteakaan, kun sitten joskus taas tulee naamansa näyttämään- jaa, joko tulee rooke ja ritke.
Ja ei ole mitään muistisairautta, testattu on.
Mietteitä keskustelusta. Henkisesti murrosikäisiksi jääneitä jotka kiukuttelevat 80- vuotiaan jankkauksista. ( Hehän näkevät siinä oman vanhuutensa, samanlaisiksi tulevat).
Miksi äiti ei soita? Parempi niin, liian monta kertaa on sanottu että nyt on huono aika, soitan kun ehdin. Ja ymmärtävätkin työssäkäyvän kiireet. (Jos ei dementiaa).
Miksi äiti ei soita jouluaattona? Kyllä se on sen lapsen asia soittaa, ei äidin häiritä perheiden joulun viettoa.
Olen 76. Johdatan aina puheen lasten asioihin, mitä kuuluu lastenlapsille, ootteko hiihdelleet jo paljon, onko töissä kiirettä, sinkun harrastuksista puhutaan.
Ovat jo oppineetkin, ei kukaan kysy mitä minulle kuuluu . Vaivoistani en puhu koskaan, no, pari vuotta sitten olin sairaalassa pienessä toimenpiteessä 3 vrk, silloin sanoin että meen sinne ja ilmoitin kun tulin kotiin.
Voishan sitä valittaa , kuinka särkee jalkojani, kyynärsauvoillla saa liukkaalla varoa, painavaa ei jaksaisi kantaa, lamppua ei voi vaihtaa kun ei uskalla tikkaita käyttää, jne.
Mitäpä he sille voisivat, eivät mitään. Siksi en valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Edes Jouluaattona soittanut? Miksi Äiti on Jouluna Yksin? Keroppa se? En usko aloitukseesi.On tarina jonka itse olet keksinyt ja sinulla on äitisi kanssa riita,kaunaa äidilesi..Kirjoituksella haet vain tukea.Jätät taas Äitisi Jouluksi Yksin.
Joo terve vaan sullekin, Epäuskoinen Ankeuttaja.
Missä kohtaa sanottiin, että jouluaattona vanha äiti olisi yksin? Missä? Lueppa uudestaan ja yritä ymmärtää lukemasi.
Minä olin ko jouluna töissä, ja kyseinen työmaa olikin ulkomailla, voitko kuvitella? Niin pitkä matka kotisuomeem ja tiivis työtehtävä, ettei sieltä lähdetty lentämään joulunviettoon suomeen eikä Yksin Olevan Äidin luo
Äiti tosin istui tyytyväisenä yhden tyttärensä olohuoneessa nojatuolissa, ja kaikki passattiin hänelle valmiiksi. Kyydit, ruuat, lahjoja. Hän ei minun tietääkseni ollut Jouluna Yksin kuin vessassa käydessään.
Että ihan Hyvää Joulua vaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä keskustelu tämä. Oma äitini on jo kuollut, mutta hän oli loppumetreille saakka huumorintajuinen ja hyväntahtoinen, eikä valitellut. Silti välillä väsyin kovasti, kun hänen hoidettavia asioitaan oli niin paljon. Vapaapäivät töistä menivät järjestään äidin kuljetuksissa milloin lääkäriin, milloin kuulolaitteen hakemiseen ymv. Kotihoito soitteli tämän tästä. Hänkin soitteli vähän väliä, kun jokin asia oli hukassa. Käänsin hänen postinsa omaan osoitteeseeni, kun lähes kaikki laskut ja kirjeet pankista saivat hänet huolestumaan, eikä sitten muuta kuin tyttärelle puhelu tai kaksikin. Ihan ymmärrettävää, tietysti. Nyt usein jälkeenpäin kaduttaa, kuinka kärsimätön ja tiuskiva olin useinkin.
Nyt alan itse uhkaavasti lähestyä noita vanhuusvuosia. Täytyy yrittää kaikkensa, ettei sorru marisemaan, olemaan marttyyri ja semmoista. Näistä puheenvuoroista sain vihjeitä, mihin kannattaa pyrkiä.
Tää oli hyvä.
Itseä harmittaa, kun hermostun ja tiuskin, vaikka huonosti näkevä ja kuuleva ei oikeastaan voi avuntarpeelleen mitään. Hän ei myöskään voi mitään jo kauan sitten diagnosoidulle vakavalle masennuksellleen, johon kyllä syö lääkkeitä ja juttelee hoitajan kanssa säännöllisesti. Se ei auta täysin. Itse vain ylikuormitun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Edes Jouluaattona soittanut? Miksi Äiti on Jouluna Yksin? Keroppa se? En usko aloitukseesi.On tarina jonka itse olet keksinyt ja sinulla on äitisi kanssa riita,kaunaa äidilesi..Kirjoituksella haet vain tukea.Jätät taas Äitisi Jouluksi Yksin.
Joo terve vaan sullekin, Epäuskoinen Ankeuttaja.
Missä kohtaa sanottiin, että jouluaattona vanha äiti olisi yksin? Missä? Lueppa uudestaan ja yritä ymmärtää lukemasi.
Minä olin ko jouluna töissä, ja kyseinen työmaa olikin ulkomailla, voitko kuvitella? Niin pitkä matka kotisuomeem ja tiivis työtehtävä, ettei sieltä lähdetty lentämään joulunviettoon suomeen eikä Yksin Olevan Äidin luo
Äiti tosin istui tyytyväisenä yhden tyttärensä olohuoneessa nojatuolissa, ja kaikki passattiin hänelle valmiiksi. Kyydit, ruuat, lahjoja. Hän ei minun tietääkseni ollut Jouluna Yksin kuin vessassa käydessään.
Että ihan Hyvää Joulua vaan.
Miksi äidin olisi pitänyt työvuorossa olevaa häiritä "kalliilla ulkomaanpuhelulla". Jos ihminen on riittävän aikuinen muuttaakseen ulkomaille, kaitpa hänen nyt pitäisi jo varautua ettei voi koko ajan tulla Suomeen, varautua viettämään juhlapyhät omissa oloissaan. Ei kun äiti, äidin pitäisi soitella ja sääliä lastaan.
Tietysti voi soittaa, kyllä me koko perhe aattona soitettiin tyttärelle 19 v kun opiskeli ulkomailla ja asui yksin. ( Vuokraemäntänsä (leski) oli sitten kyllä sitten pyytänyt häntä mukaansa johonkin aattojuhlaan
(Oli muuten kallis puhelu, melkein yhdensuuntaisen lentolipun hinta, oli tarjouduttu kustantamaan jouluksi kotiin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Edes Jouluaattona soittanut? Miksi Äiti on Jouluna Yksin? Keroppa se? En usko aloitukseesi.On tarina jonka itse olet keksinyt ja sinulla on äitisi kanssa riita,kaunaa äidilesi..Kirjoituksella haet vain tukea.Jätät taas Äitisi Jouluksi Yksin.
Joo terve vaan sullekin, Epäuskoinen Ankeuttaja.
Missä kohtaa sanottiin, että jouluaattona vanha äiti olisi yksin? Missä? Lueppa uudestaan ja yritä ymmärtää lukemasi.
Minä olin ko jouluna töissä, ja kyseinen työmaa olikin ulkomailla, voitko kuvitella? Niin pitkä matka kotisuomeem ja tiivis työtehtävä, ettei sieltä lähdetty lentämään joulunviettoon suomeen eikä Yksin Olevan Äidin luo
Äiti tosin istui tyytyväisenä yhden tyttärensä olohuoneessa nojatuolissa, ja kaikki passattiin hänelle valmiiksi. Kyydit, ruuat, lahjoja. Hän ei minun tietääkseni ollut Jouluna Yksin kuin vessassa käydessään.
Että ihan Hyvää Joulua vaan.Miksi äidin olisi pitänyt työvuorossa olevaa häiritä "kalliilla ulkomaanpuhelulla". Jos ihminen on riittävän aikuinen muuttaakseen ulkomaille, kaitpa hänen nyt pitäisi jo varautua ettei voi koko ajan tulla Suomeen, varautua viettämään juhlapyhät omissa oloissaan. Ei kun äiti, äidin pitäisi soitella ja sääliä lastaan.
Tietysti voi soittaa, kyllä me koko perhe aattona soitettiin tyttärelle 19 v kun opiskeli ulkomailla ja asui yksin. ( Vuokraemäntänsä (leski) oli sitten kyllä sitten pyytänyt häntä mukaansa johonkin aattojuhlaan(Oli muuten kallis puhelu, melkein yhdensuuntaisen lentolipun hinta, oli tarjouduttu kustantamaan jouluksi kotiin)
Maksaako ulkomaille soittaminen kovin paljon? Siis suomalaiseen kännykkänumeroon soittaminen, joka sattuu sijaitsemaan ulkomailla juuri silloin? Sekö on kallista? Mistä se puhelinen laskuttaja osaa tietää, että nyt soitetaan ulkomaille ja nostaa laskutusta moninkertaiseksi?
Minun ensimmäinen kännykän ostin n vuonna 1995 tai 1996.
Tähän asti olen ollut siinä käsityksessä, että se ulkomaan korkea puhelinlasku tulee sille puhelun vastaanottajalle.
Se joka soittaa, ei tarvi tietää että se luuri on suomessa tai muualla, hinta on sama. Jos kenttää on.
Lankapuhelujen aikaan ulkomaille soittaminen oli kallista. Mutta että kännykät tietää milloin luuri on missäkin maassa, niin tämä oli uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Edes Jouluaattona soittanut? Miksi Äiti on Jouluna Yksin? Keroppa se? En usko aloitukseesi.On tarina jonka itse olet keksinyt ja sinulla on äitisi kanssa riita,kaunaa äidilesi..Kirjoituksella haet vain tukea.Jätät taas Äitisi Jouluksi Yksin.
Joo terve vaan sullekin, Epäuskoinen Ankeuttaja.
Missä kohtaa sanottiin, että jouluaattona vanha äiti olisi yksin? Missä? Lueppa uudestaan ja yritä ymmärtää lukemasi.
Minä olin ko jouluna töissä, ja kyseinen työmaa olikin ulkomailla, voitko kuvitella? Niin pitkä matka kotisuomeem ja tiivis työtehtävä, ettei sieltä lähdetty lentämään joulunviettoon suomeen eikä Yksin Olevan Äidin luo
Äiti tosin istui tyytyväisenä yhden tyttärensä olohuoneessa nojatuolissa, ja kaikki passattiin hänelle valmiiksi. Kyydit, ruuat, lahjoja. Hän ei minun tietääkseni ollut Jouluna Yksin kuin vessassa käydessään.
Että ihan Hyvää Joulua vaan.Miksi äidin olisi pitänyt työvuorossa olevaa häiritä "kalliilla ulkomaanpuhelulla". Jos ihminen on riittävän aikuinen muuttaakseen ulkomaille, kaitpa hänen nyt pitäisi jo varautua ettei voi koko ajan tulla Suomeen, varautua viettämään juhlapyhät omissa oloissaan. Ei kun äiti, äidin pitäisi soitella ja sääliä lastaan.
Tietysti voi soittaa, kyllä me koko perhe aattona soitettiin tyttärelle 19 v kun opiskeli ulkomailla ja asui yksin. ( Vuokraemäntänsä (leski) oli sitten kyllä sitten pyytänyt häntä mukaansa johonkin aattojuhlaan(Oli muuten kallis puhelu, melkein yhdensuuntaisen lentolipun hinta, oli tarjouduttu kustantamaan jouluksi kotiin)
Maksaako ulkomaille soittaminen kovin paljon? Siis suomalaiseen kännykkänumeroon soittaminen, joka sattuu sijaitsemaan ulkomailla juuri silloin? Sekö on kallista? Mistä se puhelinen laskuttaja osaa tietää, että nyt soitetaan ulkomaille ja nostaa laskutusta moninkertaiseksi?
Minun ensimmäinen kännykän ostin n vuonna 1995 tai 1996.
Tähän asti olen ollut siinä käsityksessä, että se ulkomaan korkea puhelinlasku tulee sille puhelun vastaanottajalle.
Se joka soittaa, ei tarvi tietää että se luuri on suomessa tai muualla, hinta on sama. Jos kenttää on.
Lankapuhelujen aikaan ulkomaille soittaminen oli kallista. Mutta että kännykät tietää milloin luuri on missäkin maassa, niin tämä oli uutta.
Tottakai kännykkäkin tietää. Ainakin kin viimeksi kävin Tallinnassa tuli ilmoitus että nyt om siirrytty roaming-jotakin. Puhelinnumero, joka toimi suomessa ilman maatunnusta, ei toiminut. Laivalla asensin sitten maatunnuksen että sain miehelleni soitettua.
Tämä nyt tosin on muutaman vuoden takainen.
Kyllä se vaan näkyi maksajallakin se puhelun hinta. Ja tyttären lasku maksettiin.
Aika oli 20 vuotta sitten tälle opiskelulle. Kännykkä kuitenkin oli jo tyttärelläkin, meillä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ollut tk-osastolla pian 2 kk. Hänellä on kyllä vaivoja, ja saakin niistä valittaa. Se kuitenkin huvittaa, kun hän valittaa että kukaan ei käy, eikä kukaan soita ja yksin täällä viruu. Mutta samaan aikaan stressaa, että kun koko ajan hänen luona ramppaa puoliso ja lapset ja lapsenlapset. Että johan siinä jo huonekaveri häiriintyy ja hoitajat ei saa töitään tehtyä ja aivan nolottaa, kun tutut hoitajat jo tuntee hänen koko perheensä ja kyselevät kuin olisivat hyviäkin tuttuja. Tälle on vielä helppo hymähdellä, mutta kotiutuksen jälkeen jää vain jatkuva valitus siitä, että kukaan ei käy ja kukaan ei soita.. vaikka todellisuudessa moni ihminen on laittanut prioriteettinsa ympäri vieraillakseen paljon ja ollakseen apuna omasta jaksamisesta ja palkkatyöstä tinkien. Sitten ei ehkä enää niin huvita.
Eikö teillä tosiaankaan ole muuta keskusteluaihetta kuin kuka käy katsomassa. Opettele johdattelemaan keskustelut muille saroille.
Luuletoko, että tuollainen jaarittelija kuuntelee mitä toisella on sanottavaa vaan jatkaa sitä samaa koko ajan? Puheenaihe ei vaihdu vaikka itse tekisi mitä.
eri
Etenee kuin juna. Aiheena kaikki elämänsä aikana kokemansa vääryydet, myös kuvitellut sellaiset. Haukkuen isän ja isänpuoleisen suvun yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikkakin hänen oma sukunsa on oikeasti se, josta on eniten harmia aiheutunut.
Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että äidin suvussa on mt-ongelmia ja persoonallisuushäiriöitä. Äidillä itsellään diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Hänen puheensa on lähinnä muiden ihmisten henkistä pahoinpitelyä. Menee omat yöunet entistä huonommiksi, josta taas seuraa rytmihäiriöitä. Rajoitan yhteydenpitoa.
Alue: Aihe vapaa
Hihhoijakkaa. Voi voi näitä.