Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi aloitti uuden harrastuksen ja nyt valmentaja ilmoitti, että ei pärjää :(
12.10.2016 |
Alakouluikäinen aloitti joukkuelajin oman ikäisten ja vähän vanhempien kansssa. Lapsella hahmottamisen ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia yms, jotka varmasti jossain määrin vaikuttaa lajin oppimiseen. Ei käytös- tai keskittymispulmia.
Syksyn nyt treenannut muiden mukana ja tänään tuli joukkueenjohtalajta viesti, että ei pärjää ikätovereiden tavoin treenieissä ja peleissä.
Miten ihmeessä mä kerron lapselle, että sen pitää joko
a. lopettaa harrastus tai
b. siirtyä huomattavasti nuorempien (2-4v nuorempia) joukkueeseen harjoittelemaan??? (tämä siis ehdottomasti joukkueen kanta, ei tietenkään lopettamista suositellut/ehdottanut)
Niin paljon pettymyksiä ja epäonnistumisia on jo tuon lapsen elämään mahtunut, että mua musertaa ajatus tuon sanomisesta... :,(
Tiedän, että tuo nuorempien joukkueeseen joukkueeseen siirtyminen olis ihan kuolinisku sosiaalisesti
Kommentit (96)
Voi ei. Harrastuksen pitäis olla kivaa ja kehittävää, eikä jatkuvaa arvostelua ja suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä kysymystä? Että ei ees antaisi lapsen kokeilla epäonnistumisen pelossa? Vai mitä tarkoitat?
t.ap
Onko tästä keskusteltu lapsen kanssa aiemmin? Eli onko hänelle kerrottu, missä ei pärjää ja annettu mahdolisuus parantaa käytöstään? Vai tuliko tämä aivan puskista? Koska tässä on nyt mun mielestä kaksi asiaa:
1) harrastus ei ole mikään päivähoito, sielä on muitakin, ja valmentajan kaikki aika ei saa, eikä voi, mennä yhden paimentamiseen.
2) Jos asiasta ei lapsen kanssa ole puhuttu aiemmin, vanhempana pyytäisin, että valmentaja käy keskustelun lapsen kanssa (sinä voit olla mukana) jossa tämä käydään läpi, kerrotaan, minkä pitää muuttua ja jos ei muutu, sitten tulee siirto tuohon toiseen joukkueeseen. Tosin en tiedä, että mitä se nuorempien ryhmään siirtäminen auttaa tässä...
Anna sen pyöriä siellä mukana. Välillä kysyt, että onko liian vaikeaa. Jospa huomaisi sen itsekin. Voisit ehdottaa sitten kokonsa uutta lajia.
Noh, härkää sarvista. Lapsi saa jokatapauksessa epäonnistumisen kokemuksia, jos jatkaa omille taidoilleen sopimattomassa joukkueessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Harrastuksen pitäis olla kivaa ja kehittävää, eikä jatkuvaa arvostelua ja suorittamista.
Niinpä, ja kun aloittamisen yhteydessä juteltiin valmentajien kanssa, oli puheissa juurikin tuollainen "fair play" henki, kaikki pääsee pelaamaan jne.
No, onneksi lapsella on toki muitakin harrastuksia, joista tykkää ja "pärjää" omalla tasollaan
t.ap
Meidän yhdelle lapselle kävi samoin. Lapsi jatkoi harrastusta koska piti siitä ja pokkasi teininä kaksi pokaalia päättäjäisissä. Hän käytti aikaa ja energiaa kehittymiseen myös harrastusajan ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä lapsi itse on harrastuksesta ja siellä pärjäämisestä? Jos nimittäin pärjää noin huonosti muihin verrattuna, niin aika epätodennäköistä etteikö se vaikuttaisi omiin fiiliksiin lajista. Ehkä hän haluaa itsekin vaihtaa harrastusta? Valitkaa joku vähän helpompi laji, jos on liian haastavaa niin ei siitä saa mitään onnistumisen kokemuksia, päinvastoin.
Lapset ovat ymmärtäväisiä. Selitä että muut ovat pelanneet kauemmin ja että valitsitte hänelle liian haastavan ryhmän. Koita esittää asia niin, ettei ryhmän vaihto ole rangaistus.
Lapsi ei edisty jos harjoittelee liian vaativassa ryhmässä, se voi tuottaa lapselle jopa stressiä, kun huomaa ettei pysy mukana kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä kysymystä? Että ei ees antaisi lapsen kokeilla epäonnistumisen pelossa? Vai mitä tarkoitat?
t.ap
Sitä että annata ajautau tuollaiseenn tilanteeseen. Jos on noin paljon ongelmai miten ihmeessä kuvittelit että hän pärjäisi kilpailujoukkueessa josssa osa vielä häntä vanhwmpia? Ihan tuhoon tuomittua.
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä keskusteltu lapsen kanssa aiemmin? Eli onko hänelle kerrottu, missä ei pärjää ja annettu mahdolisuus parantaa käytöstään? Vai tuliko tämä aivan puskista? Koska tässä on nyt mun mielestä kaksi asiaa:
1) harrastus ei ole mikään päivähoito, sielä on muitakin, ja valmentajan kaikki aika ei saa, eikä voi, mennä yhden paimentamiseen.
2) Jos asiasta ei lapsen kanssa ole puhuttu aiemmin, vanhempana pyytäisin, että valmentaja käy keskustelun lapsen kanssa (sinä voit olla mukana) jossa tämä käydään läpi, kerrotaan, minkä pitää muuttua ja jos ei muutu, sitten tulee siirto tuohon toiseen joukkueeseen. Tosin en tiedä, että mitä se nuorempien ryhmään siirtäminen auttaa tässä...
No kuten aloituksessa kirjoitin, ongelma ei suinkaan ole käytöksessä, vaan ihan konkreettisissa taidoissa, pelitaidoissa, pallonhallinnassa. Eli ei valmentajan tarvitse komentaa tai ohjeistaa käytöksessä. Vaan ihan perustaidoissa.
Toki sen tiedän ja ymmärrän, että ei voi aika mennä yhden koutsaamiseen, toki paikalla on aina ainakin kaksi valmentajaa ja ryhmä ei ole hirvittavän iso.
VAlmentaja ei ilmeiseti ole jutellut lapsen kanssa, kotona olen kyllä kysellyt lapselta, miten harkat meni? Siirto nuorempien ryhmään "auttaisi" sen, että siellä on vieläkin pienempi joukkue, harjoitukset "iisimpiä" ja enemmän perusasioihin painottuvia!
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla ei pärjää? Sosiaalisesti vai taidollisesti? Mä kyllä ymmärrän niitä muitakin, ei heilläkään ole kivaa, jos yksi ei yhtään pysy mukana hommissa, tai on muuten hankala.
Mikä olisi lapsellesi paras vaihtoehto:
1. jatkaa nuorempien kanssa ja saada onnistumisen kokemuksia (ja olla ehkä se paras)
2. lopettaa koko harrastus ja aloittaa vaikka viulunsoitto tai suunnistus, jossa voi myös onnistua.
3. yrittää epätoivoisesti roikkua nykyisen joukkueen huonoimpana ja kokea jatkuvaa epäonnistumista.
Varsinkin loppuvuodesta syntyneille nuo ikäluokkajoukkueet ovat ongelmallisia, sillä usein he joutuvat aloittamaan itseään pari vuotta vanhempien joukossa. Eri asia sitten jonkun pienen paikkakunnan ainoa "tyttöjoukkue" jääkiekossa, jossa nuorin voi olla 8 v ja vanhin 48 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä perustaitoja voi harjoitella itsenäisesti tai perheen kanssa.
En vain tajua sitä, että lasten joukkue ym. harrastukset ovat lähtökohtaisesti kilpailuvalmennusta. Lapsille ei tunnu löytyvän mitään harrastusta urheilun parista, mikä ei olisi veren maku suussa kilpailua! Sitten ihmetellään, kun lapset ja nuoret eivät liiku.
Kumpikin omista lapsista lopettivat juuri tuon takia joukkepelin. Jaetaan jo hyvin pieninä jyviin ja akanoihin. Ei saa olla pois treeneistä eikä turnauksista. Siihen lisäksi vielä vanhempien pakko osallistuminen.
Tuo on kyllä ongelma urheiluharrastuksissa. Ei taida paljon löytyä sellaisia ryhmiä joissa lapset saisi vaan pelata ja pitää hauskaa ilman sen suurempia tavoitteita tai veren makua suussa.
Joku varmaan tulee nyt kertomaan miten tavoitteet ja suorittaminen on se THE JUTTU urheilussa, mutta itseltäni on mennyt into joukkulajeihin juurikin siksi, ettei voi vaan käydä huvikseen harastamassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi päästät tuollaisia tilanteita tapahtumaan?
Tämä on ikävä kommentti. Meidän perheessä poika halusi aikanaan jääkiekkojoukkueeseen. Pojalla on "hienoista erityisyyttä" sensomotorisessa kehityksessä ollut, mikä on näkynyt kotona mutta ei selvästi ulkopuolelle. Tuossa vaiheessa porukka oli selvästi edellä ja meidän poika hädin tuskin pysyi pystyssä. Itse ajattelin että miksi antaisin pojan mennä, ei se pärjää eikä itse tunnu asiaa tajuavan. Onneksi fiksu vaimoni puhui minut ympäri ja annettiin mahdollisuus. Nyt poika pelaa viidettä vuotta ja on pärjännyt hyvin. Harrastuksen merkitys on ollut valtava kaikin puolin. Emme me vanhemmat saa liikaa rajata lasten mahdollisuuksia "suojelun" nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päästät tuollaisia tilanteita tapahtumaan?
Tämä on ikävä kommentti. Meidän perheessä poika halusi aikanaan jääkiekkojoukkueeseen. Pojalla on "hienoista erityisyyttä" sensomotorisessa kehityksessä ollut, mikä on näkynyt kotona mutta ei selvästi ulkopuolelle. Tuossa vaiheessa porukka oli selvästi edellä ja meidän poika hädin tuskin pysyi pystyssä. Itse ajattelin että miksi antaisin pojan mennä, ei se pärjää eikä itse tunnu asiaa tajuavan. Onneksi fiksu vaimoni puhui minut ympäri ja annettiin mahdollisuus. Nyt poika pelaa viidettä vuotta ja on pärjännyt hyvin. Harrastuksen merkitys on ollut valtava kaikin puolin. Emme me vanhemmat saa liikaa rajata lasten mahdollisuuksia "suojelun" nimissä.
Tällä ap:n pojalla on sellaisia ongelmia että pässi näkee otsallaankin että ei tule pärjäämään itseään vanhempien kyvykkyyksien kanssa joukkuelajissa. Ihan itsemurha laittaa sinne.
Vierailija kirjoitti:
En vain tajua sitä, että lasten joukkue ym. harrastukset ovat lähtökohtaisesti kilpailuvalmennusta. Lapsille ei tunnu löytyvän mitään harrastusta urheilun parista, mikä ei olisi veren maku suussa kilpailua! Sitten ihmetellään, kun lapset ja nuoret eivät liiku.
Kumpikin omista lapsista lopettivat juuri tuon takia joukkepelin. Jaetaan jo hyvin pieninä jyviin ja akanoihin. Ei saa olla pois treeneistä eikä turnauksista. Siihen lisäksi vielä vanhempien pakko osallistuminen.
Omat lapset harrastaa: jalkapalloa, koripalloa, jääkiekkoa ja telinvoimistelua. KAIKISTA lajeista löytyy sekä kilpa- että harrastemahdollisuus. Eikä sinne kilparyhmään joudu väkisin, vain jos hakeutuu sinne try outien kautta.
Alue: Aihe vapaa
Miksi päästät tuollaisia tilanteita tapahtumaan?