Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi aloitti uuden harrastuksen ja nyt valmentaja ilmoitti, että ei pärjää :(
12.10.2016 |
Alakouluikäinen aloitti joukkuelajin oman ikäisten ja vähän vanhempien kansssa. Lapsella hahmottamisen ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia yms, jotka varmasti jossain määrin vaikuttaa lajin oppimiseen. Ei käytös- tai keskittymispulmia.
Syksyn nyt treenannut muiden mukana ja tänään tuli joukkueenjohtalajta viesti, että ei pärjää ikätovereiden tavoin treenieissä ja peleissä.
Miten ihmeessä mä kerron lapselle, että sen pitää joko
a. lopettaa harrastus tai
b. siirtyä huomattavasti nuorempien (2-4v nuorempia) joukkueeseen harjoittelemaan??? (tämä siis ehdottomasti joukkueen kanta, ei tietenkään lopettamista suositellut/ehdottanut)
Niin paljon pettymyksiä ja epäonnistumisia on jo tuon lapsen elämään mahtunut, että mua musertaa ajatus tuon sanomisesta... :,(
Tiedän, että tuo nuorempien joukkueeseen joukkueeseen siirtyminen olis ihan kuolinisku sosiaalisesti
Kommentit (96)
No ihmettelen kyllä jos on vain "pallonkäsittelyssä ongelmia", eikä käytöksessä tai motivaatiossa. Eikö lapsi ole kiinnostunut vapaa ajallaan harjoittelemaan itsenäisesti pallon käsittelyä? Eihän se taito pelkästään parina iltana viikossa harjoituksissa kartu. Yleensä lapset, jotka tykkää pelata, suurin piirtein nukkuvat pallon kanssa. Siinä ne taidot karttuu itsestään kun päivittäin leikkii ja harjoittelee. Mutta toisaalta ihmettelen kyllä tuota valmentajaa, jos todella nuo taidot(tai niiden puute) ovat ainoa syy. Koska tuskin ne tuon ikäiset vielä muutenkaan ovat niin "huippuja", että yhden taidoltaan vähän heikomman mukanaolo haittaisi menoa. Kyllä siellä taustalla täytyy olla jokin muu syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissain lajeissa on tekniikassa isommat erot sen mukaan, kauanko on pelannut, ei niinkään sen mukaan, minkä ikäinen on. Tälläkin hetkellä oman lapseni seurassa pari lapseni ikäistä lasta pelaa yli-ikäisenä itseään 2-3 vuotta nuorempien kanssa, koska taitotaso on samankaltainen. Omani taas treenaa sekä oman ikäisten että 1-4 vuotta vanhempien kanssa ja pelaa sekä oman ikäisissä että vuotta-kahta vanhempien sarjassa (eli kahdessa joukkueessa treenaa ja pelaa).
En tosin tiedä, miten tämä asia olisi parasta ottaa lapsen kanssa puheeksi, hankalahko tilanne.
Miksi teidän ei-lahjakkaat lapset vain pelaa takapihalla?
Miksi jokaisen pitäisi olla jossain seuratoiminnassa mukana? Unohtunut täysin arkeen liittyvät pihaleikit. Oma lapsuus oli 60-70 -luvulla ja vain harva harrasti varsinaisesti mitään. MIksi pitäisi nytkään? Liikkumisen ilo ja siitä saatu terveyshyöty kunniaan.
En halua kuulostaa tylyltä, mutta jos jo etukäteen oli tiedossa, että lapsella on ongelmia noissa jutuissa, mitä harrastuksessa tarvitaan, niin on aika kovaa laittaa lapsi harrastamaan tuota ikäistensä ja ennen kaikkea vielä isompien kanssa. Sillä kuitenkin kerjää epäonnistumisen kokemuksia, joita sanoit lapsella jo riittävästi olleen. Voisiko ajatella noiden taitojen harjoittamista ihan perheen tai kaverien kanssa, sellaisella tosi rennolla asenteella. Itselläni on erityislapsi ja ymmärrän kyllä taitojen harjoittamisen päälle, mutta tuo nyt vain kuulostaa oikeasti aika kovalta. Valmentajallakaan ei varmaan riitä aika ja taidot. Tarkoitan, että ei kai kukaan puskisi epämusikaalista lastaan kunnianhimoisiin musiikkikouluopintoihinkaan vain "harjoittamaan perustaitoja", sehän tietäisi kamalasti pettymyksiä (tai sinnehän nyt ei kai pääsisi sisäänkään). Vielä kerran: en tarkoita loukata, toivottavasti lapsella riittää myös sellaisia harrastuksia, joista saa hyvän mielen :)
Pienemmillä paikkakunnilla ei välttämättä ole kuin yksi tai kaksi joukkuetta per ikäluokka eli mitään "try out" systeemiäkään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko harrastuksen pakko olla juuri palloilulaji? Ymmärrän kyllä joukkuelajin harrastamisen pointin, mutta jos on motorisia haasteita niin palloilulaji voi olla liian vaikeaa. Toisaalta nimenomaan silloin pallopelin treenaaminen on varmasti tosi hyödyllistä, että kaksipiippuinen juttu. Tuo on kyllä tosiaan ongelma, että jo lasten urheiluharrastuksissa keskitytään niin paljon kilpailemiseen, pitäisi kyllä olla mahdollisuus treenata myös ilman suoritus- ja kilpailupaineita!
Miten olisi joku yleisurheilu tai suunnistus tms. missä ei tarvitse hallita palloa?
Vierailija kirjoitti:
En halua kuulostaa tylyltä, mutta jos jo etukäteen oli tiedossa, että lapsella on ongelmia noissa jutuissa, mitä harrastuksessa tarvitaan, niin on aika kovaa laittaa lapsi harrastamaan tuota ikäistensä ja ennen kaikkea vielä isompien kanssa. Sillä kuitenkin kerjää epäonnistumisen kokemuksia, joita sanoit lapsella jo riittävästi olleen. Voisiko ajatella noiden taitojen harjoittamista ihan perheen tai kaverien kanssa, sellaisella tosi rennolla asenteella. Itselläni on erityislapsi ja ymmärrän kyllä taitojen harjoittamisen päälle, mutta tuo nyt vain kuulostaa oikeasti aika kovalta. Valmentajallakaan ei varmaan riitä aika ja taidot. Tarkoitan, että ei kai kukaan puskisi epämusikaalista lastaan kunnianhimoisiin musiikkikouluopintoihinkaan vain "harjoittamaan perustaitoja", sehän tietäisi kamalasti pettymyksiä (tai sinnehän nyt ei kai pääsisi sisäänkään). Vielä kerran: en tarkoita loukata, toivottavasti lapsella riittää myös sellaisia harrastuksia, joista saa hyvän mielen :)
Se on myöös tosi väärin niitä oikeasti lahjakkaita kohtaan. Vähän kuin minä tunkisin väkisin kuoroon vaikken osaa laulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä keskusteltu lapsen kanssa aiemmin? Eli onko hänelle kerrottu, missä ei pärjää ja annettu mahdolisuus parantaa käytöstään? Vai tuliko tämä aivan puskista? Koska tässä on nyt mun mielestä kaksi asiaa:
1) harrastus ei ole mikään päivähoito, sielä on muitakin, ja valmentajan kaikki aika ei saa, eikä voi, mennä yhden paimentamiseen.
2) Jos asiasta ei lapsen kanssa ole puhuttu aiemmin, vanhempana pyytäisin, että valmentaja käy keskustelun lapsen kanssa (sinä voit olla mukana) jossa tämä käydään läpi, kerrotaan, minkä pitää muuttua ja jos ei muutu, sitten tulee siirto tuohon toiseen joukkueeseen. Tosin en tiedä, että mitä se nuorempien ryhmään siirtäminen auttaa tässä...
No kuten aloituksessa kirjoitin, ongelma ei suinkaan ole käytöksessä, vaan ihan konkreettisissa taidoissa, pelitaidoissa, pallonhallinnassa. Eli ei valmentajan tarvitse komentaa tai ohjeistaa käytöksessä. Vaan ihan perustaidoissa.
Toki sen tiedän ja ymmärrän, että ei voi aika mennä yhden koutsaamiseen, toki paikalla on aina ainakin kaksi valmentajaa ja ryhmä ei ole hirvittavän iso.
VAlmentaja ei ilmeiseti ole jutellut lapsen kanssa, kotona olen kyllä kysellyt lapselta, miten harkat meni? Siirto nuorempien ryhmään "auttaisi" sen, että siellä on vieläkin pienempi joukkue, harjoitukset "iisimpiä" ja enemmän perusasioihin painottuvia!
T.ap
No ensin on osattava kävellä ennen kuin voi juosta, valitettavasti. Eli lapsesi ei ikinä saa harrastuksestaan irti kaikkea, jos on koko ajan pikkuisen (tai paljon) muita jäljessä perusosaamisessa. Eli joko lisätreeniä lajissa omatoimisesti tai sinne nuorempien joukkoon. Jos lajissa kilpaillaan, hän ei voi kuitenkaan pelata pelejä yli-ikäisenä nuorempien jengissä vaan pelit on oman ikäisten kanssa eli tässä on kyse todennäköisesti hetkellisestä asiasta. Edelleen: valmentaja, lapsi ja sinä (tai isä) pöydän ääreen käymään tämä asia rauhallisesti ja (iman suurta tunteenpaloa) läpi.
Valmentajat junnujoukkueissa ovat yleensä vapaa-ehtoisia, enkä usko että kovinkaan monella on valmiuksia tai mielenkiintoa kovin spesiaalin tapauksen erityishuomioimiseen.
Tärkeintä kuitenkin, että lapsi saa kokeilla. Joillakin kokeilu menee hyvin, toisilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iän koittaessa jokaisessa joukkueessa on enenmmän tai vähemmän säätämistä koska lapsien fyysinen kehitystaso voi vaihdella viidellä vuodella. Monesti teineillä raajojen hallinta tuottaa vaikeuksia kun ne kasvavat.
Löytyisikö toisesta seurasta enemmän harrastuspohjalla toimiva joukkue?
Se ei ole kennekään etu että harjoittelee ja pelaa liian kovatasoisessa ja tavoitteelisessa joukkueessa. Ei ole lapsellekkaan kiva olla aina se kaikkein viimeisin joka asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä perustaitoja voi harjoitella itsenäisesti tai perheen kanssa.
Joo mutta jos lapsella hahmottamisen ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia, niin todennäköisesti hän ei silti saavuta muita, vaan jää koko ajan enemmän jälkeen. Ehdottomasti oman taitotatoson mukaiseen valmennukseen, ei ole mitään järkeä olla edeistyneempien ryhmässä jos ei ole edellytyksiä pysyä mukana. Se on raskasta lapselle ja se on myös raskasta joukkueelle.
Vierailija kirjoitti:
Teini-iän koittaessa jokaisessa joukkueessa on enenmmän tai vähemmän säätämistä koska lapsien fyysinen kehitystaso voi vaihdella viidellä vuodella. Monesti teineillä raajojen hallinta tuottaa vaikeuksia kun ne kasvavat.
Avausviestistä ymmärtäisin että nyt on kyse vähän enemmästä kuin tavanomaisesta kasvukömpelyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain tajua sitä, että lasten joukkue ym. harrastukset ovat lähtökohtaisesti kilpailuvalmennusta. Lapsille ei tunnu löytyvän mitään harrastusta urheilun parista, mikä ei olisi veren maku suussa kilpailua! Sitten ihmetellään, kun lapset ja nuoret eivät liiku.
Kumpikin omista lapsista lopettivat juuri tuon takia joukkepelin. Jaetaan jo hyvin pieninä jyviin ja akanoihin. Ei saa olla pois treeneistä eikä turnauksista. Siihen lisäksi vielä vanhempien pakko osallistuminen.
On niitä vähemmän kilpailullisiakin ryhmiä. Kaikkien etu olisi se että löytää oman tasoisen ryhmän. Usein vaan on niin että jokainen haluaisi olla siinä paikkakunnan ykkösjoukkueen edustusjoukkueessa, vaikka se ei olekkaan itselle paras vaihtoehto.
Suhmu kirjoitti:
Tuo on kyllä ongelma urheiluharrastuksissa. Ei taida paljon löytyä sellaisia ryhmiä joissa lapset saisi vaan pelata ja pitää hauskaa ilman sen suurempia tavoitteita tai veren makua suussa.
Joku varmaan tulee nyt kertomaan miten tavoitteet ja suorittaminen on se THE JUTTU urheilussa, mutta itseltäni on mennyt into joukkulajeihin juurikin siksi, ettei voi vaan käydä huvikseen harastamassa.
Onneksi voi itse järjestää haluamansa ryhmäliikunnan tai harrastaa yksin yksilölajia. voi järjestä vaikka pihajalkapallo pelejä kavereiden kanssa tai käydä lenkkeilemässä. Urheilun sijaan pitäisi ehkä puhua kuntoilusta jos ei halua kilpailla eikä kehittyä tavoitteellisesti lajissa.
Mun lapset ei ole koskaan ollut kilpailueyhmissä. Meillä panostetaan koulunkäyntiin. Harrastusliikunta on sitten rentouttavaa ja hauskaa.
Ap:n lapsella on takuulla noilla ominaisuuksilla myös koulussa paljon haasteita. Harrastuksesta ei kannata ottaa yhtä lisää.
Mitäs jos menisit itse katsomaan muutamana kertana ja olisit avustajana lapsellesi niin muiden valmentajien aika ei menisi lapseesi. Lapsi tarvitsee fysikaalista tai toimintaterapiaa jos ei ole ikäistensä tasolla. Mikä pallopeli on sellainen ettei siellä vähän vaatimattomampi mene seassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä keskusteltu lapsen kanssa aiemmin? Eli onko hänelle kerrottu, missä ei pärjää ja annettu mahdolisuus parantaa käytöstään? Vai tuliko tämä aivan puskista? Koska tässä on nyt mun mielestä kaksi asiaa:
1) harrastus ei ole mikään päivähoito, sielä on muitakin, ja valmentajan kaikki aika ei saa, eikä voi, mennä yhden paimentamiseen.
2) Jos asiasta ei lapsen kanssa ole puhuttu aiemmin, vanhempana pyytäisin, että valmentaja käy keskustelun lapsen kanssa (sinä voit olla mukana) jossa tämä käydään läpi, kerrotaan, minkä pitää muuttua ja jos ei muutu, sitten tulee siirto tuohon toiseen joukkueeseen. Tosin en tiedä, että mitä se nuorempien ryhmään siirtäminen auttaa tässä...
No kuten aloituksessa kirjoitin, ongelma ei suinkaan ole käytöksessä, vaan ihan konkreettisissa taidoissa, pelitaidoissa, pallonhallinnassa. Eli ei valmentajan tarvitse komentaa tai ohjeistaa käytöksessä. Vaan ihan perustaidoissa.
Toki sen tiedän ja ymmärrän, että ei voi aika mennä yhden koutsaamiseen, toki paikalla on aina ainakin kaksi valmentajaa ja ryhmä ei ole hirvittavän iso.
VAlmentaja ei ilmeiseti ole jutellut lapsen kanssa, kotona olen kyllä kysellyt lapselta, miten harkat meni? Siirto nuorempien ryhmään "auttaisi" sen, että siellä on vieläkin pienempi joukkue, harjoitukset "iisimpiä" ja enemmän perusasioihin painottuvia!
T.ap
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset ei ole koskaan ollut kilpailueyhmissä. Meillä panostetaan koulunkäyntiin. Harrastusliikunta on sitten rentouttavaa ja hauskaa.
Ap:n lapsella on takuulla noilla ominaisuuksilla myös koulussa paljon haasteita. Harrastuksesta ei kannata ottaa yhtä lisää.
Meillä kun työttö siirtyi pelaamaan jalkapalloa paikkakunnan ykkösjoukkueeseen, niin myös koulu alkoi sujua paremmin. Säännöllinen tavoitteellinen treenaaminen toi potkua myös koulunkäyntiin, ikään kuin koko lapsen toimintafilosofia muuttui jotenkin tunnollisemmaksi ja tavoitteellisemmaksi. Mutta loppuviimein sekin sitten meni liian totiseksi ja joukkueessa alkoi olla negatiivista käytöstä epäonnistumisten suhteen jota ei kitketty pois valmentajan vaihtumisen jälkeen. Vaihtoi kamppailulajiin, jossa on ehkä vielä kurianlaisempaa treenaamista yhdessä, mutta kyse on kuitenkin yksilölajista eikä esimerkiksi treeneistä poissaolo ole niin vakavaa ja niitä voi paikata käymällä toisen ryhmän treeneissä. Kehittyminen tapahtuu myös omaan tahtiin ja kukin siirtyy vaativampaan ryhmään sitä mukaa kuin itse kehittyy ja ikähaarrukka ryhmissä on jotain 15-70 vuotta.
Minä kyllä varmaan yrittäisin jotenkin vekslata niin, että lapsi vain lopettaisi harrastuksen. Jonkun tekosyyn varjolla, esim että nyt on vähän liikaa harrastuksia, tämä on nyt lopetettava, liian kalliit harrastusmaksut, mitä vaan. Ei olisi sydäntä sanoa tuota valmentajan viestiä lapselle, jolla on jo lukuisia pettymyksiä takana. :(
Alue: Aihe vapaa
Kukaan täyspäinen ei saa onnistumisen kokemuksia lähtökohdiltaan fundamentaailisesti eri ryhmässä. Vai saatko onnistumisen kokemuksia viisivuotiaiden keskuudessa lukutaidostasi?
Eli vaihtoehto 2 on ainoa oikea.