Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua! Miesystävä aikoo jättää kun en ole valmis yhteenmuuttoon!!
11.10.2016 |
Oon seurustellut miesystäväni kanssa kohta neljä kuukautta. Ollaan vietetty yhdessä monta päivää ja yötä viikosta jommankumman kämpällä, rakastetaan toisiamme tosi kovasti ja mies haluaisi jo kovasti yhteisen kodin mun kanssa. Mutta kun en oo ite vielä valmis vaikka tykkäänkin miehestä tosi paljon. Niin nyt mies sitten kertoi että rakastaa mua ja haluaa kyl sitoutua muttei jaksa enää jahkailla ja odottaa yhteenmuuttoa kauaa niin nyt hän haluaa mun tekevän päätöksen: joko muutetaan yhteen tai erotaan saman tien. Mitä mä oikein teen? Haluun kyl olla miehen kanssa, koska hän on parasta mitä mulle on tapahtunut vuosikausiin enkä haluu erota mutten oo vielä yhtään valmis muuttamaan hänen kanssa yhteen! Mun mielestä on vielä liian aikaista muuttaa yhteen ja kyllä se muutenkin on koko loppuelämä aikaa asua yhessä.
Auttakaa mitä teen, en osaa päättää...!!
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Kerro omasta parisuhdehistoriastasi. Ihan oikeasti. Haluan edes yrittää ymmärtää näkökulmaasi ja se helpottaa, jos tiedän, että sinulla on taustalla muutama pitkäaikainen hyvä suhde, joka on alkanut nopealla yhteenmuuttamisella. Pelkästään yksi sellainen suhde ei vielä todista mitään, koska elävässä elämässä jokaista onnistunutta nopeaa yhteenmuuttamista kohti löytyy moninkertainen määrä suhteita, jotka eivät ole onnistuneet.
Jos itse olisin muuttanut yhteen jokaisen sellaisen miehen kanssa, joihin olin korviani myöten ihastunut neljän kuukauden tapailun aikana, olisin asunut jo yli kymmenessä avoliitossa.
Jos ihminen ihastuu noin paljon niin silloin on jotain vikaa ihmisessä.
Minä muutin viikon tuntemisen jälkeen yhteen naisen kanssa. Kuukauden päästä olimme naimisissa tapaamisesta. 15 vuotta on oltu yhdessä.
Jos ero joskus tulee niin se ei todellakaan tule sen takia koska muutettiin liian nopeasti yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen.
Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.
Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.
Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.
Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.
Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.
Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.
Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.
Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää
Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ehdota kompromissia: muuta hänen luokseen matkalaukun kanssa, mutta pidä vielä oma asunto ja kirjat siellä toistaiseksi. Vuoden päästä harkitse uudelleen. Vähintään vuoden yhdessä asuminen on paras tapa tutustua, ja tällä tavalla riski on sinulle pieni.
Jos mies ei ymmärrä, hän on väärä mies sinulle. Jos hän tekee kompromissista sinulle mahdottoman, esim. laittaa maksamaan asumisesta molemmissa paikoissa, hän on väärä mies kaikille. Toisaalta jos sinä et ollenkaan halua kokeilla yhdessä asumista, saatat olla väärä nainen tuolle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen.
Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.
Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.
Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.
Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.
Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.
Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.
Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.
Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää
Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.
Että pitäisi neljä vuotta odottaa että rupeaa edes seurustelemaan.
Paljon isompi muutos elämässä on se että jotuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vaihtamaan työpaikkaa. Pitäisikö sitäkin odottaa neljä vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen.
Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.
Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.
Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.
Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.
Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.
Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.
Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.
Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää
Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.
Että pitäisi neljä vuotta odottaa että rupeaa edes seurustelemaan.
Paljon isompi muutos elämässä on se että jotuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vaihtamaan työpaikkaa. Pitäisikö sitäkin odottaa neljä vuotta?
Meillä on ainakin nyt odotettu kolme vuotta, että ollaan valmiita miettimään yhteistä kotia. Ollaan nähty kolmena viikonloppuna kuukaudessa. Varmaan jossai vaiheessa tulee tuo koti ajankohtaiseksi. Ei kaikki suhteet etene mitään pikavauhtia eikä niiden kuulukaan edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Tällä elämänkokemuksella (hieman alle 40v), voin sanoa, että en luultavasti ikinä ole valmis yhteenmuuttoon. Naimisiin voisin mennä, mutta en asua kenenkään kanssa saman katon alla. Jos se ei riitä toiselle sitoutumiseksi, niin parempi lähteä, minä en uhraa mielenterveyttäni.
Lopullinen totuus on se, mikä on sinulle oikein. Se mikä on sinulle oikea ratkaisu, voi olla jollekin toiselle käsittämätön. Yllätys, me olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet. Sinun pitää löytää ihminen jonka tarpeet kohtaavat omasi, tai joka on valmis odottamaan/jonka takia sinä olet valmis odottamaan omien tarpeiden täyttymistä. Minun tarpeeni on oma aika ja tila, ja jos kumppani ei ole valmis sitä kunnioittamaan, on hän väärä kumppani minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Kerro omasta parisuhdehistoriastasi. Ihan oikeasti. Haluan edes yrittää ymmärtää näkökulmaasi ja se helpottaa, jos tiedän, että sinulla on taustalla muutama pitkäaikainen hyvä suhde, joka on alkanut nopealla yhteenmuuttamisella. Pelkästään yksi sellainen suhde ei vielä todista mitään, koska elävässä elämässä jokaista onnistunutta nopeaa yhteenmuuttamista kohti löytyy moninkertainen määrä suhteita, jotka eivät ole onnistuneet.
Jos itse olisin muuttanut yhteen jokaisen sellaisen miehen kanssa, joihin olin korviani myöten ihastunut neljän kuukauden tapailun aikana, olisin asunut jo yli kymmenessä avoliitossa.
Jos ihminen ihastuu noin paljon niin silloin on jotain vikaa ihmisessä.
Minä muutin viikon tuntemisen jälkeen yhteen naisen kanssa. Kuukauden päästä olimme naimisissa tapaamisesta. 15 vuotta on oltu yhdessä.
Jos ero joskus tulee niin se ei todellakaan tule sen takia koska muutettiin liian nopeasti yhteen.
Sinä löysit kerralla omasi, lucky you. Lukemattomat ihmiset huomaavat vasta paremman tutustumisen jälkeen, siis seurusteluaikana, tapaillessa tai miten itse kukin sitä haluaa kutsua, että se toinen ihminen onkin liian erilainen. Kuka tahansa pystyy feikkaamaan viikon, kuukauden, neljä kuukautta; piilottamaan alko-ongelmansa tai sairaalloisen mustasukkaisuutensa, peliriippuvuutensa jne. Harva jaksaa kuitenkaan feikata vuotta. Kahden vuoden aikana hormonihöyrytkin helpottavat sen verran, että ihmisen alkaa nähdä realistisesti. Vasta siinä vaiheessa voisin itse kuvitella alkavani pohtia sitä, kannattaisiko arki jakaa saman katon alla. Se kun ei ole välttämätöntä ylipäänsä vaan yhä useampi haluaa parisuhteen, jossa asutaan erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen.
Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.
Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.
Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.
Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.
Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.
Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.
Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.
Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää
Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.
Että pitäisi neljä vuotta odottaa että rupeaa edes seurustelemaan.
Paljon isompi muutos elämässä on se että jotuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vaihtamaan työpaikkaa. Pitäisikö sitäkin odottaa neljä vuotta?
Piru siellä lukemassa raamattua. Ei kaikkea pidä odottaa neljää vuotta. Pitää odottaa kunnes on itse valmis muutokseen. Jos on valmis heti, antaa mennä. Jos ei ole valmis ja antaa silti mennä, lopputulos on useimmiten onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
kyllä se reagointi tapahtuu asuu yhdessä tai ei. Ja jokaikistä skeuntia ei toisen elämästä ole muutenkaan tarve kytätä.
Sopimus seksuaalisesta uskollisuudesta tai valehtelusta on myös jokaisen parin välinen asia ja määrittelemä asia. Esim. valehtelu on moraaliasia eikä liity mitenkään parisuhteeseen. Ei liity millään muotoa myöskään mihinkään sitoutumiseen. Tuntuu, että olet oppinut kaikki suhdekäsityksesi jostain cosmopolistanista tai koulutustasosi tai muu on jotenkin erityisen matala. Ihme yksinkertaisuuksien toitottamista tuo sun elämäsi.
Mutta ei meillä kyllä kytätä toisen asioita millään muotoa, miksi kytättäisiin? Tottakai hän on vapaa tekemään mitä tahtoo, kaikki ihmiset on. Ellet ole huomannut tai tajunnut niin kyllä ne yhdessäasuvat miehet pettää ihan samalla tavalla, jos haluavat pettää. Ei siihen mitkään cosmopilitanopit vaikuta tai mikään sitoutuminen vaan ihan muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Ihan hyvä aihe, mutta provoilisit hieman hillitymmin. Aina sama kaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Juuri näin. Aivan sairasta, jos toiseen ei voi luottaa, jos ei asu yhdessä. ja yhdessäasuessa sitten voikin kytätä sitä toista vuorokauden ympäri ja kutsua sitä "tuntemiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Tällä elämänkokemuksella (hieman alle 40v), voin sanoa, että en luultavasti ikinä ole valmis yhteenmuuttoon. Naimisiin voisin mennä, mutta en asua kenenkään kanssa saman katon alla. Jos se ei riitä toiselle sitoutumiseksi, niin parempi lähteä, minä en uhraa mielenterveyttäni.
Lopullinen totuus on se, mikä on sinulle oikein. Se mikä on sinulle oikea ratkaisu, voi olla jollekin toiselle käsittämätön. Yllätys, me olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet. Sinun pitää löytää ihminen jonka tarpeet kohtaavat omasi, tai joka on valmis odottamaan/jonka takia sinä olet valmis odottamaan omien tarpeiden täyttymistä. Minun tarpeeni on oma aika ja tila, ja jos kumppani ei ole valmis sitä kunnioittamaan, on hän väärä kumppani minulle.
Eli et kestä toista ihmistä. Sinussa on silloin vika eikä toisessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Juuri näin. Aivan sairasta, jos toiseen ei voi luottaa, jos ei asu yhdessä. ja yhdessäasuessa sitten voikin kytätä sitä toista vuorokauden ympäri ja kutsua sitä "tuntemiseksi".
Kyse ei ole luottamuksesta vaan siitä että tarkoitushan on tulla perheeksi. Minkälainen perhe se on että jokaisella on täysin oma elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Kyse ei ole luottamuskesta. Vaan jos minä seurustelen jonkun kanssa niin halua että meistä tulee perhe. Minua ei todellakaan kiinnosta rampata jossain tapaamisissa ja viikonloppu vieraissa toisen luona.
Joko ollaan yhdessä tai ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Juuri näin. Aivan sairasta, jos toiseen ei voi luottaa, jos ei asu yhdessä. ja yhdessäasuessa sitten voikin kytätä sitä toista vuorokauden ympäri ja kutsua sitä "tuntemiseksi".
Kyse ei ole luottamuksesta vaan siitä että tarkoitushan on tulla perheeksi. Minkälainen perhe se on että jokaisella on täysin oma elämä?
Eli Ainoa Oikea Suhdemalli on perustaa perhe? ja koska Sinä tätä haluat, niin sen täytyy olla samoin kaikkien kohdalla? Sitäpaitsi perheitäkin on monenlaisia ja hekin voivat asua parissa osoitteessa. Ei ole olemassa mitään lakiin kirjattua Ainoa oikeaa perhemallia. Raamattuun kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
kyllä se reagointi tapahtuu asuu yhdessä tai ei. Ja jokaikistä skeuntia ei toisen elämästä ole muutenkaan tarve kytätä.
Sopimus seksuaalisesta uskollisuudesta tai valehtelusta on myös jokaisen parin välinen asia ja määrittelemä asia. Esim. valehtelu on moraaliasia eikä liity mitenkään parisuhteeseen. Ei liity millään muotoa myöskään mihinkään sitoutumiseen. Tuntuu, että olet oppinut kaikki suhdekäsityksesi jostain cosmopolistanista tai koulutustasosi tai muu on jotenkin erityisen matala. Ihme yksinkertaisuuksien toitottamista tuo sun elämäsi.
Mutta ei meillä kyllä kytätä toisen asioita millään muotoa, miksi kytättäisiin? Tottakai hän on vapaa tekemään mitä tahtoo, kaikki ihmiset on. Ellet ole huomannut tai tajunnut niin kyllä ne yhdessäasuvat miehet pettää ihan samalla tavalla, jos haluavat pettää. Ei siihen mitkään cosmopilitanopit vaikuta tai mikään sitoutuminen vaan ihan muut asiat.
Ai että valehtelu ei liity parisuhteeseen mitenkään? Olet surkea provo
Alue: Aihe vapaa
Seurustelun ideana on oppia tuntemaan toinen niin hyvin, että tietää onko tähän valmis sitoutumaan loppuelämäkseen. Kerro nyt jo siitä omasta parisuhdehistoriastasi.