Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua! Miesystävä aikoo jättää kun en ole valmis yhteenmuuttoon!!
11.10.2016 |
Oon seurustellut miesystäväni kanssa kohta neljä kuukautta. Ollaan vietetty yhdessä monta päivää ja yötä viikosta jommankumman kämpällä, rakastetaan toisiamme tosi kovasti ja mies haluaisi jo kovasti yhteisen kodin mun kanssa. Mutta kun en oo ite vielä valmis vaikka tykkäänkin miehestä tosi paljon. Niin nyt mies sitten kertoi että rakastaa mua ja haluaa kyl sitoutua muttei jaksa enää jahkailla ja odottaa yhteenmuuttoa kauaa niin nyt hän haluaa mun tekevän päätöksen: joko muutetaan yhteen tai erotaan saman tien. Mitä mä oikein teen? Haluun kyl olla miehen kanssa, koska hän on parasta mitä mulle on tapahtunut vuosikausiin enkä haluu erota mutten oo vielä yhtään valmis muuttamaan hänen kanssa yhteen! Mun mielestä on vielä liian aikaista muuttaa yhteen ja kyllä se muutenkin on koko loppuelämä aikaa asua yhessä.
Auttakaa mitä teen, en osaa päättää...!!
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen.
Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.
Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.
Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.
Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.
Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.
Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.
Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.
Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää
Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.
Että pitäisi neljä vuotta odottaa että rupeaa edes seurustelemaan.
Paljon isompi muutos elämässä on se että jotuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vaihtamaan työpaikkaa. Pitäisikö sitäkin odottaa neljä vuotta?
Piru siellä lukemassa raamattua. Ei kaikkea pidä odottaa neljää vuotta. Pitää odottaa kunnes on itse valmis muutokseen. Jos on valmis heti, antaa mennä. Jos ei ole valmis ja antaa silti mennä, lopputulos on useimmiten onneton.
Tuon kaltaiset ihmiset ei tässä maailmassa pärjää ja hyvä niin. Jos ei osaa päättää asioita niin ei ansaitse mitään tässä maailmassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Kyse ei ole luottamuskesta. Vaan jos minä seurustelen jonkun kanssa niin halua että meistä tulee perhe. Minua ei todellakaan kiinnosta rampata jossain tapaamisissa ja viikonloppu vieraissa toisen luona.
Joko ollaan yhdessä tai ei olla.
Tuo on ihan ok. Täysin ok. Kunhan teet sen selväksi potentiaaliselle parisuhdekumppanille heti alusta alkaen ja kunhan et väkisin tyrkytä samaa mallia muille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Kyse ei ole luottamuskesta. Vaan jos minä seurustelen jonkun kanssa niin halua että meistä tulee perhe. Minua ei todellakaan kiinnosta rampata jossain tapaamisissa ja viikonloppu vieraissa toisen luona.
Joko ollaan yhdessä tai ei olla.
Tuo on ihan ok. Täysin ok. Kunhan teet sen selväksi potentiaaliselle parisuhdekumppanille heti alusta alkaen ja kunhan et väkisin tyrkytä samaa mallia muille ihmisille.
Kunhan sinä teet selväksi kaikille heti ensimmäisellä tapaamisella että sinä et ole sitoutumassa häneen eikä sinuun voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Kyse ei ole luottamuskesta. Vaan jos minä seurustelen jonkun kanssa niin halua että meistä tulee perhe. Minua ei todellakaan kiinnosta rampata jossain tapaamisissa ja viikonloppu vieraissa toisen luona.
Joko ollaan yhdessä tai ei olla.
Tuo on ihan ok. Täysin ok. Kunhan teet sen selväksi potentiaaliselle parisuhdekumppanille heti alusta alkaen ja kunhan et väkisin tyrkytä samaa mallia muille ihmisille.
Kunhan sinä teet selväksi kaikille heti ensimmäisellä tapaamisella että sinä et ole sitoutumassa häneen eikä sinuun voi luottaa.
Menikö tunteeseen? :-D Minulla ja kumppanillani on keskinäinen sitoutuminen, luottamus, toinen toisensa arvostus, uskollisuus ja yhteinen sopimus siitä, että aika näyttää, haluammeko joskus jakaa arjen saman katon alla. Kolmas yhteinen vuosi menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Kyse ei ole luottamuskesta. Vaan jos minä seurustelen jonkun kanssa niin halua että meistä tulee perhe. Minua ei todellakaan kiinnosta rampata jossain tapaamisissa ja viikonloppu vieraissa toisen luona.
Joko ollaan yhdessä tai ei olla.
No mutta se on sitä mitä SINÄ haluat. Ja se on ihan OK.mutta älä esitä, että se on ainoa oikea malli tai jotenkin muiden ihmisten haluja parmepi halu. se on vain malli ja halu muiden joukossa. Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisen suhde on ihan yhtä oikea, oli avoinsuhde, polyamorinen, etäsuhde, lähisuhde, avoliitto, avioliitto. mitä lie. Voi olla aika järkytys, ettei kaikki elä samalla tavalla ja ole samanlaisia, mutta ovat kuitenkin yhtä arvokkaita ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lyhyt jänteinen mies ja ei yhtään kärsivällistä sorttia... Älä muutu kiltiksi tytön tylleröksi jos mies kohtelee tällä tavalla anna toisen kiukutella yksin jos et halua muuttaa miehen on kunnioitettava sinun päätöstä, ja voit sanoa nyt ei käy... Jos mies suuttuu anna suuttua, siinä ei ollut oikea mies sitten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ollaan yhdessä tai ei olla.
No mutta se on sitä mitä SINÄ haluat. Ja se on ihan OK.mutta älä esitä, että se on ainoa oikea malli tai jotenkin muiden ihmisten haluja parmepi halu. se on vain malli ja halu muiden joukossa. Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisen suhde on ihan yhtä oikea, oli avoinsuhde, polyamorinen, etäsuhde, lähisuhde, avoliitto, avioliitto. mitä lie. Voi olla aika järkytys, ettei kaikki elä samalla tavalla ja ole samanlaisia, mutta ovat kuitenkin yhtä arvokkaita ;)
Ylläolevien takia ihmiset kohtaavat enää netissä, sillä ihmisistä ei saa enää olettaa mitään heidät ensimmäistä kertaa nähdessään, eikä kukaan näin ollen uskalla sanoa mitään ettei mene heti inttämiseksi.
Ei edes sukupuolta voi enää arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä miten kukaan on valmis muuttamaan yhteen alle 4 kk tuntemisen jälkeen! On iso asia myydä asuntonsa, maksaa välityskulut, ottaa ehkä takkiin kaupassa kun pitää myydä kiireellä, maksaa muuttokulut jne! Ei sellaista tehdä noin lyhyen tuttavuuden perusteella. Ja entä jos yhteisasuminen menee puihin? Ostaa taas uusi asunto jne.. Ei niitä sopivan hintaisia kivoja koteja sitäpaitsi mistä vain heti löydy. Ehkä joku kaksikymppinen voi muuttaa suoraan kotoa minne vain, mutta ei aikuiset ihmiset voi noin tehdä. Eikä se tarkoita etteikö haluaisi sitoutua hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Tällä elämänkokemuksella (hieman alle 40v), voin sanoa, että en luultavasti ikinä ole valmis yhteenmuuttoon. Naimisiin voisin mennä, mutta en asua kenenkään kanssa saman katon alla. Jos se ei riitä toiselle sitoutumiseksi, niin parempi lähteä, minä en uhraa mielenterveyttäni.
Lopullinen totuus on se, mikä on sinulle oikein. Se mikä on sinulle oikea ratkaisu, voi olla jollekin toiselle käsittämätön. Yllätys, me olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet. Sinun pitää löytää ihminen jonka tarpeet kohtaavat omasi, tai joka on valmis odottamaan/jonka takia sinä olet valmis odottamaan omien tarpeiden täyttymistä. Minun tarpeeni on oma aika ja tila, ja jos kumppani ei ole valmis sitä kunnioittamaan, on hän väärä kumppani minulle.
Eli et kestä toista ihmistä. Sinussa on silloin vika eikä toisessa
Niin. Olen introvertti. En kyllä koe sitä minään vikana, vaan ominaisuutena. Minä kyllä kestän muita ihmisiä, mutta tarvitsen oman ajan ja paikan ladatakseni akkujani. Se ei onnistu jos toinen asuu samassa paikassa kuin minä. Huvittavaa kuinka jyrkkiä ihmiset täällä ovat, heti tuomitaan toinen joka ei olekaan samanlainen kuin itse. Olisihan se toki mukavaa jos olisimme kaikki vain klooneja jostakin täydellisestä. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen.
Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.
Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.
Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.
Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.
Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.
Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.
Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.
Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää
Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.
Että pitäisi neljä vuotta odottaa että rupeaa edes seurustelemaan.
Paljon isompi muutos elämässä on se että jotuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vaihtamaan työpaikkaa. Pitäisikö sitäkin odottaa neljä vuotta?
Piru siellä lukemassa raamattua. Ei kaikkea pidä odottaa neljää vuotta. Pitää odottaa kunnes on itse valmis muutokseen. Jos on valmis heti, antaa mennä. Jos ei ole valmis ja antaa silti mennä, lopputulos on useimmiten onneton.
Tuon kaltaiset ihmiset ei tässä maailmassa pärjää ja hyvä niin. Jos ei osaa päättää asioita niin ei ansaitse mitään tässä maailmassa
Kuinka niin ei pärjää? Olen saanut elämässäni aivan kaiken mitä olen halunnut. Nyt vain huvittelen kouluttautumalla ja täyttämällä päiväni asioilla jotka kiinnostavat mutta joita en koe välttämättömiksi hyvinvoinnilleni. Sitä paitsi mikä tässä on vikana? Minä PÄÄTIN että en ole valmis suhteeseen. Neljän vuoden kuluttua PÄÄTIN että nyt on aika yrittää, jos toinenkin on halukas siihen. Sinun mielestäsi kaikki pitää tietää ja toteuttaa sillä siunaaman sekunnilla kun asia eteen tulee. Tiesin jo lapsena että haluan omakotitalon, mutta en lähtenyt toteuttamaan asiaa koska ei ollut resursseja. Kun menin mieheni kanssa yhteen, tiesin silloinkin haluavani omakotitalon, mutta edelleenkään ei ollut resursseja. Kun aika tuli, en minä vain marssinut sisään johonkin taloon ja päättänyt että tämän minä otan. Ensin kierreltiin ja ja kierrellessä mietittiin mikä on meille sopiva. Sinun mielestäsi ilmeisesti talo pitää ostaa heti kun keksii että sellaisen haluaa, eikä siinä mietitä ja harkita talon tai sijainnin sopivuutta. Ilmeisesti parisuhteetkin sinulla menevät samalla kaavalla. Päätät haluta parisuhteen, löydät ihmisen joka on valmis parisuhteeseen kanssasi ja menet seuraavana päivänö naimisiin ja teet lapsen koska senkin sinä (ehkä) haluat.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten kukaan on valmis muuttamaan yhteen alle 4 kk tuntemisen jälkeen! On iso asia myydä asuntonsa, maksaa välityskulut, ottaa ehkä takkiin kaupassa kun pitää myydä kiireellä, maksaa muuttokulut jne! Ei sellaista tehdä noin lyhyen tuttavuuden perusteella. Ja entä jos yhteisasuminen menee puihin? Ostaa taas uusi asunto jne.. Ei niitä sopivan hintaisia kivoja koteja sitäpaitsi mistä vain heti löydy. Ehkä joku kaksikymppinen voi muuttaa suoraan kotoa minne vain, mutta ei aikuiset ihmiset voi noin tehdä. Eikä se tarkoita etteikö haluaisi sitoutua hyvänen aika.
No täällä tuntuu olevan paikalla ihmisiä joiden mielestä se, että joku haluaa asua omillaan jonkin aikaa ennen yhteenmuuttoa tarkoittaa sitä, että henkilö on sitoutumiskammoinen, päättämätön torvi joka ei elämässä pärjää. Heidän mielestään pitää muuttaa yhteen heti kun on tavattu ja lapsikin punkea pihalle koska harkinta on vain päättämättömille paskoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla?
Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi.
Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.
Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia.
Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).
Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.
Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.
Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.
Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen?
Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.
Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.
Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.
Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.
Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?
Kyse ei ole luottamuskesta. Vaan jos minä seurustelen jonkun kanssa niin halua että meistä tulee perhe. Minua ei todellakaan kiinnosta rampata jossain tapaamisissa ja viikonloppu vieraissa toisen luona.
Joko ollaan yhdessä tai ei olla.
Tuo on ihan ok. Täysin ok. Kunhan teet sen selväksi potentiaaliselle parisuhdekumppanille heti alusta alkaen ja kunhan et väkisin tyrkytä samaa mallia muille ihmisille.
Kunhan sinä teet selväksi kaikille heti ensimmäisellä tapaamisella että sinä et ole sitoutumassa häneen eikä sinuun voi luottaa.
Ja taas palataan tähän luottamukseen, vaikkei siitä muka ollut kyse! Miksi väännät keskustelun kokoajan tähän asetelmaan, että jos toinen ei vajaan neljän kuukauden seurustelun jälkeen ole vielä valmis tekemään avoliiton kokoisia päätöksiä, hän ei halua ollenkaan sitoutua ja häneen ei voi luottaa? Miksi edes väität, ettei kohdallasi kyse olisi luottamuksesta, kun koko ajan toitotat, kuinka toinen on epäluotettava, jollei halua isoissa asioissa edetä juuri sinun sanelemassasi tahdissa?
Sano miehelle, että OK, jos hän maksaa sinulle joka kuukausi sen verran, että saat maksettua nykyisen asuntosi kulut (pidät sen siltä varalta, että yhteiselo ei onnistu) ja että mies maksaa kaikki kulut ja tekee kaikki kotityöt ja on valmis kirjallisesti lupaamaan, että näin tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen.
Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.
Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.
Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.
Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.
Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.
Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.
Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.
Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.
Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää
Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.
Että pitäisi neljä vuotta odottaa että rupeaa edes seurustelemaan.
Paljon isompi muutos elämässä on se että jotuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vaihtamaan työpaikkaa. Pitäisikö sitäkin odottaa neljä vuotta?
Piru siellä lukemassa raamattua. Ei kaikkea pidä odottaa neljää vuotta. Pitää odottaa kunnes on itse valmis muutokseen. Jos on valmis heti, antaa mennä. Jos ei ole valmis ja antaa silti mennä, lopputulos on useimmiten onneton.
Tuon kaltaiset ihmiset ei tässä maailmassa pärjää ja hyvä niin. Jos ei osaa päättää asioita niin ei ansaitse mitään tässä maailmassa
Kuinka niin ei pärjää? Olen saanut elämässäni aivan kaiken mitä olen halunnut. Nyt vain huvittelen kouluttautumalla ja täyttämällä päiväni asioilla jotka kiinnostavat mutta joita en koe välttämättömiksi hyvinvoinnilleni. Sitä paitsi mikä tässä on vikana? Minä PÄÄTIN että en ole valmis suhteeseen. Neljän vuoden kuluttua PÄÄTIN että nyt on aika yrittää, jos toinenkin on halukas siihen. Sinun mielestäsi kaikki pitää tietää ja toteuttaa sillä siunaaman sekunnilla kun asia eteen tulee. Tiesin jo lapsena että haluan omakotitalon, mutta en lähtenyt toteuttamaan asiaa koska ei ollut resursseja. Kun menin mieheni kanssa yhteen, tiesin silloinkin haluavani omakotitalon, mutta edelleenkään ei ollut resursseja. Kun aika tuli, en minä vain marssinut sisään johonkin taloon ja päättänyt että tämän minä otan. Ensin kierreltiin ja ja kierrellessä mietittiin mikä on meille sopiva. Sinun mielestäsi ilmeisesti talo pitää ostaa heti kun keksii että sellaisen haluaa, eikä siinä mietitä ja harkita talon tai sijainnin sopivuutta. Ilmeisesti parisuhteetkin sinulla menevät samalla kaavalla. Päätät haluta parisuhteen, löydät ihmisen joka on valmis parisuhteeseen kanssasi ja menet seuraavana päivänö naimisiin ja teet lapsen koska senkin sinä (ehkä) haluat.
Sama juttu. Veikkaan, että olen pärjännyt elämässä keskivertoa paremmin. Urallisesti olen saavuttanut sen, mitä olen halunnutkin eli päässyt ulkomaille töihin ja tuloni verojen jälkeen ovat vuodessa n. 60 000e. bruttotuloja on turha verrata, kun verotus on niin erilainen. En ole mikään miljonääri, mutta minulla on varaa tehdä ja elää ihan niinkuin tahdon. Miehessä minun ei tarvitse katsoa ollenkaan tulotasoa, koska pystyn elättämään itseni (ja vaikka sen miehenkin, kun täällä on kaikki Suomea edullisempaa) oikein kivasti. Suhde mieheeni alkoi hyvin intohimoisesti ja perustui pitkään seksiin, kunnes rakastuimme. Suhde on hyvä ja olen siihen tyytyväinen, emme asu yhdessä, vaikka siitä on kyllä puhuttu. Näemme kun haluamme ja teemme yhdessä jotain mukavaa. En ymmärrä, miksi en pärjäisi elämässäni vain siksi, etten ole halunnut lyödä lukkoon mitään loppuemän puolisoa tai en tiedä perustanko joskus perheen tai en. Mielestäni ihmisten pitää osata myös elää hetkessä. Omasta mielestäni on mennyt tosi hyvin ja olen onnellinen. Ja kyllä koen onneni ansainneeni.
Älä itke Iines , olisit edes kiitollinen että joku pitää sinusta ja haluaisi asua kanssasi.
Suurin osa muijia valittaa ettei kelpaa kenellekään, mutta sinä voi Prkele.
Aina voi muuttaa pois jos ei toimi yhteiselo.
Ei pysty ymmärtämään näitä international luonteisia nykynaisia 20-45v ovat yleensä enemmän tai vähemmän vinksahtaneita.
Hyvät ovat harvinaisia, mutta on sellaisiakin vähän
Sillä saattaa olla rahanpuute ja häätö niskassa ja haluaa että sinä rupeat vuokranmaksajaksi. kaikki on otettava huomioon kun on näin lyhyt tuttavuus.
Hei missä menet "ei pärjää elämässäsi jos et heti sitoudu!" tyyppi? Tai sinä "vain yhteenasuessa voi luottaa, ettei toinen petä"
Vierailija kirjoitti:
Kysyykö joku muka tosissaan onko kiristystä jos sanoo: lapsi tai ero!
Parisuhde taitaa olla perseestä siinä vaiheessa kun pitää alkaa kiristämään, manipuloimaan ja syyllistämään jotta saa haluamansa ja HETI :(
Ootko sä joku lapsi kun et ymmärrä? Jos mä sanon vaimolle "mä haluan saada lapsia ja jos sä et ole niitä valmis mun kanssa hankkimaan tässä elämänvaiheessa, on mun etsittävä toinen nainen." Ei toi ole kiristämistä, mutta kyllä se laittaa naisen paskaan rakoon, koska hänelle tulee mahdollisesti paine tehdä miehen mielen mukaan. Mies kuitenkin toimii tuossa täysin oikein.
Ymmärsitkö?
Alue: Aihe vapaa
Tässä kejtussa puhutaan oikeista suhteista ei mistään vapaista suhteista.