Apua! Miesystävä aikoo jättää kun en ole valmis yhteenmuuttoon!!

Jos SINUSTA tuntuu siltä, että haluat muuttaa yhteen, niin muuta pois. Jos SINULLA on olo, että on vielä liian aikaista ja hyvä olisi olla niinkuin olette tähän asti olleet, niin sitten sanot "ei" yhteenmuutolle.

Jos mies ei kestä sinun tuntemuksiasi, niin sitten mies ei ole oikea sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyykö joku muka tosissaan onko kiristystä jos sanoo: lapsi tai ero!

Parisuhde taitaa olla perseestä siinä vaiheessa kun pitää alkaa kiristämään, manipuloimaan ja syyllistämään jotta saa haluamansa ja HETI :(

Ootko sä joku lapsi kun et ymmärrä? Jos mä sanon vaimolle "mä haluan saada lapsia ja jos sä et ole niitä valmis mun kanssa hankkimaan tässä elämänvaiheessa, on mun etsittävä toinen nainen." Ei toi ole kiristämistä, mutta kyllä se laittaa naisen paskaan rakoon, koska hänelle tulee mahdollisesti paine tehdä miehen mielen mukaan. Mies kuitenkin toimii tuossa täysin oikein.

Ymmärsitkö?

Tätä minäkin mietin. Olen itsekin asettanut puolisolle pari vaatimusta, joko näin tai ero. Ikävä kyllä ne olivat asioita jotka vaadin parisuhteelta. Puolison piti sitten ihan itse miettiä ja päättää mikä on hänelle tärkeintä, kohtaavatko meidän tarpeemme vai eivät. Minä kieltäydyn täysin ottamasta vastuuta hänen päätöksistään. Varmasti se voi tuntua kiristykseltä, mutta kiristysmielessä en sitä tehnyt, enkä uhkaillakseni. Totesin vain faktat. Lopulta tälläisessä sen, onko kyseessä kiristys vai ei, ratkaisee se, mikä on motiivina vaateen esittämiselle. Vaateen kohteeksi joutunut vaan ei välttämättä pysty motiivia sanomaan, ellei tunne vaateen esittäjää tarpeeksi hyvin. 4 kuukauden seurustelun jälkeen ei varmasti vielä tunne.

Tämä sitoutumisjankkaaja antaa itsestään omistushaluisen, pakkomielteisen, joustamattoman ja vainoharhaisen kuvan. Jo yksistään tuo "mikä perhe se sellainen on, jossa jokaisella on oma elämänsä" -kohta kielii, että tämä henkilö ei halua sitoutua, vaan tehdä toisesta ihmisestä itsensä jatkeen. Näitä ihmisiä on hätkähdyttävän paljon, joille sitoutuminen tarkoittaa toisen omistamista ja tämän yksityisyyden ja yksilöllisyyden mitätöimistä. Kuka tällaisen kontrollifriikin kanssa haluaa saman katon alle jakamaan elämänsä?

Jotain vikaa kyllä ap:n miehessä on. Mies ei päätä mitä sinä teet. Sä päätät sen itse. Jos et halua muuttaa yhteen älä muuta. Ja jos sen takia tulee ero sitten tulee. Kuuntele omaa sydäntäsi äläkä sitä mitä mies sanoo. Jos mies ei jaksa odottaa niin sitten hän on väärä mies sinulle. Se on vaan fakta. Ja kun sanoit että on vielä liian aikaista muuttaa yhteen niin todellakin on liian aikaista! Teillä on koko loppuelämä aikaa asua yhdessä eli sisko älä kiirehdi! Älä hätiköi ja pilaa sillä elämääsi. Itsellä oli vähän saman tapainen suhde. Seitsemän kuukauden seurustelun jälkeen hirveä hinku muuttaa yhteen ja en suostunut koska olen vahva nainen niin ero tuli ja ei harmita yhtään. Nyt kuvioissa mies joka ei halua heti kaikkea vaan jaksaa odottaa ja on miljoona kertaa parempi kuin edellinen kiirehtiä. Ollaankin myös tehty silleen että ostettiin yhdessä paritalosta ne molemmat talot kun oli vapaana ja itse asun toisessa paritalonpuolikkaassa ja mies toisessa eli ollaan toistemme naapureita. Tavallaan asutaan yhdessä mutta silti asutaan erillään ja tämä toimii aivan loistavasti. Voi myös hyödyntää muissakin taloissa esim rivitalot jos on kaksi vierekkäistä taloa vapaana. 

Haha, naiset kuvittelee miehen automaattisesti kiristävän naista jos sanoo "yhteenmuutto tai ero", koska keskivertonainen on niin manipuloiva että voisi ihan hyvin heittää jotain tollasta saadakseen tahtonsa läpi. Sori naiset, me miehet ei harrasteta ollenkaan samassa määrin noita teidän pelejä.

Hei, anteeksi ap etten lukenut kaikkia viestejä välistä. Halusin vain sanoa että itsekin olin tilanteessa jossa en ollut valmis ja miehelle tuli siitä tosi epävarma ja torjuttu olo (mikä voisi olla yksi luonteva syy miehesi ukaasille). Kävimme aiheesta vaikeita keskusteluita ja päätimme että emme vielä muuta. Nyttemmin olemme muuttaneet yhteen ja kaikki on ihanasti, mutta vieläkin joskus tuntuu että tuosta torjunnasta jäi miehelle joku haava tai huoli. Eli neuvoisin sinua tekemään sellaisen päätöksen joka tuntuu sinulle hyvältä ja oikealta mutta olemaan sensitiivinen miehesi tunteita kohtaan ja osoittamaan hänelle sanoin ja teoin että rakastat ja haluat sitoutua. Kerroit myös että sulla on ollut aiemmin huono kokemus suhteen päättymisestä - toivottavasti olet kertonut siitä myös miehellesi koska se selittää miksi olet epävarma vaikka et olekaan miehestäsi epävarma. :) tsemppiä teille, Keskustelkaa ja vaikka Kirjoittakaa toisillenne että ette turhaan eroaisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä suostu asiaan, joka ei ole sinulle oikein. Kerro miehelle miksi et ole valmis, jos haluat kuitenkin jatkaa hänen kanssaan, mutta kyllähän tuo kuulostaa tosi pahalta ihan kokonaisuutena. Seuraavaksi hän kiristää sitten jollain muulla asialla ja sitten seuraavalla jne.

Parin vuoden kuluttua olet keskellä jotain, mitä et laisinkaan halua, etkä tunne itseäsi laisinkaan.

Jos mies rakastaa sinua, hän ymmärtää kun perustelet miksi et ole valmis.

mies

Miksi edes seurustelee jos ei halua sitoutua? Ei elämässä voi ruveta odottelemaan joka asiaa mitään vuotta.

Tätä sun logiikkaa voisi jatkaa pidemmällekin. Miksi mennä toisille treffeille jos ensimmäisten jälkeen ei ole varma että kyse on elämän rakkaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä suostu asiaan, joka ei ole sinulle oikein. Kerro miehelle miksi et ole valmis, jos haluat kuitenkin jatkaa hänen kanssaan, mutta kyllähän tuo kuulostaa tosi pahalta ihan kokonaisuutena. Seuraavaksi hän kiristää sitten jollain muulla asialla ja sitten seuraavalla jne.

Parin vuoden kuluttua olet keskellä jotain, mitä et laisinkaan halua, etkä tunne itseäsi laisinkaan.

Jos mies rakastaa sinua, hän ymmärtää kun perustelet miksi et ole valmis.

mies

Miksi edes seurustelee jos ei halua sitoutua? Ei elämässä voi ruveta odottelemaan joka asiaa mitään vuotta.

Tätä sun logiikkaa voisi jatkaa pidemmällekin. Miksi mennä toisille treffeille jos ensimmäisten jälkeen ei ole varma että kyse on elämän rakkaudesta?

Tai kääntäen; eikö ensimmäisillä treffeillä voisi saman tien kosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.

KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla? 

Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi. 

Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.

Kerro omasta parisuhdehistoriastasi. Ihan oikeasti. Haluan edes yrittää ymmärtää näkökulmaasi ja se helpottaa, jos tiedän, että sinulla on taustalla muutama pitkäaikainen hyvä suhde, joka on alkanut nopealla yhteenmuuttamisella. Pelkästään yksi sellainen suhde ei vielä todista mitään, koska elävässä elämässä jokaista onnistunutta nopeaa yhteenmuuttamista kohti löytyy moninkertainen määrä suhteita, jotka eivät ole onnistuneet.

Jos itse olisin muuttanut yhteen jokaisen sellaisen miehen kanssa, joihin olin korviani myöten ihastunut neljän kuukauden tapailun aikana, olisin asunut jo yli kymmenessä avoliitossa.

Jos ihminen ihastuu noin paljon niin silloin on jotain vikaa ihmisessä.

Minä muutin viikon tuntemisen jälkeen yhteen naisen kanssa. Kuukauden päästä olimme naimisissa tapaamisesta. 15 vuotta on oltu yhdessä.

Jos ero joskus tulee niin se ei todellakaan tule sen takia koska muutettiin liian nopeasti yhteen.

Nyt tulee yllätys: IHMISET ON ERILAISIA! Se että sinä ihastut harvoin ja vakavasti eo tarkoita että jonkun muun kevyemmät ihastukset olisivat väärin. Sinä et ole maailman napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista, että jos sinä valitset sen että ette muuta nyt heti yhteen, niin olet vastuussa siitä että ette muuta yhteen. 

Et ole vastuussa siitä että teille tulee ero - siitä on vastuussa vain se ihminen joka erolla uhkailee/kiristää, ja sen toteuttaa.

Sanot miehelle että sinä et ole valmis muuttamaan yhteen neljän kuukauden seurustelun jälkeen etkä suostu pakottamiseen, ja että haluat jatkaa seurustelua hänen kanssaan - tulevaisuudessa sitten kun sopivalta tuntuu, muuttaa yhteen.

Sitten hän saa tehdä oman päätöksensä että hyväksyykö tilanteen ettei hänelle ole nyt mahdollisuutta saada avovaimoa, vaan tyttöystävä. Jos etsii nytjustmulleheti avovaimoa, niin etsiköön muualta.

Ihmisessä ei ole mitään vastenmielisempää kuin se että hän ei tiedä mitä haluaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan voi elää. Muutetaanko yhteen: en tiedä. Koska tiedät: en tiedä.

Mennäänkö naimisiin: ei nyt. Etkö halua naimisiin: kyllä haluan. Miksi ei nyt: en ole valmis.

Tehdäänkö lapsia: ei. Etkö halua lapsia: haluan. Koska: En tiedä.

Ostetaanko auto: Ei. Etkö halua autoa: Haluan. Miksi sitä ei sitten hankita kun sitä tarvitattaisiin: Kun en halua nyt autoa.

Mitä haluat elämältä: En tiedä. Mitä haluat tältä parisuhteelta: en tiedä.

Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi elää

Tämä on naurettavaa. Heti kun rakastuu pitäisi olla valmis suuriin elämänmuutoksiin, muuttamaan yhteen ja tekemään lapsia koska mitä sitä odottaa? Minä odotin neljä vuotta ennen kuin aloin edes seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, koska tiesin että kumpikaan ei ollut valmis. Jos olisimme alkaneet seurustelemaan heti, poikki olisi mennyt parissa kuukaudessa. Neljän vuoden, ja tuona aikana karttuneen elämänkokemuksen myötä olimme valmiita, ja nyt viidentoista vuoden kuluttua vieläkin yhdessä. Hyvää kannattaa odottaa siihen saakka, että on itse henkisesti valmis niin suureen elämänmuutokseen.

Että pitäisi neljä vuotta odottaa että rupeaa edes seurustelemaan.

Paljon isompi muutos elämässä on se että jotuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja vaihtamaan työpaikkaa. Pitäisikö sitäkin odottaa neljä vuotta?

Rautalangasta väännettynä: näiden kahden ihmisen piti. Sinun ei tarvitse. Ihmiset ovat erilaisia. Joko menee perille että ei ole mitään yhtä mallia jonka mukaan kaikkien pitäisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en tajua että jos kerta on varma että on löytänyt sen loppuelämän kumppanin niin minkä takia pitää vetkuttaa sitä yhteen muuttamista. Jos taas et oo varma niin sillon mies ei oo sulle oikee ja on parempi että laitatte poikki jo tässä vaiheessa että mies saa jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.

KUKAAN ei voi tietää 4kk jälkeen ventovieraasta ihmisestä, että tässä on loppuelämän kumppani. Korkeintaan voi rakastua päättömästi ja haluta yrittää muodostaa sellaista suhdetta. Mutta inhoan kaltaisiasi ihmisiä, jotka painostavat saman katon alle ihmisen kanssa, jota ei edes tunne. Jos on loppuelämä halu olla yhdessä niin mikä kiire ja pakkopainostus siinä on ettei voi edes tutustua kunnolla? 

Me ollaan nyt muuttamassa yhteen 3 vuoden jälkeen. Nyt tämä alkaa tuntua luonnolliselta vasta. Ymmärrän, ettei moni halua odottaa 3 vuotta, mutta jos nyt edes sen yli puoli vuotta tai vuosi. 

Ihmistä ei voi tuntea ilman yhteen muuttoa. Tuossa ajassa tietää jo kaiken tarpeellisen mitä voi tietää ilman yhteen muuttoa.

Tämä nyt on ihan täyttä kuraa. Yhteenmuutto ei ole mikään edellytys kenenkään tuntemiselle. eikä 4kk tiedä toisesta kuin niitä ihania puolia ja ehkä pari huonompaa. Edelleen ihan järjetöntä sitoutua ventovieraasen vaan sitoutumisen ilosta, kun mitään pakkoa ei kerran ole. Monella naisella vaan on sellanen hirveä hinkupakko siihen sitoutumiseen, mitä en naisena myöskään voi ymmärtää alkuunkaan. Ihan kuin se olisi jotenkin hieno asia. 

Jos ei asu toisen kanssa niin ei voit tuntea toista. Ei voi tietää miten ihminen käyttäytyy ympäri vuorokauden tai minkälainen se on niin sanotulla vapaa-ajalla  (eli silloin kun se ei ole kavereiden kanssa. Ihminen käyttäytyy erillailla silloin kun muita on paikalla).

Se että on toisen kanssa aina välillä on ihan eri asia kuin asua sen kanssa.

Seurustelun ideana on sitoutuminen. Siinä sitoudutaan siihen toiseen ja halutaan viettää elämä yhdessä.

Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan toiseen niin silloin ei edes seurustella.

Oletko jotenkin yksinkertainen ihminen? 

Mistä lähtien toisen tunteminen on sitä, että tietää, miten se käyttäytyy vuorokauden jokainen sekunti? Ulostaa ja pesee itsensä ja mitä lie. Ihan naurettavaa, oletko koskaan kuullut yksityisyydestä? En minäkään halua, että joku kyttää jokaista asiaa ja tietää minusta kaiken. Ei se ole mitään tuntemista vaan suoranaista yksityisyyden rikkomista. Tunteminen on sitä, että tietää miten toinen reagoi ja käyttäytyy, kun tulee esimerkiksi kovempi kriisi, iskuja elämässä, suruja. Kun tietää, miten toinen kestää stressiä, painetta. Millaisia moraalisia valintoja toinen tekee vaikeissa tilanteissa. Kun tietää, miten toisen tunteet toimii erilaisissa asioissa, kun toiseen voi luottaa ja kun on kokenut myös yhdessä näitä asioita. 4kk tämän kaiken tietämiseen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään. 

Ja missähän laissa on määritelty, että seurustelun ainoa idea on sitoutua? Taidat olla omassa päässäsi kehitellyt tällaisia ja luulet, että voit päsmäröidä ja komennella toisenkin suhteita. Seurustellessa ei ole mikään valtakunnan pakko sitoutua mihinkään muuhun kuin siihen yhteiseen sen hetkiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa mitään sääntöjä eikä mitään olettamuksia. Jokainen pari määrittää ne itse. Ei läheskään kaikki halua sitoutua vaan olla yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tekee sellaisia päätöksiä, mitkä haluaa tehdä. Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä, mitä hienoa siinä sitoutumisessa nyt on eikä miehenikään, mutta ei kukaan kaltaisesi ulkopuolinen tule komentelemaan meille, mitä saamme tai emme saa tehdä.

Ihminen joka ei halua sitoutua on turha myöskään vaatia uskollisuutta tai rehellisyyttä toiselta. Toinenhan on täysin vapaa tekemään mitä huvittaa.

Ei tässä mistään paskomisesta ole puhuttu. Vaan siitä että vasta yhteenmuuton jälkeen oikeasti näkee miten ihminen reagoi asioihin.

Eli pohjimmiltaan yhteen muuttamisen tarpeessasi on kyse siitä, ettet pysty luottamaan. Erillään asuminen tarjoaisi toiselle osapuolelle liian paljon mahdollisuuksia pettämiseen.

Tuossa aloittajalle yksi erinomainen syy lisää pitää puolensa ja olla suostumatta yhteenmuuttoon. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä.

Minä olen parisuhteessa, jossa asutaan erillään eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa ainakaan toistaiseksi. Silti olemme sitoutuneet olemaan toisillemme uskollisia ja rehellisiä. Jos haluaisin pettää, niin ei yhteen muuttaminen sitä estäisi; työmatkat, muut matkat ja menot tarjoavat yllin kyllin mahdollisuuksia pettämiseen. Vai saisiko sinun Ainoassa Oikeaoppisessa Suhteessasi enää edes matkustella ilman toista?

Kyse ei ole luottamuskesta. Vaan jos minä seurustelen jonkun kanssa niin halua että meistä tulee perhe. Minua ei todellakaan kiinnosta rampata jossain tapaamisissa ja viikonloppu vieraissa toisen luona.

Joko ollaan yhdessä tai ei olla.

Huom, jos SINÄ seurustelet niin SINÄ haluat että teistä tulee perhe. Niinpä sinun tulee etsiä joku joka haluaa samaa. Kaikki eivät kuitenkaan sellaisia ole. Muiden ajatukset ja mielipiteet ovat ihan yhtä oikeita kuin sinun ja he varmaankin etsivät itselleen kanssaan samoilla linjoilla olevan kumppanin. Elä ja anna elää.

Sitoutumisjankkaaja tässä ketjussa on selvästi mustasukkainen omistushaluinen kontrollifriikki, joka haluaa omistaa kumppaninsa. Varoitusesimerkki siitä, millainen ap:n tapailema mies voi olla pahimmassa tapauksessa. Siksi juuri ei pidä muuttaa vielä vaan tutustua rauhassa ajan kanssa.

Aloittaja tässä, seuraa tilannepäivitys.

Noniin, me keskusteltiin miehen kanssa kunnolla ja selitin hänelle miksi mun mielestä on edelleen liian aikasta muuttaa yhteen vaikka mä rakastankin häntä yli kaiken. Vakuuttelin miehelle pitkään ja hartaasti että mä rakastan häntä ja haluun olla hänen kanssa mutta edetä rauhallisemmin enkä vielä muuttaa yhteen. Mies tunsi ittensä torjutuksi silti vaikka yritin miten todistella ettei oo mitään syytä tuntea sillä lailla.  Oltiin viikonlopun ajan silleen ettei nähdä tai soitella tai muutakaan koska hän halus miettii tilannetta.

Tiistaina mies sit pisti poikki lopullisesti. Ei kuulema voi jatkaa mun kanssa vaik rakastaa koska en hänen mielestä rakasta sitä tarpeeks ku en haluu vielä hynttyitä yhteen.

Että eipä ois voinu mun syysloma yhtään paskemmin alkaa...