Lue keskustelun säännöt.
yllättävintä mitä sinulta on kysytty työhaastattelussa?
Kommentit (95)
"Miten pitkään sinulla meni hakemuksen tekemisessä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni kerran kysyttiin että olenko sinkku, olen mies ja työpaikalla olisi ollut 99% naisia. Vastasin että sinkku ja mut valittiin.
No tämmöinen keskustelu:
"Oletko naimisissa?"
"En."
"Seurusteletko?"
"Joo...?"
"Onko teillä paljon riitoja?"
"..."
"Meinaan vaan että henkilökohtaiset ongelmat pidetään sitten työpaikan ulkopuolella."
Paikkaa tarjottiin, mutten ottanut vastaan.
Yllättävintä oli se, kun haastattelija kesken lauseen vaihtoi ruotsin kieleen.
Sen jälkeen otin cv:stä hyvän ruotsin kielen taidon pois...
Kai sä kuitenkin naistentansseissa käyt? (Olen nelikymppinen sinkkunainen, ehkä haastattelija sääli minua :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteletko ja pidätkö lapsista.
"Oletko kirjoittanut hakemuksen itse?" Vaikka ei sinällään yllättävä kun olin asunut ulkomailla jo vuosia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran kysyttiin, että jos työpaikalla joku vinoilee sinulle niin suhtaudutko asiaaan huumorilla vai pahoitatko mielesi.Vastasin kysymykseen kyllä pahoitan mieleni jos kyseessä on vihollinen,ja en pahoita jos kyseesssä on ystävä.No vastaukseni ilmeisesti oli väärä koska en saanut työpaikkaa.
Keitin äsken kahvit, haluatko juoda?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele tarkkaan kuluttamasi alkoholin määrä oli kysymys. Piti joku määräarvio antaa viikottaisesta kulutuksesta, vaikka sanoin, että usein on pitkiä, vaikka puolen vuoden kausia, että en käytä ollenkaan. Se ei riittänyt. Jonkun arvion sitten heitin, että mitä voisi olla kulutus/vuosi ja jaoin sen viikoille.
Luulen, että haluttiin testata stressinsietokykyä yllättävissä tilanteissa. Kysyi muitakin yllättäviä kysymyksiä esim. isäsuhteestani ihan normaalien työhaastattelukysymysten väliin.
Nämä siis psykologin haastattelussa ja niin, sain paikan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko harkinnut etsiväni töitä synnyinpaikkakunnalta, josta muutin lähes kymmenen vuotta sitten ja jossa työttömyysluvut ovat korkeat Suomenkin mittapuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa alapeukut, mutta tässä oma kokemukseni:
"Mites, haluaisitko tämän työn vai lähteä mun kanssa treffeille? Vai molempia?"
Vastasin vähän aikaa naurettuani, että työpaikan, kiitos.
No se minun ja hänen välinen vetovoima oli liikaa vastustettavaksi, ja yhteen päädyttiin aikanaan. Ei ole vielä ainakaan työntekoa haitannut.
Haastattelija: oletko hoitanut reskontraa?
Minä, punastellen: ... ... en ole.
En ollut ikinä kuullutkaan reskontrasta enkä vieläkään tiedä, mitä se tarkoittaa. Hain toimistoduunia välitysfirman kautta joskus pari vuosikymmentä sitten. En saanut paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
kerran kysyttiin, että jos työpaikalla joku vinoilee sinulle niin suhtaudutko asiaaan huumorilla vai pahoitatko mielesi.Vastasin kysymykseen kyllä pahoitan mieleni jos kyseessä on vihollinen,ja en pahoita jos kyseesssä on ystävä.No vastaukseni ilmeisesti oli väärä koska en saanut työpaikkaa.
Vihollinen? Ystävä? Ei työpaikalla ole vihollisia tai ystäviä vaan työkavereita, joita ei mielellään tule laittaa eriarvoiseen asemaan. :D ei ihme ettet saanut paikkaa.
"Sun edellinen työsuhde päättyi toukokuun loppuun. Mitä teit kesällä? (Haastattelu elokuussa 2003)
"Olin kotona lapsen kanssa." (Nopea, rehellinen ja naiivi vastaus.)
"Paras syy ikinä." (Myhäilyä)
Puhelin soi kun pääsin kotiin. Olen edelleen samassa työpaikassa. Ei taitaisi toimia enää :/
Vanhempien työpaikkoja, onko seurustelukumppania, lastenhankintasuunnitelmia, kotipaikkakunnan asuinaluetta, alkoholinkäyttöä....
Multa kysyttiin "työhaastattelussa" kaksi outoa kysymystä.
Astuin työpaikan ovesta sisään aamulla klo 9 ja keskustelu eteni jotenkin näin.
Esimies: Kiva kun tulit.
minä: Kiitos
Esimies: Tuu peremmälle. Tässä on meidän pukuhuone, sä voit jättää sun vaatteet tähän. Ja tässä on henkilökunnan WC. Otitko muuten omat eväät vai syötkö talon ruokaa? Se maksaa x.xx mk
Mä: Oi en tajunnut ottaa eväitä, mä voin syödä talon ruokaa. ( ja mietin ihmeissäni, että kauankohan tää haastattelu oikein kestää kestää kun eväätkin pitää olla)
Esimies esitteli paikkoja, henkilökuntaa ja kysyi aina välillä jotain. Ja minä seurasin ihmeissäni perässä vastaillen kysymyksiin ja tervehtien tapaamiani ihmisiä. n. 10-15 min kuluttua esimies totesi, että tässä on sitten se osasto jossa olet töissä.
Vasta siinä vaiheessa sain kakistettua suustain ulos, että tulin tänään siihen työhaastatteluun.
Esimies: AI, No voitko aloittaa jo tänään?
Ja joo sain siis paikan ja aloitin työt heti. Tapahtumasta on aikaa yli parikymmentä vuotta ja edelleen olen työssä samassa paikassa. Aluksi tein sijaisuuksia ja minut vakinaistettiin kahden vuoden kuluttua.
Myöhemmin kyllä selvisi, että esimies oli ollut yhteydessä edelliseen työnantajaani ja päättänyt jo ottaa minut töihin. Edellinen työsopimus loppui minulta torstaina. Perjantaina vein työhakemukseni henkilökohtaisesti aamupäivällä ja haastattelu sovittiin ma aamuksi klo 9. Samaisena perjantaina vein hakemuksen muutamaan muuhunkin saman alan työpaikkaan, vaikka työpaikat eivät varsinaisesti olleet avoimessa haussa. Ja kävin ilmoittautumassa työkkäriin työnhakijaksi
Vieläkin kiitän onneani, että satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, sillä viihdyn hyvin työssäni. Välillä olen toki kouluttautunut lisää.
Että haittaako jos työssä minut sijoitetaan naisten pukuhuoneeseen (olen mies). Kuulemma miesten pukuhuonetta ei ollut erikseen ja kaikki muut työntekijät olivat naisia. Alle 15 hengen firma. Melko nihkeät fiilikset.